UUSI TIE -LEHTI / Pääkirjoitus 24.8.2016
Leif Nummela

päätoimittaja, teologi, kirjailija

 

 

KATSOMOSTA KENTÄLLE

 

Raamatun opettamiselle on niin maailmalla kuin Suomessa juuri nyt valtavasti tarvetta. Samalla sille on myös kasvavaa tilausta. Esimerkiksi Kansanlähetysopistolle Ryttylään on tänä syksynä tullut kaikkien aikojen ennätysmäärä opiskelijoita, mistä kerrotaan tässä lehdessä. Kristittyjen asiantuntijoiden keskustelutilaisuudet ateistien ja muiden ei-kristillisiä ideologioita edustavien kanssa yliopistoissa ja muualla kiinnostavat nuorempaa opiskelijasukupolvea.

Kristillistä opetusta arvostaville tällaiset uutiset ovat innostavia. Raamattuopetusta korostetaan myös Raamatussa itsessään voimakkaasti. Nyt tarvitaan siis paljon Sanansa tuntevia ja siihen pitäytyviä julistajia ja opettajia lisää. Tämän toteaminen älköön kuitenkaan hämärtäkö meiltä sitä tosiasiaa, että Jumalan seurakunnasta löytyy ja siellä tarvitaan myös kaikenlaisia muita lahjoja. Raamattuopetusta ei pysty edes järjestämään, ellei esimerkiksi löydy organisaatiokykyisiä kristittyjä, jotka ryhtyvät järjestämään sopivia tilaisuuksia, joissa opetusta voi antaa ja Sanaa voidaan julistaa. Sama koskee mitä suurimmassa määrin muuta kristillistä toimintaa, kuten lähetystyötä. On vanha, todeksi koettu tosiasia, että lähetystyön toteutumiseksi tarvitaan sekä lähtijöitä että lähettäjiä.

Lisäksi seurakunnan normaaliin elämään tarvitaan lukuisia muita lahjoja, tavallisia inhimillisiä kykyjä ja hengellisiä armolahjoja. Käytännössä tämä kaikki tarkoittaa, että Jumalan kansan elämä ja toiminta on tiimityötä. Erilaisia lahjoja ja kutsumuksia ei pidä asettaa vastakkain, vaan niiden on tarkoitus täydentää toisiaan. Sooloilijat saavat seurakunnassa helposti aikaan enemmän haittaa kuin hyvää. Kaikkien panosta ja lahjoja tarvitaan. Moni on jo löytänyt oman lahjansa ja kokenut, miten palkitsevaa ja mielekästä on olla mukana kantamassa vastuuta Jumalan valtakunnan työssä. Mutta vielä on paljon väkeä ”katsomossa”. He tarvitsevat jonkun, joka rohkaisee ja auttaa heitä käytännössä löytämään oman palvelutehtävänsä ja ottamaan paikkansa kristillisessä toiminnassa.

Vastuunkantaminen ei ole mikään pelastumisen ja Jumalan yhteyteen pääsemisen edellytys. Se on reaktiota ja vastausta siihen iloon ja kiitollisuuteen, mikä tulee evankeliumin lahjan vastaanottamisesta ja omistamisesta omalle kohdalleen. Yksin armosta ja yksin Kristuksen tähden tapahtuneesta pelastuksestaan iloitsevan kristityn energian tulisi suuntautua lähimmäisensä palvelemiseen. Jumala – joka Raamatun mukaan itse antaa kaikille elämän ja hengen ja kaiken – ei tarvitse meidän palvelujamme, mutta lähimmäinen tarvitsee. Meidät on lähetetty yhdessä toimimaan lähimmäistemme avuksi ja hyödyksi.

uusitie.com/aiheet/paakirjoitukset