LAPSEUS

 

LUOMINEN JA SYNTIINLANKEEMUS

Ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. Sellaisena hän on myös Jumalan lapsi. Jumala on isä, joka kaitsee lapsiaan. Läpi Raamatun tämä on yksi keskeinen tapa kuvata Jumalan ja ihmisen välistä suhdetta. Jumala on isä ja ihmiset ovat hänen lapsiaan luomisen perusteella. Jeesus opetti meitä rukoilemaan: Isä meidän, joka olet taivaissa…

Syntiinlankeemuksessa ihminen nousi kapinaan Luojaansa vastaan. Ihminen päätti irtautua Jumalan hyvästä huolenpidosta ja ottaa asiat omiin käsiinsä. Jumalan ja ihmisen välinen suhde katkesi. Ihmisestä tuli kapinallinen nuori, joka piti halpana kaikkea sitä hyvää, mitä Jumala antoi.

Kuule, taivas, kuuntele, maa! Herra puhuu: – Minä kasvatin lapsia, saatoin heidät täyteen mittaan, mutta uhmaten he ovat nousseet minua vastaan. Härkä tuntee omistajansa ja aasi isäntänsä seimen, mutta Israel ei tunne, minun kansani ei tajua. (Jes 1:2-3)

Tätä kuvaa myös tuttu tuhlaajapoikavertaus. Siinä nuorempi veljeksistä vaati häikäilemättömästi ennakkoperintöä ja käytännössä toivoi isänsä kuolemaa. Poika lähti kodistaan, tuhlasi kaiken ja ajautui syvään alennustilaan. Hänen isänsä salli tämän tapahtua, mutta ei tahtonut sitä. Isän ja pojan suhde katkesi niin syvästi, että isä piti häntä kuolleena: Minun poikani oli kuollut mutta…  (Luuk 15:24)

 

 

LUNASTUS TAKAISEN LAPSEN ASEMAAN

 

Oikeus lapsen asemaan

Synnin myötä ihminen menetti oikeutensa Jumalan lapsen asemaan. Sovituksen ja lunastuksen kautta Jumala palauttaa ihmiselle tämän menetetyn aseman. Oikeus perustuu yksinomaan Jumalan rakastavaan tahtoon ja pelastustekoon Jeesuksessa Kristuksessa.

Mutta kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen, lunastamaan lain alaiset, että me pääsisimme lapsen asemaan. (Gal 4:4)

Mutta kaikille, jotka ottivat hänet (Jeesuksen) vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen. He eivät ole syntyneet verestä, eivät ruumiin halusta, eivät miehen tahdosta, vaan Jumalasta. (Joh 1:12-13)

Lapseus merkitsee nimenomaan tärkeää asemallista muutosta. Ihminen, joka ei ole Jumalan lapsi, saa lapsen aseman ja oikeudet. Sen sijaan edellisessä opetuksessa pohdittiin ihmisen sisäistä muuttumista, joka alkaa uudestisyntymässä. Nämä molemmat – asemallinen lapseus ja sisäinen lapseus – kuuluvat saumattomasti yhteen. Jumalan lapsina olemme uusia luomuksia, vaikkakin samalla syntisiä, ja sellaisina meitä kasvatetaan kohti taivasta.

 

Adoption kautta

Meidän lapseksi ottaminen tapahtuu adoption kautta. Luomisessa lapseutemme perustui syntymäperäämme mutta syntiinlankeemuksen tähden menetimme tuon luonnollisen aseman ja oikeuden. Nyt Jumala palauttaa meidät adoptoimalla – puhtaasta hyvyydestään ilman, että meillä on mitään oikeutta vaatia sitä. Kun esimerkiksi kiinalainen lapsi adoptoidaan, hän ei voi vaatia, että joku tietty suomalaispariskunta adoptoisi hänet.

Adoptiolla on vahva kulttuurinen ja raamatullishistoriallinen tausta. Jo Mooses adoptoitiin faaraon pojaksi egyptiläisen tavan mukaisesti. Sen sijaan juutalaisten lait eivät tunteneet tuota käytäntöä virallisesti. Adoptio oli yleinen tapa kreikkalais-roomalaisessa kulttuurissa. Mikäli olet nähnyt klassikkoelokuvan Ben Hur, siinä kaleeriorjaksi joutunut juutalaisprinssi pelastaa laivan päällikön hengen, joka myöhemmin (lapsettomana) adoptoi hänet pojakseen.

Juuri tätä taustaa hyväksikäyttäen apostoli Paavali opettaa meidän lapseksi ottamisesta ja käyttää tuota kreikankielistä termiä adoptio – kaikkiaan viisi kertaa: Room 8:15,23, 9:4; Gal 4:5; Ef 1:5. Suomenkielisistä käännöksistä tämä ajatus ei ilmene selkeästi.

• Rakkaudessaan hän näki hyväksi jo edeltä määrätä meidät yhteyteensä, omiksi lapsikseen, Jeesuksen Kristuksen tähden (Ef 1:5).
• Mutta kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen, lunastamaan lain alaiset, että me pääsisimme lapsen asemaan. Ja koska te olette lapsia, on Jumala lähettänyt meidän sydämeemme Poikansa Hengen, joka huutaa: ”Abba! Isä!” Niinpä sinä et siis enää ole orja, vaan lapsi; mutta jos olet lapsi, olet myös perillinen Jumalan kautta. (Gal 4:4-7)

Yksilöihmisen adoption ohella Paavali puhui Israelin kansan adoptoimisesta:

• Ovathan he israelilaisia, jotka Jumala on ottanut lapsikseen ja joille hän on antanut kirkkautensa. Heidän kanssaan hän on tehnyt liitot, heille hän on antanut lain, jumalanpalveluksen ja lupaukset. (Room 9:4)

 

Tuhlaajapojan paluu Isän kotiin

Tuhlaajapoika palasi takaisin kotiin ja sai jälleen elämän. Hänen isänsä vastoin aikansa tapoja juoksi läpi kylän poikaansa vastaan, vaikka tämä oli syvästi häpäissyt isänsä:

Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi. Mutta poika sanoi hänelle: ’Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan’. Silloin isä sanoi palvelijoilleen: ’Tuokaa pian parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, ja pankaa sormus hänen sormeensa ja kengät hänen jalkaansa; ja noutakaa syötetty vasikka ja teurastakaa. Ja syökäämme ja pitäkäämme iloa. sillä tämä minun poikani oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt.’ Ja he rupesivat iloa pitämään. (Luuk 15:20-24)

 

Joosefin esimerkki

Toinen aivan yhtä koskettava ja liikuttava kuvaus rikkoutuneen perheyhteyden palautumisesta on hetki, jolloin veljiensä pettämä ja orjaksi myymä Joosef ilmaisee itsensä veljilleen ja ottaa heidät syleilyynsä:

Silloin Joosef ei voinut kauemmin hillitä itseään kaikkien niiden nähden, jotka seisoivat hänen ympärillään. Hän huusi: ”Antakaa kaikkien mennä pois minun luotani!” Niin ei ollut ketään saapuvilla, kun Joosef ilmaisi itsensä veljilleen. Ja hän purskahti ääneensä itkemään, niin että egyptiläiset ja faraon hoviväki sen kuulivat. Ja Joosef sanoi veljilleen: ”Minä olen Joosef. Vieläkö minun isäni elää?” Mutta hänen veljensä eivät voineet vastata hänelle, niin hämmästyksissään he olivat hänen edessään.

Mutta Joosef sanoi veljilleen: ”Tulkaa tänne luokseni”. Ja he tulivat. Niin hän sanoi: ”Minä olen Joosef, teidän veljenne, jonka myitte Egyptiin. Mutta älkää nyt olko murheissanne… Menkää, rientäkää minun isäni tykö ja sanokaa hänelle: ’Näin sanoo poikasi Joosef: Jumala on asettanut minut koko Egyptin herraksi, tule luokseni, älä viivyttele!… Ja hän lankesi veljensä Benjaminin kaulaan ja itki, ja myöskin Benjamin itki hänen kaulassaan. Ja hän suuteli kaikkia veljiään ja itki heidän rinnoillaan. (1 Moos 45:1-15).

Joosefin tarina kuvaa etenkin Vapahtajamme Jeesuksen näkökulmaa. Hän on veljemme, joka petettiin ja lähetettiin kuolemaan. Takana oli kuitenkin suurempi pelastussuunnitelma. Hylkäämisen ja särkymisen kautta Jumala kokosi suuren perheväen, Jumalan kansan pelastuksen yhteyteen.

 

 

TODISTUS JUMALAN LAPSEN ASEMASTA

Se, että me todella olemme Jumalan lapsia, perustuu moneen todisteeseen:

• Jumalan Pyhä Henki antaa meille sisäisen vakuuttumisen Jumalasta ja meitä kohdanneesta armosta.
• Jumalan pyhä sana vakuuttaa meitä tästä todellisuudesta.
• Uskomme Jeesukseen Kristukseen ja kaipaamme yhteyttä Jumalaan.

 

Room 8:14-17

Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia. Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: ”Abba! Isä!”

Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia. Mutta jos olemme lapsia, niin olemme myöskin perillisiä, Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä, jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös kirkastuisimme.

 

Room 9:25-26

”Minä olen kutsuva kansakseni sen, joka ei ollut minun kansani, ja rakkaakseni sen, joka ei ollut minun rakkaani. Ja on tapahtuva, että siinä paikassa, jossa heille on sanottu: ’Te ette ole minun kansani’, siinä heitä kutsutaan elävän Jumalan lapsiksi.”

 

Gal 3:26

Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa.

 

 

ELÄMÄ JUMALAN LAPSENA

Tämän otsikon alla voisi kertoa lähes kaiken sen, mitä Raamatussa kerrotaan. Jumalan lapsen asema merkitsee valtavan monia, äärimmäisen tärkeitä asioita.

Elämä Jumalan lapsena merkitsee mm.

• Läheistä ja turvallista yhteyttä Taivaan Isään.
• Anteeksiantamus.
• Moninaista huolenpitoa ja kasvatusta.
• Jumalan perheväen yhteyttä.
• Johdatusta, vastuussa kasvamista ja tehtäviä.
• Kristuksen veljeyttä ja ihmisyyden jakamista.
• Pyhän, rakastavan elämän opettelua.

 

Joh 10:29

Minun Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kaikkia, eikä kukaan voi ryöstää heitä minun Isäni kädestä.

 

2 Kor 1:3-4

Kiitetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala, joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme.

 

Hepr 12:7

Kuritukseksenne te kärsitte; Jumala kohtelee teitä niin kuin lapsia. Sillä mikä on se lapsi, jota isä ei kurita?

 

Ef 5:8

Ennen te olitte pimeys, mutta nyt te olette valkeus Herrassa. Vaeltakaa valkeuden lapsina.

 

 

JUMALAN LAPSEN TULEVAISUUS

Jumalan lapsella on paras mahdollinen tulevaisuus: ikuinen, rakkauden ja onnellisuuden täyttämä elämä Isän kodissa. Maailmassa meillä on vielä monta vaikeutta, ahdistusta ja itkua, mutta perillä kyyneleemme pyyhitään pois. Tämä sydämen tietoisuus rohkaisee meitä jatkamaan kohti taivasta, jonka kirkkaus jo loistaa meitä kohti. Ja vasta siellä elämän salaisuudet aukeavat lopullisesti, kun saamme nähdä Hänet kasvoista kasvoihin.

 

Joh 14:1-3

”Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta huonetta – enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan. Minä menen valmistamaan teille sijaa mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä missä minä olen.

 

Luuk 20:34-36

Niin Jeesus sanoi heille: ”Tämän maailmanajan lapset naivat ja menevät miehelle. Mutta ne, jotka on arvollisiksi nähty pääsemään toiseen maailmaan ja ylösnousemukseen kuolleista, eivät nai eivätkä mene miehelle. Sillä he eivät enää voi kuolla, kun ovat enkelien kaltaisia; ja he ovat Jumalan lapsia, koska ovat ylösnousemuksen lapsia.

 

1 Joh 3:2-3

Katsokaa, minkä kaltaisen rakkauden Isä on meille antanut, että meitä kutsutaan Jumalan lapsiksi, joita me olemmekin. Sen tähden ei maailma tunne meitä, sillä se ei tunne häntä. Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena, kuin hän on.

 

Ilm 21:3-5

Ja minä kuulin valtaistuimen luota voimakkaan äänen, joka sanoi: ”Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan. ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut.” Valtaistuimella istuva lausui: ”Uudeksi minä teen kaiken.” 

 

Ilm 22:3-5

Mikään ei enää ole kirouksen kahleissa. Kaupungissa on Jumalan ja Karitsan valtaistuin, ja kaikki palvelevat Jumalaa. He saavat nähdä hänen kasvonsa, ja heidän otsassaan on hänen nimensä.  Yötä ei enää ole, eivätkä he tarvitse lampun tai auringon valoa, sillä Herra Jumala on heidän valonsa. He hallitsevat kuninkaina aina ja ikuisesti.