Maailmankatsomusten historiallinen tausta ja kehitys länsimaissa

Kristinuskon myötä aina 1600-luvulle saakka yksinomainen maailmankatsomus läntisessä maailmassa oli teismi. Sen mukaan ajateltiin, että on persoonallinen (kristinuskon) Jumala, joka on luonut maailman ja ihmisen. Vasta ”valistuksen” myötä käsitys on vaihtunut. Teismistä siirryttiin deismiin, jonka mukaan Jumala on kaiken alkusyy, mutta sitten Jumala on täysin vetäytynyt pois maailmasta ja jättänyt sen yksin.

Deismi vaihtui pian naturalismiin, jonka mukaan mitään Jumalaa ei ole olemassa ja maailma on suljettu järjestelmä. Mikään ulkopuolinen ei ole sitä synnyttänyt eikä vaikuta sen olemassaoloon ja toimintoihin. Naturalismin mukaan aine (energia ja materia) on kaikki se, mikä on olemassa. Ihminen on monimutkainen aineen muodostama ”kone”, jonka tietoisuus ja persoonallisuus päättyvät kuolemaan, aineen hajoamiseen. Historia (maailman tapahtumien kulku) on lineaarinen tapahtumavirta, jolla ei ole mitään tarkoitusta – eikä ihmisen elämällä ole kestävää arvoa, merkitystä eikä mielekkyyttä. Naturalismi on vallannut myös länsimaisen teologian yliopistoissa. Maailma on suljettu ja siksi Raamattukin on vain ihmisten ajatuksia ja kuvitelmia jumaluudesta. Naturalismin kyllästämää teologiaa kutsutaan liberaaliteologiaksi.

Naturalismi johtaa loogisesti ja vääjäämättä nihilismiin, jonka mukaan kaikki on sattumaa ja tarkoituksetonta. Sen mukaan mitään varmaa ei voida tietää, mitään arvoja ei ole eikä edes yhteiskuntajärjestystä voida pitää perusteltuna. Koulun alaluokilla opetetaan Jumalasta ja kerrotaan, kuinka Jumala on luonut maailman. Yläluokilla tämä käsitys puretaan ja tilalle rakennetaan naturalismiin pohjautuva kuva. Maailma on suljettu järjestelmä, vailla Jumalaa. Kaikki on sattumaa. Tämä johtaa elämän mielekkyyden ja arvon kannalta nihilismiin. Kaikki on lopulta sattumaa ja mekaniikkaa vailla tarkoitusta. Lopulta kaikki päättyy ikuiseen kuolemaan. Ei ihme, että nuoret voivat pahoin. Tyhjän päälle ei voi rakentaa elämää.

Uskontojen ja maailmankatsomusten suhteen opetetaan relativismia eli suhteellistamista: mikään uskonto ei ole totuus vaan ne ovat vain uskomuksia, jotka tuovat hetken lohtua kuoleman täyttämään maailmaan. Tällainen opetus tarkoituksettomasta maailmasta, jota paikkaillaan valheellisilla uskonnoilla, johtaa elämän tarkoituksen katoamiseen, toivottomuuteen, ahneeseen itsekeskeiseen elämään ja lopulta masennukseen, jopa itsemurhiin. Relativismi on kuitenkin itsensä kumoava mahdottomuus kuten pyöreä neliö. Väittäessään, ettei ole perimmäistä totuutta, se kumoaa itsensäkin (koska vaatii pitämään relativismia perimmäisenä totuutena).

Vaihtoehdoksi länsimaiselle naturalismille tarjotaan itämaista panteistista monismia. Tätä edustavat hindulaisuus ja buddhalaisuus. Panteistisen monismin mukaan ainoa todellisuus on maailmansielu. Kaikki näkyvä, aineellinen ja konkreettinen on toisarvoista, jopa harhaa, josta on pyrittävä pois. Maailma, materia, arkielämä ja tietoisuus ovat harhaa ja poissaoloa varsinaisesta todellisuudesta. Maailmansielu on jumaluus, joka on persoonatonta kaikkeutta. Ihmisen tarkoitus on tulla meditoimalla yhdeksi maailmansielun kanssa, jolloin ihminen menettää yksilöllisyytensä, persoonallisuutensa ja tietoisuutensa. Ihmisen tulee sulautua siihen samalla tavalla kuin pisara sulautuu valtamereen, minkä jälkeen yksittäistä pisaraa enää ole. Ihmisiä houkutellaan tulemaan ”jumalaksi” mutta kyseessä on ansa: kun ihminen nimellisesti korotetaan jumalaksi, hänet tosiasiassa alennetaan tyhjäksi, olemattomaksi.

Ajatus siitä, että elämä ja maailma olisivat harhaa, on syvästi vastoin kaikkea ihmisyyden kokemusta, tieteen harjoitusta ja yhteiskunnan järjestystä. Länsimaisen käsityksen mukaan psyykeen irtautuminen arkitodellisuudesta itämaisen panteistisen monismin mukaisesti merkitsee ihmisen vakavaa sairastumista psyykkisesti (psykoosi), joka vaatii terapiaa, hoitoa ja lääkitystä. Vastoin panteistista monismia itämaiden ihmiset elävät tavallista arkielämää, syövät, juovat, käyvät työssä, nauttivat viihteestä jne. Vain harvat, jos ketkään heikäläisistä ottavat vakavasti oman itämaisen uskontonsa ja toimivat sen mukaisesti.

Vaikka moni länsimaalainen ihminen on kiinnostunut itämaisesta uskonnollisuudesta, se on puhtaassa muodossa vastoin länsimaista todellisuuskäsitystä. Siksi on syntynyt New Age -liike, joka yhdistelee ajatuksia idästä ja lännestä. Siinä pyritään pitämään kiinni ihmisen oman tietoisuuden säilyttämisestä mutta siirtymään samalla korkeammalle tietoisuuden tasolle ja hallitsemaan erilaisia voimia ja energioita tiettyjen tekniikoiden avulla. Sen ideologia levittäytyy psykologiaan, luonnonmukaiseen terveydenhoitoon, sosiologiaan, politiikkaan, vihreään liikkeeseen, ufologiaan, Hollywood-elokuviin (Kolmannen asteen yhteys, Star Wars / Tähtien sota), urheilun meditaatio-menetelmiin, parapsykologiaan jne.

New Agen mukaan ei ole maailman ulkopuolista Jumalaa, mutta on erilaisia superälykkäitä henkiolentoja ja tietoisuuden tasoja, joihin ihminen voi uppoutua, oman yksilöllisyytensä säilyttäen. Ihmisen ja ihmiskunnan tavoitteena on päästä riittävän korkealle tietoisuuden tasolle, jolloin ihminen voi ”pelastua”. Ihminen käsitetään jumalaksi, joka ei ole vielä löytänyt omaa jumalallista olemustaan ja tasoaan. New Age -liike käyttää myös kristillisiä nimiä ja termejä, mutta kristinuskon vastaisesti. Kristinuskon näkökulmasta tämä on erittäin demonista riivaajien palvontaa.

Teismin paluu: Sokea usko siihen, että elämä ja maailmankaikkeus olisi syntynyt tai ylipäätään voisi syntyä tyhjästä on murenemassa. Moni tutkija on hiljaisesti hyväksymässä ajatuksen ns. ”älykkäästä suunnittelusta”. Sattuma, alkuräjähdys tai oletettu evoluutioprosessi eivät luo elämää. Ratkaisevat todisteet ja perustellut mekanismit puuttuvat. Vain mittaamattoman älykäs olento voi luoda mittaamattoman monimutkaisen elämän ja maailmankaikkeuden rakenteen ja toiminnot. Persoonattomasta massasta ei voi syntyä ihmeellisiä persoonia – mutta Persoonasta niitä voi syntyä. Teismi ei ole sokeaa vaan perusteltua ja loogista uskoa.