Kirjoitettu ja julkaistu tällä sivustolla 4.3.2016. Tänään teksti on entistä ajankohtaisempi…

 

MAAPALLOMME HYVISSÄ KÄSISSÄ?

Ajattelepa, jos… maapallomme, ihmiskuntamme, sinun ja minun elämä olisi näiden käsissä:

• Donald Trump Usan presidenttinä
• Vladimir Putin Venäjän presidenttinä
• Kim Jong-un Pohjois-Korean johtajana
• Basar Al-Assad Syyrian presidenttinä
• Recep Tayyip Erdogan Turkin presidenttinä
• Boris Johnson Britannian ulkoministerinä
• jne.

Ajattelepa Trumpia ja Putinia ydinaseiden ylimpinä vartijoina…

 

On hämmentävää ja oikeastaan pelottavaakin seurata, kuinka käsittämättömiä valheita ja herjoja laukova Trump on saamassa merkittävän äänivyöryn. Ovatko monet amerikkalaiset todella näin mielettömiä, että he ihailevat ja luottavat tällaiseen mieheen? Millaiseksi maailma on jälleen kehittymässä – ei vain idässä vaan myös lännessä?

Samalla Raamattuun uskovat kristityt on leimattu äärikonservatiiveiksi Usan vaalikentillä. He ovat ei-toivottuja, jopa vaarallisia. Miksi? Siksikö, että he eivät hyväksy aborttia eli viattomien lasten surmaamista äitiensä kohtuun, avioliiton ulkopuolisia seksisuhteita, homoseksuaalisuutta ja monenlaisen moraalittomuuden harjoittamista? Siksikö, että he uskovat Jumalaan, ihmisarvoon, elämän kunnioittamiseen, oikeaan ja väärään, Raamattuun Jumalan sanana?

On toki todettava, että Usassa konservatiivinen kristillisyys on varsin erilaista kuin täällä. Usassa uskontoa käytetään usein monien itsekkäiden päämäärien saavuttamiseen. Niinpä jotkut konservatiivikristityt puolustavat henkilökohtaisten aseiden vapaata saatavuutta, mittavaa ase- ja öljyteollisuutta, sekä vastustavat perusturvaa jne. Onpa jotkut heistä asettuneet kampanjoimaan Trumpin eikä aidosti kristillisyyteen sitoutuvien ehdokkaiden puolesta. Kaikki tämä todella rapauttaa kristillisyyden uskottavuutta. Hedelmistään puu tunnetaan, sanoi Jeesus.

Jääkö jäljelle vain demokraatit, jotka toimivat sivistyneemmin ja kannattavat monenlaista tasa-arvoa? Ainakin vaaleissa he ovat vahvoilla ja ennakkosuosikkeja, koska republikaanit keskittyvät oman pesänsä likaamiseen.

Demokraattien toiminnassa on paljon hyvää – sellaista, mikä nousee kristillisestä rakkaudesta. Samalla siihen liittyy käsittämätöntä elämän vihollisuutta. Vapauden nimissä kannatetaan abortteja, homoliittoja, eutanasiaa ja vastustetaan kristillisyyttä.

 

Onko lopulta niin, että sydämen uskovat ovat niitä ”maan hiljaisia”, jotka todellakin ovat hiljaa? Saisivatko he edes äänensä kuuluviin, jos yrittäisivät? Melskaavatko ne, joilla on valtaa, rahaa ja media käsissään? Tarkoittiko Jeesus vuorisaarnassa, että uskovien pitäisikin olla hiirenhiljaa? Perivätkö maan hiljaiset lopulta maan?

On surullista, että yhteiskunnallisten eli yhteisten asioiden hoidosta on tullut järkyttävää viihdettä. Mikä auttaisi? Miten järki, rakkaus ja elämä voisivat voittaa meneillään olevan mielettömyyden?

 

Olisiko maapallomme paremmissa käsissä, jos Jumala saisi hallita sitä? Olisiko hän itsekäs diktaattori vai olisiko Jumala sellainen, joka rakastaa ihmiskuntaa ja haluaa pelastaa sen? Jopa niin uhrautuvasti, että hän itse tulee ihmiseksi, sovittaa syntimme ristillä ja tarjoaa uutta ylösnousemuselämää turmeltuneelle ihmiskunnalle?

Eikö maailmassamme tapahdu mittaamattomasti pahaa siksi, että Jumala ei ole diktaattori? Hän on rakkaus, joka ei pakota ihmistä hyvään tahtoonsa. Hän tarjoaa rakkautta ja kestävää elämää, mutta ei väkisin.

Koska kenestäkään ihmisestä ei ole hyväksi johtajaksi, Jumala olisi juuri sellainen. Onneksi hän on päättänyt pitää huolen iankaikkisuudesta. Meidän valtaamme Jumala on antanut lopulta vain hyvin lyhyen ajan. Näyttää siltä, että ihminen epäonnistuu dramaattisella tavalla, mutta Jumala onnistuu täydellisesti.

Kenen käsiin sinä haluat antaa maapallomme ja oman elämäsi? Ihmisen vai Jumalan?