KUNNOLLINENKIN TARVITSEE JEESUSTA – Tuulikin tarina

 

Vaikka päivät ovat välillä täynnä töitä, niin ettei tahdo jaksaa, saan lohtua siitä, että olen mukana Jumalan suuressa hyvässä kertomuksessa. En ole irrallinen olento tarkoituksettomassa maailmankaikkeudessa.

Olen tavallinen suomalainen ”kunnon kansalainen” ja vieläpä onnekas. Elämä on aina ollut kutakuinkin mallillaan ainakin ulkoisesti. Opinnot on tullut tehdyksi ja ammatti hankituksi. Myös työpaikka on löytynyt. Saan olla valtavan kiitollinen perheestä, laajasta suvusta ja ystävistä. Elämän myrskyt ovat olleet lähinnä sisäisiä. Toisinaan on ollut suorituspaineita –  joko itse luotuja tai olosuhteista johtuvia.

 

Itsetuntoni horjui

Itsetuntoni kanssa olen kamppaillut, se on horjunut erilaisissa tilanteissa. Väsymys on vaivannut etenkin lasten vauva-aikoina, kun en ole saanut tarpeeksi nukutuksi. Silloin on tuntunut vaikealta tarttua päivän askareisiin. Kun lapset ovat kasvaneet, on arki kotona helpottunut. Toisaalta paluu töihin on tuonut omat haasteensa. Kaikkien perheenjäsenten aikataulut on pitänyt sovittaa yhteen. Lasten asioille pitäisi jaksaa olla kuulolla ja läsnä, vaikka itse olisi työpäivästään väsynyt. Kotityöt eivät ole loppuneet töihin paluun jälkeenkään. Siis ruuhkavuodet ovat menossa, kuten sanotaan.

Kun elämä tuntuu pelkältä arjen pyörittämiseltä, nousevat joskus mieleeni lauluryhmä Exitin biisin sanat ”Päivästä päivään suuri kello vain käy. Ja pyörät pyörii, eikä loppua näy, ja sielun täyttää huuto sammumaton: Tätäkö elämä on?”

 

Perhe ja ystävät

Helpottaa, kun ajattelen kiitollisena, että onneksi on perhe ja ystäviä, joiden kanssa voi jakaa elämää sekä vielä lisäksi mielenkiintoinen työ opettajana. Koen kuitenkin, etten voi niidenkään varaan rakentaa elämääni. Tarvitsen kristinuskoa – siis Kristusta, joka on taatusti kestävä perusta. Jumala on vähitellen vakuuttanut minut siitä, että hän on jokaiselle ihmiselle – minullekin – armollinen Kristuksessa. Vaikka Jumala näkee kaikki puutteet ja virheet näennäisen ”kunnollisuuteni” takana, saan tulla Jeesuksen luo sellaisena kuin olen.

 

Jeesuksen uhri

Samalla saan luottaa Raamatun lupaukseen iankaikkisesta elämästä. Se antaa perspektiiviä tähän elämään. En ole irrallinen olento tarkoituksettomassa maailmankaikkeudessa, vaan saan olla osallisena Jumalan suuressa hyvässä kertomuksessa. Näin elämälläni on merkitys ja voin kokea sen mielekkääksi. Olen kallisarvoinen, koska Jeesus on maksanut minusta ristillä kovan hinnan. Hänen ansiostaan voin vapautua syyllisyydestä. Hän lahjoittaa elämääni todellista vapautta, joka on aivan eri asia kuin rajattomuus, joka rikkoo ihmisen sisimmän ja ihmissuhteet.

 

Jumalan käsissä

Jumalan suuret käsivarret kantavat joka päivä ja Hänen huolenpitonsa yltää arkisiinkin asioihin: ”Miten mittaamaton on hänen voimansa, joka vaikuttaa meissä uskovissa. Se on sama väkevä voima, jota hän osoitti herättäessään Kristuksen kuolleista (Ef 1:19-20). Tämä todellisuus on kantanut elämän monissa haasteissa.