Paimenen uhrautuva teko

Kun hän löytää lampaansa, hän nostaa sen iloiten hartioilleen, ja kotiin tultuaan…

Kadonneen lampaan löytäminen on iso urakka ja vaarallinenkin, mikäli seudulla on susia tai muita petoja. Maasto on vaikea ja kivikkoinen. Lampaan löytäminen on todella vaikeaa, koska lammas on piiloutunut ja peloissaan. Se ei vastaa kutsuhuutoihin. Jokaisen kiven taakse ja jokaiseen kuoppaan on katsottava. Alue saattaa olla suuri. Illan pimeys uhkaa langeta päälle.

Kun paimen sitten löytää lampaan, se on niin shokissa, että se ei pysy edes seisaallaan – puhumattakaan, että se kävelisi. Täysikokoinen lammas painaa 25-35 kg. Paimenen pitää ottaa lammas harteilleen ja kantaa sitä kenties kilometrejä hankalassa maastossa. Lisäksi lammas vikuroi vastaan. Kauanko sinä jaksaisit?

Kovan urakan tehnyt paimen on umpipuhki päästyään takaisin lauman luokse tai kotiin. Vain peräänantamaton, rohkea, rakastava ja kunniastaan kiinni pitävä paimen etsii lampaan ja tuo sen takaisin – maksoi mitä maksoi!

Paimen maksaa lampaasta hinnan, jonka hän vuodattaa omasta lihastaan. Tässä on syvällinen, puhutteleva kuvaus Hyvästä paimenesta, joka kärsii puolestamme ristillä, jotta jokainen meistä löydettäisiin ja tuotaisiin takaisin kotiin.

Ainoastaan paimenen uhrautuva teko pelastaa lampaan. Ilman sitä lammas kuolisi petojen kynsissä muutamassa tunnissa. Etiopiassa oli paljon hyeenoja, jotka toimittivat alueen poliisin virkaa. Kun vanha hevonen kuoli päivällä, se oli syöty seuraavaan aamuun mennessä. Jäljellä oli vain selkäranka, joka oli kärpästen peitossa.

Kuva uhrautuvasta hyvästä paimenesta oli tärkein kuva sovituksesta ensimmäisten kristittyjen parissa – eikä risti. Miksi näin? Koska vielä 300-luvulle asti Rooma ristiinnaulitsi joukoittain ihmisiä. Se oli liian karmea merkki. Vasta kun Konstantinus kielsi ristiinnaulitsemisen, risti alkoi vakiintua kristittyjen keskeisenä symbolina.

Hyvä paimen kantamassa lammasta harteillaan tai pientä karitsaa sylissään on mitä hellyttävin ja puhuttelevin kuva siitä, mitä Jumala tekee meidänkin suhteemme. Kuva on erityisen puhutteleva ainakin siellä, missä vielä eletään maalaiselämän maisemissa.

Sinä ja minä olemme eksyneitä lampaita. Me olemme luonnostamme sellaisia, että eksymme ja kuljemme pois Jumalan luota. Kuljemme mättäältä mättäälle emmekä edes huomaa, että joudumme vieraisiin maisemiin. Emme edes tajua suurta vaaraa. Saatamme pudota rotkoon tai joutua petojen saaliiksi. Kun pimeys laskeutuu yllemme, olemme täydellisen avuttomia.

Mutta Jumala rakastaa meitä. Hän etsii meitä, kunnes löytää. Hän uhrautuu puolestamme, maksaa täyden hinnan ja kantaa meidät kotiin. Kun me olemme pelokkaita ja voimattomia, hän on vahva ja periksiantamaton. Hän tyynnyttää sielumme ja hoitaa ruumiimme. Hän tuo takaisin kotiin.

Juuri tämä kuva Hyvästä paimenestä on vahvasti esillä Johanneksen evankeliumissa. Jeesus puhuu itsestään hyvänä paimenena, joka uhrautuu ja taistelee susia vastaan (Joh 10 luku). Sen sijaan palkkapaimen on välinpitämätön ja luikkii pakoon jo pienimmänkin vaaran edessä.

.

Paimenen rakkaus ja kunnia

Jumala etsii meitä rakkautensa ja pyhyytensä tähden. Nämä kaksi näkökulmaa tulevat vahvasti esille Vanhan testamentin kirjoituksissa. Hyvänä esimerkkinä tästä on Jes 43:3-4:

Minä, Herra, olen sinun Jumalasi. Minä, Israelin Pyhä, olen sinun pelastajasi. > Jumalan pyhyys

Koska sinä olet arvokas minun silmissäni, koska olet kallis ja rakas. 
> Jumalan rakkaus

Koska Jumala on pyhä, hän lunastaa sinut! Koska Jumala on rakkaus, hän pelastaa sinut!

Jumalan rakkaus on meille tuttu, mutta käsitys Jumalan pyhyydestä on vakavasti hämärtymässä. Tästä huolimatta Jumalan pyhyys on yhä tänäänkin keskeinen aihe Raamatussa. Jumala on pyhä. Se on hänen olennainen ominaisuutensa. Hän toimii pyhyytensä mukaisesti.

Kirjoituksissa kerrotaan, kuinka Jumala pelastaa kansansa nimenomaan oman nimensä, pyhyytensä ja kunniansa tähden (Hes 36:22-28):

Jumalan motiivi: Sen tähden sano Israelin heimolle: Näin sanoo Herra, Herra: En tee minä teidän tähtenne, Israelin heimo, sitä minkä teen, vaan oman pyhän nimeni tähden, jonka te olette häväisseet pakanakansain seassa.

On tärkeää, että ihmisellä ja ihmiskunnalla säilyy taju Jumalan pyhyydestä. On kaiken Luoja, jonka edessä olemme perimmäisessä vastuussa. Terve jumalanpelko, ts. kunnioitus varjelee monelta vääryydeltä.

Jumala takaa sen, että oikeus toteutuu lopulta. Tosin se on meille uhkaava ja huolestuttava seikka, koska olemme syntisiä. Tietoisuus Jumalan pyhyydestä tarjoaa kuitenkin perimmäisen turvan ja tulevaisuuden. On hyvä Jumala, jonka käsissä on kaikki.

Pyhyydessään Jumala pitää kiinni lupauksistaan. Hän on luvannut pelastaa hänen edessään nöyrtyvän ihmisen. Tästä lupauksesta Jumala pitää kiinni. Näin hän lupasi Israelille ja niin hän lupaa kaikille kansoille. Siksi Jumala pelastaa meidät nimensä kunnian tähden.

Lupaus on sidottu siihen, että ihminen suostuu löydettäväksi ja pelastettavaksi. Jumala ei pakota ketään taivaaseen eikä hänen rakkauteensa. Me saamme valita. Nimensä kunnian ja pyhyytensä tähden Jumala myös tuomitsee kapinallisen ihmisen, joka ei suostu sovitettavaksi Kristuksen ristin juurella, jossa kaikki meidän syntimme on jo käsitelty.

Paimen on tarkka kunniastaan. Hän ei anna yhdenkään lampaan kadota lopullisesti. Herra itse tulee etsimään sen, mikä on kadonnut. Sen hän tekee huonoista paimenista huolimatta, tai oikeastaan juuri niiden laiminlyöntien tähden.

Jeesus on tuo hyvä paimen. Hän on tullut toteuttamaan Jumalan lupauksen siitä, että hän hyvän paimenen tavoin etsii eksyneet ja tuo heidät takaisin laumaansa, turvaan.

Sen sijaan fariseusten ja lainopettajien kunnia ja pyhyys on katoavaista. Sellaista heillä ei ole. He pilkkaavat Luojaansa, joka rakkautensa ja pyhyytensä tähden etsii kadonneet lampaat.

Hyvä paimen etsii lampaan rakkautensa ja pyhyytensä, nimensä kunnian tähden.

Jeesus = Hyvä paimen = Messias = Jumala

Vertauksissa Jeesus samaistaa itsensä Vanhan testamentin kirjoitusten Jumalaan, Jahveen, Herra Sebaotiin. Hän on paimen, joka etsii kadonneet lampaat: Minä kaitsen itse lampaitani… sanoo Herra Jumala. Minä etsin eksyneen ja tuon takaisin laumasta harhautuneen. (Hes 34:15-16)

Jeesus ilmaisee jumalallisuutensa epäsuorasti sanojensa ja tekojensa kautta. Hän antaa ihmisille aikaa ja tilaa oppia tuntemaan hänet. Olemmekin elinikäisessä, ikuisessa prosessissa, jossa opimme tuntemaan Luojamme. Vasta silloin tunnemme itsemmekin ja löydämme elämän tarkoituksen ja syvimmän onnen.

Kuulijat joutuivat ottamaan kantaa, kuka Jeesus todella on. Hän teki ihmeitä, paransi sairaita, antoi syntejä anteeksi ja opetti tavalla, jota kukaan ei ollut ennen kokenut. Sen edessä olivat fariseukset ja lainopettajatkin. Jos he todella tuntisivat Jumalan ja rakastaisivat häntä, he tunnistaisivat hänen Poikansa, kuuntelisivat ja seuraisivat häntä suurella ilolla ja riemulla!