LÄHETYSKÄSKY NELJÄN EVANKELIUMIKIRJAN VALOSSA, osa III:
Luukkaan evankeliumi & Apostolien teot 1:8

 

 

LUUKKAAN EVANKELIUMI ja APOSTOLIEN TEOT

 

Kysymys sanoman luotettavuudesta ja vastaus

Kysymys: Onko sanomasi sittenkin vain inhimillinen idea ilman minkäänlaista todellisuuspohjaa ja todistettavuutta?

Vastaus Jumalan sanasta: ”Ja hän sanoi heille: ’Niin on kirjoitettu, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista, ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista. Te olette tämän todistajat. Ja katso, minä lähetän teille sen, jonka minun Isäni on luvannut; mutta pysykää tässä kaupungissa, kunnes teidän päällenne puetaan voima korkeudesta.’ ” (Luuk 24:46-49)

”Kun Pyhä Henki tulee teihin, te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajiani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka.” (Apt 1:8)

 

Tekstianalyysi ja pohdintaa

Luukkaan evankeliumia voidaan luonnehtia historiallispainotteiseksi julistukseksi Jeesuksesta Kristuksesta, joka on ainoa täydellinen ihminen. Evankeliumin kirjoittaja on korkeasti koulutettu, lääkäri ja kreikkalainen. Evankeliumin sanoma kohdistetaan erityisesti kreikkalaisen kulttuurin vaikutuspiirissä oleville. Kristinusko ankkuroituu kiinteästi todellisuuteen; se ei ole mielikuvituksen tai filosofian tuote. Jeesus Kristus on maailmanhistoriallisesti ainutlaatuinen ja keskeinen henkilö. Luukas sai paljon tietoja apostoli Paavalilta, jonka matkassa hän kulki lähetystyössä, mutta lisäksi hän haastatteli monia silminnäkijöitä (1:1-4). Luukas painottaa sanoman totuudellisuutta.

Luukas tunsi Markuksen kokoamat tekstit Jeesuksesta, mikä on havaittavissa evankeliumien samanlaisessa perusrakenteessa. Evankeliumi jäsentyy neljään pääjaksoon: Jeesuksen lapsuus, toiminta Galileassa, viimeinen vaellus Jerusalemiin, sekä kärsiminen, kuolema ja ylösnousemus.

Evankeliumikirjan loppuun talletettu lähetyskäsky kertoo ainutlaatuisella tavalla sen ydinsisällön painottaen sanoman luotettavuutta.

 

Luukkaan tallettama lähetyskäsky jakautuu neljään osaan:

• Evankeliumin sisältö ja luotettavuus Kirjoitusten pohjalta (46)
• Evankeliumin yleismaailmallisuus ja julistaminen Kirjoitusten ennustusten mukaan (47)
• Evankeliumin historialliset todistajat (48)
• Lupaus Pyhän Hengen vuodattamisesta (49)

 

Ylösnoussut kohtasi ja antoi ymmärryksen
Tekstin taustana ovat Jeesuksen ilmestymiset naisille, kahdelle Emmauksen tiellä ja viimein yhdelletoista opetuslapselle. Heidän suhtautumistaan leimasivat ymmärtämättömyys ja hämmennys. Jeesus auttoi heitä osoittamalla ruumiillisen ylösnousemuksensa todellisuuden antamalla heidän koskea häntä ja syömällä kalaa. Tämän lisäksi hän selitti tuoreet tapahtumat Kirjoitusten eli Vanhan testamentin pohjalta (Mooseksen laki, profeetat ja psalmit). Jeesus avasi opetuslasten ymmärryksen käsittämään Kirjoitusten ydinsanoman. Hän haluaa tehdä saman meidänkin kohdallamme. Lähetystehtävään liittyy sanoman ymmärtäminen ja vakuuttuminen.

Kirjoitusten merkitys
”Niin on Kirjoitettu” ovat äärimmäisen tärkeitä sanoja koko kristinuskon luotettavuuden kannalta. Nuo sanat merkitsevät ainakin seuraavia asioita:

• On ihmisen ulkopuolinen, todistava kirjallinen lähde, Kirjoitukset (Vanha testamentti) – kyse ei ole opetuslasten kuvitelmista, sepityksistä tai legendoista.
• Kirjoitukset sisältävät lukuisia suoria ja epäsuoria ennustuksia ja esikuvia Kristuksesta Jeesuksesta ja pelastustapahtumasta jopa useita tuhansia vuosia etukäteen hyvinkin pikkutarkasti – Jeesus ei ollut vain aikansa ilmiö.
• Kirjoitukset ovat Jumalan antama ilmoitus itsestään, tahdostaan, pelastuksesta jne. –Jumala itse on evankeliumin päätodistaja.

Usko tulee kuulemista ja kuuleminen nimenomaan Jumalan, Kristuksen sanan kautta (Room 10:17). Kirjoitusten todistus Jeesuksesta on välttämätön elementti evankeliointi- ja lähetystyössä. Jumalan Henki käyttää nimenomaan Sanaa uskon synnyttämiseen. Sana todistaa Kristuksesta; siinä itsessään on voima, joka koskettaa ja muuttaa sydämiä.

Kristus, kärsimys ja ylösnousemus
Kirjoituksissa ennustettiin Kristus, hänen kärsimyksensä ja ylösnousemus, jotka ovat evankeliumin ydin. Sana Kristus merkitsee ”voideltua” ja on kreikan vastine heprean Messiaalle. Vanhassa testamentissa voideltu viittaa henkilöön, jolla on Jumalan antama asema, varustus ja tehtävä. Heitä olivat kuninkaat, profeetat ja papit. Erityisenä  voideltuna ja ennustusten kohteena oli tuleva Messias. Kansa odotti pelastusta erityisen välimiehen kautta, mikä olisi samalla itse Jahven henkilökohtainen pelastusteko. Messiaassa nämä yhtyivät. Hän on Herran (kärsivä) palvelija, Daavidin kuningashuoneen ikuinen hallitsija, Ihmisen Poika ja Immanuel. Uudessa testamentissa vahvistetaan 280 kertaa, että Jeesus on ennustettu ja luvattu Messias. ”Jeesus Kristus” on tunnustus: Nasaretin Jeesus on Kirjoitusten Messias ja Herra. Kristus-käsitteeseen liittyy syvästi Jeesuksen persoona ihmiseksi tulleena Jumalana, joka pelastaa maailman.

Kirjoituksissa ennustettiin, että tuleva Messias, Kristus kärsii nöyryyttävän, mutta merkittävän kuoleman. Tunnetuin esimerkki on Jesajan kirjan 53 luvun riipaiseva kuvaus ihmisten syntien tähden kuolevasta Herran palvelijasta, joka on kuin uhrikaritsa. Kuningas-Messiaan häpeällinen kuolema rikollisen kaltaisena on hätkähdyttävä, mutta koko ihmiskuntaa koskettava Jumalan pelastusteko. Sovitus ratkaisee syntiongelman ja lunastus tuo vapauden. Syntien anteeksiannon kautta ihminen saa elämänyhteyden rakastavaan ja pyhään Jumalaan. Juuri Luojan tunteminen on iankaikkinen elämä (Joh 17:3). Kristuksessa synnin muuri on purettu pois Jumalan ja ihmisen väliltä. Kristuksessa näemme, että Luojamme ei ole välinpitämätön vaan meitä rakastava.

Kirjoituksissa ennustettiin, että tuleva Messias, Kristus nousee kuolleista kolmantena päivänä. Tämä on maailmanhistorian muuttava hätkähdyttävä hetki ja tapahtuma. Se on Jumalan antama konkreettinen todistus Jeesuksen ristinkuoleman merkityksestä ja voimasta: synti on sovitettu, kuolema voitettu ja paholainen kukistettu. Ilman ylösnousemusta risti jäisi mysteeriksi. Kristuksen ylösnousemus tapahtui kolmantena päivänä juutalaisen vuorokausirytmin mukaan. Herran ylösnousemus oli luonteeltaan ruumiillinen, todellinen, pysyvä ja käsin kosketeltava.

Ylösnousemus oli ennustettu: Psalmit 16:8-10 ja 110, monet Vt:n esikuvat ja monet Messiaan kuningasasemaa koskevat ennustukset edellyttävät ylösnousemusta. Kirjoitukset todistavat, että ristiinnaulittu ja ylösnoussut Jeesus Kristus elää, hallitsee ja vaikuttaa tänään keskellämme,

 

Parannus
Evankeliumin vastaanottaminen edellyttää ja sisältää parannuksen, joka voidaan kääntää myös ”kääntyminen, mielenmuutos, katuminen”. Vanhassa liitossa parannus- ja katumusteemat olivat vahvasti esillä sekä jumalanpalvelusmenoihin liittyen että profeetallisena kääntymysajatuksena. Toisinaan koko kansa kutsuttiin yhteiseen katumustilaisuuteen paastoon, itkuun ja valitukseen. Profeetat vaativat syvää ja aitoa katumusta Jumalan edessä, minkä tavoitteena oli palaaminen Herran yhteyteen ja liitonmukaiseen elämään kokosydämisesti. Kääntymyksen sai aikaan Jumalan uudistava armo. Profeettojen ajan jälkeen parannusvaatimus alkoi muuttua lakihenkiseksi, sääntö- ja ihmiskeskeiseksi itsensä paranteluksi, joka oli vain farisealaista ulkokultaisuutta.

Uuden liiton kynnyksellä palattiin vanhan liiton parannuslinjalle Johannes Kastajan julistuksessa. Samaa linjaa jatkoi Jeesus, joka sanoi: ”Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle” (Matt 3:1-12, 4:17). Olennaista oli taivasten valtakunnan eli Jumalan läheisyys Jeesuksessa, mikä oikeutti parannuksen vaatimisen ja mahdollisti sen tekemisen. Ilman armoa ei voi syntyä aitoa muutosta. Jeesus kehottikin uskomaan armon evankeliumin (Mark 1:15), mikä on osa kristillistä parannusta (kääntymys ja usko). Parannuksessa ihminen Jumalan armosta ja voimasta kääntyy pois vanhasta synnin ja kapinallisuuden hallitsemasta elämästä (neg.) Kristuksen puoleen uuteen, pyhään elämään (pos.). Tähän tulee liittää lain ja evankeliumin tehtävien erottelu: laki johtaa synnintuntoon ja ajaa Kristuksen luo; evankeliumi päästää vapaaksi synnin tuomasta syyllisyydestä ja hallintavallasta. Kääntymys jatkuu jokapäiväisenä pyhityselämänä.

Anteeksiantamus
Parannusvaatimukseen liittyy sanoma syntien anteeksiantamisesta. Kristuksessa syntiongelma on käsitelty perusteellisella ja lopullisella tavalla. Kun ihminen kääntyy Jeesuksen puoleen, hän pääsee osalliseksi syntien anteeksiantamuksesta. Anteeksisaaminen on täydellistä ja kertakaikkista – syntisyys ja kaikki syntiset teot on sovitettu koskien menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta. Kristuksessa anteeksiantamus on ehdotonta – siihen ei voi lisätä mitään vaatimuksia. Se on jatkuvaa todellisuutta – jatkuvaa puhdistusta Jeesuksen veressä. Ihmisen perusongelmat kuten syyllisyys, pelko, tuomio ja kadotus ovat ratkenneet Kristuksessa.

 

Jeesuksen nimessä
Parannusta ja syntien anteeksiantamusta on julistettava Jeesuksen Kristuksen nimessä. Todellista parannusta ja syntien anteeksiantamusta ei voi saada mistään muualta eikä millään muulla tavalla kuin ainoastaan Jeesuksen nimessä. Juutalaisuudessa nimi on yhtä kuin itse persoona; nimessä on läsnä koko henkilö kaikkine ominaisuuksineen ja tekoineen. Jeesus tarkoittaa ”vapahtajaa, pelastajaa”. Vain Jeesuksessa on historiaan sidottu, aito, vaikuttava, Jumalan hyväksymä sovitus.

Alkaen Jerusalemista
Lähetyskäskyn toteuttaminen alkoi Jerusalemista, jossa vietettiin pääsiäistä (risti ja ylösnousemus) ja helluntaita (Pyhän Hengen vuodatus). Sinne kulminoituu myös Herramme paluu. Tällä välin evankeliumi julistetaan kaikille kansoille. Evankeliumi on yleismaailmallinen, kaikkia koskettava, kaikille sopiva ja kaikille välttämätön. Erityisesti vanhan liiton profeetat kertoivat, miten Jumalan pelastusteko koskettaa kaikkia kansoja. Alun perin Israelin kansan tuli olla pappiskansa maailman kansojen keskuudessa (2 Moos 19:1-25), mutta koska he kansana torjuivat Herransa, Jumala valitsi tilalle uuden liiton kansan, seurakunnan.

Kristuksen todistajat
Evankeliumin luotettavuuden tärkeä todiste Kirjoitusten ohella on silminnäkijät: ”Te olette tämän todistajat”. Opetuslapset elivät Jeesuksen kanssa kolmisen vuotta, näkivät ristintapahtumat ja kohtasivat ylösnousseen Jeesuksen. Tämän lisäksi yli 500 miestä ja lukuisat naiset näkivät hänet ylösnousseena. Ennen ristinkuolemaa hänet näki koko Israelin kansa, paikalliset roomalaiset ja paikalla olleet ulkomaalaiset. Jeesus mainitaan myös muutamassa keskeisessä historiankirjassa.

 

Apostolien teot
”Kun Pyhä Henki tulee teihin, te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajiani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka.” (Apt 1:8). Tekstikohta liittyy läheisesti ja välittömästi Luukkaan evankeliumin lähetyskäskyyn – onhan se saman kirjoittajan käsialaa ja suoraa jatkoa evankeliumikirjalle (”osa II”). Teksti on Apostolien tekojen avainjae: kaikki muu kertoo, miten tämä toteutuu käytännössä.

Keskeinen sana on todistaja, sanatarkasti jopa ”veritodistaja, marttyyri”. Kreikan kielessä sana oli oikeustermi, joka viittasi juridiseen todistamiseen. Lisäksi sitä käytettiin moraalisen näkemyksen tai filosofisen vakaumuksen ilmaisemisesta. Juutalaisessa oikeuselämässä todistajien lausumilla oli erityinen merkitys. Israelin kansa oli Jumalan todistaja kansojen keskellä. Uudessa testamentissa korostuu todistajan merkitys historiallisessa mielessä. Erityisesti Luukas painotti silminnäkijöitä tapahtumien todistajina. Lisäksi he todistivat tapahtumien hengellisestä merkityksestä; ts. he olivat ”tunnustustodistajia”. Apostolit olivat näitä molempia: he näkivät ja ymmärsivät. He olivat silminnäkijätodistajia ja tunnustustodistajia. Me emme ole samalla tavalla silminnäkijöitä, vaan tunnustustodistajia: me ymmärrämme, vaikka emme näe. Jeesus sanoikin: ”Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat!” (Joh 20:29). Toki meilläkin on historiallinen kokemus Jumalasta.

Todistustehtävä toteutuu laaja-alaisesti. Perusmetodina on julistus, johon liittyy opetus. Lisäksi todistamista on kaikki, mitä Apostolien teoissa kuvataan Kristuksen asiaa ajavana toimintana. Niitä ovat tunnusteot, kristillinen ja seurakunnallinen elämä, lähetystyö, vainoissa kestäminen ja marttyyrikuolema Jeesuksen nimen tähden.

Todistuksen sisältönä on Jeesus Kristus – persoona, elämä, sanat ja teot, erityisesti risti ja ylösnousemus, niiden merkitys ja vaikutus. Todistaja ei saa lisätä evankeliumiin mitään eikä poistaa siitä mitään.  Kristuksen todistajien ketju ei katkennut apostoleihin ja muihin aikalaisiin – sanoma Vapahtajasta on kiirinyt läpi vuosituhansien ja koskettanut kutakin sukupolvea. Tänäänkin on ristiinnaulitun ja ylösnousseen Jeesuksen kohdanneita ihmisiä satoja miljoonia ympäri maailmaa. Heille Kristus on tuonut uskon, toivon ja rakkauden pimeyden keskelle.

 

Jumala itse todistaa
Perimmäisenä todistajana ja vaikuttajana on Jumala, jonka varassa kaikki on. Niinpä lähetyskäskyn viimeinen osa kertoo Isän antamasta lupauksesta, jonka Jeesus täyttää: Hän lähettää Pyhän Hengen voimaksi lähetystehtävän suorittamista varten. Voima (dynamis) merkitsee myös ”mahtia”. Kreikkalaisessa ajattelussa voima oli persoonatonta, kosmosta luovaa ja ylläpitävää voimaa, joka ilmeni lähinnä luonnonlaeissa ja persoonattomassa jumaluudessa. Juutalaisuuden mukaan luomakunnassa vaikuttaa persoonallisen Jumalan voima ja valta. Tämä näkyy luomisessa, sen ylläpidossa, maailmanhistoriassa ja pelastushistoriassa. Luvattu Pyhä Henki on kolmiykseisen Jumalan ”kolmas persoona”, mikä merkitsee Jumalan persoonallista läsnäoloa luomakunnassaan.

Messiaan Henki
Lupaus Jumalan läsnäolosta liittyy erityisesti Messiaaseen, jonka yllä lepää Jumalan Henki. Uuden testamentin valossa Kristuksen tulemus, tehtävä, toiminta, sovituskuolema, ylösnousemus ja paluu kytkeytyvät nimenomaan Jumalan Henkeen: Jeesus on luvattu Hengellä kastaja, jonka sovitusteon tähden ja kautta Henki annetaan hänen seuraajille ja seurakunnalle. Tämä tapahtui ensimmäisenä kristillisenä helluntaina Jerusalemissa, joka oli lähetystyön lähtölaukaus. Hengen vuodatus oli kertakaikkinen tapahtuma kaikkien uskovien hyväksi eikä sitä tarvitse enää odottaa Jerusalemissa kuten silloin. Pyhän Hengen saaminen on tämän jälkeen liittynyt itse kunkin uskoon tuloon, vaikkakin erilaisia Hengen täyteyden kokemuksia on ajoittain koettu kääntymyksen jälkeen. Ilman Hengen läsnäoloa, vaikutusta ja voimaa ei kukaan voi tehdä lähetystyötä.

 

Johtopäätöksiä

Evankeliumi, hyvä sanoma Jeesuksesta Kristuksesta ei ole inhimillinen idea, epätodellisuutta tai vailla todisteita. Koko maailma on täynnä todisteita elävästä Jumalasta, mutta kuka haluaa sen nähdä? Evankeliumin todellisuus ja luotettavuus on taattu erityisellä tavalla: Kirjoituksissa. Jumala antoi sanansa vakuudeksi. Messias oli ennustettu jopa tuhansia vuosia etukäteen; tämä kaikki on talletettu Vanhaan testamenttiin. Opetuslapsista tuli historiallisen persoonan ja tapahtuman silminnäkijätodistajia, ja heidän ohellaan tuhannet muutkin. He ymmärsivät Kirjoitusten pohjalta Kristuksen salaisuuden. Tähän tunnustajatodistajien ketjuun on liittynyt miljoonia muita kautta aikojen. Me kuulumme samaan ketjuun. Tärkein todistaja on Jumala itse Henkensä kautta.

Kristuksen kärsimys, ylösnousemus ja korotus on luotettava vastaus jokaisen ihmisen perimmäisiin kysymyksiin. Hänessä ovat syntien anteeksisaaminen ja uusi elämä: synti, kuolema ja perkele ovat voitettu kanta. Jeesuksen nimi on lupaus ja sinetti tälle kaikelle. ”Tuotteella” on ikuinen takuu. Evankeliumi tulee ihmisen ulkopuolelta, jolloin perusta ei ole ihmisessä vaan Jumalassa.

Tässä turvallisessa luottamuksessa jokainen kristitty ja lähetetty saa julistaa elämän voittoa Kristuksessa Kirjoitusten mukaisesti: silloin sanoma pysyy luotettavana – aitona, vaikuttavana ja voimallisena. ”Veljet, minä johdatan teidät tuntemaan sen evankeliumin, jonka teille julistin, jonka te olette ottaneet vastaan ja jossa pysytte ja jonka kautta te myös pelastutte, jos pidätte siitä kiinni sellaisenaan” (1 Kor 15:1-2).