VARHAINEN KRISTILLINEN SEURAKUNTA

 

Alkuseurakunta Jerusalemissa (Apt 2-7 luvut)

Pyhän Hengen vuodatuksen kautta syntyi ensimmäinen kristillinen seurakunta Jerusalemiin. Helluntai on siis kristillisen seurakunnan (kirkon) syntymäpäivä.

Alkuhuumassa ja erityisessä armossa syntyi monella tavalla ihanteelliseksi kuvattu uskovien yhteisö, josta Apt 2:42-47 kertoo meille seuraavalla tavalla:

Seurakunta kuunteli ja noudatti uskollisesti apostolien opetusta. Uskovat elivät keskinäisessä yhteydessä, mursivat yhdessä leipää ja rukoilivat.  Pelko levisi ihmisten keskuuteen, ja apostolien kätten kautta tapahtui monia ihmeitä ja tunnustekoja. Uskovat pysyttelivät yhdessä, ja kaikki oli heille yhteistä. He myivät talonsa ja tavaransa, ja rahoista jaettiin kaikille sen mukaan kuin kukin tarvitsi. Joka päivä he uskollisesti kokoontuivat temppeliin, ja kodeissaan he yhdessä mursivat leipää ja aterioivat riemullisin ja vilpittömin mielin. He ylistivät Jumalaa ja olivat koko kansan suosiossa, ja päivä päivältä Herra liitti heidän joukkoonsa niitä, jotka pelastuivat.

Tämä oli todellisuutta ja antaa meille ihannekuvan ja elävän seurakunnan mallin. Samalla Apostolien teot kertoo seurakunnan sisäisistä jännitteistä ja haasteista. Monet olivat hyvin köyhiä. Ristiriitaa ja epäluottamusta syntyi varojen jakamisesta mm. syntyperäisten ja helleenitaustaisten juutalaisten avustamisesta. Tätä varten perustettiin diakonian virka. Suurempi haaste oli juutalaistaustaisen ja pakanataustaisen kristillisyyden yhteensovittaminen. Asia ratkaistiin kuuluisessa Jerusalemin kokouksessa vuonna 49 jKr. Seurakunta joutui myös erittäin vakavan vainon kohteeksi, mikä pakotti ihmisiä muuttamaan muualle.

 

Varhaiset lähetystyön synnyttämät seurakunnat (Ut:n kirjeet)

Evankeliumi levisi sekä muuttajien ja varsinaisen lähettävän työn myötä aina Eurooppaan ja Roomaan saakka. Ihmisten tausta ja kulttuuri oli monin paikoin varsin erilainen kuin Israelissa. Tämä vaikutti myös siihen, minkälaisia seurakuntia syntyi.

Uuden testamentin kirjeet ja osin myös Ilmestyskirja kuvaavat hyvin erilaisia seurakuntia. Osa oli opillisesti vahvoja, osassa oli vakavia harhaoppeja, osassa kristillinen usko oli kuolemassa, osa oli pieniä mutta Herrassa väkeviä, osa oli hyvin karismaattisia, jne.

Kirjeiden valossa seurakunnilla oli siis vahvuuksia mutta myös monia ristiriitoja ja puutteita. Samalla tavalla kuin me yksilöihmiset elämme ihanteen ja raadollisuuden jännitteessä, saman kokee seurakunta. Jokainen seurakunta ja uskova on oman aikansa lapsi, jota Jumala kasvattaa evankeliumin ja lain voimalla.

Uuden testamentin kirjeet pureutuvat juuri niihin haasteisiin ja ongelmiin, joita koettiin kussakin seurakunnassa. Aivan uudet seurakunnat ja hengellisesti nuoret uskovat kohtasivat monia haasteita keskinäisessä yhteydessä, uskon ymmärtämisessä ja soveltamisessa, suhteessa ympäröivään yhteiskuntaan jne. Kirjeet ovat hengellistä ohjausta näille seurakunnille ja uskoville.

Kirjeiden valossa seurakunnilla oli haasteenaan mm. tällaisia harhaoppeja:

• Korintto: kreikkalainen filosofia, moraalittomuus
• Kolossa: mystisyys, askeettisuus
• Galatia ja Filippi: judaismi, lakihenkisyys (+ heprealaiskirje)
• laittomuutta, antinomismia vastaan taisteli Jaakob
• gnostilaisuutta, mystistä salatietoa vastaan Johannes
• valheopettajia (kysymys Raamatun ja Kristuksen luotettavuudesta) vastaan taistelivat Pietari ja Juuda kirjeissään

 

Alkuseurakunta Jerusalemissa ja muut varhaiset seurakunnat rohkaisevat ja haastavat meitäkin:

• Pitäytykää kaikessa apostoliseen opetukseen eli pyhiin Kirjoituksiin, Raamattuun!
• Kokoontukaa sekä seurakunnan tiloissa että kodeissa (pienryhmien tärkeys)!
• Rukoilkaa ahkerasti, julistakaa evankeliumia ja säilyttäkää raamatullinen näky!
• Muistakaa, että jokainen uskova on Kristuksen lähettiläs ja pappi. Seurakunnassa ei tule elää työntekijä-keskeisesti!
• Kamppailkaa aikamme yksilökeskeisyyttä ja kulutusihannetta vastaan huomioimalla toiset ja toimimalla yhteisöllisesti! Eläkää suhteellisen yksinkertaista elämää!
• Harhaopit ovat aina vakava uhka. Ne tulevat ulkoa ja sisältä. Ne voidaan ja pitää torjua!
• Ongelmat ja haasteet ovat ratkaistavissa. Niitä ei tule piilottaa vaan kohdata armon ja rakkauden varassa. Jumala on pitkämielinen Isämme.
• Kristillinen usko ja seurakunta voivat paikallisesti hiipua ja kuolla, mikäli yhteys Herraan ja hänen Sanaansa katkeaa.

 

Ilmestyskirjan antama näky evankeliumin voitosta:

Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä, ja ne seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli palmut käsissään, ja he huusivat suurella äänellä sanoen: ”Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta”.

”Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä. Ei heidän enää tule nälkä eikä enää jano, eikä aurinko ole sattuva heihin, eikä mikään helle, sillä Karitsa, joka on valtaistuimen keskellä, on kaitseva heitä ja johdattava heidät elämän vetten lähteille, ja Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä.” (Ilm 7:9-17)