KUOLEMASTA ELÄMÄÄN

(25. su helluntaista)

 

EVANKELIUMI: Matt 9:18-26

Kun Jeesus vielä puhui heille, sinne tuli eräs synagogan esimies. Hän kumartui maahan Jeesuksen edessä ja sanoi: ”Tyttäreni on kuollut juuri äsken, mutta tule ja pane kätesi hänen päälleen, niin hän virkoaa.” Jeesus nousi ja lähti miehen mukaan, ja opetuslapset seurasivat häntä.

Silloin Jeesusta lähestyi muuan nainen, jota kaksitoista vuotta oli vaivannut verenvuoto. Hän tuli Jeesuksen taakse ja kosketti hänen viittansa tupsua. Hän näet ajatteli: ”Jos vain saan koskettaa hänen viittaansa, minä paranen.” Jeesus kääntyi, näki naisen ja sanoi: ”Ole rohkealla mielellä, tyttäreni, uskosi on parantanut sinut.” Siitä hetkestä nainen oli terve.

Kun Jeesus tuli esimiehen taloon ja näki huilunsoittajat ja hälisevän ihmisjoukon, hän sanoi: ”Menkää pois! Ei tyttö ole kuollut, hän nukkuu.” Hänelle naurettiin. Mutta kun väki oli ajettu ulos, Jeesus meni sisään ja otti tyttöä kädestä, ja tyttö nousi. Tästä levisi tieto koko sille seudulle.

 

 

SAARNA

Me elämme kuolemanvarjon laaksossa. Silti niin monet elävät kuin kuolemaa ei olisikaan. Ihmiset täyttävät päivänsä ja ajatuksensa kaikella muulla mahdollisella. Radio, tv ja netti vyöryttävät koko ajan tajunnanvirtaa niin, että ei tarvitse pysähtyä – ajattelemaan sitä, mitkä ovat elämän realiteetit ja mikä elämässä on tärkeää.

Kuolema pelottaa. Niin se kuuluukin. Se on tervettä. Kuitenkin kuolema pelottaa usein liikaa, niin että se torjutaan kokonaan. Ei voi ajatella, että ihmisen olemassaolo päättyisi ikuisiksi ajoiksi. Erään tutkimuksen mukaan ihmisen henkisistä voimavaroista voi kulua jopa puolet tuon pelon tukahduttamiseen ja pitämiseen jossakin tiedostamattomassa. Kuolema on kaiken tuhoava ja kaiken mielekkyyden vievä uhka.

Elämme yhteiskunnassa, jossa kuolema lakaistaan piiloon laitoksiin. Moni vainajakin tuhkataan eikä enää lasketa arkussa hautaan, joka on kyllä raju hetki ja kokemus. Lisäksi aikamme uskomus on, että elämä on vain tässä ja nyt. Kaikki on syntynyt tyhjästä, sattumalta, hirvittävän miljoonien vuosien olemassaolokamppailun ja evoluution kautta. Se ei jätä ihmiselle pienintäkään toivoa. Ei ihme, että niin moni ihminen on masentunut. Jäljelle jää vain pinnallinen kuluttaminen, joka ei ravitse sydäntä eikä anna turvaa. Tiedekään ei lopulta kykene voittamaan sairauksia ja kuolemaa.

Jos realiteetit ovat edellä kuvatut, niin pitää vain purra hammasta lujasti ja yrittää repiä mielekkyyttä tästä hetkestä. Ja jos se ei onnistu, voimme turvata päihteisiin, huumeisiin ja lääkkeisiin. Vai voisiko jokin uskonto tuoda edes hetkeksi, vaikka vain valheellista turvaa?

Kristinusko avaa meille toivon näköalan. Jumala on luonut kaiken. Hän on elämä. Hänen vallassaan on antaa elämä, ottaa se pois ja antaa jälleen takaisin. Kuolema onkin Jumalan säätämys ja työkalu. Kun ihminen käänsi selkänsä Jumalalle, hän leikkasi itse itsensä irti elämän virtalähteestä. Silloin paristot tyhjenevät nopeasti eikä niitä voi enää ladata. Mutta kun ihminen palaa jälleen tähän yhteyteen, hänet liitetään iankaikkiseen elämään.

Jumala tarjoaa hyvää, maailman parasta uutista, evankeliumia meille, jotka elämme kuolemanvarjon laaksossa. Jeesus Kristus on sovittanut syntimme ristillä ja noussut ylös kuolleista, jotta mekin eläisimme yhdessä hänen kanssaan. Palatkaamme takaisin taivaallisen Isän luokse!

Jo palvelutyönsä aikana Jeesus osoitti jumalallista voimaa yli sairauksien ja kuoleman. Moni sairas parani ja muutamia kuolleitakin hän herätti. Tätä saivat kokea verenvuotoa sairastanut nainen ja synagogan esimies ja hänen tyttärensä.

Raamatussa onkin monia tällaisia kertomuksia sairaiden parantumisista, kuolleiden heräämisestä ja lopullisesta ylösnousemuksesta. Ratkaiseva kysymys niiden edessä on se, ovatko ne totta. Onko kristinusko totta vai valhetta? Mistä voisimme tietää? Miten voisimme vakuuttua?

Vakuuttumiselle on monia hyviä, järkeviä perusteita:

• Maailma, elämä ja ihminen ei ole voinut syntyä tyhjästä. Elämä ja ihminen ovat käsittämättömän ihmeellistä ja monimutkaista todellisuutta. Sen sijaan persoonallinen Jumala voi luoda ihmisen omaksi kuvakseen ja antaa elämän.
• Jumala on elävä olento, joka ilmaisee ja ilmoittaa itsensä. Hän puhuu meille ihmisille. Keskeiset Jumalan kohtaamiset on talletettu kirjaan nimeltä Raamattu. Siinä Jumala puhuu meillekin, jos vain avaamme tuon kirjan ja luemme sitä. Keskeisesti Jumala kohtaa meidät tulemalla ihmiseksi Jeesuksessa Kristuksessa. Hänessä me näemme Jumalan syvimmän rakkauden, armon ja tahdon meitä kohtaan. Jeesuksesta voimme lukea Raamatusta.
• Monilla ihmisillä on välittömiä kokemuksia Jumalan kohtaamisesta. Jumala puhuu, vaikuttaa, koskettaa ja johdattaa meitä suoraan Pyhän Henkensä kautta. Selkein ja pysyvin kohtaaminen syntyy, kun ihminen tulee uskoon. Silloin hänestä tulee Jumalan lapsi Kristuksen kautta. Ihminen ymmärtää syntisyytensä ja katovaisuutensa, jolloin hän suostuu Jumalan tarjoamaan rakkauteen ja apuun. Miljoonilla ihmisillä on tämänkaltainen kokemus. Minullakin!
• Monet ovat kokeneet ihmeitä ja Jumalan parantavaa voimaa. Itse olen saanut parantua yhdessä hetkessä vaikeasta sydänlihantulehduksesta, vuosien mittaisesta eläinallergiasta ja monista pienemmistä vaivoista, kun olen itse rukoillut hiljaisuudessa tai kun puolestani on rukoiltu. Toisinaan paraneminen on tullut silmänräpäyksessä, toisinaan muutaman päivän kuluttua. Joskus joku vaiva on parantunut vasta vuoden kuluttua, vaikka lääkäri on sanonut, että se ei parane koskaan (olkapäävamma). Lisäksi olen nähnyt, kuinka Jumala on parantanut noin 10 ihmistä, joiden puolesta olen rukoillut.
• Syvimmiltään usko, syvä henkilökohtainen vakuuttuminen syntyy, kun Jumala tulee ihmistä lähelle. Silloin ihminen herää Jumalan todellisuuteen ja joutuu prosessiin, jossa hänen pitää päättää suhteestaan Luojaansa. Mikäli ihminen suostuu siihen, Jumalan läsnäolo tulee ihmisen sisimpään ja sydämeen. Tämän tiedostamme levollisena uskona. Jos taas hylkäämme Jumalan rakkauden, hän ei pakota yhteyteensä vaan vetäytyy pois. Tällöin ihminen jää lopulta epätietoisuuteen, onko mitään Jumalaa edes olemassa.

Näin on siis olemassa monia selkeitä syitä sille, miksi voimme uskoa Jumalaan. Viime kädessä kenenkään toisen usko ja kertomukset eivät meitä kanna eikä pelasta. Vasta kun avaamme sydämemme Jumalan todellisuudelle, voimme vakuuttua omakohtaisesti. Jumala omalta puoleltaan tahtoo solmia iankaikkisen elämän ja rakkauden yhteyden kanssasi, mutta tahdotko sinä?

Itse pelkäsin kuolemaa niin paljon, että en sitä tahtonut ajatella. Vasta Jumalan kohtaaminen vapautti tuosta pelosta. Sisältäni suorastaan otettiin pois ”musta möykky”, joka oli pelkoa, kuolemaa, syntiä. Se vaihtui kirkkaudeksi, joka loisti taivaasta. Siinä hetkessä sain syvän rauhan ja levollisuuden. Koin olevani Jumalan lapsi, joka on matkalla kotiin.

Vasta Jumalan yhteydessä voimme kohdata elämän, kuoleman ja iankaikkisuuden turvallisesti, avoimesti ja rehellisesti. Enää ei tarvitse paeta eikä pelätä kauhistuttavalla, lamauttavalla tavalla. Jumala on kanssamme ajallisessa elämässä, kuolemassa ja iankaikkisuudessa.

Olemme matkalla kohti parempaa. Moni ihminen, joka ei tunne Jumalaa, haluaisi elää tässä maailmassa sen mukaista elämää ikuisesti. Mutta tämä maailmahan ei ole paratiisi. Vaikka kotoinen Suomemme on tutkimusten mukaan maailman paras ja turvallisin maa, yli puoli miljoonaa ihmistä turvautuu masennuslääkkeisiin. Kohtaamme samat elämän ja ihmisyyden perusongelmat kuin muuallakin. Maailman levottomuudet ja turvattomuus lyövät laineita meillekin. Tämä maailma ja elämä ei ole paratiisi.

Täydellisen, iankaikkisen elämän näkökulmasta maailma on kuin suuri roskatynnyri, jossa elää likaisia, kurjia ihmisiä. Se on heidän kotinsa ja sitä he rakastavat. Vaikka kantta raotetaan ja heille tarjotaan parempaa, he pitävät siitä kiinni kynsin ja hampain.

Jumalan kanssa voisimme tehdä maailmasta edes vähän paremman paikan elää. Hän antaa meille armoa, rakkautta, hyvyyttä, mielekkyyttä ja kirkkaan tulevaisuuden.

Elämä Jumalan kanssa on käsittämättömän hyvä ja suuri vallankumous. Kun aikaisemmin kuljimme yksin, elimme pimeydessä – tietämättä milloin koittaa viimeinen hetkemme. Olimme matkalla kohti ikuista tuhoa. Mutta nyt – yhdessä Jumalan kanssa – olemme turvassa. Meitä taluttaa pettämätön, iäti luotettava Vapahtajan käsi. Lopulta pääsemme perille kotiin. On valtava ero kulkea elämäntietä kohti pelottavaa, tuntematonta tuhoa tai turvallista, valoisaa kotia.

Ja kun kohtaamme ajallisen kuoleman, se on kuin avaisimme tuon kodin oven. Vielä nyt emme näe selkeästi, mitä oven takana on. Näemme vain tuon oven, jossa lukee kuolema. Sitä kohden käymme päivä päivältä. Mutta kuoleman hetkellä tuo ovi avataan ja meille toivotetaan: Tervetuloa kotiin rakas lapseni! Silloin todellinen, iäinen elämä, valo ja lämpö tulvahtaa meitä kohti ja ottaa meidät ihmeelliseen syleilyynsä.

Kun ihminen kohtaa fyysisen kuoleman, hänen ikuinen sielunsa ja henkensä siirtyvät taivaalliseen kirkkauteen. Fyysinen ruumis on fyysistä elämää varten. Se on kuin lämmin, nykyaikainen teknopuku, joka jätetään eteisen naulakkoon, kun astumme sisään uuteen elämään. Sielussamme ja hengessämme on syvin persoonallisuutemme, tietoisuutemme, tahtomme ja tunteemme. Ajallisessa elämässä ruumis, sielu ja henki muodostavat erottamattoman kokonaisuuden, joka purkautuu vasta kuolemassa. Raamattu hyvin selkeästi kertoo tästä kaikesta. Lisäksi monilla ihmisillä on tällaisia ajan rajan takaisia kokemuksia.

Itse olen saanut nähdä edesmenneen läheisen taivaallisen kuvan, joka oli sanoin kuvaamaton. Hän oli täysin tunnistettavissa, syvästi elävä, täydelliseksi kirkastunut persoona, joka oli täynnä elämää, onnellisuutta, puhtautta ja rakkautta. Hän oli kuin miljoonakertainen ”painos” siitä, mitä hän oli maan päällä. Tämä oli kuva, jonka näin rukouksessa. En varsinaisesti kohdannut häntä enkä keskustellut hänen kanssaan, mikä onkin Raamatussa kielletty. Kaikenlainen spiritismi ja meedioistunnot, joissa kohdataan kuolleita, on noituutta. Sellainen johtaa yhteyteen pimeyden valtojen eikä Jumalan kanssa. Se kuva, jonka näin, tuli pyytämättä, täysin yllättäen. Se vahvisti Raamatun sanan ja antoi lohdutusta ja rohkaisua.

Viime kädessä ainoa varma, mihin voimme luottaa erilaisten kokemusten ja kuoleman edessä, on yksinomaan Raamattu. Vain Raamattu on Jumalan täydellinen ilmoitus. Vain siinä on ehdottoman luotettavaa tietoa elämästä, kuolemasta, ikuisuudesta ja itse Jumalasta. Kaikki kokemukset tulee arvioida sen valossa. Mikä on sopusoinnussa Raamatun kanssa, on todennäköisesti Jumalasta ja sellaisena arvokas, meitä vahvistava kokemus. Mikä taas on ristiriidassa, se on hylättävä.

Saamme elämämme matkan aikana rukoilla Jumala ja pyytää häneltä apua elämän, sairauksien ja kuoleman kysymyksiin. Saamme luottaa siihen, että hän vastaa parhaalla tavalla. Jotkut hän parantaa heti, jotkut hieman myöhemmin ja jotkut vasta taivaan kirkkaudessa. Jokaista ihmistä hän rakastaa yhtä paljon riippumatta siitä, mikä on hänen toimintatapansa ja aikataulunsa. Jokaisen ihmisen kanssa hän on ajallisena ja iankaikkisena turvana – Kristuksessa Jeesuksessa.

Turvaudu siis hyvään Jumalaan elämässä, kuolemassa ja iankaikkisuuden edessä. Hän on kaiken elämän lähde ja siksi me olemme matkalla kuolemasta elämään!

 

 

Rukous

Taivaallinen Isä.
Sinä tunnet minut ja elämäntilanteeni.
Sinä tiedät iloni, suruni, toiveeni, pettymykseni ja pelkoni.

Ota minut iankaikkiseen turvasyliisi Kristuksessa Jeesuksessa.
Kiitos, että syntini on annettu anteeksi.
Kiitos, että otat minut lapseksi ja pidät minusta huolen.

Ota pois syvimmät pelkoni, paranna haavani ja vapauta synnin vallasta.
Täytä minut läsnäolollasi, johdata ja ota käyttöösi.

Auta läheisiäni, joista kannan huolta (nimeä ja kuvaa henkilö ja asia).
Pelasta siviilit sotien jaloista ja anna sinun rauhasi.

Vie meidät turvallisesti perille taivaan kotiin, ikuiseen kirkkauteen.
Sinun pyhässä nimessäsi. Aamen.