… KATKERUUDEN, VIHAN JA KOSTONHALUN VALLASSA

Tässä elämässä kohtaamme vääjäämättä väärinkohtelua. Meitä voidaan loukata sanoin, teoin, laiminlyönnein. Loukkaukset voivat olla suhteellisen pieniä, yksittäisiä, joskus tahattomiakin. Toisinaan loukkaukset kasvavat vakaviksi ja pitkäaikaisiksi, jolloin psyykeemme ja terveytemme voi murentua. On hyvä muistaa, että mekin loukkaamme toisia ihmisiä. Usein loukkaamme juuri niitä kaikkein läheisimpiä, koska käytännössä heidän kanssaan vietämme eniten aikaa.

 

Mikä on selviytymisstrategiasi loukkausten edessä? Isketkö heti takaisin ja kahta kovemmin? Yritätkö hiljaa sinnitellä ja kestää kaiken mahdollisen? Tartutko loukkaukseen niin, että ilmaiset sen sattuneen, mutta vältät kostoa? Annatko mahdollisuuden tilanteen korjaamiseen? Osaatko tarvittaessa pitää riittävää suojaetäisyyttä ihmiseen, joka vahingoittaa sinua toistuvasti vakavalla tavalla?

Väärä strategia on vahingollinen kummallekin osapuolelle. Tilanne jatkuu ja pahenee. Välitön kostoisku nostaa katkeruuden ja vihan tasoa. Alistuminen henkiselle ja fyysiselle väkivallalle tukahduttaa ihmisen ja antaa toisen jatkaa tyranniaa. Alistujan sydämessä kasvaa syvä katkeruus, joka johtaa vihaan – joko tuota toista ihmistä kohtaan tai sitten itsevihaan, koska hänet on saatu ajattelemaan olevansa syyllinen kohteluunsa. Viha johtaa sisäiseen kuoleentumiseen tai joskus jopa toisen surmaamiseen. Katkeruus ja viha tuhoavat elämän omassa sydämessä ja lähipiirissä.

 

Kun kohtaamme loukkauksia, meissä aina nousee katkeruuden ja vihan tunteita. Minuun sattuu. Tämä on väärin. Tuon toisen pitää tulla vastuuseen ja maksaa teostaan. Oikeudenmukaisuus vaatii asian käsittelyä ja joko rangaistusta tai sopimista.

Vihastuminen on luonnollinen ja hyvä asia. Se ylläpitää oikeudenmukaisuutta ja auttaa suojelemaan itseään. Edes uskovina emme ole stoalaisen viileitä vaan ihmisiä, joilla on tunteet ja oikeustaju. Vihastuminen auttaa purkamaan sydäntä ja viestittämään toiselle, että tuo ei ole hyväksyttävää. Raamatussa meitä jopa kehotetaan vihastumaan! Tuossa kehotuksessa kuitenkin sanotaan: Vihastukaa, mutta älkää tehkö syntiä. Älkää antako auringon laskea vihanne ylle. (Ef 4:26)

Samaan tapaan Raamatun Psalmit kehottavat meitä ilmaisemaan tunteitamme ja vuodattamaan myös vihan tunteita. Jotkut Psalmit ovat ns. kostopsalmeja, joissa toivotaan vihollisille mitä kauheinta kohtaloa. Tämä on turvallista vihan purkamista, sillä silloin ihminen ei ota kostoa omiin käsiinsä vaan antaa sen Jumalalle, joka on ainoa täydellinen tuomari. Ihminen saa vuodattaa pahimmat tuntemuksensa ja Jumala hoitaa lopulta sen, että pahantekijät saavat palkkansa. Huomaa, että Jumalan kohdalla sana ”kosto” tarkoittaa ”oikeudenmukaista rangaistusta”. Ihmisen kohdalla se tarkoittaa usein mielivaltaista, hallitsematonta tekoa.

Saamme siis vihastua, mutta emme saa vihastumisessa tehdä syntiä eli kostaa toiselle. Onko se mahdollista? Kyllä, mutta välillä vaikeaa. Vihastumisessa tärkeää olisi ilmaista viha minä-ilmaisuina: tuo sattui minuun, minusta tuntuu pahalta koska… Sen sijaan pitäisi välttää suoria sinä-syytöksiä: sinä olet tuollainen. Näin voit turvallisesti ilmaista sen, että loukkaus sattui, ja samalla annat toiselle mahdollisuuden pyytää anteeksi ja korjata tilanne.

Mikäli vyörytämme vihastumisen toisen päälle tai alistumme, se kasvattaa ja kerryttää vihaa. Vihastuminen kasvaa ajan myötä vihaksi, joka on pysyvä asenne toista ihmistä kohtaan. Siihen sekoittuu paljon katkeruutta.

 

Katkeruuden ja vihan eräs ongelma pysyvänä asenteena on siinä, että ne eivät rajoitu vain loukkauksen tekijään. Ne myrkyttävät sydämemme ja ajatuksemme niin, että viha kohdentuu toisiinkin ja koko elämään. Varsinkin jos joudumme samankaltaiseen tilanteeseen tai kohtaamme hieman samantapaisen ihmisen, negatiiviset tunteemme aktivoituvat ja kohdentuvat näihin toisiin. Tällöin puhutaan tunteensiirrosta.

Ja kun me kannamme katkeruutta ja vihaa, toiset alkavat vältellä meitä. Ajaudumme yksinäisyyteen, jossa katkeruus ja viha syvenevät. Saatamme eristäytyä tai sitten lähteä kostamaan koko maailmalle. Lieneekö kouluampumistapauksissa takana jotain tällaista? Ampujat ovat olleet usein koulukiusattuja. He ovat murtuneet, katkeroituneet, eristäytyneet ja kasvaneet vihassansa. Psyyke on hajonnut ja kenties apua on etsitty päihteistä, huumeista tai lääkkeiden väärinkäytöstä. Erittäin väkivaltaiset pelit ovat tarjonneet kanavan harjoittaa vihaa ihmisiä kohtaan. Ammuttuaan tuhansia ihmisiä peleissä kynnys on madaltunut niin, että lopulta on voinut ampua eläviä ihmisiä.

 

Miten olisi pitänyt tehdä toisin? Ensinnäkin Jumalaan turvautuminen antaa usein voimaa irrottautua loukkaajista. Väärä kiltteys voi toisaalta pitkittääkin tilannetta. Jumalan edessä voi vuodattaa pahimmatkin ajatuksensa ja tunteensa. Jumala kestää kaiken. Sydämen purkaminen auttaa tasapainoon niin, että voi helpommin käsitellä tilanteen. Toiseksi, etenkin vakavissa tapauksissa pitää turvautua toisiin ihmisiin. Kerro avoimesti luotettavalle läheiselle tai asiantuntijalle tai seurakunnan työntekijälle. Etenkin pappia sitoo ehdoton vaitiolovelvollisuus. Kolmanneksi, kerro vakavasta tilanteesta esimiehelle tai koulun opettajalle. Älä päästä tilannetta liian pitkälle. Neljänneksi, pidä turvaetäisyyttä ihmisiin, jotka tarkoituksellisesti loukkaavat sinua. Viidenneksi, sinulla on täysi oikeus turvautua viranomaisiin ja tehdä rikosilmoitus. He ovat sinua varten.

 

Kaiken lähtökohtana on kuitenkin se, että osaat ilmaista vihastumisesi oikein, mikä tarjoaa parhaan mahdollisuuden tilanteen käsittelylle ja sopimiselle. Toinen pääsääntö on: älä kosta.

Mikäli kuitenkin kostat, silloin sinustakin tulee syyllinen. Menetät vilpittömyytesi ja ”alennut” loukkaajasi tasolle. Tällöin molemminpuolinen anteeksipyytäminen ja -antaminen ovat välttämätöntä.

Kostaminen on ihmisen perustoimintatapa. Useimmiten vain kristillinen usko voi antaa voiman ja halun toimia toisin. Tämä kumpuaa Jumalasta. Vaikka kaikki ihmiset kapinoivat Jumalaa vastaan ja loukkaavat häntä, Jumala on sitoutunut antamaan anteeksi. Tämän hän tekee Jeesuksessa Kristuksessa ristinkuoleman kautta. Jumala ei jää kantamaan katkeruutta ja vihaa yhtäkään ihmistä kohtaan. Jeesuksessa hän on jo antanut jokaiselle anteeksi. Anteeksiantamus on voimassa vain Kristuksessa. Mikäli ihminen torjuu Jumalan ja hylkää Jeesuksessa olevan anteeksiannon, hän jää sitä vaille. Silloin ihminen valitsee Jumalan vihan.

Jumala todellakin vihaa kaikkea syntiä ja pahuutta. Hän ei tule koskaan hyväksymään sellaista. Kaikki se on vastoin Jumalan olemusta, joka on rakkaus, hyvyys, pyhyys ja oikeudenmukaisuus. Jumala on purkanut vihansa vääryyttä vastaan Jeesuksen ristinkuolemassa. Toinen paikka, jonne Jumala purkaa vihansa on helvetti. Purkamalla vihansa kohdennetusti, rajatusti ja hallitusti, Jumala ei katkeroidu ja ajaudu kantamaan vihaa perusasenteena. Siksi taivaskin on vailla vihaa. Siksi meille on tarjolla ikuinen elämä, jossa on vain rakkautta ja onnellisuutta.

 

Jumala valitsee anteeksiannon ja sovinnon. Siksi mekin voimme valita samoin – emme omassa voimassa vaan yhdessä Jumalan kanssa. Se on tie elämään ja vapauteen katkeruudesta, vihasta ja kostosta. Se on rakkautta.

Selvää on se, että jos meitä on rikottu hyvin syvästi, vakavasti ja pitkäaikaisesti, toipuminen voi kestää pitkään. Usein kannamme haavoja loppuelämämme, mutta Jumala leikkaa niistä syvimmän tuskan pois. Toisinaan saamme parantua ja eheytyä kokonaan. Lopulta taivaassa me kaikki olemme täydellisen eheitä, kun vain turvaudumme Jumalaan Kristuksessa Jeesuksessa.

 

 

Rohkaisua Raamatusta!

Ota Raamattu käsiisi ja lue seuraavia tekstejä, joissa Jumala haluaa rohkaista ja neuvoa sinua. Merkitse itsellesi ylös kohdat, jotka koskettavat ja puhuttelevat sinua. Pysähdy ja pohdi niitä. Rukoile.

 

Katkeruus

Valitusvirret 3:14-16

Apt. 8:23

Ef. 4:31-32

Hepr. 12:14-15

 

Viha

Sananl. 15:1 ja 19:11

Room. 12:17-21

Ef. 4:26

 

Kosto

Sananl. 6:34

Matt. 5:44

1 Tess. 5:15