MARKUKSEN EVANKELIUMI: Jeesus Kristus on parantajamme!

”Jeesus julisti Jumalan evankeliumia. Hän sanoi: Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kääntykää ja uskokaa evankeliumi!”

Tämä oli Jeesuksen ohjelmanjulistus. Kaikki, mitä hän sanoi ja teki, oli Jumalan valtakunnan tulemista lähelle ihmistä. Evankelista Markus painottaa erityisesti Jeesuksen tekoja. Evankeliumi toimii. Jeesus paransi sairaita, vapautti riivaajista, herätti kuolleista ja ravitsi kansaa ruokaihmeellä. Jeesus käveli veden päällä, tyynnytti myrskyn ja kirkastui vuorella. Ennen kaikkea hän kuoli ristillä ja sovitti meidän syntimme. Hän nousi kuolleista synnin, kuoleman ja pahan valtojen voittajana.

Jeesuksen tekemät voimalliset teot kertoivat, että Jumala rakastaa ihmisiä ja on kaikkivaltias Luoja. Ihmeet ja tunnusteot vahvistivat julistuksen ja olivat sen ilmentymää. Jeesus ratkaisi ihmiskunnan syvimmän sairauden, synnin ongelman ristillä. Hän otti päälleen synnin syyllisyyden ja seuraukset vapauttaen meidät. Tämä oli perustana sille, että Jeesus antoi syntejä anteeksi, paransi sairaita ja teki ihmeitä. Katumattomalle, paatuneelle ihmiselle tunnusteotkaan eivät riittäneet.

Pelastava usko syntyy sydämessä Sanan voimalla Kristuksen kautta. Jumalassa meillä on ajallinen ja ikuinen turva. Saamme turvautua Jumalan Sanaan ja pyytää Kristuksen läsnäoloa, apua, parantavaa ja vapauttavaa kosketusta elämämme jokaiseen päivään. Saamme pyytää ja hän vastaa tahtonsa ja suunnitelmansa mukaisesti. Tämän korkeimman ja parhaimman vastauksen varaan saamme jäädä luottavaisin, turvallisin mielin.

 

Jeesus Kristus on parantajamme

Tässä opetuksessa pysähdymme katsomaan, kuinka Jeesus parantaa sairaita, ja miettimään sen merkitystä tänään. Aihe on aina ajankohtainen ja tärkeä. Me kannamme sairauksia ja kuolemaa ruumiissamme. Vaikka Jumala on luonut maailmaan monia parantavia mekanismeja, joita lääketiede hyödyntää, ne eivät voi ratkaista ihmisen syvimpiä ja kipeimpiä kysymyksiä.

Ajoittain mediassa ja kirkossa käydään kovaakin keskustelua siitä, tapahtuuko ihmeparanemisia, voiko sairaiden puolesta rukoilla, onko olemassa demoneita, pimeyden henkivaltoja, voivatko ne sairastuttaa ihmisen ja mikä on lääkkeiden käytön suhde näihin asioihin.

Meidän kannattaa kääntyä Hänen puoleensa, joka on tämän maailman Luoja, lunastaja ja sen kirkastaja, täydelliseksi tekijä. Juuri evankeliumi on tuo kallisarvoinen vastaus ja lääke elämän syvimpiin haavoihin ja kysymyksiin.

 

Sairauksien ja kuoleman perussyy

On syytä kysyä, miksi me sairastumme, kärsimme ja lopulta kuolemme? Mikä on perimmäinen syy tähän todellisuuteen?

Lääketieteessä tunnetaan jo noin 30 000 erilaista sairautta, jotka liittyvät ihmisen geneettisen perimän muutoksiin ja ympäristötekijöihin. On mielenkiintoista verrata tätä sairauksien määrää ja todellisuutta evoluutioteoriaan, jonka mukaan oletetaan, että ihminen kehittyy jatkuvasti yhä paremmaksi ja täydellisemmäksi. Vallitseva todellisuus näyttääkin olevan jopa päin vastainen evoluutioteorian kanssa.

• Ihmisen perimä heikkenee jatkuvasti kopiointivirheiden myötä. DNA-tutkimuksen myötä tiedetään, että 100 uutta, pysyvää sairautta syntyy jokaisen sukupolven myötä.
• Ihmisen ns. ”kehittyminen” ei johdakaan parempaan maailmaan – ihmisen tuhovoima ja kyky saastuttaa ovat vain kasvaneet uuden tiedon ja teknologian myötä. Kaikki ihmisen perimmäiset ongelmat ovat yhä vailla ratkaisuja.

Koettava todellisuus näyttääkin sopivan paljon paremmin Raamatun kuvaukseen kuin evoluutioteoriaan. Raamatun näkökulma ihmiskunnan kehityksestä on pessimistisen realistinen – se vastaa juuri sitä, mitä me näemme ja koemme.

Alun perin Jumala loi täydellisen ja eheän maailman. Jumalan kuvaksi luotu ihminen sai vapauden valita suhteensa Jumalaan ja rakkauteen. Kun ihminen päätti hylätä Jumalan ja hänessä olevan elämän ja rakkauden, mitä lopulta jäi jäljelle? Rakkaudettomuutta, elämän särkymistä, kärsimystä ja kuolemaa. Kun ihminen leikkaa itsensä irti elämänlähteestä, hän menettää elämän, sairastuu ja kuolee – hengellisesti, psyykkisesti ja fyysisesti.

 

Kärsimyksen keskellä

Kärsimys syvimmiltään on ihmiskunnan valinta. Meillä on vapaus valita suhteemme Jumalaan, mutta emme voi muuttaa valintamme seurauksia. Voimme valita, mihin junaan me nousemme, mutta emme voi muuttaa sen reittiä ja pääteasemaa. Jos hylkäämme Jumalan, jäljelle jää loppumaton kärsimys. Jos valitsemme Jumalan, saamme lopulta ikuisen elämän, vailla kärsimystä.

Kärsimys on syntiinlankeemuksen seuraus, mutta se on myös elämän hälytysvalo ja positiivinen mahdollisuus. Kun kärsimme, meidän tulisi havahtua ja herätä hakeutumaan hänen luokse, jolla on valta joko ottaa kärsimys pois tai voima kääntää tuo kärsimys elämän tuovaksi kokemukseksi. Jumalan kanssa koettu kärsimys voi jopa johtaa sydämemme ja elämämme uudistumiseen ja rakkauden uudelleen löytämiseen aiemman pinnallisen elämän tilalle.

On myös kärsimystä, jolle emme kykene löytämään selitystä. On paljon kärsimystä ja tuskaa, jota Jumala ei haluaisi suoda kenellekään. Mutta sellaisenkin kärsimyksen kohdalla saamme viime kädessä turvautua Jumalaan. Hän voi kantaa meidät läpi selittämättömän kivun ja tuskan.

 

Kuoleman keskellä

Samanlainen merkitys kuin kärsimyksellä on kuolemalla. Pelottava kuolema pakottaa kysymään elämän todellista merkitystä, sen alkuperää ja ikuista tulevaisuuttamme. Moni ihminen yrittää tukahduttaa oman kuolemanpelkonsa pinnalliseen ja kiireiseen elämänmenoon. Tv, radio, musiikki pauhaavat ja täyttävät ajatukset. Hiljaisuus pelottaa. Kuolemaa ei pääse pakoon.

Kuolema on karua todellisuutta. Tärkein näkökulma on se, että kuolema on viime kädessä Jumalan säätämys. Kuolema on Jumalan työkalu, jolla hän käsittelee meitä ihmisiä. Jumala hallitsee kuolemaa. Jumala antaa elämän, kuoleman ja uudelleen elämän.

Raamatun lehdillä Jumala toteaa hyvin realistisesti, että ilman kuolemaa ja sen uhkaa, kukaan ihminen ei koskaan kääntyisi Jumalan puoleen. Ihminen mieluummin valitsisi ikuisen elämän synnissä ja sen satuttavissa seurauksissa. Kuolema on Jumalan säätämä lopullinen raja ihmisen ja ihmiskunnan itsekkyydelle ja pahuudelle. Kerran koittaa aika, jolloin vapautemme elää itsekkäästi päättyy ja silloin käymme oikeutta elämämme Luojan edessä siitä, miten olemme käyttäneet Jumalan antaman elämänlahjan.

 

Turvallisella mielellä

Kärsimyksen, sairauksien ja kuoleman edessä meille on elintärkeää muistaa: vaikka ne ovat seurausta ihmiskunnan ja ihmisten omista valinnoista, ne ovat samalla Jumalan työkaluja, joiden avulla Jumala haluaa pelastaa meidät takaisin siihen junaan, joka kerran vie taivaaseen.

Me saamme olla turvallisella mielellä, kun vain annamme itsemme ajoissa Jumalan käsiin. Vaikka synnin palkka on kuolema, Jumalan armolahja on ikuinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa. Elämä voittaa kuoleman. Kristitylle kuolema onkin voitto ja pääsy kotiin.

 

Jumala voi parantaa

Jumala parantaa ihmisiä ajallisista sairauksista. Näin on tapahtunut läpi historian ja tapahtuu yhä tänään. Monet ystävät ja tutut ovat kokeneet Jumalan parantavan kosketuksen rukouksen kautta. Itsekin olen saanut parantua sydänviasta, allergiasta ja useammasta muusta vaivasta.

Raamatussa tulee siis esille se tosiasia, että ihmeparanemisia todella tapahtuu. Niitä on tapahtunut Vanhan testamentin aikana ja sen jälkeen erityisesti Jeesuksen toiminnassa ja myös Jeesuksen lähettämien apostolien kautta tapahtui monia parantumisihmeitä. Sama on toistunut läpi kristinuskon historian, erityisesti aikoina, jolloin evankeliumi on murtautunut uusille alueille tai muuten on koettu erityisiä herätyksen aikoja. Koetut Jumalan armoteot ja ihmeet ovat vahvistaneet julistuksen evankeliumista.

Samalla on todettava, että Raamatun ja kristikunnan historian valossa on myös aikoja, jolloin ihmeitä tapahtuu vain vähän, jos ollenkaan. Tämäkin näyttää kuuluvan Jumalan toimintatapaan. Hän antaa voimakkaita herätyksen aikoja, sitten taas koemme pitkiäkin hiljaisuuden ja hitaan kasvun aikoja. Näinä hiljaisina aikoina meitä juurrutetaan Jumalan Sanaan ja hänen armonsa varassa elämiseen. Kristillisyys ei lopulta perustu meidän hengellisiin kokemuksiimme tai parantumisihmeisiin vaan Jumalaan ja hänen Sanaansa.

Me ihmiset haluaisimme parantua heti kaikista vaivoistamme, mutta Jumala näkee kärsimyksen, sairauden ja kuoleman tarkoituksenmukaisuuden. Pääsääntönä tässä maailmassa on sen omat lainalaisuudet. Pääsääntö on, että me sairastumme ja kuolemme. Ihmeparaneminen on poikkeus pääsäännöstä. Raamatullinen pääsääntö on, että ihmeparanemisia ei tapahdu kovinkaan usein ajallisessa elämässä mutta iankaikkisessa elämässä kaikki ovat täydellisen terveitä.

Jumala rohkaisee meitä nöyrästi pyytämään armahtavaa kosketusta. Saamme tuoda kaikki elämämme asiat Jumalalle. Hiljainen ja nöyrä pyyntömme on, että tänäänkin Jumalan armo koskettaa meitä parantavalla, eheyttävällä ja vapauttavalla voimalla Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen nimen ja veren voimassa.

”Älkää olko mistään murheissanne vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukoillen ja anoen kiitoksen kanssa Jumalan tietoon”. (Fil 4:6) Rukoile ja pyydä rohkeasti!

 

Jumalan vastaus pyyntöömme: kyllä, odota, ei

Mitä Jumala vastaa pyyntöihimme? Voimme verrata Jumalan vastauksia liikennevaloihin. Vastauksen väri voi olla vihreä, keltainen ja punainen.

• Vihreä: Kyllä, minä parannan sinut! Upeaa, kiitos Herralle!
• Keltainen: Odota, parantuminen tai muu ratkaiseva apu tulee ajallaan ja tavallaan, kenties Jumalan ja lääkäreiden yhteistyön kautta. Sairaudella on nyt sinun elämääsi varten suurempi tarkoitus – tarkoitus, jota nyt et voi ymmärtää. Tarkoitus voi kasvaa esiin hiljaisen prosessin kautta, jonka koet sairauden keskellä. Odota Jumalaa!
• Punainen: Ei. Tällä kertaa minä en paranna sinua tästä ajallisesta sairaudestasi. Näin Jumala vastasi puolisoni kohdalla, joka menehtyi syöpään vuonna 1996 nuorella iällä. Raskas kokemus, jonka kautta ainakin 10 läheistä tuli uskoon ja jonka aikana meitä juurrutettiin syvälle Jumalan todellisuuteen. Ilman sitä kokemusta en ehkä olisi enää uskossa. Ilman sitä en olisi lähtenyt lähetystyöhön enkä osaisi toimia pappina. Yhdessä Jumalan kanssa läpi käyty kokemus on muuttunut ymmärrykseksi ja elämän voimavaraksi.

 

Jumalan rakkauden määrä ei riipu parantumisesta

Jumalalla on kolme hyvin erilaista vastausta, mutta onko Jumalan rakkaus jotenkin erilainen eri ihmisten kohdalla? Rakastaako hän vain sitä, jonka hän parantaa? Näin asianlaita ei ole. Jumala rakastaa jokaista aivan yhtä paljon riippumatta siitä, mikä on hänen vastauksensa. Jumala osoittaa rakkautensa eri tavoin:

1) rakkaudessaan hän parantaa yhden,
2) rakkaudessaan hän antaa toisen odottaa ja tekee hänessä syvällistä työtään,
3) rakkaudessaan hän ei ehkä paranna kolmatta, mutta silloinkin hän on meidän kanssamme, silloinkin hän kantaa ja huolehtii.

Jos kysyt syvällä elämäsi ahdistuksessa, missä on Jumalan rakkaus, niin katso ristille! Siellä Jumala sovittaa syntisi ja avaa sinulle oven elämään. Katso ristille, tuntui miltä tuntui. Jumalan rakkaus ei riipu meidän tunteistamme ja kokemuksistamme. Kristuksessa Jumalan rakkaus on aina voimassa. Lopulta kaikki saavat kokea ruumiillisen ylösnousemuksen, täydellisen terveyden ja ikuisen elämän, jos ja kun he turvautuvat Jumalaan Kristuksen kautta.

Näiden kolmen erilaisen vastauksen valossa kukaan ei voi luvata sinulle, että varmasti paranet tai saat mieleisesi vastauksen. Mutta voimme luvata sinulle, että Jumala varmasti rakastaa sinua ja haluaa antaa sinulle armonsa, läsnäolonsa ja lopulta, kerran sen täydellisen, ikuisen elämän. Jumala varmasti haluaa kohdata, koskettaa ja auttaa sinua – juuri sillä tavalla kuin Hän näkee parhaaksi. Ota vastaan Jumalan ikuinen armo ja rakkaus Kristuksessa Jeesuksessa.

 

Ihmisen vastuu

Jumala omalta puoleltaan on valmis kohtaamaan ja halutessaan parantamaan meidät. Tämän edessä meillä on oma vastuumme. Jos sinä et mene lääkärin vastaanotolle, et voi saada lääketieteellistä apua. Jos et tule Jumalan vastaanotolle joko seurakunnan yhteydessä tai omassa yksityisessä rukouksessasi, et voi saada Jumalan apua. Muista, että Jumalan vastaanotto on aina auki sinulle! Ihmisen tulee myös pyrkiä elämään terveellisesti.

Jos kävisi niin, että Jumala parantaa sinut vakavammasta sairaudesta, mene ensin lääkärille, ennen kuin lopetat mitään lääkitystä. Kun Jeesus paransi spitaalisen, hän käski parantuneen mennä näyttämään itsensä papeille, joiden tehtävänä oli todeta ja julistaa parantunut terveeksi (Mark 1:44). Papit olivat oman aikansa lääkäreitä. Kun Jumala parantaa, se kestää lääketieteellisen tarkastuksen, koska silloin parantuminen on todellista. Rukouspalvelu ei ole puoskarointia.

Monissa parantumiskokouksissa Jumala yritetään pakottaa parantamaan kaikki läsnäolijat. Jumala toimii suvereenisti. Jos Jumala ei paranna, ns. parantajaevankelista yms. rukoilija kohtaa kiusauksen manipuloida ihmisiä. Säilyttääkseen maineensa tai lisätäkseen sitä, hän luo illuusioita ja tunnelmaa, joka saa ihmiset luulemaan parantumisia. Evankelista saattaa julistaa, että parantuminen on otettava uskolla vastaan. Jos ei parannu, vika on kuulijan heikossa uskossa tai synneissä. Tämä on epätervettä, väärää toimintaa. Me saamme uskoa, että Jumala voi parantaa ja että hän tahtoo sen tehdä. Parantuminen voi tapahtua heti, viikkojen tai vuosien päästä, tai vasta ylösnousemuksessa. Me pyydämme ja Jumala päättää. Me luotamme Jumalan ikuiseen rakkauteen ja saamme olla turvallisin mielin Jumalan kämmenellä terveinä ja sairaina, ajassa ja iäisyydessä.

 

Anteeksiantamus kokonaisvaltaisen parantumisen lähteenä

Jeesus sanoi: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita vaan syntisiä.” (2:17)

Syvimmiltään elämän ahdistukset, kärsimys, sairaudet ja kuolema ovat seurausta synnistä. Juuri tämän syvimmän perussairauden Jeesus tuli parantamaan. Kaikki muu on vain oiretta ja seurausta perimmäisestä synnistä. Jeesus sovitti syntimme ristillä. Hän kärsi ja kuoli, jotta saisimme anteeksi ja lopulta parantuisimme – ei vain ajallisesti tai fyysisesti – vaan ennen kaikkea ikuisen sielumme, sydämen osalta. Hän on iankaikkinen lääke sinun sydämellesi, hengellesi, sielullesi ja ruumiillesi.

Anteeksiantamus merkitsee elämänyhteyden palautumista Jumalaan. Kristillinen usko synnyttää hengellistä, psyykkistä ja fyysistä terveyttä. Ajallisessa elämässä tämä toteutuu vain vajavaisesti mutta iankaikkisessa elämässä täydellisesti. Ajassa joudumme kohtaamaan sairauksia ja kuoleman – ei yksin vaan Jumalan varassa. Uskovalle kuolema ei ole tappio vaan voitto. Se merkitsee pääsemistä täydellisyyteen ja kirkkauteen. Vasta siellä olemme täydellisen terveitä ja eheitä.

 

Jeesus parantaa

Läpi historian Jumala on kohdannut ja auttanut ihmisiä. Erityisellä tavalla tämä toteutui, kun Vapahtajamme Jeesus kulki ajallisen maailman keskellä, Israelin maassa 2000 vuotta sitten. Se oli erityisen armon ilmestymisen hetki. Jeesuksen palvelutyössä tuli kirkkaasti esille se todellisuus, että Jumala välittää ihmisistä ja hallitsee elämää ja kuolemaa..

Illan tultua, kun aurinko oli laskenut, Jeesuksen luo tuotiin kaikki sairaat ja riivatut. Koko kaupunki oli koolla oven edustalla, ja hän paransi monia sairaita, joilla oli monenlaisia tauteja. (Mark 1:32-34) – – – On hyvä huomata, että Raamatussa tehdään tarkka ero tavallisten sairaiden ja riivattujen välillä. Sellainen käsitys, että kaikki sairaudet johtuisivat pahoista hengistä, ei ole kristillinen eikä raamatullinen. Monesti nämä kaksi saatetaan sekoittaa toisiinsa.

Jeesuksen toiminta kesti 3,5 vuotta, mikä on hyvin lyhyt hetki historiassa. Tänä ainutlaatuisena hetkenä Jeesus paransi kaikki, jotka sitä pyysivät. Samanlaista aikaa tuskin tulee enää olemaan maan päällä. Seuraava vastaava hetki on ylösnousemuksen päivä, jolloin kaikki paranevat.

Jeesus toimii edelleen kristillisen seurakunnan kautta. Seurakunnassa kukaan yksittäinen henkilö ei omaa Jeesuksen kaikkia armolahjoja samassa laajuudessa ja voimassa. Pyhä Henki on jakanut ja jakaa nämä lahjat koko seurakunnalle yhteisesti. Yksi saa yhden lahjan ja toinen toisen. Tämä varjelee ylpeydeltä ja luo keskinäisen yhteyden ja riippuvuuden. Lisäksi kukaan ihminen ei takerru yksittäiseen ”superparantajaan” vaan etsii turvaa Jumalasta. Parantamisen lahjat mainitaan monikossa (1 Kor 12 luku), mikä tarkoittaa sitä, että yksittäisillä uskovilla on erilaisia parantamisen armolahjoja. Tuo lahja ei tarkoita, että ihminen päättäisi toisen parantumisesta. Sen päätöksen tekee yksin Jumala, mutta armossaan hän käyttää päätöksen toteuttamisessa armoitettua ihmistä. Jokainen saa rukoilla parantumista, vaikka ei lahjaa olisikaan. Jumala kuulee aina ja voi parantaa.

Simonin anoppi kuumeessa

Simonin anoppi makasi kuumeessa, ja hänestä kerrottiin heti Jeesukselle. Jeesus meni hänen luokseen, otti häntä kädestä ja auttoi hänet jalkeille. Kuume lähti naisesta, ja hän alkoi palvella vieraitaan. (1:30-31)

Läheiset kertoivat anopin sairaudesta Jeesukselle. Mekin saamme tehdä samoin läheistemme kohdalla. Silloin Jeesus tarttui naista kädestä ja paransi hänet sanomatta mitään. Nainen parani heti. Eräs oma ystäväni oli kovassa kuumeessa ja oksennustaudissa. Koin, että Jumala kehotti menemään hänen lähelleen. Rukoilin hiljaa ja samassa näin Jeesuksen, joka laski kätensä ystäväni päälle. Tästä rukouksesta ja näystä tietämättä ystäväni suorastaa hypähti ylös ja sanoi: kuinka oloni voi muuttua näin? Kuume lähti ja hän meni heti jääkaapille syömään. Kiitos Jeesus!

Spitaalinen

Jeesuksen luo tuli spitaalinen, joka lankesi polvilleen, pyysi häneltä apua ja sanoi: ”Jos vain tahdot, sinä voit puhdistaa minut.” Jeesuksen kävi häntä sääliksi. Hän ojensi kätensä, kosketti miestä ja sanoi: ”Minä tahdon. Tule puhtaaksi.”  Tauti lähti miehestä heti, ja hän tuli puhtaaksi. (1:40-42)

Spitaali oli vakava, parantumaton sairaus, joka oli myös synnin vertauskuva. Spitaalinen rukoili sydämestään Jeesusta. Hän osoitti oikeanlaista uskoa: Jeesus voi parantaa. Miestä ei vaadittu uskomaan itselleen varmaa parantumista. Ratkaisu jäi Jeesukselle, joka päätti parantaa miehen. Jumalan perustahto on parantaa, mutta ajassa parantuminenkin on vain väliaikaista. Vasta iäisyydestä se on lopullista ja täydellistä.

Halvaantunut ja ystävät

Silloin he purkivat katon siltä kohden, missä Jeesus oli, ja aukon tehtyään laskivat siitä alas vuodematon, jolla halvaantunut makasi. Kun Jeesus näki heidän uskonsa, hän sanoi halvaantuneelle: ”Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi”… Mutta jotta te tietäisitte, että Ihmisen Pojalla on valta antaa maan päällä syntejä anteeksi” – hän puhui nyt halvaantuneelle –  ”nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi.”  Silloin mies heti nousi, otti vuoteensa ja käveli pois kaikkien nähden. Kaikki olivat tästä hämmästyksissään, ylistivät Jumalaa ja sanoivat: ”Tällaista emme ole ikinä nähneet.” (2:4-5,10-12)

Halvaantuneella miehellä oli luotettavia, peräänantamattomia ja kekseliäitä ystäviä. He uurastivat, jotta mies saisi avun. Tämä esimerkki rohkaiskoon meitäkin auttamaan läheisiä arkielämässä ja tuomaan heitä Jeesuksen luokse. Halvaantunut mies kantoi syvää syyllisyyttä. Halvaus saattoi johtua miehen vääristä teoista tai sitten ei. Juutalaisuudessa tuollaista sairautta pidettiin Jumalan rangaistuksena. Hän oli saanut kuulla monia raskaita syytöksiä ulkopuolisilta. Jeesus vapautti hänet ja julisti hänelle synnit anteeksi. Joskus raskas syyllisyys ja trauma voi halvaannuttaa ihmisen fyysisesti tai psyykkisesti niin, että hän ei kykene elämään. Sanansa voimalla Jeesus nostatti miehen ylös ja antoi hänelle elämän. Jeesus antaa vapauden ja elämän kaikille, jotka sitä pyytävät.

Miehen käsi sapattina

”Kumpi on sapattina luvallista, tehdä hyvää vai tehdä pahaa, pelastaa ihmishenki vai tappaa ihminen?”  He eivät vastanneet mitään. Jeesus loi heihin vihaisen katseen; hän oli murheissaan heidän sydämensä kovuudesta. Hän sanoi miehelle: ”Ojenna kätesi.”  Mies ojensi kätensä, ja se tuli ennalleen. (3:4-5) – – – Pyhäpäivänä ei saanut tehdä työtä mutta lähimmäisiä sai auttaa. Fariseukset vihasivat Jeesusta, ihmisiä ja sen kautta Jumalaa. Mutta Jeesus rakasti ja oli murheellinen heidän kovuudestaan. Jeesus paransi miehen käden. Kun Jumala käskee, sairaudet väistyvät.

Kuollut tytär ja verenvuototautinen nainen

Sinne tuli yksi synagogan esimiehistä, nimeltään Jairos. Jeesuksen nähtyään mies heittäytyi hänen jalkoihinsa ja pyysi hartaasti: ”Tule, tyttäreni on kuolemaisillaan. Pane kätesi hänen päälleen, niin hän paranee eikä kuole.” Jeesus lähti miehen mukaan, ja suuri väkijoukko seurasi häntä. Siellä oli myös nainen, jota 12 vuotta oli vaivannut verenvuoto. Hän oli kärsinyt paljon monien lääkärien käsissä ja kuluttanut omaisuutensa saamatta apua; hänen tilansa oli huonontunut. Hän oli kuullut Jeesuksesta, ja nyt hän tuli Jeesuksen taakse ja kosketti hänen viittaansa. Nainen näet ajatteli: ”Jos pääsen koskettamaan edes hänen viittaansa, niin minä paranen.” Siinä samassa verenvuoto tyrehtyi ja hän tunsi ruumiissaan, että vaiva oli poissa… Jeesus sanoi hänelle: ”Tyttäreni, uskosi on parantanut sinut. Mene rauhassa, sinä olet päässyt vaivastasi.”  Jeesuksen vielä puhuessa tuotiin synagogan esimiehelle kotoa sana: ”Tyttäresi kuoli jo, miksi enää vaivaisit opettajaa.”… Jeesus sanoi esimiehelle: ”Älä pelkää, vaan usko.”… Hän otti lasta kädestä ja sanoi hänelle: ”Talita kuum!” Heti tyttö nousi ja käveli; hän oli 12-vuotias. Kaikki olivat hämmästyksestä suunniltaan. Jeesus kielsi heitä kertomasta tästä kenellekään. (5:21-43)

Jeesus on kuoleman voittaja. Hän ei herättänyt kaikkia kuolleita vaan aivan muutaman todistukseksi siitä, että kerran jokainen häneen turvautuva saa kokea ikuisen voiton kuolemasta. Verenvuotoa sairastunut nainen ei kantanut vain sairautta vaan sen myötä myös sosiaalista häpeää. Hänet luokiteltiin saastaiseksi ja hän joutui eristäytymään. 12 vuotta oli pitkä aika kokea tuota kaikkea. Nyt oli Jumalan aika ja Pyhä Henki synnytti naisessa uskon. Vain kosketus riittäisi ja hän paranisi. Saastaisena tuo koskettaminen oli kiellettyä. Häntä uhkasi jopa kivitys. Jeesus vapautti hänet pelosta: Tyttäreni, uskosi on parantanut sinut, mene rauhassa. Nainen sai terveyden, sosiaalisen hyväksynnän, ilon naiseudestaan ja syvän turvan.

Kuuro mies

Jeesus tuli Galileanjärvelle. Siellä hänen luokseen tuotiin kuuro mies, joka ei pystynyt kunnolla puhumaan, ja häntä pyydettiin panemaan kätensä miehen päälle. Jeesus otti hänet erilleen väkijoukosta, pani sormensa hänen korviinsa, sylkäisi ja kosketti hänen kieltään. Sitten hän katsahti taivaalle, huokasi ja sanoi kuurolle: ”Effata.”  Se merkitsee: aukene. Silloin miehen korvat aukenivat ja hänen kielensä vapautui, niin että hän puhui selkeästi. (7:31-35)

Mies oli aiemmin ollut terve. Jossain vaiheessa hän oli kuuroutunut ja sen myötä hän oli kadottanut puhekykynsä. Jeesus paransi miehen kuulon ja mahdollisti normaalin puheen. Jeesus sanoi parantavan sanan, mutta myös koski häntä ja sylkäisi. Ehkä mies tarvitsi tällaista kosketusta. Tämä kuvaa myös sitä, kuinka Jumala maan tomusta muovasi ensimmäisen ihmisen.

Sokea mies

He tulivat Betsaidaan. Siellä Jeesuksen luo tuotiin sokea mies ja häntä pyydettiin koskettamaan tätä. Jeesus otti sokeaa kädestä ja vei hänet kylän ulkopuolelle. Sitten hän sylkäisi miehen silmiin, pani kätensä hänen päälleen ja kysyi: ”Näetkö mitään?” Mies avasi silmänsä ja sanoi: ”Minä näen ihmisiä – näen ikään kuin puita, mutta ne kävelevät.” Jeesus pani uudestaan kätensä miehen silmille, ja nyt tämä näki tarkasti. Hän oli täysin parantunut ja näki selvästi kaiken. (8:22-25)

Jeesus vei tämänkin miehen erilleen, sillä hän halunnut järjestää parantamisnäytöstä. Sellaiset parantamiskokoukset, jossa joku pyydetään lavalle ”parannettavaksi” kaikkien nähden, on joko manipulaatiota ja ihmisen hyväksikäyttöä tai ennalta sovittu näytös. Jumala parantaa usein hiljaisuudessa eikä anna kunniaansa ”superparantajille”. Vain Jumala parantaa. Tilanteessa parantuminen ei tapahtunut hetkessä vaan prosessina. Jumalalla on monia tapoja parantaa.

Sokea mies

He tulivat Jerikoon… tien vieressä istui sokea kerjäläinen Bartimaios, Timaioksen poika. Kun hän kuuli, että ohikulkija oli Jeesus Nasaretilainen, hän alkoi huutaa: ”Jeesus, Daavidin Poika, armahda minua!” Monet käskivät hänen olla hiljaa, mutta hän vain huusi entistä kovemmin. Silloin Jeesus pysähtyi ja sanoi: ”Kutsukaa hänet tänne.”  He sanoivat sokealle: ”Älä pelkää. Nouse, hän kutsuu sinua.” Mies nousi kiireesti jaloilleen ja tuli Jeesuksen luo. ”Mitä haluat minun tekevän sinulle?”  Jeesus kysyi. Sokea vastasi: ”Rabbuuni, anna minulle näköni.” Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Mene, uskosi on parantanut sinut.” Samassa mies sai näkönsä takaisin, ja hän lähti kulkemaan Jeesuksen mukana. (10:46-52)

Sokea kerjäläinen oli hylkiö, jota kaupunkilaiset häpesivät. Ehkä opetuslapsiakin hän häiritsi. Jeesus oli täysin vastakkainen: hän rakasti. Jeesukselle mies oli arvokas. Sokea mies huusi sydämensä hädässä ja Jeesus pysähtyi hänen kohdallaan. Usein rukouksemme ovat pinnallisia ja vailla sydäntä. Jos emme tosissamme rukoile Herraa, ei hän välttämättä pysähdy kohdallemme. Jeesus ei parantanut miestä väkisin vaan kysyi: mitä sinä tahdot. Parantuminen merkitsi täydellistä elämän muutosta: kerjääminen oli toisaalta helppoa elämää mutta nyt pitäisi ottaa vastuu kaikesta uudella tavalla. Ihminen ei välttämättä haluakaan parantumista vaan on käpertynyt elämänsä rajoitteisiin, tapoihinsa ja tukiverkostoihinsa. Mies oli valmis muutokseen. Hän sai tarkoituksen.

 

Jeesuksen parantamistoiminnassa toteutui hänen julistamansa ilosanoma: Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kääntykää ja uskokaa evankeliumi!”. Jumala tulee lähelle meitäkin. Hän auttaa, parantaa, antaa anteeksi, antaa elämälle tarkoituksen – iäisesti!