ITSEMURHA JA ABORTTI
Elämä on pyhä ja suunnattoman arvokas.
Vain Jumalalla on oikeus luoda elämää ja päättää se. Kenellekään ihmiselle sellaista valtaa ei ole annettu. Siksi kymmenessä käskyssä sanotaan ytimekkäästi: Älä tapa!
Siksi meillä yksilöillä ei ole oikeutta surmata ketään: ei toista aikuista ihmistä, ei itseämme, ei äidin kohdussa olevaa lasta, ei sairasta vanhusta. Se on ehdottomasti ja äärimmäisen vakavasti väärin. Jumala haluaa suojella elämää ihmisten mielivallalta.
ITSEMURHASTA
Jos sinä pohdit itsemurhaa, älä tee sitä!
Aina on parempia vaihtoehtoja. Jostain syystä kaikki näyttää pimeältä ja sinusta tuntuu, että ei ole enää mitään muuta. Kenties olet aidosti näin syvällä tai sitten haluat epätoivoisesti jonkun ihmisen huomiota. Ehkä haluat kostaa jollekin, joka on hylännyt sinut. Jumala voi auttaa sinua tuskasi ja toivottomuutesi keskellä. Hänellä on monia vaihtoehtoja sinulle. Hän voi suoraan koskettaa sinua ja katkaista syvimmän tuskan terän sydämestäsi. Hän voi käyttää ymmärtäväisiä ihmisiä tukenasi ja rinnalla kulkijanasi. Anna Jumalalle mahdollisuus!
Itsemurha ei anna sinulle sitä pakoa ahdistuksesta kuin toivot. Elämä ei pääty ruumiin kuolemaan vaan jatkuu tietoisena ns. tuonelassa, jossa sielut odottavat ylösnousemusta ja viimeistä tuomiota. Itsemurha ei ratkaise mitään. Se jättää läheisesi suunnattomaan tuskaan. Jos haluat kostaa jollekulle, kenties hän ei välitä edes siitä, että kuolet. Jos haluat huomiota, sinä saat sitä tuhannella paremmalla tavalla. Ehkä et kuolekaan, vaan vammaudut pysyvästi.
Jumalalle sinä olet äärimmäisen arvokas ja rakas.
Hän on sinut luonut. Hän on kuollut puolestasi ristillä, jotta saat anteeksi ja uuden alun vaikka joka päivä. Hän tahtoo auttaa sinua. Suostuthan siihen! Jumala ei voi auttaa, jos sinä kiellät hänen läsnäolonsa, apunsa ja tahtonsa. Hän kunnioittaa päätöstäsi. Mutta Jumala on puolellasi. Hän tuntee sydämesi sykkeen ja tuskasi. Hän voi parantaa. Hän voi kantaa sinut läpi pimeimmänkin ajan. Jos joku on sinut särkenyt väkivalloin, Jumala pitää huolen tuomiosta, vaikka viranomaiset eivät siihen kykenisi. Jumala voi vapauttaa sinut kaikesta vihasta, joka raastaa sinua ja ajan myötä tuhoaa sinutkin. Oli tilanteesi mikä tahansa, Jumala voi auttaa. Tämän hän tekee prosessin kautta, jossa hän on aina rinnallasi. Pyydä rukouksessa yksinkertaisesti: Herra, auta minua, armahda minua!
Älä jää yksin!
Kerro ajoissa huolistasi läheisillesi, ystäville, asiantuntijoille tai sielunhoitajalle. Puhuminen purkaa sydäntä ja voitte yhdessä löytää konkreettisia keinoja voittaa pimeys. Vielä kerran: Älä tee itsemurhaa! Jumalalla on monia tapoja auttaa sinua. Hän nostaa sinut valoon.
Elämän tuskaa ei voi paeta, mutta sen voi vuodattaa Jumalalle ja ymmärtäville ihmisille!
Vanhassa testamentissa kuvataan Jobia, joka menetti oikeastaan kaiken rakkaan ja tärkeän. Hän istui elämänsä raunioilla suuressa tuskassa ja pimeydessä toivoen kuolemaa. Hän toimi inhimillisesti ja oikein. Hän vuodatti tuskansa ja avoimesti kertoi toivovansa kuolemaa. Mutta hän ei tehnyt itsemurhaa. Hän kärsi Jumalan edessä, vaikka tuskassaan ei kyennyt kokemaan Jumalan läheisyyttä. Kaikista tunteista huolimatta Jumala oli lähellä, kantoi syvän tuskan ja pimeyden läpi, ja lopulta toi valoon. Samalla tavalla monet Raamatun Psalmit ovat tuskan vuodatusta. Tuska kuuluu ihmiselämään, mutta sen voi prosessoida läpi vuodattamalla sen Jumalan eteen.
Jos läheisesi on tehnyt itsemurhan, Jumala voi antaa lohdutuksen
Jumala antaa voimia käydä läpi tuskaisen miksi-prosessin: Miksi hän teki niin? Mitä minä olisin voinut tehdä auttaakseni häntä? Saamme antaa raskaan teon tehneen läheisen Jumalan käsiin. Hän on Jumala ja me olemme vain ihmisiä. Mikäli koemme syyllisyyttä, saamme sen avoimesti tunnustaa ja pyytää anteeksiantoa Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen nimessä. Saamme anteeksi, vaikka emme voi unohtaa tapahtunutta. Jumala pyyhkii kyyneleesi, kun annat niiden virrata. Hän tuo rauhan sydämeesi ja voit elää.
Suomessa vuosittain itsemurhan tekee noin 800-900 ihmistä. Erityisessä vaaravyöhykkeessä ovat syrjäytyneet miehet, joilla on päihdeongelma.
Lähimmäisyys on tärkeä asia
Ihmiselämän ei tule keskittyä itsekkäästi vain oman onnen rakentamiseen. Onni ei edes löydy itsekkyydestä vaan suhteessa lähimmäisiin ja Jumalaan. Suomessakin on monia yksinäisiä ja kärsiviä, jotka tarvitsevat rinnalla kulkijaa, ystävällistä sanaa ja katsetta, lämmintä kosketusta, käytännöllistä apua. Näin toimimalla ihmiset eivät ajaudu pimeyteen. Mikäli joku antaa ymmärtää harkitsevansa itsemurhaa, siihen on tartuttava ja asia on vietävä eteenpäin. Se on hätähuuto. Valitettavasti monet eivät varoita vaan tekevät.
Itsemurhalla uhkaaminen voi olla myös keino sitoa toinen ihminen väkisin itseensä. Sellaisessa tilanteessa pitää tietysti pyrkiä asian syiden purkamiseen rauhallisesti ja tarvittaessa ilmoittamaan viranomaisille. Tällaiseen sitomiseen ei tule suostua kuin aivan kyseisessä tilanteessa ja hetkessä. Vastuu on kullakin ihmisellä itsellään. Väkisin sidottu ihmissuhde on tuhoisa kummallekin.
Eutanasiakin on sekä murha että itsemurha
Asiantuntijoiden mukaan Suomessa eutanasiasta ei tulisi edes puhua. Ongelman ydin on riittävässä kivunlievityksessä ja saattohoidossa. Keskittymällä siihen, elämän laatu voi pysyä kohtuullisena tai siedettävänä aivan loppuun asti. On merkillistä, että lääkärit ja hoitohenkilökunta voisivat avustaa eutanasiassa tai tehdä abortin. Valassaan lääkäri on sitoutunut toimimaan aina elämän puolesta. Belgiassa surmattiin vuonna 2015 jopa 2000 ihmistä eutanasian nimissä.
Ihminen kuuluu Jumalalle. Ihminen ei ole päättänyt omasta syntymästään. Hänelle ei kuulu päätösvalta ajallisen elämänsä päättämisestä. Me kuulumme Jumalalle. Elämä on hänen antamansa lahja. Toki käytännössä on mahdollista surmata, mutta siihen meillä ei ole oikeutta. Moni ihminen elää ilman Jumalaa eikä hän lainkaan ymmärrä, mistä elämästä on kysymys ja kuka on sen takana. Jokaisen ihmisen alkuperä on ikuisuudessa, Jumalan sydämellä. Kun aika tuli, me synnyimme ihmisiksi. Kun on Jumalan aika, hän kutsuu meidät kotiin. Vain Jumalan aika on ainoa oikea aika. Ihmisen aika on aina väärin. Me näemme elämän vain hyvin kapeasti ja pinnallisesti, mutta Jumala näkee syvän kokonaisuuden. Kun ihminen lyhentää omaa tai toisen elämää, jää jotain ainutlaatuisen tärkeää toteutumatta. Samalla ihminen joutuu vastuuseen.
Kuoleman hetkelläkin ihminen voi saada ns. ”ristinryövärin armon”
Mutta jos ihminen on jo elämänsä aikana syvästi kieltäytynyt kaikista Jumalan rakkauden osoituksista, hän ei enää välttämättä edes kaipaa Jumalan armoa kuolemansa edessä. Itsemurhaan liittyy vakava epätietoisuus iankaikkisuudesta. Se on valtava riski, jota ei kannata ottaa.
ABORTISTA
Todellisuuden faktoja
Ajattele mielessäsi suurta peltoaukiota, joka on täynnä leikkipuistoja ja 600 000 lasta iloisesti leikkimässä siellä. Ajattele suurta kynttilämerta, jossa palaa 600 000 kynttilää. Jouluinen näkymä hautausmaalla on vain murto-osa tuosta suuresta kynttilämerestä. Ajattele koululuokkaa tai työpaikkaa, jossa joka kuudes tuoli on tyhjänä ja siinä palaa hiljainen kynttilä.
Järkyttävä tosiasia on, että Suomessa on vuodesta 1970 alkaen tehty yli 600 000 aborttia. Noin 10 000 vuodessa. Keskimäärin joka kuudes lapsi.
Jokaiseen lapseen oli kätketty suunnaton määrä iloa, luovuutta, mahdollisuuksia. Nyt heitä ei ole. Miksi? Olivatko he sairaita? Eivät. Vain noin 1 %:lla saattoi olla vakava, ehkä kuolemaan johtava sairaus. 99 % olivat terveitä. Miksi heidät surmattiin äidin kohtuun? Eikö äidin kohdun pitäisi olla maailman turvallisin ja ihanin paikka?
Miksi? Koska ihmiset ovat suunnattoman itsekkäitä ja pahoja. Ihmisissä ei ole rakkautta. Jos vain olisi rakkautta, yhtäkään lasta ei olisi surmattu.
Entä miten käy nyt, kun suuret ikäluokat eläköityvät? Kuka maksaa heidän eläkkeensä? Kuka rakentaa yhteiskuntaa? Fakta on, että juuri nuo 600 000 ihmistä tarvittaisiin kipeästi – heidän osaamisensa ja panoksensa. On paljon vaikeampaa tuoda ulkomaalaisia, koska he ovat kasvaneet aivan toisenlaisessa maailmassa. He eivät koskaan sopeudu kulttuuriimme, koska he ovat syvästi toisenlaisia ihmisiä. Meistäkään ei koskaan tulisi afganistanilaisia, syyrialaisia tai somaleja.
Suomen lain mukaan abortti ei ole rikos. Mutta Jumalan lain ja rakkauden mukaan se on suunnaton rikos ihmisyyttä vastaan. Mikään Suomen laki ei poista syyllisyyttä. Se voi antaa valheellisen turvan, mutta se ei auta. Se ei auta ihmisen sydämessä eikä Jumalan edessä. Abortti on pienen, avuttoman ihmisen murha.
Ihmisen ensihetki koittaa hedelmöittymisessä. Siinä hänessä on kaikki tulevan elämän sisäiset tekijät valmiina. Tämän hetken jälkeen ei voida määrittää jotain toista, selkeää ihmisyyden syntymisen hetkeä. Suomen lain sallima ikäraja abortille on sellainen, että lapsella on jo sormet ja elimet. Hän liikkuu ja tuntee. Hän on ihminen. Suomen lain mukaan tällaisen ihmisen saa surmata vapaasti. Hän on kaikkein avuttomin, turvattomin ja heikoin.
Kärsivät sydämet
Kun vanhemmat surmaavat oman lapsensa, eikö siitä jää jälkiä sydämiin ja mieliin? Ihminen voi paaduttaa itsensä tai sitten hän murtuu ja tarvitsee anteeksiantoa enemmän kuin koskaan. Sama pätee lääkäreihin ja hoitajiin. Tosiasiassa he tappavat järjestelmällisesti, laitosmaisesti pieniä, avuttomia, äärimmäisen arvokkaita ihmisiä – kymmeniä, satoja ja tuhansia. Ja sitten he kenties menevät omaan kotiinsa, omien lasten luokse tai baariin kaljalle. Miten sellainen ihminen voi elää ja rakastaa? Tosiasiassa ei voi.
Suomen laki ei paranna särkyneitä tai paatuneita sydämiä. Asiasta kyllä hyssytellään: ei saa syyllistää! Laitetaan laastari suun päälle ja ollaan hiljaa – kirkossakin!. Etenkin feminismi ja liberalismi on ajanut naisten oikeutta surmata tai surmauttaa oma lapsi kohtuunsa. Ikään kuin kyse olisi omasta ”lihasta”. Pieni lapsi on kyllä äidin kohdussa, mutta hän on jo uusi ihminen. Äiti ei omista häntä. Äidille ei ole annettu oikeutta surmata häntä. Eikä isälle. Eikä lääkäreille. Eikä eduskunnalle.
Suomi ei ole sivistysvaltio eikä hyvinvointivaltio. Suomi on yhtä barbaarinen kuin mielikuvamme pimeästä Afrikasta. Lieneekö Isiskään vielä tappanut 600 000 ihmistä? Mitä sellainen on, jossa surmataan täydellisen avuttomia lapsia äitinsä kohtuun? Se on mielipuolisen järkyttävää. Sairasta. Tuomittavaa. Se tuo tuhon koko yhteiskunnalle. Armon aika on päättymässä Suomen osalta.
Käsittämätön armo
Jos siis olet pyytänyt aborttia, suostunut sellaiseen tai tehnyt sen, olet äärimmäisen syyllinen äärimmäiseen rikokseen. Tämä on tosiasia. Sinä et koskaan saa syvintä rauhaa Suomen lain tai poliitikkojen hyssyttelyllä. Sinä voit korkeintaan paaduttaa itsesi niin, että tuska painuu alitajunnan tasolle. Aina kun se yrittää nousta tietoisuuteen, tukahdutat sen tavalla tai toisella. Hiljalleen tämä syö voimavarasi ja sairastuttaa sinut.
Jumalan armo on ihmeellistä. Sinä voit saada kaiken tuon anteeksi, kun annat tuskan tulla pintaan, kadut ja pyydät anteeksiantoa sydämestäsi. Tällöin tunnustat tekosi vääräksi ja tunnustat ansaitsevasi kovimman rangaistuksen. Tällöin saat katsoa, kuinka Jeesus Kristus kuolee ristillä sinun puolestasi. Hän kantaa ristille sinun tekosi. Hän kärsii rangaistuksen ja sinä saat sen tähden ja vain sen tähden anteeksi.
Anteeksianto ei tarkoita, että Jumala tai kukaan julistaisi tekosi hyväksytyksi tai vähäpätöiseksi. Anteeksianto tarkoittaa aina, että vääryys tunnustetaan vääryydeksi ja vääryys pysyy vääryytenä. Se oli hirvittävän väärin, mutta silti saat anteeksi. Anteeksiantamuksen kohtaaminen merkitsee myös parannuksen tekemistä: et enää koskaan halua tehdä mitään sellaista uudelleen. Kenties jopa toimit niin, että kukaan ystäväsi tai läheisesi ei tekisi aborttia. Kenties pyrit muuttamaan Suomen lakia niin, että lapsia ei surmata.
Armo mahdollistaa myös sen ihmeen, että jonain päivänä saat kohdata lapsesi taivaassa. Siellä hän on jo aikuinen. Siellä ei ole katkeruutta eikä vihaa vaan anteeksiantamusta ja rakkautta. Siellä sinulla on ikuisuus osoittaa hänelle rakkautta, jota et maan päällä halunnut osoittaa.
Älä siis koskaan tee aborttia! Jos et kykene huolehtimaan lapsestasi, niin Suomessa on monia lapsettomia pariskuntia, jotka itkevät joka päivä lapsettomuuttaan. Todennäköisesti iloitset lopulta äitiydestä ja isyydestä ja syntyneestä pienokaisesta. Älä anna lääkäreiden päättää lapsesi elämästä. Anna Jumalan päättää. Ihmisen tehtävä on ylläpitää ja edistää elämää.
Jos olet jo tehnyt abortin, älä paaduta itseäsi vaan murru Jumalan syliin! Hän voi armahtaa Jeesuksen Kristuksen tähden. Anteeksianto ei ole helppoa maton alle pyyhkimistä vaan todellisuuden syvää ja kipeää kohtaamista. On varmasti hyvä käydä asia läpi sielunhoitajan kanssa ja pyytää synninpäästöä. Psykologi voi psykologisoida mutta vain Jumala voi antaa anteeksi vaikuttavalla ja todellisella tavalla.
Lue sivuston kohdasta Synnintunnustuksia ja synninpäästösanoja. Ne auttavat sanoittamaan tunnustuksesi ja ottamaan vastaan armon!
Rukoillaan ja toimitaan niin, että abortteja ei enää tehtäisi. Silloin Suomi voi nousta sivistys- ja hyvinvointivaltioksi. Silloin kenties vältämme tulossa olevat taloudelliset romahdukset, sekasorron ja Venäjän uhan. Jumala ei enää anna meidän jatkaa itsekästä elämäämme. Suuret siunaukset vaihtuvat siunausten tuoman hyvinvoinnin ja turvan puutteeksi. Se on elämänlaki.
ROHKAISUA RAAMATUSTA!
Ota Raamattu käsiisi ja lue seuraavia tekstejä, joissa Jumala haluaa rohkaista ja neuvoa sinua. Merkitse itsellesi ylös kohdat, jotka koskettavat ja puhuttelevat sinua. Pysähdy ja pohdi niitä. Rukoile.
Itsetuhoiset ajatukset
2 Moos. 20:13: Älä tapa!
Job 3 ja 6 luku, 19:25, 42 luku
Psalmi 61
Psalmi 86:12-13
Psalmi 102:1-14
Psalmi 107:9-15
Psalmi 143:4,7–11
Jer. 31:25
Valitusvirret (pimeyden ja tuhon keskellä pieniä toivon välähdyksiä)
Joonan rukous, Joonan kirjan 2 luku
Abortti
2 Moos. 20:13: Älä tapa!
2 Moos. 21:22-23
Psalmi 127:3-5
Psalmi 139:13-16
Joh. 3:16
2 Kor. 1:3-4
1 Joh. 1:8-9
Ilm. 21:1-5