RAAMATUN HISTORIALLINEN LUOTETTAVUUS

 

Raamattu on kaikessa epäluotettava, kunnes toisin todistetaan. Sen sijaan kaikki muut historialliset dokumentit ja aineistot ovat lähtökohtaisesti luotettavia… Näin ”tieteellisesti”
monet suhtautuvat Raamattuun ja siinä esitettyjen historiallisten tietojen luotettavuuteen.

Tosiasiassa Raamattu on erittäin varteenotettava ajankuvaus oman aikansa tapahtumista. Raamattu sisältää valtavasti, osin hyvin ainutlaatuista kuvausta aikansa ihmisistä, kulttuureista, tavoista, historiallisista tapahtumista ja hallitsijoista. Raamattu on pitkälti oman aikansa ihmisten taltioimaa kuvausta ja silminnäkijäkertomusta sen aikaisesta elämästä.

Raamattua ei ole kirjoitettu nykyaikaisen tieteen metodein ja edellytyksin. Silti sen elämänmakuinen kuvaus on luotettavaa. Raamatussa on mukana erityinen näkökulma: miten Jumala toimii ihmiskunnan keskellä. Tämä näkökulma ei vähennä sen arvoa todellisuuden kuvaajana vaan laajentaa sitä tavalla, mihin pelkkä inhimillinen tiede ei pysty. Näin me saamme laajimman ja olennaisimman kuvauksen siitä, mitä ihmisyys ja elämä ovat. Eikö tieteen tarkoituksena juuri ole tutkia, ymmärtää ja selittää todellisuutta, jossa elämme? Tieteessä etsitään moninaisia syy- ja seuraussuhteita. Raamattu tarjoaa juuri tällaisia, syvällisiä näkökulmia.

Raamatun luotettavuutta korostaa se, että siinä ei kaunistella ihmisten eikä hallitsijoiden elämää kuten lähes kaikissa muissa kronikoissa tehdään. Jumalan pyhät ihmiset kuvataan kaikessa raadollisuudessaan. Samoin kuvataan kaikki Israelin ja Juudan kuninkaat. Heistä sanotaan usein: hän teki sitä, mikä oli pahaa Herran silmissä. Ei kovin mairittelevaa. Kaikki koetut tappiot tuodaan avoimesti esille. Sen sijaan esimerkiksi Egyptin kuninkaiden käymät sodat olivat lähes aina hyvin voitollisia, vaikka olisi tullut takkiin rankastikin. Kumpi siis on luotettavampi historian lähde?

Etenkin ns. liberaaliteologian ja sen henkisen arkeologian innoittamana on uskallettu jopa väittää, että mitään Moosesta, Israelin kansan Egyptissä asumista, exodusta tai edes kuningas Daavidia ei ole koskaan ollut olemassa. Tällaisia väitteitä on helppo sanoa. Kuitenkin arkeologia on tuonut kerta toisensa jälkeen esiin autenttisia todisteita siitä, että Raamatun kuvaukset ovat hyvin tarkkaa historiallista todellisuutta. Suurimman palstatilan saavat kaikki kielteiset väitteet, vailla perusteita. Kun löydetään jotain Raamattua tukevaa, siitä kerrotaan vain vähän.

Suomessakin liberaaliteologiset johtotähdet saavat paljon palstatilaa varsinkin joulun ja pääsiäisen aikaan. TT Matti Myllykoski – jopa väitöskirjassaan – esitti, että Jeesuksen ruumis heitettiin joukkohautaan eikä sitä siksi koskaan löydetty… Tosiasiassa juutalaiset eivät koskaan joukkohaudanneet ihmisiä. Se ei ollut ajan tapa. Ruumiit haudattiin kalliohautoihin. Juuri näin evankeliumikirjat kuvaavat. Jälleen on kysyttävä, kumpi on luotettavampi: Raamatun autenttinen, ajanmukainen kuvaus vai suomalaisen, hyvin skeptisesti asennoituneen professorin tuulesta temmattu, keksitty väite noin 2000 vuotta myöhemmin? Median mukaan Myllykoski on oikeassa… Tällaisia esimerkkejä on monia.

Entä Raamatun kuvaukset ylösnousemustapahtumista? Joku näki yhden enkelin, toinen näki kaksi. Kuka juoksi minnekin? Kuka uskoi ensin ja mitä? Ajattelepa jotain dramaattista tapahtumaa, jolla on monia silminnäkijöitä – vaikkapa Usassa kaksoistornien terrori-iskua tai arkisemmin liikenneonnettomuutta. Jokainen silminnäkijä ja tapahtuman kokija on omassa, ainutlaatuisessa paikassa. Jokaisella on oma näkökulma, mielentila, kyky havainnoida ja painaa mieleen. Kenenkään todistuskertomus ei ole sanasta sanaan täsmälleen sama. Silti ne kertovat samasta todellisuudesta ja ne luovat laajemman kokonaiskuvan tapahtuneesta. Pääasia pysyy kaikilla samana. Yksityiskohtien osalta paikallaolijat kertovat erilaisia seikkoja.

Voimme ajatella myös vaikkapa luokkaretkeä tai ryhmämatkaa, jossa on 20 osallistujaa. Sama reitti, sama kulkuneuvo, samat maisemat, samat kohteet, samat ruuat, sama aurinko – mutta 20 erilaista kertomusta. Juuri tällä tavoin neljä evankeliumikirjaa kuvaavat ylösnousemuksen jälkeisiä, osin kaoottisia tapahtumia. Niissä paistaa aitous hyvin kirkkaalla tavalla.

Minäkin olen nähnyt enkelin kirkossa, mutta kukaan muu ei sitä nähnyt. Enkelin viesti oli vain minulle. Tuo kokemus oli todellinen, vaikka kukaan muu ei enkeliä nähnyt. Enkelin viestin vahvisti asiasta tietämätön esirukoilija noin puoli tuntia myöhemmin. Viesti kävi toteen parin vuoden kuluttua: sain perheen. Tätä näkyä ja kokemusta en voi todistaa sinulle tieteellisesti, mutta voin kyllä kertoa siitä. Sinä valitset, mitä uskot tai et usko. Minulle tuo kokemus oli ainutlaatuinen ja tärkeä. Kenenkään toisen epäusko ei tee sitä kohdallani tyhjäksi.

Raamatussa onkin merkittävän paljon kuvauksia Jumalasta ja hänen toiminnastaan. Niistä ei
ole olemassa filmimateriaalia. Jumalaa ei ole nykyäänkään onnistuttu kuvaamaan filmille. Viime kädessä Raamatun ilmoittamasta Jumalasta voi vakuuttua vain niin, että itse kohtaa hänet elävänä todellisuutena. Toki Raamattu, sen realistisuus ja vaikuttavuus on aivan omaa luokkaansa, minkä pitäisi auttaa vakuuttumaan Jumalasta ja Raamatun luotettavuudesta.

Tälläkin hetkellä näyttää tieteen ja arkeologian valossa siltä, että Raamattu on hyvin luotettava ajanteos. On myös kuvauksia, joista ei vielä ole löydetty täsmällisiä, Raamatun ulkopuolisia todisteita. Niitä tulee ajan myötä vastaan. Aina jotain jää selvittämättä. Se, mikä jää lopulta käteen, on Raamattu. Raamattu jo itsessään on luotettava historiallinen dokumentti. Siinä on olennaiset tiedot ihmiskunnan historiasta. Kaiken takana on Jumala, joka on läsnä yksittäisten ihmisten, perheiden, sukujen, heimojen ja kansakuntien elämässä. Hän on sinunkin kanssasi, jos vain sen sallit.

Raamatun historian ytimessä on Jumalan ihmiseksi tuleminen Jeesuksessa Kristuksessa, sovittava ristinkuolema ja elämän tuova ylösnousemus. Toinen täyttymyksen hetki koetaan Kristuksen paluussa, viimeisessä tuomiossa sekä uuden taivaan ja uuden maan luomisessa. Näissä on syvällinen, historiallinen, todellinen ratkaisu ihmisen syvimpiin ongelmiin: syntiin, kärsimykseen, kuolemaan ja pahuuteen. Jumala tuo todellisuuden keskelle todellisen ratkaisun todellisiin ongelmiimme.

Tälle vastakkaisena juuri liberaaliteologian hengessä esitetty asenteellinen kritiikki vie ihmisyydeltä ja elämältä todellisen perustan. Heille kaikki onkin vain tyhjää sanaleikkiä. Valitettavasti epähistoriallinen, mielikuvitus-Kristus voi tarjota vain mielikuvitus-pelastuksen mielikuvitus-rakkaudessa.

Onneksi meidän ei tarvitse jäädä mielikuvituksen varaan vaan saamme elää syvää todellisuutta Jumalan yhteydessä – ristiinnaulitun, ylösnousseen ja takaisin tulevan Kristuksen kautta. Juuri tästä Raamattu meitä vakuuttaa: kristillinen usko on syvästi historiallista todellisuutta. Se on totta! Jumala ja elämä ovat totta! Jumala on kanssamme!