ORPOLASTEN TERVEISIÄ ETIOPIASTA
Eräs ystäväni kävi äskettäin Etiopiassa parin viikon matkalla. Vuosia sitten hän oli ollut lähetystyössä tuossa maassa. Tärkein tehtävä oli ollut orpolapsikeskuksen perustaminen yli 50 lapselle. Nyt hän sai käydä paikan päällä katsomassa, mitä lapsille kuuluu ja miten tuo auttamisohjelma toimii. Toki hän oli vuosien aikana saanut paljonkin tietoa, mutta aina on hyvä nähdä omin silmin.
Tuossa auttamisohjelmassa kaikkein köyhimmät orpolapset tulevat päiväkeskukseen, jossa he saavat kolmesti ruokaa, tarvittavat lääkkeet, ohjausta elämäänsä, ystäviä, turvallisia aikuisia, vaatteita, puhtautta, uskoa ja toivoa. Lisäksi he saavat opetusta pienryhmissä tavallisen koulunkäynnin tueksi. He opiskelevat englantia, oromoa, amharaa, matematiikkaa, fysiikkaa, kemiaa, maantietoa, biologiaa ja etiikkaa. Monet lapsista menestyvät koulussa hyvin lisäopetuksen ansiosta. Auttamisohjelman myötä he saavat kaikkea sitä, mitä elämässä tarvitaan ja mitä kristillinen rakkaus parhaimmillaan voi antaa.
Uusiakin lapsia on tullut mukaan. Tässä muutaman lapsen tarina, jonka ystäväni kertoo:
Eräs Yosef-niminen poika otettiin uutena lapsena ohjelmaan juuri vierailuni aikaan. Yosef ei muistanut äitiään eikä isäänsä, jotka hän oli menettänyt ollessaan hyvin pieni. Nyt Yosef on 6-vuotias. Hän on elänyt bussikuskien kanssa reissaten näiden kyydissä kaupungista toiseen. Kuljettajat ovat ruokkineet häntä, ja hän on yöpynyt linja-autoissa. Eräs kuljettaja toi hänet orpolapsikeskukseen pyytäen apua. Pojalla oli likaiset, repaleiset shortsit ja T-paita. Nyt Yosef saa riittävästi ruokaa ja pääsee aloittamaan valtion koulussa koulunkäynnin muiden lasten tapaan. Hänelle löytyi myös koti, kun eräs nainen lupautui ottamaan hänet taloonsa asumaan.
Toinen lyhyt tarina on veljeksistä, jotka asuivat isoäidin kanssa. Lopulta kävi niin, että isoäiti jätti 6- ja 9-vuoiaat pojat asumaan keskenään ja lähti toiselle paikkakunnalle. Vanhempi 9-vuotias poika keräsi polttopuita kaukaisesta metsästä, myi ne torilla ja osti saamillaan pienillä rahoilla päivän ruokatarvikkeet ja valmisti itselleen ja veljelleen päivän ainoan aterian. Paikalliset terveys-viranomaiset huomasivat heidän vaikean tilanteensa ja toivat keskukseemme. Nyt nämä pojat ovat saaneet uuden alun elämälleen.
Ystäväni jatkaa: Lasten auttaminen on parasta, mitä tiedän. Monen suomalaisen lähetysjärjestön tai kansainvälisen kummilapsiohjelman kautta me kaikki voimme tukea ainakin yhtä lasta.
On hyvin koskettavaa nähdä, kuinka tärkeää työtä kummilapsityö on. Riittävän koulutuksen ja muun tuen saaminen on lähes ainoa keino näille lapsille päästä pois syvästä köyhyydestä ja rakentaa mielekästä elämää.
Matka Etiopiaan oli vahva muistutus siitä, kuinka etuoikeutettuja me suomalaiset olemme. Monet maailman lapset elävät köyhinä ja orpoina, ilman riittävää ravintoa, turvaa ja rakkautta.
Mekin voimme, ihan oikeasti, auttaa näitä lapsia – vaikkapa yhteisesti koululuokkana, perheenä tai yksilöinäkin. Jopa yksi euro päivässä antaa lapselle turvan yhdeksi päiväksi. Se, mikä on meille pieni uhraus, on heille suuri mahdollisuus.
Saamme olla kiitollisia hyvästä kotimaastamme ja samalla muistaa heitä, joilla ei ole mitään.
Silloin me itsekin voimme hyvin ja elämämme saa suuren arvon.
(Laulu: Se täytyy panna tasan / Löytty)