ARKITODELLISUUTTA -runo

.

Tämäkö on arkitodellisuutta meillä:

disinformaation tulvivaa ähkettä

pelokasta pahimman odotusta

lamauttavaa jatkuvaa epävarmuutta

turvattomuutta, ahdistuneisuutta

turhautuneisuutta, toivottomuutta?

.

Toivotaan haavojen paranemista

entisten hyvien aikojen palaamista

haikaillaan elämää lintukodossa

poispääsyä uudesta normaalista

pahoinvoinnista, kouluampumisista

puukotuksista, huumekuolemisista.

.

Olemmeko sopeutuneet hiljaa kaikkeen

odottaen muutosta tilanteeseen

jossakin jonkun toimeen tarttuvan

auktoriteetillaan järjettömyyden poistavan

jotenkin asioiden itsestään järjestyvän

hyvien uutisten äkkiä jostain ilmestyvän?

.

Olemmeko unohtaneet vastuumme

käyttääksemme omia aivojamme

ottaaksemme asioista itse selvää

antamalla vääryydelle heti kenkää

rohkeasti kantaa ottamalla

totuuden sanaan nojautumalla?

.

Päätä ei saa panna pensaaseen

eikä lähteä voivottelun kierteeseen

tuijottamalla omiin vaikeuksiin

takertumalla huoliin, murheisiin.

On noustava kaivon pohjalta:

toivoa on vielä jokaisella.

.

Apu on aivan lähellämme

suussamme ja sydämessämme.

Antakaamme sijaa Jumalalle

huutamalla Häntä avuksemme

nöyrtyen väkevän kätensä alle

jättäen taakat Jeesuksen ristille.

.

Miksi emme tarttuisi käteensä

elämässämme tekisi täyskäännöstä

antaisi voimallisen rakkautensa

sydämessä ihmeitä aikaansaada?

Pian olisi ilonsa ja ikuinen rauhansa

meillekin Kristuksessa todellisuutta.

.

Maija Vekara

.

.

.

.