KRISTILLINEN PALVELU JA ARMOLAHJAT: Puhelahjat, osa II
– ilmestykset, tiedon sanat ja viisauden sanat

 

 

PUHELAHJAT – JUMALA PUHUU JA IHMINEN PALVELEE

Puhelahjat välittävät Jumalan puhetta ja kirjoitettua Sanaa ajankohtaisella tavalla. Vajavaiset lahjat tulee aina punnita Raamatun Sanan valossa. Oikein käytettyinä puhelahjat ovat siunaukseksi eikä niitä tule väheksyä. Puhelahjoja ovat profetoiminen, opettaminen, ilmestykset, tiedon sanat, viisauden sanat, evankelioiminen, kielillä puhuminen, kielten selittäminen, kehottaminen ja laulaminen.

 

 

ILMESTYKSET

Erilaiset ilmestykset ovat aina kuuluneet Jumalan kansan kokemusmaailmaan. Uuden liiton uskoville luvattiin ilmestyksiä entistä laaja-alaisemmin profeetta Joelin ennustuksessa: ”poikanne ja tyttärenne ennustavat, vanhukset unia uneksuvat, nuorukaiset näkyjä näkevät… minä niinä päivinä vuodatan Henkeni” (Joel 2:28-29). Lupaus täyttyi ensimmäisenä kristillisenä helluntaina Kristuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen. Pyhän Hengen läsnäolo Jumalan kansan sydämissä ja seurakunnassa takaa armolahjan toiminnan.

 

Ilmestysten saaminen
Ilmestyksen lahja voi toimia monella eri tavalla: näkyinä, ilmestyksenomaisina sanoina ja oivalluksina, kertaluonteisena enkeli-ilmestyksenä ja unina. Ilmestykset on punnittava Jumalan Sanan valossa kuten profetiat, muut hengelliset sanomat ja opetukset. Ihmisen sielunmaailma tuottaa monenlaisia kuvia, ajatuksia ja unia luonnollisena osana ihmisyyttä ja kuuluvat asioiden prosessoimiseen. Lisäksi saatana voi syöttää kuvia, ajatuksia ja unia. Nämä ovat erotettavissa toisistaan. Jumalan antama ilmestys on selkeä ja ymmärrettävä, vaikka joskus sen merkitys selviää vasta myöhemmin. Jos ilmestyksen saaja ei itse sitä ymmärrä, joku läsnäolijoista voi sen käsittää. Ilmestykset eivät koskaan saa nousta uskonelämän tai rukousten keskiöön! Sellainen johtaa epäterveeseen uskoon ja harhaoppeihin (Kol 2:18). Ne ovat vain mausteita ja työkaluja.

Ilmestysten luonne
Ilmestys on yksilöä ja seurakuntaa rakentava. Ilmestys antaa välittömän sanoman Jumalalta seurakunnalle. Se auttaa soveltamaan Jumalan Sanaa, muistamaan ja ymmärtämään Jumalan antamia lupauksia tai varotuksia. Ilmestysten perustana, keskipisteenä ja päämääränä on Kristuksen tunteminen (Ef 1:17-18). Se on lähellä profetiaa, viisauden ja tiedon sanoja. Ilmestys on enemmän hetkellinen ja heti jaettavissa oleva kokemus, jolloin profetiankin on vaiettava (1 Kor 14:30). Ilmestys jää muistiin, mutta jos se on käsillä olevaan hetkeen sopiva, sitä ei saa pantata.

 

Ilmestysten arviointi
Epäselvä, masentava, ahdistava tai Jumalan Sanan vastainen ilmestys on hylättävä. Tärkeää on keskustella, miksi ilmestyksenä koettu sanoma ei ole Jumalasta, sekä rukoilla, ettei väärä sanoma jää sitomaan ihmisiä. Tämä pätee kaikkeen koetteluun ja vääristyneiden sanomien hylkäämiseen. Arviointi on tehtävä hienotunteisesti eikä hyökäten henkilöä vastaan. Erehdyksen myöntäminen on vaikeaa; samoin erehdysten rakkaudellinen oikaiseminen. Asiasta ei tehdä numeroa eikä siitä juoruta. Saatanan päämääränä on ihmissuhteiden katkaiseminen ja vihan nostaminen, mutta Jumalan rakkaus ja armo yhdistävät. Rakkaus peittää kaiken. Kuitenkin jos joku jääräpäisesti tuo vääristyneitä ja ahdistavia sanomia, hänen ”toimilupansa” on evättävä.

Täydellinen ja vajavainen ilmestys
Ilmestyksen lahja toimi aikanaan erehtymättömänä Kirjoituksiksi tarkoitetun sanoman yhtenä muotona (kuten ns. ilmoitusprofetia). Profeetat ja apostolit, etenkin Paavali, saivat sellaisia. Ilmestyskirja oli päätös ilmestyksen lahjan tämän tyyppiselle toiminnalle.

Erehtymätöntä ja täydellistä ilmestyksen armolahjaa ei enää ole. Ilmestykset on aina koeteltava Jumalan Sanalla, koska uskovat ovat vajavaisia ja syntisiä. Ilmestykset ovat samantasoisia kuin erehtyvä seurakuntaprofetia ja kaikki seurakunta-ajan armolahjatoiminnot. Ilmestykset palvelevat Jumalan tahdon ja Sanan avautumista ja soveltamista seurakunnan ja yksilöiden elämään.

 

Ilmestykset osana päätöksentekoa
Ilmestysten kautta on herätty miettimään Jumalan tahtoa erityistilanteissa ja uuden työmuodon tai -alueen avautuessa. Monet henkilöt kuten Ananias (Apt 9:10), Kornelius (Apt 10:3-17) ja Paavali lähetettiin tapaamaan henkilöitä tai uuteen työhön uusille alueille (Apt 16:9, 22:17-21). Ilmestys rohkaisee, vahvistaa, lohduttaa ja rakentaa kuten profetiat. Pelkästään ilmestyksen varassa ei voi toimia. Ilmestys on osa päätökseen ja toimintaan johtavaa prosessia. Sitä vahvistavat sisäinen halu, pohdinta, Sanan tutkiminen, rukous ja keskustelut. Päätöksen tulee olla vakaa, omakohtainen ja sitova, josta ihminen itse kantaa vastuun. Seurakunta päättää yhteisesti.

 

Ilmestykset rohkaisevat ahdistuksissa
Ilmestykset ovat yleisiä suurien vaikeuksien ja ahdistusten keskellä. Niiden kautta Jumala voi antaa lohdutusta ja rohkaisua. Ilmestyskirjakin on luonteeltaan tällainen: se antaa vahvan ja kirkkaan ikuisuustoivon pimeyden keskelle. Ilmestykset eivät takaa vapautumista ahdistuksesta, mutta osaltaan ne auttavat kestämään vaikeuksia ja jopa marttyyrikuoleman. Herra Jeesus sai vahvistusta Getsemanessa, kun enkeli ilmestyi (Luuk 22:43), ja Stefanos sai nähdä Vapahtajansa seisovan taivaassa joutuessaan kivitettäväksi (Apt 7:56). Kaiken suurimpana lohdutuksena on Jumalan ikuinen, muuttumaton ja erehtymätön Sana. Se pysyy – tuli ilmestyksiä tai ei.

 

Unien merkitys ja tulkinta
Unet ovat yksi ilmestysten muoto. Ihminen näkee nukkuessaan luonnostaan unia. Niillä on inhimillinen ja hyvä tarkoitus. Yleensä niitä ei muisteta lainkaan – korkeintaan jos herää kesken unen. Luonnollisia unia ei ole tarkoitus tulkita. Ne voivat olla kyllä mielenkiintoisia, mutta eivät Jumalan puhetta ihmiselle. Kaikki yritykset kaivaa niistä elämänohjeita tai maailmankatsomuksia johtavat harhaan. Hylkää kaikki unikirjat!

Ihminen voi nähdä erityisen unen, joka poikkeaa luonnollisista. Ne ovat voimakkaita ja ne voi muistaa selvästi. Yliluonnolliset unet ovat usein painajaisia. Ne pelottavat ja ahdistavat. Vahvat painajaisunet ovat tyypillisesti paholaisen yrityksiä horjuttaa ihminen pois Kristus-kalliolta, hyvistä ihmissuhteista tai palvelutehtävistä. Niissä saattaa olla vihamielisiä ja valheellisia viestejä joistakin ihmisistä tai asioista. Hyvä vääristyy pahaksi ja paha hyväksi. Ne yllyttävät syntiin. Tarvittaessa niistä on hyvä keskustella ja jättää rukoillen Jumalan haltuun. Mikäli niitä on toistuvasti, on mietittävä, onko omassa menneisyydessä okkultistisia kontakteja tai kokemuksia – onko tullut käytyä ennustajalla (vaikkapa leikkimielellä), meediolla, parantajalla, itämaisissa hoidoissa kuten akupunktiossa, saatananpalvontaan liittyvässä jutussa tai sellaista ihannoivassa konsertissa.

Vastaanottaessaan pahan palveluksia ihminen avautuu yhteyteen sen kanssa. Vapautuakseen tästä pitää katua ja pyytää anteeksiantoa Jumalan edessä. Vain synnintunnustus ja -päästö, Kristukseen ja Jumalan Sanaan turvautuminen antavat suojan pahaa vastaan. Puhdistautuminen on tärkeää elämässä. Jatkuvien painajaisten ja pahan läsnäolon kokemisen yhteydessä rukous Jumalan puoleen ja Jeesuksen nimen arvovaltainen ja rauhallinen käyttö pahaa voivat olla paikallaan. Pimeyden voimia voi käskeä poistumaan Jeesuksen nimessä. Jumalan kanssa uskova on aina turvassa. Painajaisunien sanomat on hylättävä. Mikäli ihmisellä on ollut traumaattisia kokemuksia, painajaisunet voivat olla niiden prosessointia ja merkkejä sielunhoidon tarpeesta.

Onneksi Jumalakin puhuu unien kautta. Nämä unet ihminen muistaa selvästi tai joskus ne muistuvat mieleen, kun unen tarkoittama tilanne on käsillä. Unet voivat liittyvät henkilön elämään ja Jumalan johdatukseen. Vanhassa testamentissa Jumala johdatti ja puhutteli Jaakobia (1 Moos 28:10-22), Joosefia (1 Moos 37:1-11,40-41) ja Danielia (Dan 2 ja 7) tärkeissä elämäntilanteissa. Uudessa testamentissa Joosef sai unessa käskyn ottaa Maria vaimokseen, paeta Egyptiin ja palata Israeliin (Matt 1:20, 2:12-13,19).

 

Unien ja ilmestysten rooli
Pelkkien unien perusteella ei tehdä ratkaisuja, mutta ne vahvistavat päätöksentekoa. Ilmestykset ovat Jumalan antama lahja seurakunnalle ja yksilöille. Niillä tulee olla oma, punnittu merkityksensä ja sijansa. Ilmestykset eivät ole pääasiallinen Jumalan toimintamuoto tai johdatuksen väline. Ne eivät saa nousta lähellekään Raamatun Sanan arvovaltaa eivätkä ilmestykset saa kontrolloida rukouselämää. Ilmestyskeskeisyys johtaa väistämättä harhaan kuten Kolossan seurakuntalaisten kohdalla tapahtui (Kol 2:28-23).

Jumalan Henki ei ole ilmestyskeskeinen vaan Sana- ja Kristus-keskeinen. Ilmestysten tarkoitus ei ole korottaa lahjan omaavaa ihmistä vaan lahjan Antajaa, Jumalaa. Ilmestykset perustuvat Sanaan, toimivat Sanan mukaisesti ja ne on aina punnittava Sanalla. Ilmestykset johtavat Sanan mukaiseen Jumalan tuntemiseen Kristuksessa ja terveeseen kristilliseen elämään kuten muutkin armolahjat. Ilmestykset tulee jakaa ja arvioida rakkauden ja pyhyyden hengessä.

 

 

TIEDON SANAT

 

Tiedon tasot
Kristillisen uskon ja elämän ydin on Jumalan tunteminen (Joh 17:3). Tämä on hengellistä tietoa. Lisäksi maailmassa on inhimillistä tietoa, jonka tunteminen perustuu luonnollisiin, syntyperäisiin kykyihin, luodun maailman rakenteisiin ja toimintaperiaatteisiin ja niiden tarkasteluun. Salatieto keskittyy pimeyden voimien olemukseen, ajatteluun ja toimintaan. Tieto kertoo, miten asia on todellisuudessa. Kaikki tietona pidetty ei vastaa todellisuutta. Väärä tieto väittää epätodellista asiaa todeksi tai pitää totuudellista tietoa vääränä. Vajavainen tieto antaa vajavaisen kuvan.

Tieto Jumalasta
Jumalasta saamme tietoa ilmoituksen eli Raamatun kautta. Pyhä Henki avaa jokaiselle halukkaalle tätä tuntemusta ja tietoa. Kaiken avaimena on Kristuksen tunteminen, sillä hänessä Jumala on ilmoitettu täydellisellä tavalla (Joh 1:18; Kol 2:2-3; Hebr 1:3). Opetus, palveluvirat ja armolahjat tukevat oppimista. Jokaisella uskovalla on Jumalan Henki, joka antaa tarvittavat perustiedot Sanan kautta (Joh 14:26; 1 Kor 2 luku; 1 Joh 2:27). Mitään erityistä armolahjaa ei tarvita vaan kaikilla uskovilla on perusymmärrys Jumalasta Sanan kautta Pyhässä Hengessä.

 

Armolahjan tarkoitus
Yleisen Jumalan tuntemisen ohella on olemassa erityinen tiedon sanojen armolahja (1 Kor 12:8).

• Lahja voi auttaa ymmärtämään Jumalan Sanaa, ja siten se voi palvella opettamisessa. Tällöin tiedon sanat voivat olla oivaltavia välähdyksiä totuuteen.
• Armolahja voi paljastaa jotain kätkettyä ja uutta asioista tai ihmisistä.
• Tiedon sanat voivat kertoa, mitä on tapahtumassa tai mitä Jumala tekee.

Tiedon sanojen armolahja opettamisessa palvelee seurakuntaa ja on luonteeltaan rakentava. Se auttaa oivaltamaan Jumalan Sanan hienouksia ja syvyyksiä, joiden keskuksena on Kristus (Fil 1:9; Kol 1:9-10, 2:2, 3:10). Armolahjan avulla Jumala voi kertoa, mitä Hän tekee tai on juuri tekemässä; Hän esimerkiksi parantaa tietystä sairaudesta, antaa apunsa tiettyyn tilanteeseen, jne. Tällöin tiedon sanat ovat lähellä profetiaa mutta silti kyseessä on ytimekkään täsmätiedon antaminen.

Armolahja voi paljastaa maailmaan ja ihmiseen liittyviä asioita. Profeetta Naatan tiesi Daavidin synnin ja nuhteli siitä (2 Sam 12:1-12); Jeesus tiesi samarialaisen naisen miessuhteet (Joh 4:17-19); Pietari tiesi Ananiaan ja Safiran petoksen ja Jumalan tuomion (Apt 5:1-9). Lahjan kautta Jumala voi paljastaa asioita tahtonsa mukaan. Kahdessa edellä kuvatussa tilanteessa Hengen paljastama tieto johti parannukseen ja anteeksiantamukseen. Kolmas oli Jumalan suvereeni tuomio.

 

Jumala antaa tarvittavan tiedon
Tiedon sanojen lahja on kyky saada Jumalan ilmoittamaa erityistä tietoa, jonka Hän päättää antaa. Lahjan avulla Jumalalta ei voi ottaa mitään väkisin tai vaatia mitään. Ihminen ajautuisi Jumalan paikalle ja tietäisi asioita, joita hän ei kykenisi hallitsemaan. Ihminen käyttäisi tietoa omien etujen ajamiseen toisten tuhoksi. Ihminen haluaisi hallita ja hyväksikäyttää toisia. Juuri tähän perustuu okkultismi – salatieto, jonka avulla ihminen haluaa hallita maailmankaikkeuden voimia saadakseen ikuisen, mutta turmeltuneen elämän, terveyttä, rahaa, onnea, menestystä jne. Tämä on surkeaa petosta, sillä salatiedon takana on persoonallinen paha, joka pettää ihmisen ja tuhoaa hänet: ”ja te tulette niin kuin Jumala tietämään hyvän ja pahan” (1 Moos 3:5). Saatana lupaa paljon, mutta antaa vain pieniä murusia ja hinta on kova: ihmisen persoona ja elämä siirtyvät Jumalan armon ja tahdon alta pahan palvelukseen, muserrettavaksi ja kohti ikuista kadotusta.

Vain Jumala, joka tietää kaiken, hallitsee tiedon rakkaudessa ja pyhyydessä. Jumala antaa vain sen tiedon, jonka ihminen todella tarvitsee. Ihmisen tulee käyttää tietoa rakkaudessa: ”rukoilen, että teidän rakkautenne tulisi yhä runsaammaksi tiedossa ja kaikessa käsittämisessä” (Fil 1:9).

 

 

VIISAUDEN SANAT

 

Viisaus on oikea elämäntapa
Viisaus kuvataan Raamatussa oikeaksi elämäntavaksi. Viisas tietää, miten toimia oikein kussakin tilanteessa. Viisas löytää parhaat ratkaisut kuhunkin ongelmaan. Pelkkä tieto ei riitä, vaan on ymmärrettävä toimia oikealla tavalla. Viisauden ja tiedon lähteenä on Jumala, sillä Hän on Viisaus. Jumala toimii optimaalisella, parhaalla tavalla. Niinpä ”Herran pelko on viisauden alku, Pyhimmän tunteminen on ymmärrystä” (Snl 9:10). Aito Jumalan kunnioitus tuo ihmisen lähelle Jumalaa ja Hänen ajatuksiaan. Väärä pelko ja väärä tunteminen vieraannuttavat. Jumala haluaa opettaa tuntemaan Hänet ja elämään oikealla tavalla. Hän jakaa mielellään viisautta (Snl 2:6; Jaak 1:5).

Jumalan ja ihmisen viisaus
Jumalan viisaus näkyy luomisessa, historian hallinnassa, tuomioissa, pelastusteoissa ja Sanassa. Jumalan viisaudelle ei ole vertaa. Luotu ja langennut jää siitä äärettömän kauas. Siksi ihminen on riippuvainen Jumalan viisaudesta. Toki ihmisellä on perusviisautta jo luomisen ja syntymän perusteella, jotta hän selviäisi elämässään. Syntiinlankeemuksen tähden viisaus on vääristynyt ja ihminen käyttää tietoa ilman rakkautta ja pyhyyttä. Kieltäessään Jumalan, viisauden lähteen ihminen uskoo valheisiin kuten makroevoluutioon ja moraalilakien jatkuvaan muuttumiseen. Ihminen nimeää viisaudeksi sen, mikä ei ole viisautta, ja typeryydeksi sen, mikä on todellista viisautta (Room 1:19-32; 1 Kor 1:17-31). Pimeyden valtojen viisaus on räikeää Jumalan tahdon vastustamista ja syvää moraalittomuutta (Jaak 3:14-16).

 

Elämäntaito ja oikea suhde Jumalaan
Vanhassa testamentissa viisaus kuvataan käytännölliseksi, hyväksi ammattitaidoksi ja ymmärrykseksi elää oikein Jumalan tahdon mukaan. Tämä kiteytyi vanhan liiton lakiin ja sen noudattamiseen (Ps 119). Laki ohjaa ihmistä oikeaan elämään, mutta paljastaa ihmisen syntisyyden (Room 3:19-20). Lain edessä ihmiselle jää vain yksi pelastustie: Jeesus Kristus (Gal 3:23-24). Uuden testamentin mukaan Jumalan pelastusteko Jeesuksessa Kristuksessa on viisauden huipentuma (1 Kor 1:17 – 2:10, 3:18-20; Kol 2:2-3; Fil 3:7-11). Jumalan oikea tunteminen johtaa oikeaan elämään (Kol 1:9-10). Viisaus on Jumalan, pelastusteon ja Sanan ymmärtämistä ja soveltamista arkielämään.

Viisaus seurakunnassa ja yhteiskunnassa
Viisaus on esillä Raamatussa monin tavoin: Salomo tuomitsi ja hallitsi viisaasti (1 Kun 3:19-28); Jeesus sai vastustajat hiljaiseksi ja kansanjoukot hämmästyneiksi (Matt 21 ja 22 luvut); apostolit ratkaisivat leskien syrjimisongelman ja vaikean kysymyksen pakanoiden suhteesta Jumalan liittoon (Apt 6:1-5, 15 luku); vainotilanteissa opetuslapset saivat oikeat sanat ja toimintatavat (Matt 10:19-20; Luuk 21:15; Apt 4:8-12, 6:8-10).

Viisauden lahjaa tarvitaan seurakunnan johtamiseen, paimentamiseen, hallinnoimiseen ja sielunhoitoon. Viisaus nousee Raamatusta ja Jumalan antamasta elämänkokemuksesta. Vanhan testamentin Sananlaskut ja viisauskirjallisuus, Jeesuksen opetukset ja Uuden testamentin kirjeiden käytännönohjeet ovat syvää elämänviisautta. Armolahja toimii yhteistyössä luonnollisen järjen ja ajattelun kanssa. Viisauden päämääränä on toteuttaa Jumalan tahto: tuoda rakkaus ja pyhyys ihmisten keskelle.