LÄHETTIPARISKUNNAN TAVALLINEN PÄIVÄ ITÄ-AASIASSA
Torstai 12.9. Päivällä on 29 astetta varjossa, savusumua ja ulkoilma erittäin epäterveellistä.
Kello on 4:40. En ymmärrä miksi herään tähän aikaan, kävimmehän eilen illalla hieronnassa ja siksi selkäni ei ole mennyt yön aikana niin jumiin kuin tavallisesti. Istahdan olohuoneessa tietokoneen ääreen ja luen pari mukavaa sähköpostia Suomesta. Tarkistan ovatko musiikkitiedostomme siirtyneet yön tunteina tietokoneelta älykännykkäni muistiin. Kyllä ovat. Siirrän sinne muutaman videonkin. En ole aiemmin välittänyt kuunnella musiikkia tai katsella videoita kännykästäni, mutta kukaties vaikka tästäkin olisi jossain tilanteessa evankeliumin levittämisenkin kannalta hyötyä? Menen takaisin nukkumaan.
6:45 nousemme ylös. Vaimoni panee pesukoneen pyörimään keittiössä. Syömme aamupalaksi Suomesta tuomiamme Vaasan ruispaloja teen, kahvin ja appelsiinimehun kera. Luemme Päivän tunnussanan, Sanan aikaa ja Lutherin Mannaa Jumalan lapsille ja rukoilemme varjelusta edessä olevaan päivään ja siunausta kaikille rakkaillemme ja ystävillemme Suomessa ja täällä.
Vaimo lähtee yliopistolle ja minä otan esille pienestä katuliikkeestä ostamani silikoniruiskun ja koetan paikata tiskialtaan reunaa ja aika ajoin runsaasti kamalia hajuja päästävän WC-pytyn takareunaa. Panen pyykit kuivumaan ja taittelen jo kuivuneita pois.
Editoin seurakunnan raamattupiirivetäjille nettisivustoa. Liitän sinne materiaalia amerikkalaisilta kollegoiltamme. Olemme panneet tälle sivustolle piirin vetämiseen ohjeita, taustatietoja Raamatun historiasta sekä linkkejä erilaisiin raamattuohjelmistoihin, nettiraamattuja eri kielillä, raamattuopintoja älykännykällä, valmiita raamattupiirikysymyksiä, sekä joka perjantai-iltaista raamattupiiriämme varten tekemiämme kysymyksiä läpikäymistämme Luukkaan evankeliumista ja Apostolien tekojen ensimmäisistä luvuista.
Lähetän tekstiviestin ystävälleni, joka noin vuosi sitten tuli kanssamme kirkkoon, mutta joka ei tullut uudelleen. Sen jälkeen en ole häntä tavannut. Pyysin häntä kanssani pelaamaan illalla sulkapalloa. Hän suostui (mutta ei hän vielä tänään tullut). Kirjoitan juttua lähetysjärjestömme lehteen.
Puolilta päivin vaimo tulee yliopistolta ja lähdemme lähiravintolaan lounaalle. Haemme polkupyörät kellarivarastosta. Yliopiston välitunnilla vaimoni oli tehnyt tuttavuutta lääketieteen jatko-opiskelijan kanssa ja kutsunut hänet kanssamme kirkkoon. Tervehdimme ravintolan emäntää ja tilasimme makeaa puuroa, valkoista jamssia läpinäkyvässä kukkaliemessä, tavallisia pähkinöitä ruskeassa liemessä, tofua ja pullolliset kylmää teejuomaa. Näytin hänelle kännykkääni lataamaani videota kesäleiriltä. Tästä kiinnostuneena hän yllättäen sanoi, että kyllä hän tulee kanssamme kirkkoon. Vaimoni on antanut hänelle Raamatunkin, mutta kirkkoon hän ei ole vielä ehtinyt.
Kotona vaimoni soitti pari Skype-puhelua Suomeen ja editoi lehtijuttumme. Saimme lähetettyä sen Suomeen. Vaimoni teki kotiläksyjä ja minä kirjoitin sähköposteja työttömälle ja perin väsyneelle ystävällemme. Rukoilimme hänen puolestaan. Hän lupasi tulla juttelemaan kanssamme maanantaina. Rohkaisin häntä tulemaan takaisin raamattupiiriimme.
Illalla poljin hiukkasia estävä pahvinaamari kasvoillani pelaamaan sulkapalloa. Paluumatkalla alkoi sataa. Katsomme telkkarista golfia ja samalla kirjoitan tätä juttua.
Nukkumaanmenon aikaan alkaa kova ukonilma. Puut heiluvat voimakkaassa tuulessa ja sateessa. Varashälytyslaittein varustetuista autoista tulee lisää ääntä tähän metakkaan. Luemme Raamattua, myrsky laantuu, käymme levolle.
Kiitos Herra tästäkin päivästä, jonka meille annoit!