ROHKAISUN SANOJA TYÖHÖN JA PALVELUUN

Jumala on aktiivinen Luoja. Hän loi ihmisen kuvakseen ja hallitsemaan maailmaa. Jumala teki työtä kuusi päivää ja lepäsi. Ihminen on luotu toimimaan aktiivisesti ja vastuullisesti. Ihmisen perustehtävä on rakastaen hoitaa perhettä, yhteiskuntaa ja luomakuntaa. Luomistarkoituksen mukainen työ ja toiminta tuovat mielekkyyttä elämään.

 

Luomakunnasta huolehtiminen

Kristittyinä meidän tehtävänä on tutkia, valloittaa, käyttää, viljellä, rakentaa ja varjella luomakuntaa. Olemme maaplaneetan hallitsijoita Jumalan alamaisuudessa. Meillä on suuri tehtävä, josta olemme vastuullisia Herrallemme. Saamme hyödyntää luomakuntaa, mutta emme riistää sitä. Siksi nykyinen kulutusyhteiskunnan malli on väärä, kuormittava ja saastuttava. Ihmisiäkin riistetään ja rikkaat rikastuvat. Kun ihmiskunta on kääntänyt selkänsä Jumalalle, se ei hallitse omia kykyjään vaan toimii lyhytnäköisesti ja ahneesti.

Kristitylle kohtuullisen elämäntavan ja luonnonsuojelun tulisi olla tärkeitä asioita. Sen ylitse nousee kuitenkin ihminen, joka on Jumalan kuva. Vääränlainen vihreä liike alentaa ihmisen eläimeksi ja palvoo ”Äiti-maata” tavalla, joka kuuluisi Luojallemme.

1 Moos. 1:27-28: Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: ”Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu.”

5 Moos. 1:8, 8:7-20

Psalmi 8

Jes. 24:5-6

1 Kor. 4:2

 

Työ

Meidät on luotu tekemään ja toimimaan. Työ on palvelemista, jolla rakennamme yhteiskuntaa ja maailmaa. Työllä ansaitsemme elannon itselle ja perheellemme. Työn tulisi olla kunkin kutsumusta, kykyjä ja lahjoja vastaavaa. Sen tulee olla määrältään kohtuullista ja siitä tulee saada riittävä palkka. Alipalkkaus ja kohtuuttomat työolosuhteet ovat ihmisten orjuuttamista ja hyväksikäyttöä. Työssä tulee olla tunnollinen ja lojaali työnantajalle, jonka on puolestaan maksettava asianmukainen palkka ja kunnioitettava työntekijän oikeuksia lepoon ja turvallisuuteen.

2 Moos. 2:23: Kuutena päivänä tee työtä ja hoida kaikkia tehtäviäsi.

5 Moos. 2:7

1 Kun. 12:4

Neh. 2:16

Sananl. 16:3

Joh. 5:17, 9:4

Apt. 20:34-35

1 Kor. 15:58

Ef. 6:5-9

Kol. 3:17

1 Tess. 4:11

2 Tess. 3:11-12

 

Ahkeruus

Työn ahkera tekeminen on mielekästä. Työ edistyy ja tulee valmiiksi. Aika kuluu nopeasti. Taidot kasvavat ja ansiot paranevat. Ahkeran työn tekemisen jälkeen aikaa jää perheelle, harrastuksille ja levolle. Kellon ympäri painaminen ja rikkauksien yltiöpäinen tavoittelu eivät ole ahkeruutta vaan ahneutta ja lyhytnäköisyyttä. Sellainen kostautuu uupumuksena, kireytenä, sairastumisina ja elämän laadun huononemisena.

Sananl. 13:4

Luuk. 9:62

1 Kor. 15:58

Gal. 6:9

Fil. 3:14

 

Hyvät työt

Tavallisen työn lisäksi ja sen ohessakin meillä on monia mahdollisuuksia palvella lähimmäisiä. Rakkaus huomaa lähimmäisten tarpeet ja on tarmokas ja kekseliäs auttamisessa. Koska aika, varat ja kykymme ovat rajallisia, säännöllinen apumme ja tukemme kannattaa keskittää niihin, jotka ovat heikoimmassa asemassa. Tässä meitä tukevat auttamisen ammattilaiset kuten kirkko, kristilliset lähetysjärjestöt ja muut auttamistyötä tekevät järjestöt. Heidän kautta apumme voi ulottua kohdennetusti kaikkein heikompiosaisisille, jotka useimmiten asuvat kehittyvissä maissa.

Tämän lisäksi kohtaamme tietysti arkielämän moninaisissa tilanteissa ihmisiä, jotka tarvitsevat hetkellistä apua. Naapurustossa saattaa asua myös yksinäisiä ihmisiä, jotka tarvitsisivat silloin tällöin tukea ja seuraa.

Suomalaisina olemme erityisen hyväosaisia. Olemmeko todella valmiita jakamaan hyvinvointiamme, varojamme, aikaamme ja osaamistamme toisten kanssa? Annammeko lopulta vain murusia näön vuoksi?

Sananl. 19:7

Saarnaaja 11:1-2

Jer. 7:3

Joh. 15:5,8

1 Kor. 15:58

Apt. 9:36, 20:34-35

Ef. 2:8-10, 4:12

Kol. 1:10

Tit. 2:14, 3:8,14

Hepr. 6:10

 

Lepo

Työ on mielekästä tekemistä, joka vaatii vastapainokseen mielekästä lepoa. Jumalakin lepäsi kaikesta luomistyöstään. Meidänkin on luotu viikkorytmiin, jossa pitää olla yksi aito lepopäivä. Ilman lepoa ihminen uupuu ja palaa loppuun. Työn ja levon vuorottelu on tärkeää terveyden ja elämän laadun kannalta.

Lepopäivä ei tarkoita pelkästään fyysistä lepäämistä vaan erityisen ajan varaamista perheen ja Jumalan kanssa olemiseen. Siksi kristityn tulee käydä viikoittain seurakunnassa kokemassa Jumalan perheväen yhteyttä Sanan, rukousten, laulujen ja ehtoollisen lahjan äärellä. Tätä lepopäivää kutsutaan myös sapatiksi. Syvimmän levon saamme Jumalan läsnäolossa.

Alun perin viikko alkoi sunnuntaista ja päättyi lauantaihin. Lauantai oli viikon seitsemäs päivä, sapatti. Lepopäivän viettäminen alkoi perjantain illasta ja päättyi lauantain iltaan. Kun Jeesus kuoli ristillä ja nousi ylös kuolleista, alkoi uusi aikakausi, uusi liitto. Sen myötä ensimmäiset kristityt alkoivat kokoontua yhteen varhaisena sunnuntain aamuna ylösnousemuksen hengessä. Pian sunnuntai vakiintui Jeesuksen seuraajien sapattipäiväksi. Aamuinen rukous- ja ylistyshetki yhdistettiin iltapäivällä vietettyyn leivän murtamiseen. Näin muotoutui sunnuntain aamun jumalanpalveluskäytäntö.

Suurin osa kristityistä viettävät pyhäpäivää juuri sunnuntaina. Sen viettäminen olisi hyvä aloittaa lauantai-iltana, vaikka perinteiseen suomalaiseen tapaan saunomalla. Sunnuntai-iltana monien ajatukset kääntyvät jo seuraavaan työpäivään ja -viikkoon. Pienempi osa kristityistä viettää pyhäpäivää vanhaan juutalaiseen tapaan lauantaina. Olennaisinta on yhteisen pyhäpäivän viettäminen ylipäätään.

Kauppojen aukiolon vapauttaminen on hyvin epäkristillistä ja Jumalan tahdon vastaista. Enää ei ole yhteistä pyhäpäivää. Monet ovat työssä ja vielä useammat pitävät pyhäpäivää shoppailu-päivänä. Pyhäpäivän viettoon ei kuulu kaupallisuus. Yhteiskunnan perustoimintoja ylläpitävät tehtävät vaativat myös sunnuntaityötä: poliisi, armeija, palokunta, sairaanhoito, papit ja kanttorit yms.

 

1 Moos 2:1-3: Näin tulivat valmiiksi taivas ja maa ja kaikki mitä niissä on. Jumala oli saanut työnsä päätökseen, ja seitsemäntenä päivänä hän lepäsi kaikesta työstään. Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstään.

2 Moos. 2: 9-11: Kuutena päivänä tee työtä ja hoida kaikkia tehtäviäsi, mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti. Silloin et saa tehdä mitään työtä, et sinä eikä sinun poikasi eikä tyttäresi, orjasi eikä orjattaresi, ei juhtasi eikä yksikään muukalainen, joka asuu kaupungissasi. Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on, mutta seitsemännen päivän hän lepäsi. Sen vuoksi Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen.

 

2 Moos. 31:13-17

3 Moos. 23:3

Nehemia 13:15-21

Psalmi 4:9, 116:7

Jes. 28:12, 32:17

Jer. 6:16

Matt. 11:28-30

Kol. 2:16

Hepr. 4:8-11, 10:25