PYHÄN KOLMINAISUUDEN PÄIVÄ

Läntisessä kirkossa määrättiin vuonna 1334, että helluntain jälkeistä sunnuntaita vietetään Pyhän Kolminaisuuden juhlana. Pyhäpäivän sanomassa kiteytyy kirkon opetus Jumalan kolmiyhteisyydestä. Pyhän Kolminaisuuden päivä on uskontunnustuksen päivä.

Raamatuntekstit puhuvat Jumalan salatusta olemuksesta, joka ylittää kaiken ihmisymmärryksen. Jumala on yksi, mutta hän on ilmoittanut meille itsensä Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä. Hän vaikuttaa Luojana, Lunastajana ja Pyhittäjänä.

 

EVANKELIUMI: Joh 15:1-10

Jeesus sanoo:
”Minä olen tosi viinipuu, ja Isäni on viinitarhuri. Hän leikkaa minusta pois jokaisen oksan, joka ei tuota hedelmää, mutta jokaisen hedelmää tuottavan oksan hän puhdistaa liioista versoista, jotta se tuottaisi hedelmää entistä enemmän. Te olette jo puhtaat, sillä se sana, jonka olen teille puhunut, on puhdistanut teidät. Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Eihän oksa pysty tuottamaan hedelmää, ellei se pysy puussa, ja samoin ette pysty tekään, ellette pysy minussa.

Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään. Joka ei pysy minussa, on kuin irronnut oksa: se heitetään pois, ja se kuivuu. Kuivat oksat kerätään ja viskataan tuleen, ja ne palavat poroksi.

Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, voitte pyytää mitä ikinä haluatte, ja te saatte sen. Siinä minun Isäni kirkkaus tulee julki, että te tuotatte runsaasti hedelmää ja niin osoitatte olevanne opetuslapsiani. Niin kuin Isä on rakastanut minua, niin olen minä rakastanut teitä. Pysykää minun rakkaudessani. Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan.”

 

Muut tekstit: Job 37: 21-24 ja Saarn 8:16-17 sekä Ef 4:1-6

 

SAARNA

Kolmiykseinen Jumalamme

Pyhän Kolminaisuuden päivä on uskontunnustuksen päivä. Saamme koko sydämestämme ja mielestämme turvautua Jumalaan, joka ilmoittaa itsensä Sanassaan. Hän on Isä ja Poika ja Pyhä Henki. Jumala on yksi. Jumala on kolmiykseinen.

Jumalan koko suuruutta ja syvyyttä emme kykene järjellisesti käsittämään, mutta voimme omistaa tämän ilmoituksen uskon kautta. Usko on luottamista, kunnioittamista ja turvautumista. Kun hyväksymme Jumalan sellaisena kuin hän on, hänkin hyväksyy meidät Kristuksen sovitustyön puhdistamina yhteyteensä.

Se, mikä näyttää järjelle mahdottomalle, avautuukin uskon kautta. Sydän lepää Jumalan todellisuudessa. Järkikin alkaa jotain hahmottamaan.

Usko on ovi Jumalan todellisuuteen. Kun käymme siitä ovesta, saamme tutustua Häneen, jonka valtaistuin on tuon oven takana. Epäuskoinen jättäytyy oven ulkopuolelle. Siellä ei ole mitään mahdollisuutta tuntea Herraa. Jäljelle jää vain syntisen mielen piirtämiä irvikuvia Jumalasta, joka on hänelle joko uhka tai hänen toiveittensa sokea täyttäjä.

Mutta miten voimme tuntea Jumalan ja aavistella hänen huikeaa olemustaan ja persoonaa?

Ihminen Jumalan kuvana

Mielestäni konkreettisin tapa hahmottaa Jumalan kolminaisuutta on katsoa Jumalan kuvaan eli ihmiseen. Meissä on paljon samanlaista kuin Jumalassa, koska Jumala loi meidät hänen kuvakseen.

Jumalan kuvana jokainen meistä on yksi kokonaisuus, mutta samalla meissä on henki, sielu ja ruumis. Ihminenkin on kolmiykseinen.

Jumalassa Isä voisi olla kuin kaiken ”sydän”, Poika ”ruumis” ja Pyhä Henki luonnollisesti ”henki”. Tämä on tietysti vain järjellistä hahmottelua eikä sellaisenaan vastaa Jumalan todellisuutta. Nimittäin Isä ja Poika ja Pyhä Henki omaavat jumaluuden kaikki ominaisuudet.

Kuitenkin ihminen on Jumalan kuva. Meissä on monitahoisuutta ja kerrostumia. Me käymme itsemme kanssa jatkuvaa vuoropuhelua. Mietimme asioita: mitähän tekisin tänään? Minulla on nälkä, mitähän söisin? Kenelle ihminen siis puhuu ajatuksissaan? Itsellemme, koska me olemme moniulotteisia, kolminaisia – kuten Jumala.

Näin Jumalakin käy sisäistä vuoropuhelua itsensä kanssa Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä. Voimme siis ymmärtää Jumalan ykseyttä ja kolminaisuutta oman olemuksemme kautta.

Toki on niin, että ihmisinä olemme vain kiteytettyjä ”pienoismalleja” mittaamattomasta Jumalasta. Kaiken lisäksi olemme syntiinlangenneita. Jumalan kuva on meissä hämärtynyt ja vääristynyt. Mutta tällaisinakin me saamme tuntea Luojamme. Meillä on Jumalan antama kyky ottaa hänet vastaan ja tuntea hänet.

Meillä on kyky tuntea Luojamme

Modernin liberaalin, epäuskon teologian mieliväitteitä on, että ihminen ei voi mitenkään tuntea Jumalaa. Jumala on jotain sellaista, mitä ei voi edes määritellä. Tällaisella ajattelulla ja väitteellä ei ole mitään tekemistä kristinuskon kanssa. Se on suorastaan kristillisen uskon ja Jumalan mitätöimistä. Se on antikristillistä ja kumpuaa sielunvihollisesta, joka tahtoo kaikin tavoin estää ihmistä tuntemasta Luojaansa ja turvautumasta häneen.

Jumala on luonut ihmisen kuvakseen ja yhteyteensä. Siksi hän on antanut meille kyvyn tuntea Luojamme. Meillä on järki, tunteet, tahto, omatunto, sielu ja vieläpä henki, joka on erityinen hengellinen ulottuvuus meissä Jumalan tuntemista varten. Kaiken lisäksi Jumala ilmoittaa itsensä meille Sanan kautta. Hän puhuu tavalla, jota voimme ymmärtää – jos vain tahdomme.

Lähetyskäsky EI kuulunut: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja julistakaa – Jumalaa EI voi tuntea…”. Tämähän on saatanan, liberaaliteologian ja monen maailmankatsomuksen perusväite.

Lähetyskäskyhän on täysin päinvastainen!!! Meidät tulee kastaa Jeesuksen opetuslapsiksi ja opettaa seuraamaan kaikkea sitä, mitä Jeesus on opettanut. Kaiken lisäksi Jumala on kanssamme joka hetki!

Sanan ja Kristuksen kautta

Tässä kohtaa joku lukija lienee jo vähän huolestunut. Tunnemmeko Jumalan vain tiirailemalla syntistä ihmistä?

Ihminen Jumalan kuvana kuuluu ns. ”yleiseen ilmoitukseen”. Voimme aavistella Jumalan olemassa oloa ja piirteitäkin katsomalla hänen luomistekojaan ja toimintaansa ihmisen ja ihmiskunnan elämässä ja historiassa. Tämä yleinen ilmoitus on vasta heräte. Sen tulisi johtaa meidät ns. ”erityisen ilmoituksen” äärelle: Sanan ja Kristuksen luokse.

Varsinaisesti ja syvimmin kuulemme Jumalan äänen hänen pyhässä Sanassa, Raamatussa. Sen äärellä kuvamme Jumalasta tarkentuu huikaisevassa määrin. Tosin siinäkin riittää haastetta ja puntaroitavaa koko elämämme ajaksi. Sanassa Jumala puhuu elämän sanoja sydämiimme. Se on ravintoa ja voimaa, jota ei kannata laiminlyödä. Sana tulee sydämiimme ja kasvaa ajan myötä hänen tahtomaansa elämää.

Tarkimman kuvan Jumalasta näemme Vapahtajassa Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on Jumalan täydellinen kuva. Jumala on Persoona. Jeesuksessa näemme ja kuulemme tämän Persoonan toiminnassa. Jumala on tullut ihmiseksi, jotta me saisimme hänestä ymmärrettävän käsityksen. Se, mitä Jeesus on, mitä hän sanoo ja tekee, ja miten hän suhtautuu ihmisiin, kertoo välittömällä tavalla Luojastamme. Mutta jotta tämäkään ei olisi liian helppoa, on muistettava se, että Jeesus on myös ihminen…

Palaamme siis siihen, että Jumala avaa meille olennaisen, syvimmän sydämensä, mutta hänen suuruutta ja mittaamattomuutta emme saata käsittää. Jumala suorastaa vyöryttää meille tietoa siitä, kuka hän on ja mitä hän tahtoo. Kyllä siitä jotain pitäisi tarttua…

Elämän syvin tarkoitus: Tunne Luojasi!

Koko elämän syvin tarkoitus on nimenomaan se, että opimme tuntemaan Luojamme ja elämme aina hänen yhteydessään. Näin Vapahtajamme Jeesus kiteytti:

Tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen. (Joh 17:3) Paina tämä syvälle mieleesi ja sydämeesi äläkä koskaan luovu siitä!

Voimme siis tuntea Luojamme olennaisella tavalla. Jumala paljastaa sydämensä ja kasvonsa meille Kristuksessa. Hän antaa meille oman Henkensä sydämiimme. Hän on lähellä. Jumalan ilmoitus on ehdottoman luotettava ja selkeä.

Silti vajavaisesti

Vaikka uskomme ja tiedämme, että voimme ja että meidän tulee tuntea Luojamme, joudumme samalla tunnustamaan sen, että pieninä ihmisinä emme kykene käsittämään mittaamattoman Jumalan suuruutta ja syvyyttä.

Juuri näin Raamattu, Jumala itse meitä opettaa. Voimme oppia tuntemaan hänet olennaisella tavalla, mutta samalla hänen täydelliseen tuntemiseen ei riitä edes ikuisuus.

Tämä vajavuus ei silti kumoa sitä, että tiedämme Jumalan olevan rakkaus, pyhä, hyvä, laupias, uskollinen, oikeudenmukainen, jne. Hän on tätä kaikkea. Ymmärrämme Jumalasta olennaisen ytimen mutta emme kaikkea laajuutta.

Tiedämme, että Jumala on Rakkaus. Raamattu on siitä täynnä esimerkkejä. Sen syvimpänä ilmaisuna on Jeesuksen ristinkuolema ja koko pelastusteko hyväksemme. Jumala tuli ihmiseksi ja kärsi puolestamme. Hänen rakkautensa on uhrautuvaa ja epäitsekästä. Tämän tiedämme, mutta sen täydelliseen ymmärtämiseen tuskin kykenemme koskaan.

Jumalan tuntemista voisi verrata maapalloon mittaamattomassa avaruudessa. Kotimme on maapallomme. Me voimme oppia tuntemaan kotiplaneettamme hyvinkin tarkasti. Samalla emme kykene käsittämään meitä ympäröivää mittaamatonta universumia. Voimme vain ihmetellä avaruuden edessä.

Elämämme kannalta olennaista on kotiplaneettamme, sillä siinä me elämme ja siinä on olemassaolomme tänäänkin. Maapalloomme verraten Jumala on paljastanut meille syvimmän sydämensä ja voimme tuntea hänet Sanan kautta (= ”kotiplaneettamme”). Jumalan sydän on kotimme. Emme kuitenkaan käsitä Jumalan koko suuruutta (= ”avaruutta”).

Turvallisissa käsissä

Olemme turvallisissa käsissä. Jumala on juuri sitä, mitä hän ilmoittaa olevansa. Meillä on luotettava ikuinen perusta, elämän suunta ja sisältö. Meidän vain tulee kuunnella Hyvän Paimenen ääntä. Vieraiden ääniä meidän ei tule kuunnella. Ne johtavat meidät pois rakastavan, pyhän Jumalan yhteydestä.

Turvallisuutemme ei riipu siitä, paljonko ymmärrämme Jumalasta. Toki se voi vaikuttaa tunteisiimme ja tuntemuksiimme. Jos omat vanhempamme ovat meille vain hämäriä hahmoja, saatamme kokea turvattomuutta ja pelkoa. Mutta kun näemme heidän kasvonsa ja saamme olla heidän sylissä, voimme rauhoittua. Syvin epäselvyys ei johdu Jumalasta vaan meistä, koska syntisinä pyristelemme pois hänen sylistään ja haluaisimme kulkea omia liukkaita polkuja.

Mitä kauemmaksi kuljemme Jumalasta ja mitä vähemmän vietämme aikaa hänen seurassaan, sitä vääristyneemmäksi kuvamme Jumalasta muodostuu. Parhaiten tunnemme ne ihmiset, joiden kanssa elämme päivittäin. Ikävien vihamiesten valheelliset juorut eivät meitä hetkauta.

Jumalan puolelta kaikki on selvää. Hän julistaa evankeliumissa, että hän rakastaa meitä ja tahtoo pitää meitä sylissään. Ihmisen puolelta kaikki on usein varsin epäselvää. Mutta Jumala on onneksi meitä suurempi. Hän on iäti uskollinen.

Viinipuu-vertaus

Jumalan kolminaisuus tulee esille viinipuu-vertauksessa. Isä Jumala on viinitarhuri, Poika on viinipuu ja Pyhä Henki on tuon puun elämänvoima ja hedelmien esille tuoja (vaikka Henkeä ei siinä suoraan mainitakaan). Raamattu opettaa mm. Galatalaiskirjeen 5. luvussa Hengen hedelmästä eli rakastavasta elämästä sen kaikkine sävyineen ja makuineen.

Tähän kolminaisuuden todellisuuteen on meidät liitetty ”oksina”. Yhteys Luojaamme on syvää ja todellista, vaikka osin salattuakin. Olemme Jumalan lapsia kasteen ja uskon kautta. Meidät on liitetty Kristukseen ja meille on annettu Pyhä Henki.

Samalla meistä koostuu kristillinen seurakunta. Olemme Kristuksen ruumis, jossa jokaisella on oma tärkeä paikkansa ja tehtävänsä. Jokainen on suunnattoman arvokas ja välttämätön.

Valitettavasti koko kristikunta ei kuulu aitoon Jumalan seurakuntaan. Pelkkä kristityn nimi tai kirkkokunnan jäsenyys ei luo tätä yhteyttä. Tarvitaan kaste ja sydämen usko, luottamus.

Jumalan lapsella ei ole tarvetta mitätöidä Jumalan pyhää Sanaa ja käskyjä eikä kyseenalaistaa Kristuksen ihmiseksi tulemista neitsyeen kautta tai hänen ristinkuolemansa sovittavaa merkitystä tai ylösnousemusta kolmantena päivänä. Päinvastoin – saamme iloita niistä koko sydämisesti.

Sen sijaan sielunvihollisen kirkko, joka vain esiintyy kristillisessä kaavussa, on koko ajan valtavassa kiireessä julistaakseen, että Raamattu on vanhanaikainen ja että se tulee tosiasiassa korvata modernilla humanismilla, joka vain näön vuoksi kuorrutetaan kristillisillä termeillä. Lausutut sanat ovat tuttuja, mutta sisältö on räikeän vastakkainen pyhän Sanan kanssa.

Uskon hedelmiä ohdakkeidenkin keskellä

Jumalan rakastava läsnäolo Kristuksessa ja Pyhässä Hengessä synnyttää meissä levollisen, luottavaisen, Sanaa kunnioittavan uskon. Sitä ei tarvitse puristaa eikä keksiä. Tuo usko vahvistuu ja syvenee Sanan ääressä, rukouksessa, uskovien yhteydessä ja lähimmäisiä palvellessa. Jumala itse koko ajan vakuuttaa sydämiimme: Tämä on minun pyhä, rakastava Sanani!

Kristillinen usko ei jää hedelmättömäksi. Kristus meissä tekee uskollisesti hyvää työtään. Usein emme sitä edes huomaa. Samanaikaisesti joudumme kipuilemaan syntisyytemme kanssa. Olemme armahdettuja syntisiä ja elämme jokapäiväisessä katumuksessa ja uudistuksessa – emme omavoimaisesti ponnistellen vaan Kristuksen armossa ja Pyhässä Hengessä leväten ja virkistyen.

Synti rajoittaa, kuolettaa ja tuhoaa elämää ja ihmisyyttä. Ohdakkeet ja rikkaruohot uhkaavat vallata sydämemme ja elämämme. Siksi Jumala tekee meissä jokapäiväistä puhdistustyötään. Hän karsii meissä olevaa synnin ylivaltaa. Silloin taivaallinen valo pääsee meitä vahvistamaan ja se hyvä, minkä Jumala on meihin istuttanut, saa hiljalleen kasvaa esiin.

Hänessä tai hänen ulkopuolellaan

Mikäli ihminen kokonaan kieltäytyy uskomasta ja elää piittaamatta Jumalan tahdosta, hänet leikataan kokonaan irti. Ellei ihminen enää käänny tuhlaajapojan ja tuhlaajatytön tavoin takaisin Isän kotiin, hänet heitetään sammumattomaan tuleen.

Taivaassa ei ole yhtäkään kapinallista. Jumalaton ihminen ei sinne edes halua. Jos hän ei siedä Jumalaa elämässään edes hetkeä, kuinka hän sitten eläisi ikuisesti vihaamansa Jumalan kanssa? Siihen Jumala ei pakota eikä hän itsekään siihen suostu.

Taivaaseen pääsee syntisiä reppanoita, jotka kurjuudessaan turvautuvat Kristuksen ihmeelliseen, pelastavaan, kaiken uudeksi luovaan armoon. Tekosyntimme eivät ole este pelastumiselle. Mutta synnin syvin olemus on yhä siinä, suostummeko Jumalaan vai torjummeko hänet.

Jeesuksen veri ei ole turhaan vuotanut ristillä. Siinä on pelastava, parantava ja eheyttävä voima. Sen ihanuutta saamme kokea jo ajassa, mutta täydellisesti kerran tulevassa paratiisissa – uudessa luomakunnassa, jonka täyttää ilo, rakkaus, hyvyys, puhtaus, pyhyys ja ikuinen valo.

Saamme rohkeasti tunnustaa uskomme Apostolisen uskontunnustuksen mukaisesti ja ottaa vastaan Kolmiyhteisen Jumalan siunauksen:

Olkoon Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Isän Jumalan rakkaus
ja Pyhän Hengen osallisuus aina sinun kanssasi!

APOSTOLINEN USKONTUNNUSTUS

Apostolinen uskontunnustus on hyvä tapa kiteyttää kristillistä uskoa. Se kuvaa Jumalan konkreettisia, todellisia askeleita syntisen ihmisen luokse pelastaakseen hänet. Juuri sen mukaisesti Jumala on toiminut ja toimii historiassa, nyt ja tulevaisuudessa.

Sen sijaan sielunvihollinen ja hänen opetuslapsensa väittävät, että uskontunnustus on vain uskonnollista kielipeliä, joka on ymmärrettävä vain kuvainnollisesti. Mitään sen mukaista ei ole oikeasti tapahtunut. Kyse on vain mielikuvaleikistä, jonka tarkoitus jää kovin hämäräksi.

Näiden kahden näkemyksen ero on valtava. Ajattele seuraavaa tilannetta: On talvi ja kuljet joen rantaa. Kuulet avunhuutoja ja näet ihmisen pudonneen jäihin. Paikalle saapuu kaksi ”pelastajaa”.

Yksi istahtaa vierelle ja alkaa kertoa tarinoita. Teemme mielikuvitusharjoituksen. Nyt ajattelemme, että minä ojennan käteni sinulle ja nostan sinut ylös vedestä. Tulee hyvä mieli. Sitten hän poistuu ja jättää ihmisen hukkumaan. Sellaisia pelastajia ovat aikamme liberaaliteologit ja muut eksyttäjät.

Toinen pelastaja ei jaarittele. Hän tarttuu käteen ja nostaa hukkuvan ihmisen takaisin elämään. Tästä kokemuksesta riittääkin sitten kertomista ystäville, kylänmiehille ja tulevillekin sukupolville.

Apostolinen uskontunnustus on kultainen elämänlanka sinun ja Jumalan välillä. Älä anna sielunvihollisen koskaan katkaista sitä millään valheilla ja verukkeilla. Jumala varmasti on tullut ja tulee luoksesi Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen kautta, sovittaa syntisi, antaa Pyhän Hengen ja vie sinut armahdettuna taivaan kirkkauteen!

 

Lausukaamme yhdessä:

Minä uskon Jumalaan,

Isään, Kaikkivaltiaaseen,

taivaan ja maan Luojaan,

     ja Jeesukseen Kristukseen,

Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme,

joka sikisi Pyhästä Hengestä,

syntyi neitsyt Mariasta,

kärsi Pontius Pilatuksen aikana,

ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin,

astui alas tuonelaan,

nousi kolmantena päivänä kuolleista,

astui ylös taivaisiin,

istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella

ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita,

     ja Pyhään Henkeen,

pyhän yhteisen seurakunnan,

pyhäin yhteyden,

syntien anteeksiantamisen,

ruumiin ylösnousemisen

ja iankaikkisen elämän.