LUTERILAISEN KIRKON OMINAISPIIRTEITÄ

Seuraavassa lueteltuna joitakin päällimmäisiä piirteitä Suomen ev.lut. kirkosta.

• Syntynyt 1500-luvun uskonpuhdistuksessa. Saanut nimensä uskonpuhdistaja Martti Lutherilta. Uskonpuhdistuksen perusteesit olivat: yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden, yksinomaan Raamatun auktoriteetin varassa. Sen ytimeksi tuli Raamatun opettama vanhurskautus: syntinen ihminen pelastuu yksinomaan Jumalan armosta ja Jeesuksen sovitustyön kautta. Katolinen kirkko sen sijaan opetti ihmisen pelastuvan käytännössä tekojen ja pyhimysten ansioiden yms. kautta.
• Uskonpuhdistuksessa syntyneet ja virallisesti hyväksytyt Luterilaiset tunnustuskirjat ovat Raamatun tulkinnan välineenä.
• Lapsikaste, kasvatuskristillisyys ja osin herätyskristillisyys.
• Kaksi armovälinettä, sakramenttia: kaste ja ehtoollinen, joissa on Kristuksen läsnäolo Sanan kautta. Kasteen keskeisyyden korostaminen; toisinaan jopa uskon kustannuksella.
• Jumalanpalveluselämä, jolle ominaista on liturgia, papilliset asut yms. Saarna oli pitkään jumalanpalveluksen keskeinen osa, mutta sen tilalle on pitkälti tullut ehtoollinen, jota nautitaan jo joka viikko.
• Rippikoulun merkittävä asema: lähes 90 % nuorista käy rippikoulun.
• Erittäin laaja ja merkittävä diakoninen työ ja kontaktit yhteiskuntaan.
• Kansankirkko, johon on vuosisatojen ajan kuulunut lähes kaikki suomalaiset; nykyään enää 72,8 % (2015). Maailmalla luterilaisia on hieman yli 70 miljoonaa, joista valtaosa Etiopiassa, Ruotsissa, Usassa ja Saksassa.
• Erityinen, perustuslain takaama asema Suomessa ja verotusoikeus sekä hallinnollisia tehtäviä. Kirkko on vaikuttanut voimakkaasti Suomen kansan kehitykseen menneinä vuosisatoina.
• Kirkkolaissa ja kirkkojärjestyksessä määritellään kirkon opin lähteet ja moninaiset tehtävät.
• Hallinnollinen jako hiippakuntiin, rovastikuntiin ja seurakuntiin (usein seurakuntayhtyminä). Kirkkohallitus täydentää kirkon hallinnollista runkoa.
• Kirkon hallinto perustuu työntekijöihin ja vaaleilla valittuihin henkilöihin.
• Papiston koulutus maallisessa yliopistossa; koulutus tähtää tutkijan koulutukseen, ei varsinaisesti seurakuntapapin työhön. Perinteisen kristillisen uskon kyseenalaistaminen ja korvaaminen ihmiskeskeisillä tulkinnoilla ovat yleistymässä yhä enemmän.
• Kirkon jäsenyys ei edellytä minkäänlaista kristillistä uskoa eikä sitoutumista kirkon toimintaan. Usein sama pätee luottamustehtäviin.
• Jäsenien heikko sitoutuminen kirkon perinteiseen uskoon; kirkon oman nelivuotisraportin mukaan vain noin 20 % uskoo kristinuskon perusoppeihin. Huomattava määrä on kallistunut henkisyyteen tai muuten uskoo omalla tavallaan jumalaansa.
• Sisäinen moninaisuus ja hajanaisuus: viisi herätysliikettä, monia järjestöjä ja pienempiä liikkeitä; merkittävä repeämä ns. liberaalien ja konservatiivien välillä.
• Vakava kysymys kirkon hengellisestä ja taloudellisesta tilasta; jäsenmäärän nopea lasku; kastettujen ja vihittyjen määrän jyrkkä väheneminen; jäsenten toiminnallinen passiivisuus ja heikko sitoutuminen kirkon perinteiseen uskoon; tulojen pienentyminen ja vanhan rakennuskannan ylläpito; Raamatun arvovallan ja kristillisten arvojen mureneminen – kirkossa ja yhteiskunnassa.