KÄRSIMYSVIIKON TAPAHTUMAT 1/3

Mark 8,11–12 luvut

 

 

JEESUKSEN KÄRSIMYKSEN TARKOITUS

 

Markuksen kerronta tiivistyy Jeesuksen kokemaan kärsimysviikkoon ja pääsiäiseen. Näiden viimeisten tapahtumien korostaminen on tyypillistä kaikille neljälle evankeliumikirjalle. Jeesuksen ristinkuolema ja ylösnousemus on Jumalan pelastusteon ydin.

Kaikki tähänastinen on ollut valmistelua. Vanhan testamentin historialliset tapahtumat, esikuvallinen vanhan liiton jumalanpalvelus ja uhritoimitukset, esikuvalliset henkilöhahmot ja suoranaiset ennustukset kertoivat monin tavoin tulevasta Messiaasta ja hänen pelastavasta tehtävästä. Jeesuksen kärsimyksessä, ristinkuolemassa ja ylösnousemuksessa koitti Jumalan suunnitelmien täyttymys. Jeesus uhrattiin täydellisenä ja lopullisena syntiuhrina, kaikkien lunastajana. Hän on ylipappi, suuren sovituspäivän uhri, elävä temppeli, vapahtaja ja kuningas.

Markuksen evankeliumikirjassa kerrotaan, että Jeesus on Kärsivä Palvelija, joka lunastaa monet ristinkuolemansa kautta: ”Ei Ihmisen Poika tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta.” (10:45)

Evankeliumi on hyvä sanoma Jumalan armosta ja rakkaudesta kaikkia ihmisiä kohtaan. Sen syvin salaisuus ja huipentuma on siinä, että itse Jumala tulee ihmiseksi meidän keskellemme Jeesuksessa Kristuksessa. Rakkaudessaan Jumala tulee ihmiseksi…

1. jotta me voisimme syvimmin ja kirkkaimmin tuntea Jumalan
2. jotta me saisimme pysyvän elämänyhteyden Jumalaan syntiemme SOVITUKSEN kautta
3. jotta me saisimme Kristuksessa täydellisen esimerkin inhimillisyydestä ja rakkaudesta

Evankeliumi on vastaus ihmisyyden syvimpiin perusongelmiin: syntiin, kuolemaan ja pahan valtaan. Juuri Kristuksessa Jeesuksessa Jumala käsitteli ristillä syntiongelman tavalla, joka mahdollisti anteeksiantamuksen, puhdistuksen synnistä ja uuden, lopulta täydellisesti kirkastetun, iankaikkisen elämän. Juuri Kristuksessa Jumala uudelleen rakensi katkenneen yhteyden Hänen ja ihmisten välille. Samalla risti on suvereeni voitto pimeyden valloista. Kristuksen kärsimys kertoo, että Jumala ei ole välinpitämätön vaan hän kantaa suurimman ja syvimmän kärsimyksen. Hän tulee Kristuksessa rinnallemme, tueksemme ja pelastajaksemme.

Evankeliumi merkitsee Jumalan hyvän valtakunnan tulemista: Jeesus sanoi: Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kääntykää ja uskokaa evankeliumi!” (Mark 1:15)

Markuksen evankeliumikirjassa Jumalan valtakunta tulee esille etenkin Jeesuksen teoissa ja hänen tehtävässään Kärsivänä Palvelijana. Jeesuksessa tulee ilmi, kuka on valtakunnan Kuningas, miten valtakunnassa tulee elää ja mitä siunauksia se tuo tullessaan. Jumalan valtakunta ei ole vain sanoja vaan näitä sanoja toteuttavaa toimintaa. Jumalan valtakunnassa on valtavaa dynamiikkaa ja voimaa, joka murtautuu tämän maailman keskelle. Sen Kuningas ei ole tyranni vaan Kuningas, joka palvelee alamaisiaan rakastavan Isän lailla ja joka on valmis äärimmäiseen kärsimykseen ja uhrautumiseen lunastaakseen kansansa vapaaksi pimeyden orjuudesta. Vapautetut Jumalan valtakunnan kansalaiset saavat omistaa ikuisen rakkauden ja elämän.

 

 

KÄRSIVÄN PALVELIJAN TUTKINTA Palmusunnuntaista Pitkäperjantaihin

 

Kohti kuolemaa ja ylösnousemusta (8:31)

Jeesuksen julkinen palvelukausi kesti noin 3,5 vuotta. Jeesus nousi tuntemattomasta Nasaretin kylästä kaikkien tuntemaksi julistajaksi, parantajaksi ja voimatekojen tekijäksi. Häntä tuli kuulemaan suuret kansanjoukot. Muutamia Jeesuksen arvovaltainen toiminta ärsytti. Varsin pian heräsi ajatus Jeesuksen tappamisesta. Galileassa Jeesus sai toimia melko vapaasti. Jeesuksen opetuslapset kasvoivat tässä menestyksen huumassa. Kuitenkin Jeesus tiesi, mitä oli tulossa ja siksi hän alkoi valmistaa opetuslapsia tulevia tapahtumia varten.

Käännekohta on Markuksen evankeliumikirjan luvussa 8 (jae 31), jolloin Jeesus alkaa puhua tulevasta kärsimyksestään: ”Jeesus alkoi opettaa heille, että Ihmisen Pojan täytyy kärsiä paljon. Vanhimmat, kirjanoppineet ja ylipapit hylkäävät hänet. Hänet tapetaan, mutta kolmen päivän kuluttua hän nousee ylös.”. Jeesus ei vain sivumennen sanonut asiasta vaan hän painokkaasti ”opetti” siitä. Tämä tapahtui noin puoli vuotta ennen pääsiäistä.

Kaikkiaan Markus on tallettanut meille kolme kohtaa, joissa Jeesus valmistaa opetuslapsiaan tulevaan: 8:31-33, 9:30-32 ja 10:32-34. Suuren innostuksen ja menestyksen huumassa opetuslapset eivät kyenneet eivätkä edes halunneet ymmärtää Jeesuksen sanoja tulevasta kuolemastaan. Pietari reagoi asiaan kaikkein voimakkaimmin. Hän nuhteli Jeesusta, mutta Jeesus torjui nuhtelun vielä painokkaammin: ”Väisty tieltäni, saatana! Sinä et ajattele asiaa Jumalan kannalta vaan ihmisten”. Oliko Pietarin reaktio lähtöisin itse saatanasta? Saattoi ollakin. Tämä osoittaa, kuinka alttiita me olemme sen eksyttävälle voimalle. Sana ”saatana” tarkoittaa myös ”vastustajaa”. Pietari ihmisenä vastusti Jumalan suunnitelman toteutumista.

Opetuslasten pelko kasvoi eivätkä he uskaltaneet kysyä asiasta tarkemmin. Kun opetuslapset olivat hämmentyneitä, Jeesus oli syvän varma ja tietoinen kaikesta. Jeesuksen varmuus rohkaisi opetuslapsia jatkamaan. Silti he miettivät: miksi Jeesus on niin rauhallinen, kuoleeko hän todella?

Käännekohdan jälkeen Jeesus vietti pääosan ajastaan opetuslasten ja lähimpien seuraajien kanssa. Jeesuksen sanat tallentuivat heidän mieliinsä ja sydämiinsä. Kun sitten Jeesuksen ennustukset kävivät toteen, opetuslapsilla oli Sana, jonka varaan he saattoivat jäädä kaiken muun romahtaessa. Näinhän Jeesus juuri sanoi! Näin pitikin käydä! Eikä vain kuolla vaan myös nousta kuolleista!

Meillekin Jumala ilmoittaa Sanassaan elämän lainalaisuudet, niiden seuraukset ja tulevat tapahtumat. Meille on ennakkoon kerrottu, mitä tuleman pitää. Saamme kaikessa luottaa Jumalan neuvoihin, varoituksiin ja lupauksiin. Kuolemamme edessä saamme olla yhtä turvallisella mielellä kuin Jeesus. Vaikka kuljemme monen tuskan läpi on, edessä on ilon ja ylösnousemuksen päivä!

Kun Jeesus saapui Juudeaan ja Jerusalemiin, joka oli Israelin hallinnollinen, uskonnollinen ja kaupallinen keskus, kansan johtomiesten viha häntä kohtaan kasvoi täyteen mittaansa. Siellä, missä Jumala torjutaan, paljastuu ihmisen syvin pimeys. Tätä vihaa Jumala hyödynsi Jeesuksen ristinkuolemassa, jotta hänen rakkautensa voittaisi.

 

Palmusunnuntai (11:1-11)

Pääsiäinen oli suuri juhla, jota varten tuhansia pyhiinvaeltajia saapui Jerusalemiin. Heitä virtasi kaupunkiin maan jokaiselta kolkasta. Jeesus oli saapunut Jerusalemin liepeille Betaniaan jo perjantaina. Siellä hän vietti sapattilauantain Lasaruksen kodissa. Sunnuntaina hän lähti Jerusalemiin ja Öljymäen lähellä hän pyysi opetuslapsia noutamaan hänelle aasintamman varsan.

Jeesus oli jo saanut useita tappouhkauksia ja hän tiesi, että uskonnolliset johtajat aikoivat laittaa päätöksensä käytäntöön. Silti Jeesus ratsasti julkisesti kaupunkiin. Vaikka hän oli kuningasten Kuningas ja herrojen Herra, hän ratsasti nöyrästi aasilla. Tällä hän täytti Sakarjan profetian (9:9) ja tarjosi vielä viimeistä kädenojennusta Israelin kansalle.

Jeesuksen maine oli levinnyt Jerusalemiin. Hän oli aikansa kuumin puheenaihe. Monet tulivat hurraamaan hänelle: ”Hoosianna! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!” Hoosianna on alun perin rukous: Herra auta, Herra pelasta! Se on muotoutunut myös ylistykseksi ja kunnian-osoitukseksi. Se oli myös tervehdys, joka lausuttiin jokaiselle pyhiinvaeltajalle. Jeesuksen kohdalla tämä sai niin suuret mittasuhteet, että ”koko kaupunki joutui kuohuksiin” (Matt 21:10).

Jeesusta kutsuttiin Daavidin pojaksi, millä tarkoitettiin Messiasta (Matt 21:9). Tämä merkitsi välitöntä uhkaa uskonnollisille johtajille heidän oman asemansa suhteen ja suhteessa roomalaisiin miehittäjiin, joiden kanssa haluttiin pitää hyvät välit mukavan elämän turvaamiseksi.

Palmusunnuntai kuvaa meidän ihmisten pintapuolisuutta ja häilyväisyyttä. Jeesus puhui kylväjävertauksessa niistä ihmisistä, jotka iloiten ottavat vastaan Jumalan Sanan, mutta jotka yhtä nopeasti luopuvat, kun tulee pieniäkin vaikeuksia. Tätä ilmentää se, että joulun ja pääsiäisen ajan sanoma korvataan joulupukilla, tontuilla, kaupallisella hössötyksellä, pääsiäistipuilla, noidilla jne. Ne eivät nouse lasten mielikuvituksesta vaan aikuisten kyvyttömyydestä ja haluttomuudesta elää Jumalan yhteydessä ja noudattaa kristillisiä elämäntapoja.

Saako Jeesus ratsastaa meidän sydäntemme syvimpiin sopukoihin asti ja asettua elämämme hyväksi Vapahtajaksi ja Herraksi sydäntemme valtaistuimelle?

 

Kärsivän Palvelijan tutkinta alkaa

Johanneksen evankeliumikirjassa tulee vahvasti esille Vanhan testamentin kuvaus Jumalan Karitsasta, joka ottaa pois maailman synnin. Vanha liitto perustui ennakoivaan syntiuhriin, joka usein oli karitsa. Varsinkin Egyptistä vapautumisen muistoksi Jumala sääti ikuisen pääsiäisen, jossa nautitaan karitsa-ateria katkerine yrtteineen ja viinimaljoineen. Kunkin perheen tuli valita virheetön karitsa, joka oli vuoden ikäinen uros. Se piti ottaa kotiin kuukauden 10. päivänä ja se piti teurastaa 14. päivän iltahämärässä (2 Moos 12:1-6). Uhriksi valittua karitsaa pidettiin siis viisi  päivää kodissa, jolloin voitiin varmistua siitä, että karitsa oli virheetön ja sopiva uhriksi.

Vaikka Markuksen evankeliumissa ei juuri viitata vanhatestamentilliseen taustaan, tämä vertailukohta on silti mielenkiintoinen. Vastaavasti Jeesus oli viitisen vuorokautta uskonnollisen johdon ja kansan tutkittavana palmusunnuntaista pitkäperjantain aamuun. Häntä vastaan nousi yksi toisensa jälkeen tarkoituksenaan paljastaa hänessä edes yksi virhe, jonka perusteella hänet voitaisiin hylätä ja torjua. Kukaan ei kyennyt löytämään hänestä yhtäkään todistettua virhettä.

Tutkinta oli molemminpuolista. Jeesus tutki uskonnollisen johdon ja kansan tilan. Hän kirosi viikunapuun, paljasti uskonnollisten johtajien vihan Jumalaa kohtaan ja näki kansan tavan kääntyä tuuliviirin tavoin suunnasta toiseen.

 

Viikunapuun kiroaminen ja usko Jumalaan (11:12-14,20-26)

Palmusunnuntain päätteeksi Jeesus palasi yöpymään Betaniaan. Maanantaina Jeesus matkasi jälleen parin kilometrin matkan Jerusalemiin. Matkalla Jeesus kirosi viikunapuun, joka kuivettui juuriaan myöten yhdessä vuorokaudessa.

Viikunapuu oli lehdessä ja keväällä se tuotti muutamia varhaisviikunoita, joita saattoi syödä. Varhaisviikunat kertoivat myös tulevasta syksyn sadosta. Viikunoiden puuttuminen paljasti, ettei syksylläkään ollut luvassa satoa.

Viikunapuu on Israelin, Jumalan kansan vertauskuva. Se oli lehdessä, mutta hedelmätön. Puu ja sen lehdet ja juuret kuvaavat kansan olemassaoloa ja omaa maata. Hedelmä kuvaa Israelin hengellistä suhdetta Jumalaansa ja tämän suhteen tuottamaa elämää. Israel oli olemassa, mutta sen suhde Jumalaan oli niin kuollut, että se ei tuottanut mitään hyvää.

Koska Israel oli luopunut Jumalasta ja halusi pysyä synnissä, Jeesus kirosi sen. Jumalan siunaus merkitsee Jumalan suosiollista läsnäoloa ja elämää; kirous merkitsee Jumalan aktiivista rangaistusta ja siunausten puuttumista.

Israelista ei ollut muuhun kuin tappamaan oman Herransa. Vaikka myöhemmin juutalaisia tuli uskoon ja liittyi alkuseurakuntaan, kansan enemmistö pysyi paatuneena. Israel niitti tuomionsa ja maa pysyi roomalaisen miehittäjän vallassa. Jumala olisi voinut sen vapauttaa, mutta kansa ei tahtonut elää Herransa tahdon mukaan. Niinpä lukuisat kapinaliikkeet musertuivat Rooman rautasaappaan alle. Vuosien 66-70 ja 135 jKr. kapinat johtivat mittavaan katastrofiin ja Jerusalemin ja temppelin tuhoon: juutalaiset menettivät maansa ja Jerusalemin. Israel joutui lähes 2000 vuoden hajaannukseen ympäri maailmaa. Se menetti asemansa Jumalan kansana, toistaiseksi. Kirous kävi toteen niin kuin Jeesus ennusti hetkeä myöhemmin lopunajallisessa puheessaan.

Myös Mooses asetti kansan siunauksen ja kirouksen eteen ennen kuin Israel saapui luvattuun maahan (5 Moos 28 luku). Äärimmäisetkin kauhukuvat kävivät toteen, kun roomalaiset piirittivät Jerusalemia vuosina 69-70 jKr:

• Se kansa piirittää kaikkia kaupunkejasi, kunnes korkeat ja linnoitetut muurisi, joihin sinä luotit, ovat luhistuneet maahan kaikkialla maassasi. Kun vihollisesi piirittää ja ahdistaa sinua, sinä joudut syömään poikiesi ja tyttäriesi lihaa, omia lapsiasi. Silloin mies ei anna kenellekään toiselle lastensa lihaa, jota hän itse syö.
• Silloin teidät temmataan irti siitä maasta, jota te nyt menette (Joosuan johdolla) ottamaan omaksenne. Herra hajottaa sinut kaikkien kansojen sekaan kautta koko maailman. Niiden kansojen seassa sinä et saa lepoa. Elämäsi näyttää olevan hiuskarvan varassa, yöt ja päivät sinä olet pelon vallassa, etkä voi olla varma hengestäsi.

Luopumuksen keskellä Jumala suojeli todellisen Israelin, Iisain kannon, josta puhkesi uusi taimi. Jeesuksen seuraajat pakenivat Jerusalemista ja säästyivät pahimmalta kauhistukselta.

Viikunapuun kiroaminen julistaa meille elämänlakia: joka turvaa Jumalaan ja suostuu hänen tahtoonsa, saa elämän; joka hylkää Herran ja hänen pyhän Sanansa, leikkaa itsensä irti elämästä ja niittää ajallisen ja ikuisen turmion. Näiden välillä ei ole mitään välimuotoa – elämä tai kuolema!

Tästä samasta Jeesus puhui vertauksessaan viinipuusta ja sen oksista: ”Minä olen viinipuu ja te olette oksat” (Joh 15:1-8). Seurakunta on ottanut toistaiseksi Israelin paikan. Se on liitetty Kristukseen, sen juuret ovat syvällä hänessä ja se kantaa sitä hedelmää, jonka Kristus meissä tuottaa. Meissäkin on kuolleita oksia, joita meistä karsitaan. Tämä ei merkitse meidän hylkäämistä vaan hoitoa. Synnin kuolettaminen tekee tilaa elämälle.

Tuoreen elämänyhteyden säilyttämiseksi Jeesus käskee meitä kaikkia: ”Pitäkää usko Jumalaan!” (11:22). Tämä elävä yhteys Jumalaan synnyttää uskon ja halun rukoilla Jumalan tahdon mukaisesti. Toinen tärkeä asia, jota Jeesus painottaa, on anteeksiantaminen (11:25-26). Jumalan ja ihmisen välinen suhde sekä ihmisten väliset suhteet perustuvat syvimmiltään anteeksiantamukseen. Anteeksiantamus vapauttaa elämään. Anteeksiantamus voi korjata katkenneen tai katkeamassa olevan ihmissuhteen. Se vapauttaa vihasta ja katkeruudesta.

 

Temppelin puhdistaminen (11:15-19)

Jeesus puhdisti temppelin kaksikin kertaa; ensimmäisen kerran jo toimintansa alussa (Joh 2:13-22). Pakanoille tarkoitetulla temppelin esipihalla pidettiin pyhäkkömarkkinoita, joita valvoi ja joiden tuottoa verotti ylipappi ja hänen perheensä. Markkinoilla myytiin uhrieläimiä kovaan hintaan. Lisäksi pyhiinvaeltajien rahoja vaihdettiin erityiseen puolen sekelin hopearahaan, joka ainoastaan hyväksyttiin temppeliveromaksua varten. Kaikki tämä kauppa olisi pitänyt käydä temppelialueen ulkopuolella ja kohtuulliseen hintaan. Toinen epäkohta oli temppelialueen käyttäminen oikotienä. Temppeli oli esipihoineen hyvin laaja. Koska ihmiset eivät viitsineet sitä kiertää, he oikaisivat sen läpi kantamuksineen.

Tämä kaikki viestitti sitä, että temppeliä ja temppelin Herraa ei pidetty pyhänä ja kunnioitettavana. Jumala oli tarkoittanut temppelin Jumalan kohtaamisen paikaksi, rukoiluun, uhreihin ja Sanan kuulemiseen. Tämä esimerkki kertoo siitä, että oman aikammekin kirkkorakennuksia, niissä pidettäviä jumalanpalveluksia ja muutakin seurakunnan toimintaa on pidettävä pyhänä. Ne on vihitty erilleen muusta arkielämästä, kaupallisuudesta ja etenkin itsekkäästä hyötymisestä. Siksi on tarkoin mietittävä, mitä kirkossa tai seurakunnan tiloissa voi tehdä ja sanoa. Pyhyys on oikeanlaista vakavuutta Jumalan edessä ja oikeanlaista iloa Jumalan armosta ja rakkaudesta.

Toiseksi, kirkkorakennusten sisällä kokoontuu varsinainen Jumalan seurakunta, joka on Kristuksen ja Pyhän Hengen temppeli. Tämä elävä temppeli vaatii säännöllisesti puhdistusta. Siihen meidän tulee suostua päivittäin. Herra puhdistaa seurakuntansa verensä ja Sanansa voimalla. Tarvittaessa hän puhdistaa sen voimalla ja tuomioilla. Ellei muu auta, hän laittaa pimeän seurakunnan sivuun.

Kolmanneksi, jokainen uskova on Pyhän Hengen läsnäolon paikka (temppeli rajatussa mielessä). Mekin tarvitsemme päivittäistä puhdistusta synneistämme, sekä tilaa rukoukselle ja hengelliselle elämälle.

Jeesuksen raju teko herätti lopullisen raivon ylipapeissa ja kirjanoppineissa. Heidän asemansa ohella oli vaarassa heidän kukkaronsa. He miettivät kiivaasti, miten saisivat Jeesuksen tapettua mahdollisimman nopeasti ja huomaamattomasti.

Saako Jeesus puhdistaa sydämemme, seurakuntamme, kirkkomme ja yhteiskuntamme vai raivaammeko me Jeesuksen pois häiriköimästä synnillistä elämäämme? Miten aikamme ylipapit ja hengelliset johtajat suhtautuvat, jos heidän toimintaansa kyseenalaistetaan? Jeesus kutsuu meitä puhdistustalkoisiin. Sen tulee alkaa aina omasta sydämestä ja laajenee sen myötä ympärillemme.

 

Kysymys Jeesuksen vallasta (11:27-33)

Jeesuksen virheettömyyttä tutkittiin perusteellisesti. Asialla olivat ylipapit, kirjanoppineet ja vanhimmat:

• Jumalan lain mukaan ylipappeja sai olla vain yksi ja ylipappeus oli elinikäinen. Roomalainen valloittaja harjoitti politiikkaansa myös tässä, mikä johti siihen, että ylipapit vaihtuivat välillä tiheäänkin. Kun oli sopivan myötämielinen Roomalle, saattoi pysyä pitempäänkin ylipappina. Vanha ylipappi oli Hannas, joka viime kädessä päätti asioista. Virassa oleva ylipappi oli Kaifas. He olivat samassa luopiohengessä ja asuivat samassa palatsissa.
• Kirjanoppineet olivat uskonnollisen lain ja perinnäissääntöjen asiantuntijoita.
• Vanhimmat kuuluivat Israelin johtohenkilöihin, jotka muodostivat 70-jäsenisen vanhemmiston (Suuren neuvoston eli Sanhedrin). Monet olivat mahtisukujen päämiehiä.

Näiden kolmen ryhmän tarkoituksena ei ollut tutkia Jeesusta, jotta voisivat tehdä hänestä objektiivisen ja rehellisen arvion. He olivat jo päätöksensä tehneet omista pimeistä motiiveistaan käsin. Nyt he tarvitsivat pikaisesti muodollisen syyn tehdäkseen Jeesuksesta selvää. Hämmästyttävää on se, että juuri kansan uskonnollinen johto halusi tuhota Jeesuksen ja torjua Jumalan. Eikö heidän pitäisi toimia juuri päinvastoin? Samaa on koettu läpi kristikunnan historian ja myös täällä Suomessa.

Jeesukselle viritettiin monta ansaa, mutta Jeesus selvitti ne näppärästi. Itse olen kummastellut näitä kysymyksiä ja Jeesuksen vastauksia. Pinnallisesti ne ovat tuntuneet vain näppärältä sanailulta. Kyseessä oli silti äärimmäisen vakava tilanne, jossa Jeesus antoi syvällisen vastauksen.

Jeesuksen toiminta oli näkyvää ja voimakasta. Ei ihme, että häneltä kysyttiin: ”Millä vallalla sinä tätä kaikkea teet? Kuka on antanut sinulle vallan tehdä tätä?” (11:28). – – – Jos Jeesus vastaisi, että Jumalan antamilla valtuuksilla, he kiistäisivät sen valheena. Jos Jeesus vastaisi, että hänen omilla valtuuksilla, he nauraisivat hänelle. Molemmissa tapauksissa he väittäisivät Jeesusta eksyttäjäksi ja vääräksi messiaaksi.

Jeesuksen oli turha antaa suoraa vastausta. Sen sijaan hän esitti paljastavan vastakysymyksen koskien Johannes Kastajaa, jota kansa piti suurena profeettana. Vastakysymysten esittäminen oli juutalaisten rabbien tapa. Jeesuksen haastajille Johanneskin oli häiritsijä, jonka kuolema oli hyvä asia. He eivät halunneet tunnustaa häntä Jumalan lähettilääksi eivätkä toisaalta syyttää omatekoiseksi profeetaksi, koska Johanneksella oli laaja kansansuosio. Niinpä he kieltäytyivät vastaamasta Jeesuksen kysymykseen. Silloin Jeesuskin sai oikeuden olla vastaamatta. Haastajat joutuivat perääntymään jälleen askeleen ja heidän asemansa tuli entistä vaikeammaksi.

 

Meidänkin aikana Jeesuksen valta kyseenalaistetaan, jopa kirkossa

Kun meidän aikamme Jumalan uskollisia julistajia ajetaan ahdinkoon, kannattaisi kysyä avoin vastakysymys: Mitä sanotte, onko Raamattu Jumalan Sana vai ei? Jos ahdistajat tunnustavat sen, niin jatkokysymys kuuluu: miksi te ette sitä sitten noudata ja tottele? Jos he avoimesti kieltävät Raamatun, he toimisivat julkisesti vastoin kirkon lakia ja tunnustusta. Niinpä he todennäköisesti antavat niin epäselvän vastauksen, että sitä olisi vaikea ymmärtää. He saattavat esimerkiksi sanoa, että Raamattua voidaan tulkita monella eri tavalla. Niin toki tehdään, mutta kaikki tavat tulkita Raamattua eivät tee sille oikeutusta. Monet tavat tulkita Raamattua ovat täysin vääriä ja mielivaltaisia. Ainoa oikea tapa tulkita Raamattua on nähdä se Jumalan Sanana, jossa on selkeä punainen lanka, yhtenevyys, sopusointuisuus ja tarkoituksenmukaisuus.

Oikea Raamatun tulkintatapa on jopa pelastuskysymys. Jumala on kaikkea sitä, mitä hän Sanassaan itsestään ja tahdostaan ilmoittaa. Joka hyväksyy Sanan, hyväksyy Jumalan. Joka hylkää Sanan, hylkää Jumalan. Tässä on kyse pelastuksen ytimestä ja hedelmästä: uskosta. Epäuskoinen sen sijaan torjuu Jumalan ja hänen pyhän Sanansa. Sanan kunnioittaminen ei tarkoita sitä, että ymmärtäisimme kaiken. Usko avaa mahdollisuuden ymmärtää riittävässä määrin.

Erityisesti kirkkoamme turmelee liberaaliteologia, jonka avulla Jeesus halutaan eliminoida. Sen mukaan Raamattu ei ole Jumalan Sana eikä Jeesus ole ihmiseksi tullut Jumala, syntiemme sovittaja eikä ylösnoussut. Raamattu on vain oman aikansa mielipiteitä ja Jeesus oli vain kuoleva ihminen. Tämän liberaaliteologian hengessä koulutetaan valtaosa papeista ja työntekijöistä. Työssään he jatkavat tässä samassa hengessä ja luovat uutta näennäiskristillistä uskontoa, jossa käytetään tuttuja sanoja (Jumala, Jeesus, rakkaus, armo) mutta vääristyneessä muodossa. Liberaaliteologia sopii myös ajan henkeen. Samaan tapaan Jeesuksen aikana kreikkalaishenkiset ylipapit ja saddukeukset olivat liitossa ylhäisön, hallinnon ja taloudellisen kerman kanssa.

 

Vertaus viinitarhan vuokraajista (12:1-12)

Kun ylipapit ja kumppanit hyökkäsivät Jeesusta vastaan, Jeesus otti torjuntavoiton ja ryhtyi itse ankaraan hyökkäykseen. Kun ylipappien motiivina oli tappaa Jeesus, Jeesuksen motiivina oli herättää heissä synnintunto ja kääntää heidät parannukseen ja pelastukseen. Tilanteen julkisuus osaltaan pakotti ylipapit kuuntelemaan Jeesuksen kohti käyvän vertauksen. Sen sijaan, että he olisivat nöyrtyneet, heidän raivonsa vain kasvoi.

Vertaus on meille tuttu ja perusteellisesti selitetty. Lyhyesti voimme todeta, että vertauksessa viinitarhan omistaja on Isä Jumala, joka antoi viinitarhan Israelin kansalle, varsinkin sen johtajille. Kun Jumala odotti viinitarhasta hyvää hedelmää ja kunnioitusta itseään kohtaan, hän saikin vain torjuntaa ja vihaa. Jumalan lähettämät profeetat häväistiin ja tapettiin. Lopulta Jumala lähetti ainoan Poikansa, jonka he ottivat kiinni ja tappoivat. Juuri näin tehtiin Jeesukselle heidän toimestaan.

Vertaus osoittaa 1) Jumalan pitkämielisyyden ja halun armahtaa, 2) uskonnollisten johtajien syvän paatumuksen ja vihan Jumalaa kohtaan, 3) Kristuksen roolin, 4) tuomion ja 5) uuden Jumalan kansan. Vertauksen päätteeksi Jeesus lainaa profeetta Jesajan ennustusta ja Psalmia 118 (jakeet 22-23) hylätystä kulma/huippukivestä, josta tulee kallisarvoinen perusta aidolle Jumalan kansalle ja sen hengelliselle elämälle (Jes 28:16).