HYVYYDEN LÄHTEILLE
Olemme joutuneet kohtaamaan äärimmäistä pahuutta niin lähellä kuin kaukana. Järkyttävät uutiset ovat jälleen paljastaneet sen, mihin ihminen pahimmillaan pystyy. Äärimmäistä pahuutta ei voi ymmärtää – mutta silti sitä on aina ollut ja on yhä tänäänkin aivan liikaa.
Tällaisen vastapainona on nähty sankaruutta, rinnalla kulkemista ja yhteisen surun kokemista. Ihminen voi toimia oikeinkin. Elämme hyvän ja pahan jännitekentässä. Ne molemmat koskettavat meitä ja vaikuttavat meihin.
Miten arvioisimme ihmisyyttä ja itseämme oikein ja rehellisesti? Tavanomaisin ”hyvän ihmisen” mittari on se, että emme ole tappaneet ketään. Se on tietysti hienoa, mutta tekeekö se vielä meistä hyviä ihmisiä? Entä kuinka paljon olemme lausuneet satuttavia sanoja, osoittaneet kylmyyttä, ylimielisyyttä tai välinpitämättömyyttä? Eikö aidosti hyvä ihminen ole sellainen, joka suorastaan säteilee rakkautta ja hyvyyttä ympäriinsä sanoin ja teoin – joka hetki, kaikissa tilanteissa?
Ainakin itse joudun tunnustamaan, että en ole tuollainen, täydellisen hyvä ihminen. Olen monin tavoin vajavainen, itsekäs, usein välinpitämätön, joskus jopa tyly. Ehkä sinussakin on näitä piirteitä. Kaikki se, mikä jää täydellisestä rakkaudesta ja hyvyydestä, tuo pahoinvointia, kärsimystä ja jopa kuolemaa. Kaikki tuollainen taakoittaa sydäntämme. Kannamme syyllisyyttä, mutta haluamme torjua ja kätkeä sen. Mutta silloin jäämme syyllisyyden ja vääryyden vangiksi, emmekä pääse vapauteen ja iloon.
Jumala tulee avuksemme. Hän on avannut meille anteeksiannon, rakkauden ja hyvyyden lähteen. Se on Jeesus Kristus, joka sovittanut meidän pienet ja suuret synnit ristinkuolemallaan. Saamme anteeksi, kun sitä pyydämme. Saamme rakkautta ja hyvyyden kosketuksia, kun siihen suostumme.
Juuri tätä kaikkea me tarvitsemme näinä aikoina erityisen kipeästi. Hyvyys voittaa pahuuden. Rakkaus kukistaa vihan. Oikeus palauttaa järjestyksen ja turvallisuuden.
Meitä ei ole tarkoitettu pärjäämään yksin – ilman Jumalaa. Pelkästään inhimillisin ponnistuksin me kietoudumme yhä tiukempiin solmuihin ja likaannumme yhä pahemmin mutapainissa. Sen sijaan yhdessä Jumalan kanssa voimme voittaa haasteet. Vain Jumalassa on ajallinen ja iäinen turva.
Kaikki alkaa aina ensin omasta sydämestämme. Saamme rukoilla Daavidin sanoin: Käännä katseesi pois synneistäni ja pyyhi minusta kaikki pahat tekoni. Jumala, luo minuun puhdas sydän ja uudista minut, anna vahva henki! (Psalmi 51:11-14) Sitten saamme rientää palvelemaan muita.