KRISTUS – JUMALAN KIRKKAUDEN SÄTEILY (Kynttilänpäivä)

Nimitys kynttilänpäivä juontaa siitä keskiaikaisesta tavasta, että tänä sunnuntaina vihittiin vuoden aikana kirkossa käytettävät kynttilät. Juhlan raamatullisena aiheena on Jeesus-lapsen tuominen temppeliin ja jumalallinen kirkkaus, joka hänessä tuli maailmaan ja ilmestyi meille. Siunatessaan lasta ja hänen vanhempiaan vanha Simeon ylistää Jumalaa pelastuksesta, jonka hän on valmistanut kaikille kansoille, ja valosta, jonka hän on antanut loistaa kansalleen Israelille.

 

EVANKELIUMI: Luuk 2:22-33

Kun tuli päivä, jolloin heidän Mooseksen lain mukaan piti puhdistautua, he menivät Jerusalemiin viedäkseen lapsen Herran eteen, sillä Herran laissa sanotaan näin: ”Jokainen poikalapsi, joka esikoisena tulee äitinsä kohdusta, on pyhitettävä Herralle.” Samalla heidän piti tuoda Herran laissa säädetty uhri, ”kaksi metsäkyyhkyä tai kyyhkysenpoikaa”.

Jerusalemissa eli hurskas ja jumalaapelkäävä mies, jonka nimi oli Simeon. Hän odotti Israelille luvattua lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen yllään. Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei kuolema kohtaa häntä ennen kuin hän on nähnyt Herran Voidellun.

Hengen johdatuksesta hän tuli temppeliin. Kun Jeesuksen vanhemmat toivat lasta tehdäkseen sen, mikä lain mukaan oli tehtävä, hän otti lapsen käsivarsilleen, ylisti Jumalaa ja sanoi:

– Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut. Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut: valon, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille.

Jeesuksen isä ja äiti olivat ihmeissään siitä, mitä hänestä sanottiin.

 

SAARNA

Kiitollisuus

Lapsen syntymä on aina suuri ihme ja ilon aihe. Sitä ihastellaan niin kuninkaallisten ja julkkisten piireissä, ja ihan yhtä lailla tavallisten suomalaisten kodeissa ja suvuissa. Lasta ihastellaan ja vanhempia kehutaan. Pohditaan, mikähän tästä lapsesta tuleekaan? Entä selviävätkö vanhemmat isosta haasteesta? Tarvitaanko isovanhempien tukea?

Syntyi lapsi sitten kuninkaalliseen tai vaatimattomaan perheeseen, on tärkeää kiittää elämän suurimmista lahjoista ennen kaikkea Häntä, jolle kiitos kuuluu. Siksi juutalaisten laissakin, Mooseksen laissa oli säädöksiä, jotka muistuttivat elämän todellisuudesta: elämä on Jumalan antama lahja ja siksi ihmisen on hyvä kiittää Luojaansa.

Kiittämisessä on aina oma siunauksensa. Kun kiitämme, muistamme, että olemme riippuvaisia toisista ihmisistä ja Jumalasta. Kiittäminen asettaa meidän oikeaan asemaan ja suhteeseen ihmisten kanssa ja Jumalan edessä. Kiittäminen auttaa meitä huomaamaan hyvät asiat elämässä, mikä luo iloa ja tyytyväisyyttä itsellemme ja ympäristöömme. Kiittäminen auttaa myös kestämään elämän vaikeita asioita. Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin olisi. Kiittäminen on myös reilua. Kiitos sille, jolle se kuuluu.

Kiitoslahja Jumalalle

Kun Jeesus-lapsi syntyi, se oli suuri ilon aihe Marialle ja Joosefille. Esikoispojalla oli aivan erityinen asema perheessä ja perinnönkin saajana. Esikoispoika kuului erityisellä tavalla Jumalalle ja siksi hänestä suoritettiin laissa säädetty kiitos- ja lunastusmaksu. Tämä tehtiin 40 päivää pojan syntymästä, Jerusalemin temppelissä.

Jumalan lakia kunnioitettiin tuon ajan juutalaisuudessa. Sitä pidettiin hyvänä elämänohjeena, joka sisälsi siunauksen ja varjeluksen ja joka johtaisi rakkauden toteutumiseen käytännössä. Arkielämän ohjeiden ohella erityisesti rituaalisia säädöksiä pidettiin tärkeinä.

Jumalan lain siunaus ja siitä luopumisen kirous

Nykyään Jumalan laki nähdään lähinnä elämää rajoittavana ja tukahduttavana. Kummallista, jopa ironista on se, että ihmiset ovat valmiita taipumaan EU:n miljoonien pikkutarkkojen säädösten ja median ja viihdeteollisuuden antamien elämänmallien edessä. Kristillisyys halutaan luutia pois viimeistäkin kirjainta myöten, vaikka Jumalan rakkaus ja tahto ovat ainoa hyvän elämän lähde.

Israelin kansakin oli kääntymässä pois elämän tieltä ja siksi Jumala oli sallinut Rooman valtakunnan armeijan valloittaa pyhän maan. Vasta ulkonaisen ahdistuksen ja Jumalan armollisen kutsun yhteisvaikutuksessa kansa ehkä on valmis kääntymään takaisin Luojansa puoleen.

Kenties jotain samanlaista mekin olemme nyt kokemassa Euroopassa. On tuudittauduttu siihen, että hyvä elämä syntyy taloudellisesta, moraalisesta ja uskonnollisesta vapaudesta. Raha ja pelkästään maallinen elämä tuovat elämän suurimmat nautinnot. Kristillisyys marginalisoidaan.

Tämänkaltainen tie johtaa aina vääjäämättömästi kansan turmeltumiseen ja rappioon, lopulta syvään heikkouteen ja vieraiden valtojen orjuuteen. Se on luonnonlaki, jonka toteutumista olemme katselleet myös Ukrainan kohdalla. Ennen niin vahva 50 miljoonan kansa on vuosikymmenten aikana heikentynyt niin, että se ei kykene kunnolla puolustamaan itseään.

Suomessakin olemme mahdottoman edessä. Ennätysalhainen syntyvyys ja väestön eläköityminen johtavat siihen, että ei ole riittävästi työvoimaa eikä veronmaksajia. Sairaanhoitojärjestelmämme on jo nyt kriittisessä pisteessä ja vaarassa romahtaa. Tilanne on hyvin vakava ja pahenee vuosi vuodelta. Syy on moraalikadossa.

Kun kansa vieraantuu Jumalasta, sen taju oikeasta ja väärästä hämärtyy. Humanistiset puheet ihmisarvosta ovat silkkaa petosta ja pintakoreilua. Kuten toistuvasti otan esille, maastamme puuttuu yli miljoona kansalaista, koska abortoituja on jo yli 635 000 vuodesta 1970 alkaen. Monet heistä olisivat perustaneet perheen. Miljoona veronmaksajaa puuttuu – juuri siitä on kysymys. Nyt on laskun maksamisen aika. Kristitty ihminen pitää elämän pyhänä eikä hyväksy abortteja.

Onko liberaalin, humanistisen valtaeliitin ratkaisuna pahenevaan kriisiin eutanasia? Kyllä, todennäköisesti. Juuri niin ihminen toimii. Se paikkaa aikaisempia syntejään vielä pahemmilla synneillä. Entä mitä sanoo kansa? Ei mitään, koska sitä kiinnostaa lähinnä tämän päivän arki ja tulevan viikonlopun huvit. Mutta kun eutanasia laillistetaan, nimenomaan tavallista kansaa päästetään päiviltä. Heillä kun ei ole varaa kalliisiin yksityishoitoihin.

Mutta se, mikä on sallittua lain mukaan, ei tee siitä laillista tai hyväksyttyä pyhän Jumalan edessä. Ihmisten lait eivät kumoa elämänlakeja ja realiteetteja. Sen näemme nyt aborttien rapauttamassa Suomessa. Olisiko aika herätä todellisuuteen ja turvautua Jumalaan?

Silti elämän ahdistukset eivät aina ole suorassa yhteydessä oman elämämme valintoihin ja tekoihin. Tämä maailma ei ole paratiisi eikä siitä koskaan tule sellaista.

Maallisessa yhteiskuntaelämässä olemme jo saavuttaneet korkeimman huipun. Edessä on pelkästään alamäkeä kohti huonompaa. Elämän olosuhteet tulevat muuttumaan hyvinkin rajulla tavalla, kun kansa maallistuu yhä lisää, sen moraali rapautuu, talous heikkenee, yhteiskunnan perustoiminnot rapautuvat, luonto saastuu ja sotilaallinen levottomuus lisääntyy.

Pelastajan ja onnen tuojan kaipuu

Tällaisten ahdistusten keskellä ihmiset elävät. Ensin tarvitaan herätystä todellisuuteen. Sitten vasta ymmärretään tilanteen vakavuus ja tarve perusteelliseen kurssinmuutokseen.

Syvin ongelma ei ole ilmastonmuutos. Se on vain oire ja seuraus itse taudista, joka on ihmisen itsekkyys ja pahuus. Ihminen haluaa paikata oireita, mutta ei puuttua itse taudinaiheuttajaan.

Kaivataan helppoa ratkaisua. Mutta kuka tuo toivotun pelastuksen? Joillekin se on EU, toisille Nato, kolmansille avaruusolennot ja pari tuhatta vuotta sitten Israelin kansalle se oli luvattu Messias, Daavidin kaltainen sankarikuningas, joka pelastaisi Rooman miehitysvallan sorron ikeestä.

Me ihmiset haluaisimme, että elämä palautuisi jälleen mukavaksi. Saisimme kuluttaa, nauttia ylellisyyksistä ja tehdä, mitä ikinä tahdomme. Olemme syntisiä ja haluaisimme elää omien itsekkäiden halujemme mukaisesti. Tällaista pelastajaa, joka olisi nykyisen elämänmenon takuumies ja rumien jälkiemme siivooja, Jumala ei lähetä. Jumala ei tule muuttamaan olosuhteita paremmaksi, vaan antaa niiden mennä huonommiksi.

Pelastajaa ei löydy ihmiskunnastakaan. Eihän ihminen, joka on jo sairastunut ja toimii sairaalla tavalla, voi itse itseään parantaa eikä pelastaa – varsinkaan kun hän kieltää perussairauden, synnin todellisuuden. Ja vaikka hän sen tunnustaisi, ei hän kykene sitä voittamaan omin avuin. Edessä on loputon mutapaini. Mitä enemmän ponnistelemme, sitä kuraisempi ja sotkuisempi on lopputulos.

Ihmiskunta on jo hävinnyt ratkaisevan taistelun. Se käy enää viivytystaistelua, joka vain nopeuttaa loppua. Tiede ja sen saavutukset ovat kuin tikari, jolla ihmiskunta surmaa itsensä. Miten niin? Sotateknologia, ydinvoima, ympäristömyrkyt ja kulutushyödykkeet tuhoavat elinympäristömme ja lopulta ihmiskunnan. Tutustupa historiaan, katso omaa aikaamme ja tulevaisuuden uhkakuvia!

Kutsu parannukseen ja elämään

Tämän keskellä Jumala kutsuu meitä, Suomen kansaa ja koko ihmiskuntaa parannukseen. Niin hän teki myös Israelin kohdalla. Siksi sille syntyi Messias – heidän keskelleen, heidän kirkkaudekseen.

Kansana Israel ei tarttunut tähän mahdollisuuteen, vaikka Vapahtaja tuli lempeänä kirkkautena. Hän paransi sairaita, vapautti riivattuja, ohjasi rakastavaan elämään ja julisti Jumalan valtakunnan evankeliumia. Israel hylkäsi uuden elämän toivon syttymisen. Niinpä Jerusalem tuhoutui roomalaisten sotavoimien käsissä ja Israelin valtion olemassaolo lakkasi 2000 vuoden ajaksi.

Israelin kansa ja sen vaiheet ovat meille varoittava esimerkki. Israel on mallioppilas niin hyvässä kuin pahassa. Kun Israel turvautui Jumalaan, se säästyi ylivoimaisenkin uhan edessä. Kun se kulki luopumustiensä lopulliseen pisteeseen, se kohtasi kansallisen tragedian. Samalla tavalla tapahtuu jokaisen kansan kohdalla. Historia opettaa, mutta haluaako ihminen oppia mitään todellista?

Silti moni yksittäinen ihminen taipui Jumalan rakkauden alla Jeesuksenkin aikana. He odottivat todellista Vapahtajaa, joka olisi paljon enemmän kuin helpon elämän leipäruhtinas ja sotaherra. Yksi heistä oli Simeon, joka oli jo pitkään odottanut luvattua Herran valittua.

Simeonin esimerkki ja Kristuksen valo Pyhässä Hengessä

Simeon tunsi pyhät Kirjoitukset ja niissä olevat ennustukset tulevasta Vapahtajasta. Pyhä Henki oli puhunut hänelle hyvin henkilökohtaisesti. Hän saisi nähdä Vapahtajan ennen kuolemaansa.

Vanha mies tuli Jerusalemin temppeliin, jonne tuli arkana myös köyhä, nuori pariskunta pieni lapsi sylissään. Ei kuninkaallisia saattueita, ei mediaa ympärillä tekemässä uusinta lööppiä. Ei ollut mitään ulkonaista, josta olisi voinut päätellä, että tässä on Israelin kansan luvattu Messias.

Pyhä Henki antaa kyvyn nähdä pintaa syvemmälle. Pyhän Hengen valossa näemme Jumalan, joka on ihmissilmälle näkymätön. Pyhän Hengen valossa näemme ja ymmärrämme, että elämä ei olekaan sattumaa vaan kaiken takana on Luoja. Pyhän Hengen valossa tiedämme, että Raamattu on pyhä Jumalan Sana. Pyhän Hengen valossa me voimme riemuita: Jeesus on todellakin koko maailman Vapahtaja, Jumalan Poika, itse Jumala meidän kanssamme.

Tässä Pyhän Hengen valossa kulki vanha Simeon, joka otti pienokaisen syliinsä ja ylisti Jumalaa: Nyt minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet valmistanut kaikille kansoille – valon, joka loistaa pakanakansoille; kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille!

Pyhän Hengen valossa Simeon ylitti ja rikkoi vääristyneen, itsekkään kansallistunteen, joka rajasi tiukasti: vain me olemme valittu kansa, pelastus kuuluu vain meille! Sen sijaan hän julisti: Vapahtaja on tarkoitettu kaikille kansoille, kaikille ihmisille – sinulle ja minulle.

Kristuksen kirkkaus keskellämme

Sama Pyhän Hengen läsnäolo ja Kristuksen kirkkaus on meidänkin keskellämme. Ei niin, että näkisimme sen ihmissilmin, mutta niin, että se voi tulla todeksi ja vahvistua sydämissämme.

Vapahtaja on tullut synnyttämään elämän valon sydämiimme, jotta meistä kaikista tulisi valon lapsia. Me tarvitsemme Jumalan todellista läsnäoloa ja valoa, kun aikamme pimenee uhkaavasti. Me tarvitsemme voimakkaampaa Pyhän Hengen tuomaa Kristuksen kirkkautta ja voimaa, jotta jaksamme ja voimme välittää kirkkautta ja toivoa kanssamatkaajillemme, lähellä ja kaukana.

Kirkkaus loistaa vain murtuneissa ihmisissä

Kristuksen kirkkauden kasvu meissä ei tee meistä voimakkaampia ja mahtavampia hengellisiä supersankareita. Aito Jumalan työ johtaa meissä olevan kovuuden särkymiseen. Jumalan kirkkaus voi loistaa vain särkyneen astian läpi. Siksi meidän tulee murtua, ei ihmiskäden voimasta vaan Jumalan voimasta – niin kuin saviastia savenvalajan pöydällä. Määrätietoisesti, tarkasti, kivuliaasti mutta silti armollisesti.

Eräs murrettu saviastia oli evankelista, rovasti Kalevi Lehtinen. Hän kulki monen särkymisen kautta, mutta juuri sopivalla tavalla särkyneenä hän loistikin kirkasta evankeliumin valoa ja olikin sisäisesti eheä, vapaa ulkonaisesta kovuudesta.

Jumalan koulussa, yksittäisinä ihmisinä ja kansakuntina me opimme tuntemaan, että elämä on sittenkin Jumalan kädessä ja että Jumala haluaa pitää meistä huolta. Hänessä on iankaikkinen turva. Ja silloin – elämän raadollisuuden, kivun ja kaiken hyvänkin keskellä voi syntyä kiitollisuus Luojaamme kohtaan.

Aito kiitollisuus johtaa tyytyväisyyteen, iloon ja haluun kertoa Jumalasta, joka tulee jokaisen ihmisen luokse Vapahtajaksi ja pelastajaksi. Silloin tuo Kristuksen kirkkaus valaisee kaikki kansat.

Loistaako valo meissä?

Entä mikä on meidän tilanteemme? Suostummeko Jumalan muokattavaksi niin, että hän saa murtaa synnin tuomaa kovuutta? Onko meissä tuota Kristuksen läsnäoloa ja sen tuomaa sisäistä kirkkautta? Onko se hiipunut tai hiipumassa?

Saamme joka päivä turvautua häneen ja pyytää häntä sytyttämään hänen läsnäolonsa rakkauden meissä uuteen liekkiin. Saamme rukoilla kristityn kaksi parasta rukousta:

• Pyhä Jumala, tapahtukoon sinun tahtosi elämässäni!
• Rakas Jumala, ole minulle syntiselle armollinen Poikasi Jeesuksen Kristuksen tähden!

Silloin olemme varmasti Jumalan armollisissa käsissä. Hän vie armotyönsä meissä lopulliseen täyttymykseen Kristuksen näkyvän kirkkauden, hänen tulemuksensa päivänä. Mutta sitä ennen joudumme kokemaan monenlaista heikkoutta, vajavuutta ja synnin tuomaa rikkinäisyyttä. Silti sen ylle lankeaa ihmeellinen Jumalan armo ja Kristuksen kirkkaus sovituksen tähden.

Yhteiseksi iloksi

Ja siitä, mitä me itse olemme saaneet, voimme ammentaa toisillekin. Ei pakosta vaan siksi, että
me olemme kokeneet ja ymmärtäneet Simeonin tavoin: Herra, nyt minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut.

Saamme rukoilla ja pyytää Pyhän Hengen voimaa. Silloin Pyhä Henki johdattaa meidät oikeaan aikaan oikealle paikalle juuri niiden ihmisten luokse, joita Jumala haluaa puhutella. Silloin Pyhä Henki antaa meille oikeat sanat – meidän persoonamme, kokemustemme ja ymmärryksemme kautta. Emme kerro ulkoa opittuja asioita vaan siitä, minkä itse olemme kokeneet ja saaneet.

Pyhän Hengen johdatuksessa näemme ihmisiä, joita emme muuten huomaisi. Näemme ihmisiä, jotka kärsivät ja tarvitsevat rinnalla kulkijaa, lohduttajaa, rohkaisijaa, elämän tielle opastajaa. Silloin saamme kokea monia arkipäivän ihmeitä.

Näin voimme toimia lähipiirissämme ja kurottautua kauaksikin. Saamme olla mukana tekemässä ja tukemassa lähetystyötä, joka on elämän valon tuomista keskelle ihmisten arkihuolia ja kaikkein syvimpiä kysymyksiä.

Lähetyskäsky kuuluu jokaiselle. Sen toteutus nousee sydämen ilosta – ei pakosta. On ilo ja kunnia olla mukana Jumalan hyvässä, kokonaisvaltaisessa, pelastavassa työssä. Elämällä on tarkoitus!

Lähetyskäskyä toteutamme omassa elämänpiirissä tunnustamalla Kristusta ja palvelemalla sanoin ja teoin. Lähetyskäskyä täytämme tukemalla lähetystyötä rukouksin, rohkaisuin ja taloudellisesti. Jos emme itse voi lähteä lähetystyöhön, voimme olla lähettämässä heitä, joita Jumala kutsuu. Lähetystyössä voimme tukea myös tiettyjä kohteita tai vaikkapa orpolapsia heidän kummeinaan.

Simeon koki täyttymyksen – saman voimme kokea mekin!

Simon kohtasi Jumalan lähettämän pelastuksen ja rakkauden. Hänen sydämensä täyttyi ilosta ja rauhasta. Oli kannattanut kulkea koko elämänmatka Jumalaan ja hänen Sanaansa ja tahtoonsa turvautuen. Mekin saamme jakaa Simeonin kokemuksen ja viisauden:

Kristus on tullut kirkkaudeksi Israelille ja valoksi kaikille kansoille – meillekin!

 

RUKOUS

Kirkkauden Jumala, joka lähetit ainoan Poikasi maailman valoksi.
Kiitos, että lupauksesi ovat täyttyneet ja saamme Simeonin tavoin katsella hänen kirkkauttaan.

Anna seurakuntasi olla valona maailmalle, niin että sanoma Kristuksesta
leviäisi maan ääriin ja kaikki kansat näkisivät hänessä pelastuksen.

Kuule meitä Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta,
joka sinun ja Pyhän Hengen kanssa elää ja hallitsee aina ja ikuisesti.
Aamen.