UNELIAISUUS SEURAKUNNASSA -runo

.

Oli ihan tavallinen jumalanpalvelus

jokaviikkoinen seurakunnan kokous.

Kansaa virtasi Herran huoneeseen

kukin asettui omalle paikalleen.

Ilmassa väreili jännitystä

hiljaa olo oli vain näennäistä.

.

Katseet kiersivät ympärille

toisesta toiseen kauas ja lähelle.

Ajatukset laukkasivat sinne tänne.

Mitähän mahtoi kuulua naapurille?

Syntyi sipinää siellä ja tuolla

meheviä juttuja joka puolla.

.

Mistä tilanteesta kukin tuli

sellaiseksi muodostui ilmapiiri.

Oli ollut ristiriitoja, taisteluja

kiireestä johtuvia kompasteluja

eri tahoilla hulinaa ja hälinää

ennen lähtöä paljon tehtävää.

.

Oli niin paljon ajattelun aihetta

sisäinen maailma aivan hajalla

piti alkaa koota itseänsä

saada järjestystä sisällensä.

Olisi pitänyt rauhoittua itsekseen

ennen tuloa tähän tilaisuuteen.

.

Nyt ei ollut enää siihen aikaa

oli niin paljon uutta ajateltavaa.

Sisikunta oli jo ennestään täynnä

sinne piti vielä tuoreempaa lisätä.

Koko ajan heräsi kiinnostuksen kohteita

ne olisi toisten kanssa jaettava.

.

Mikä oli kokoontumisen tarkoitus?

Oliko se vain kansan show:n osoitus

kertoa papin saarnanneen hyvin

kykenemättä sanomaan, mikä oli ydin

antamatta sanoman mitenkään häiritä

sisällään uneliaisuuden henkeä.

.

Kokouksen jälkeen kahviteltiin

siellä sitten oikein ääneen puheltiin.

Käytiin läpi hyvin tärkeitä asioita

unohtamatta uusia juorun aiheita.

Tällaisiksiko olemme muuttuneet:

Kristuksen oven ulkopuolelle ajaneet?

.

Menikö Jeesuksen sovitustyö hukkaan

kuoliko ristillä puolestamme turhaan?

Murheellisena Hän katselee meitä

Jumalasta kauas pois eksyneitä.

Olemmeko kristittyjä vain nimeltämme

synnin tähden hylänneet Vapahtajamme?

.

Maija Vekara

.

.

.