MARKUKSEN EVANKELIUMI: Kärsivän Palvelijan hautaus ja ylösnousemus (15-16 luvut)

 

Jeesuksen hautaaminen (15:42-47)

Jeesus kuoli juutalaisen kellon mukaan yhdeksännellä hetkellä (klo 15 iltapäivällä) ja sapatti alkoi perjantain iltana kolme tuntia myöhemmin (klo 18 paikkeilla). Siksi hänen hautaamisellaan oli kiire. Jeesuksen hautaamisesta huolehti Suuren neuvoston jäsen Joosef Arimatialainen. Hän oli poikkeus Suuressa neuvostossa, sillä hän katsoi sydämellään ja tunnisti Jeesuksen hyvyyden. Arvovaltaisena henkilönä sai luvan haudata Jeesuksen sukunsa arvohautaan, joka oli kallioon hakattu luola.

Jeesus käärittiin liinoihin, jotka kitattiin noin 40 kg painoisille hyvänhajuisilla voiteilla. ”Paketti” kovettui nopeasti eikä käärinliinoja voitu enää avata. Kuolleen kasvoille laitettiin kasvoliina. Kun Jeesus nousi kuolleista, jäljellä oli vain tyhjä käärinliinakotelo, josta oli mahdotonta päästä ulos rikkomatta kovettunutta koteloa. Ns. Torinon käärinliina ei ole tarpeellinen todiste Kristuksesta. Kristillinen usko ei perustu reliikkeihin ja muinaismuistoihin, vaikka arkeologialla on oma tärkeä tehtävänsä. Uskonnollinen ihminen tekee reliikeistä epäjumalanpalveluksen kohteita.

 

Jeesuksen ylösnousemus (16:1-14)

 

Jeesuksen Kristuksen luovuttamaton ainutlaatuisuus

Kristinusko on elämänyhteyttä ristiinnaulittuun ja ylösnousseeseen Vapahtajaan Jeesuksen Kristukseen Raamatun ilmoituksen mukaisesti. Ihminen on langennut syntiin ja turmeltunut. Hän on menettänyt elämän. Ainoa mahdollisuus saada yhteys kaiken uudeksi tekevään Luojaan toteutuu Jeesuksen sovituskuoleman ja ylösnousemuksen kautta. Ristinkuolemassa synti sovitettiin ja ylösnousemus oli Jumalan antama vakuutus sovituksen pätevyydestä. Lisäksi ylösnousemus tuo uuden elämän todellisuuden Kristuksen omien sydämiin.

Kristuksen alkuperän, persoonan, elämän, opetusten, tekojen, ristintyön ja ylösnousemuksen kieltäminen on kristinuskon kieltämistä ja siitä luopumista. Valitettavan moni kristillisiin kaapuihin pukeutuva on innokas kieltämään ne ja väittämään, että niillä ei ole keskeistä merkitystä. Tämä on vakavaa eksytystä ja käytännössä uuden, kristinuskon tuttuja nimiä käyttävän valheuskonnon luomista. Valitettavan moni lukee mieluummin näiden henkilöiden mielipiteitä sanomalehdistä etenkin joulun ja pääsiäisen aikaan kuin että lukisi Raamattu ja haluaisi itse kohdata Vapahtajan. Samaan valheiden kirjoon kuuluu kirkon kolmen uskontunnustuksen vesittäminen väittäen niitä vain ”uskonnolliseksi kielipeliksi”, jossa sanoilla ei ole todellista sisältöä.

Jeesuksen persoona ihmiseksi tulleena Jumalana, ristinkuolema ja ylösnousemus ovat ainutlaatuisia ja luovuttamattomia. Jeesus tunnetaan ja häntä siteerataan monissa muissakin suurissa uskonnoissa, mutta hänen olemuksensa ja tekojensa keskeinen ydin kielletään. Niissä Jeesus on korkeintaan profeetta tai valaistunut guru. Liberaaliteologiassa Jeesusta pidetään korkeintaan hyvänä puhujana mutta silti tavallisena ihmisenä. Monille Jeesus kelpaa herttaisena seimenvauvana, mutta ei syntien sovittajana ja ylösnousseena Herrana. Pelkkä kristillinen kaste ja kirkon jäsenyys ja seimi eivät tee ihmisestä aitoa kristittyä, Kristuksen seuraajaa.

Kristillinen usko on läpikotaisin historiaan ankkuroitu. Jumala luo todellisen maailman ja ihmisen kuvakseen. Historian tapahtumat ovat todellisia ja Jumala toimii sen keskellä. Jumalan Sana tulee todelliseksi kirjoitukseksi ja vielä enemmän: eläväksi persoonaksi Kristuksessa Jeesuksessa. Koska synti, kuolema ja pahan valta on todellisuutta, täytyy niiden ratkaisukin olla todellinen. Pelkkä uskonnollinen kielipeli, tyhjä sanojen helinä ei auta ketään. Niinpä Jeesus Kristus on todella ihmiseksi tullut Jumala, joka ihmisenä kuolee ristillä ja nousee ruumiillisesti ylös. Jumalan pelastusteko koskettaa koko ihmistä (henkeä, sielua ja ruumista). Synti tulee todella sovitetuksi ja sen valta murenee. Kuoleman valta ja tarkoitus lakkaavat ja alkaa ylösnousemuksen todellisuus. Pimeyden henkivallat menettävät asemansa ja tarttumapinnan ihmiseen. Voitto on todellinen ja sen täytäntöönpano tapahtuu hetki hetkeltä, mutta vajavaisesti. Täysi täytäntöönpano tapahtuu todellisessa Kristuksen tulemuksessa, viimeisessä tuomiossa ja uuden maailman luomisessa.

Jeesuksen Kristuksen mukana kristinusko joko seisoo tai kaatuu. Kristillisen uskon räjähdysmäinen leviäminen ja voittokulku (kärsimysten kautta) on elävä todiste Jeesuksen ylösnousemusvoimasta. Universaali kristillinen seurakunta ja kristityt ovat saaneet uskon, toivon ja rakkauden voiman tehdä ja luoda hyvää. Raamatunkäännöstyön myötä on luotu monia kirjakieliä kuten suomi, kansalle on opetettu luku- ja kirjoitustaitoa, on perustettu koululaitos ja monia oppilaitoksia, on aloitettu sosiaali-, terveys- ja sairaanhoitotyö, on diakoniaa lähellä ja kaukana jne. jne.

Maailmanhistoriassa, uskonnoissa ja aatteissa ei ole koskaan annettu kenellekään sellaista universaalia ja pelastavaa merkitystä kuin Jeesuksella on. Hän on ainut ristinkuolemalla universaalin sovituksen tuonut ja ainut ruumiillisesti kuolemasta taivaisiin ylösnoussut. Kun uskontojen perustajilla on hautansa, Kristuksen hauta on tyhjä. Hän on ainut synnin, kuoleman ja pahan vallan voittaja.

 

Jeesus herätettiin kuolleista

Jumala herätti Jeesuksen kolmantena päivänä kuolleista. Tämän todellisuuden kohtasivat sadat silminnäkijät, joiden todistus on talletettu Uuden testamentin sivuille. Jo Vanha testamentti ennakoi monin tavoin kuoleman vallan murtumista ja iankaikkisen elämän koittamista. Ilmaisu ”kolmas päivä” perustui juutalaiseen vuorokauteen: vuorokausi vaihtuu illalla noin klo 18. Jeesus kuoli perjantaina (ensimmäinen päivä), hänen ruumiinsa oli haudan levossa sapattilauantain (toinen päivä) ja hän koki ruumiin ylösnousemuksen varhain sunnuntain aamuna (kolmas päivä).

Jeesuksen persoona, opetukset, teot ja etenkin ristinkuolema ja ylösnousemus ovat kristillisen julistuksen, evankeliumin ydin. Julistamme voiton sanomaa, jolla on tarkka, luovuttamaton sisältö. Paavali kiteytti: ”Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi, niin kuin oli kirjoitettu, hänet haudattiin, hänet herätettiin kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu, ja hän ilmestyi Keefakselle ja sitten niille kahdelletoista” (1 Kor 15:3-5). Mitään muuta evankeliumia ja kristillistä uskoa ei ole.

 

Ristiinnaulittu ja ylösnoussut Vapahtaja on voitonsanoma

Jeesuksen ylösnousemus on jokaiselle kristitylle ehdoton historiallinen perustotuus. Paavali ilmaisi tämän sanomalla: ”Ellei Kristusta ole herätetty, silloin meidän julistuksemme on turhaa puhetta, turhaa myös teidän uskonne” (1 Kor 15:14). Kaikki apostolit ja ylösnousseen Kristuksen kohdanneet ihmiset jakoivat tämän saman, syvän varmuuden ja ilon.

Pietari julisti pian pääsiäisen jälkeen ensimmäisenä helluntaina: ”Daavid oli profeetta, ja Jumala oli valalla vannoen luvannut asettaa Daavidin valtaistuimelle hänen oman jälkeläisensä. Daavid tiesi tämän ja näki ennalta Kristuksen ylösnousemuksen… Tämän Jeesuksen on Jumala herättänyt kuolleista; me kaikki olemme sen todistajia” (Apt 2:31, 32)… ”Te surmasitte elämän ruhtinaan! Mutta Jumala herätti hänet kuolleista; me olemme sen todistajia” (Apt 3:15). ”Teitä varten ennen muita Jumala on nostanut kuolleista palvelijansa” (Apt 3:26).

Pietari julisti evankeliumin peräänantamattomasti, vaikka uskonnollinen johto oli sitä ankarasti vastaan: ”He olivat suutuksissaan siitä, että apostolit opettivat kansaa ja Jeesuksen ylösnousemukseen vedoten julistivat ylösnousemusta kuolleista” (Apt 4:2)… ”Hänet te ristiinnaulitsitte, mutta Jumala herätti hänet kuolleista” (Apt 4:20). ”Apostolit todistivat voimallisesti Herran Jeesuksen ylösnousemuksesta” (Apt 4:33).

Alkuseurakunta joutui kohtaamaan jopa marttyyrikuolemaa julistaessaan evankeliumia. Ensimmäinen marttyyri oli Stefanos: ”Stefanos nosti katseensa taivasta kohti ja näki Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen, joka seisoi Jumalan oikealla puolella. Hän sanoi: ”Taivaat ovat avoinna minun silmieni edessä, ja Ihmisen Poika seisoo Jumalan oikealla puolella!” (Apt 7:56).

Samaa julisti pakanoiden apostoli Paavali: ”Mutta Jumala herätti hänet kuolleista. Hän ilmestyi sitten usean päivän aikana niille, jotka yhdessä hänen kanssaan olivat tulleet Galileasta Jerusalemiin. Nämä ovat nyt hänen todistajiaan, he todistavat hänestä Israelin kansalle” (Apt 13:29-31). Hän julisti Ateenassa: ”Hän on näet määrännyt päivän, jona hän oikeudenmukaisesti tuomitsee koko maailman, ja tuomarina on oleva mies, jonka hän on siihen tehtävään asettanut. Siitä hän on antanut kaikille takeet herättämällä hänet kuolleista.” (Apt 17:31-32). Hän sanoi myös: ”Minä puhun vain siitä, minkä profeetat ja Mooses ovat ennustaneet tapahtuvan, en mistään muusta, puhun siitä, että Messiaan tuli kärsiä kuolema ja ensimmäisenä nousta kuolleista sekä julistaa valon sanomaa niin meidän kansallemme kuin muillekin kansoille” (Apt 26:23-24).

 

Jeesuksen ylösnousemuksen todisteet

Mikäli Jeesus ei olisi noussut kuolleista, hänen sanomansa olisi kuollut. Jeesus olisi jäänyt tuhansien teloitettujen rikollisten joukkoon. Kukaan ei olisi riskeerannut omaa henkeään julistamalla epävarmoja, jopa valheellisia väitteitä Jeesuksen merkityksestä. Mutta näin ei käynyt. Jeesus nousi kuolleista ja ilmestyi seuraajilleen. He saivat valtavan Pyhän Hengen antaman voiman ja varmuuden. Kristinusko levisi kautta maailman läpi äärimmäisten vainojen.

Jeesuksen ylösnousemuksesta todistavat monet ilmeiset seikat:

• Ilmestyskokemukset: Uuteen testamenttiin on talletettu kymmenen eri tilannetta, joissa Jeesus ilmestyi omilleen ylösnousemuksensa jälkeen (Joh 20:11-18; Matt 28:9; Luuk 24:34; Luuk 24:13-35; Luuk 24:36-42; Joh 20:24-29; 1 Kor 15:6; 1 Kor 15:7; Joh 21:1-23; Luuk 24:50-52; Apt 1:3). Paavali liittää tähän joukkoon Damaskon tiellä hänelle tapahtuneen ilmestymisen (1 Kor 15:18). Jeesus ilmestyi hyvin erilaisissa olosuhteissa, vuorokauden eri aikoina ja yllättäen. Paikkoina oli puutarha, huone, tie, Galilean vuori, Genetsaretin järven ranta ja Öljymäki. Ilmestymiset olivat satojen ihmisten silminnäkijätodistuksia (Luuk 1:1-3).
• Jeesuksen tyhjä hauta: Jeesus haudattiin rikkaan kalliohautaan, jonka oviaukko suljettiin raskaalla kivellä. Lisäksi kivi sinetöitiin ja hauta jäi roomalaisten sotilaiden vartioimaksi. Sinetin rikkominen tai vartioiden uhmaaminen olisi voinut merkitä kuolemanrangaistusta. Hauta oli tyhjä ja sen tunnustivat kaikki – niin Jeesuksen seuraajat kuin vastustajat.
• Käärinliinat: Nikodemos oli käärinyt Jeesuksen ruumiin juutalaista tapaa noudattaen. Pitkien käärinliinojen väliin siroteltiin kymmeniä kiloja yrttejä ja pantiin voiteita. Tuloksena oli tiivis suojapussi ruumiin ympärillä. Käärinliinat ja voiteet kuivuivat nopeasti paketiksi, joka olisi pitänyt murtaa sen avaamiseksi. Pään ympärille kiedottiin toinen käärö niin, että kaula ja kasvot jäivät paljaiksi. Nämä kaksi kääröä eli kasvoliina ja käärinliinakotelo olivat omalla paikallaan paadella. Mutta Jeesuksen ruumis oli ihmeellisellä tavalla kadonnut niiden läpi. Ikään kuin perhonen olisi liidellyt pois kotelostaan. Se oli varmaankin shokeeraava näky! Ei ihme, että he näkivät ja uskoivat.
• Opetuslasten muuttuminen: Opetuslapset odottivat Jeesuksen ottavan Messiaan näkyvän vallan ja antavan heille uudessa Israelissa merkittävän aseman. Muutoinkin Jeesus oli kiehtova ja hämmästyttävä persoona, jonka opetukset ja teot koskettivat. Kun Jeesusta vastaan nousi uskonnollinen johto ja Jeesus itsekin alkoi puhua kuolemastaan, opetuslapset alkoivat pelätä. Pelko syveni, kun Jeesus otettiin kiinni ja ristiinnaulittiin. Opetuslapset pakenivat sillä heidät olisi voitu tuomita Jeesuksen kanssarikollisina. Kun Jeesus kuoli ristillä, heidän toiveensa ja maailmansa romahti. He piiloutuivat ja olivat kauhuissaan, pettyneitä ja hyvin pelokkaita. Mikä saisi heidät astumaan kansan, uskonnollisen johdon ja roomalaisten eteen? Keksitty valheko? Kannattaisiko kuolla tietoisen valheen takia? Mitä siitä voisi hyötyä? Mikä saisi toiset uskomaan saman valheen? Entä Jeesuksen ylösnousemus ja hänen aito kohtaamisensa? Entä sen lisäksi saatu erityinen Pyhän Hengen voima? Entä samat tunnusteot kuin Jeesus teki? Perimätiedon mukaan kaikki apostolit Johannesta lukuunottamatta kuolivat marttyyreinä. Jyrkin ja selvin muutos tapahtui kristittyjä vainoavan Saulus Tarsolaisen elämässä sen jälkeen, kun hän oli kohdannut ylösnousseen Jeesuksen. Hänestä tuli Paavali, joka kärsi paljon evankeliumin tähden ja kuoli marttyyrina Roomassa.
• Kristinuskon suunnaton leviäminen ja voima: Muutaman oppimattoman miehen valhe ei herättäisi mitään kiinnostusta kehenkään. Tosiasiassa Jeesuksen ylösnousemuksen ja lähetyskäskyn myötä tapahtui se, mitä Vanha testamenttikin ennusti. Jumalan valtakunta levisi kautta maailman sen Messiaan ilmestymisen kautta. Pakanakansatkin saivat nähdä luvatun valon. Kristinusko synnytti ja yhä synnyttää uskoa, toivoa ja rakkautta yksilöiden, seurakuntien ja yhteiskuntien elämään.

 

Mikä synnyttää meissä varmuuden Jeesuksen ylösnousemuksesta?

Kaikki edellä luetellut kohdat ovat sellaisia, joiden pitäisi herättää kiinnostus Jeesusta kohtaan. Niiden tulisi vakuuttaa järkeämme ja osoittaa, että Jeesuksen ylösnousemus on jopa todennäköinen tapahtuma. Samalla ymmärrämme, että se on vastoin luonnonlakeja ja siten täydellisen mahdoton asia. Saman järjen avulla joudumme pohtimaan Jumalan olemassaoloa tai olemattomuutta. Monien tieteellisten faktojen edessä on hyvä tunnustaa, että ainoa looginen peruste maailman, elämän ja ihmisen synnylle on persoonallisen Jumalan olemassaolo. Mikäli Jumala on, on myös mahdollista, että Hän toimii halutessaan yli ja ohi luomiensa luonnonlakien. Jumalan näkökulmasta Jeesuksen ylösnousemus on täysin mahdollinen. Jos Jumala kykenee luomaan tyhjästä koko universiumin, hänen on helppo herättää yksi ihmiskunnan jäsen kuolleista.

Järjellä voimme pitää varteenotettavana Jumalan olemassaoloa ja Jeesuksen ylösnousemusta. Tämä ei silti riitä. Syvimmiltään kristinusko ei ole sen väittämien faktojen älyllistä totena pitämistä vaan Jumalan henkilökohtaista tuntemista Jeesuksen Kristuksen kautta. Lopulta emme kykene järjellämme ymmärtämään ylösnousemustapahtumaa – emmehän me ymmärrä syvällisesti edes luonnonlakien toimintaa solutasolla tai mittaamattomien tähtijärjestelmien suuruutta.

Kun opetuslapset kohtasivat Jeesuksen ylösnousseena, elävänä Herrana, mekin voimme kokea lähes saman. Jeesus on syntiemme sovittaja ja sellaisena ainoa tie elämänlähteelle, Jumalan luokse. Tätä kohtaamista ja elämänyhteyden avaamista me emme kykene luomaan. Emme kykene löytämään Jumalan luokse. Evankeliumissa Jumala tulee meidän luoksemme Kristuksessa, Pyhässä Hengessä, Sanassa ja armovälineiden kautta. Hän kohtaa meidät ja avaa yhteyden. Tämän hän tarjoaa meille lahjana, jonka voimme ottaa vastaan tai torjua. Kun otamme vastaan, sydämissämme saamme kohdata ylösnousseen Kristuksen, jonka läsnäolo asettuu meihin pysyvästi. Sydämiimme syntyy usko, joka on syvintä varmuutta ja lepoa Jumalan todellisuudessa.

Syvä sydämen usko on sisäistä rauhaa ja varmuutta. Silti meidän järkemme jää vaille samaa syvää varmuutta. Emme voi ymmärtää. Siksi myös uskovina kyselemme ja epäilemme. Opetuslapsetkin olivat epävarmoja sitä, mitä kokivat Jeesuksen ylösnousemus-ilmestyksissä. ”Kun he näkivät, he kumarsivat häntä, joskin muutamat epäilivät” (Matt. 28:17). ”Miksi te olette noin kauhuissanne? Miksi teidän mieleenne nousee epäilyksiä? Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani: minä tässä olen, ei kukaan muu. Koskettakaa minua, nähkää itse. Ei aaveella ole lihaa eikä luita, niin kuin te näette minussa olevan.” Näin puhuessaan hän näytti heille kätensä ja jalkansa. Kuitenkaan he eivät vielä tienneet, mitä uskoa, niin iloissaan ja ihmeissään he nyt olivat” (Luuk 24:38-41).

Erityisesti apostoli Tuomas sanoi: ”En usko. Jos en itse näe naulanjälkiä hänen käsissään ja pistä sormeani niihin ja jos en pistä kättäni hänen kylkeensä, minä en usko” (Joh 20:26). Viikkoa myöhemmin Jeesus jälleen yllättäen seisoi heidän keskellään. Hän sanoi Tuomaalle: ”Ojenna sormesi: tässä ovat käteni. Ojenna kätesi ja pistä se kylkeeni. Älä ole epäuskoinen, vaan usko!” Silloin Tuomas sanoi: ”Minun Herrani ja Jumalani!” (Joh 20:27-28).

Opetuslasten tavoin mekin koemme epäileviä ajatuksia ja tunteita. Epäileminen kuuluu osana tämänkin päivän kristityn elämään. Saamme pyytää niihin Jumalalta varmuutta. Opetuslapsille ja useille muille Jeesus ilmestyi ruumiillisesti, mikä vakuutti heidät. Nyt Jeesus on ruumiillisesti taivaassa Isän valtaistuimella. Sieltä hän palaa takaisin maan päälle toisessa tulemuksessaan. Siksi me emme voi kohdata samalla tavalla. Kuitenkin Jumala voi antaa meille varmuuden monilla muilla tavoin – etenkin Pyhän Hengen todistuksen kautta, kun olemme pyhän evankeliumin äärellä. Kaste ja ehtoollinen ovat myös tätä tarkoitusta varten. Lopulta emme voi saavuttaa täyttä järjellistä ymmärrystä ja varmuutta, koska järkemme on hyvin vajavainen ja rajallinen.

Lisäksi sielunvihollinen joukkoineen on omistautunut sille, että se kyseenalaistaa, kiistää ja vääristää kristillistä uskoa kaikin mahdollisin keinoin. Muista silloin, että kaikkiin sen väitteisiin on olemassa loogisia ja varmoja vastauksia, joiden varassa voimme elää levollisin mielin. Kysymys on lähinnä siitä, kumman vaikutuspiirissä vietämme aikamme ja ketä kuuntelemme.

Voimme todeta, että Uuden testamentin teksteihin sisältyvä apostolinen todistus Jeesuksen ylösnousemuksesta tarjoaa riittävän perustan sille, että ihminen voi vapain sydämin ottaa vastaan julistuksen ja rakentaa oman henkilökohtaisen uskonsa ja toivonsa sen varaan. Sen myötä Jumala mielellään antaa läsnäolonsa ja rakkautensa, mikä synnyttää levollisen uskon Jumalaan ristiinnaulitun ja ylösnousseen Vapahtajan kautta ja varassa. Silloin sisimmästämme nousee hiljainen tai äänekkäämpi tunnustus: Kristus on ylösnoussut, Kristus on Herra, Kristus elää!

 

Usko on järjen ja elämän perusta

Lopulta kuljemme koko elämämme uskon varassa – olimmepa sitten kristittyjä tai ei. Mitään emme voi tietää järjellä lopullisen varmaksi emmekä voi mitään ymmärtää tyhjentävästi. Joka askeleen otamme uskon varassa luottaen siihen, että maa jalkojemme alla kestää. Jokaisen henkäyksen hengitämme luottaen siihen, että ilma on riittävän puhdasta. Jokaisen suupalan ja lasillisen kaadamme suuhumme luottaen, että ne eivät ole myrkyllisiä. Uskon varassa teemme kaikki valintamme ja päätöksemme. Tätä listaa voisimme jatkaa loputtomasti. Elämme joka hetki uskon varassa ilman, että meillä on täyttä varmuutta ja ymmärrystä. Lopulta järkemme ei määritä sitä, mitä on olemassa ja mitä. Me emme ole Jumala. Vain Jumalan järki, tahto ja voima ovat luoneet kaiken olemassaolevan.

Ilman Jumalaa ihminen elää syvässä epävarmuudessa. Hän on tietämätön olemassaolonsa alkuperästä, tarkoituksesta ja tulevaisuudesta. Hän ei ole kovin varma siitä, mikä on oikein ja väärin. Ihminen saattaa uskoa asioihin ja unelmiin, joilla ei ole todellisuuspohjaa. Sen sijaan yhteys Jumalaan antaa ihmiselle iankaikkisen perustan, varmuuden, tarkoituksen ja suunnan. Se ei petä koskaan eikä riipu ihmisen kyvystä ymmärtää. Uskovina alamme aavistella ja löytää vastauksia edellä lueteltuihin asioihin. Edes iankaikkisuus ei riitä Jumalan ja hänen luomansa maailman täydelliseen tuntemiseen ja ymmärtämiseen. Edessämme on rikas ja mielenkiintoinen seikkailu! Kristillinen usko avaa järkemme näkemään laajemmin ja syvemmin mutta ei silti täydellisesti. Ilman Jumalan todellisuutta järkemme on hyvin kapea, rajoittunut ja vääristynyt. Sellainen johtaa vääriin johtopäätöksiin ja toimintamalleihin. Usko tähtää elämään.

Ajatuksia uskon ja järjen suhteesta:

• Augustinus (1400 vuotta sitten) sanoi: ”Ymmärrys on uskon palkinto . Älä siis yritä ymmärtää, että uskoisit, vaan usko, että ymmärtäisit”.
• Anselm Cantenburyläinen (900 vuotta sitten) sanoi: ”En yritä ymmärtää, että voisin uskoa, vaan uskon, että voisin ymmärtää. Uskon nimittäin senkin, että jollei minulla olisi uskoa, en ymmärtäisi”.
• Tuomas Akvinolaisen mukaan (700 vuotta sitten) – osa ilmoituksesta on järjen avulla ymmärrettävissä ja todistettavissa ja osa ei. Järki ei kykene tajuamaan maailman luomista eikä kolminaisuusoppia. Tuomaan mukaan ne eivät ole järjen vastaisia vaan ylijärjellisiä
• S. Lewis: ”Minulla tai kenellä tahansa kuolevaisella voi olla täysin väärä käsitys siitä tilanteesta, missä me todellisuudessa olemme. Viisi aistia, parantumattoman käsitteellinen äly, sattumanvaraisesti valikoiva muisti, niin lukuisa joukko ennakkokäsityksiä ja olettamuksia, etten koskaan voi tutkia kuin pientä osaa niistä kokemuksista, joita minulla on, enkä edes tulla tietoiseksi niistä kaikista. Miten paljon voi sellainen aivokoneisto voi välittää koko todellisuudesta?”
• professori V. Laurikainen kirjoitti: ”Nykyisessä tiedekäsityksessä luotetaan lujasti siihen, että tiede kuvailee objektiivista, havainnosta riippumatonta todellisuutta, vaikka atomitutkimus on osoittanut, että tiede ei tavoita tällaista todellisuutta.”
• Raamattu: ”Uskon avulla me ymmärrämme, että maailmat on luotu Jumalan Sanalla: näkyvä on syntynyt näkymättömästä” (Hepr 11:3)

 

Kristillisen uskon kohteena on persoona, ristinnnaulittu Herra

Kristillinen usko on nimenomaan uskoa ylösnousseeseen Jeesukseen Kristukseen eikä vain ylösnousemustapahtumaan. Emme ole niinkään kiinnostuneita siitä, mitä ylösnousemuksessa tapahtui. Uuden testamentin kuvaukset ylösnousemuksesta ovat lyhyitä ja karuja. Niissä ei hehkutella millään ihmeellisellä yksityiskohdilla, vaikka itse ylösnousemustapahtuma ylittää täysin meidän tietomme ja käsityskykymme.

Jeesus nousi ylös kuolleista ja palasi taivaalliseen kirkkauteensa. Hän on kirkastettu Herra ja Kuningas, joka on valtaistuimella. Maailmaan hän tuli karuun Betlehemin talliin köyhän perheen jäseneksi. Hän varttui puusepäksi, kulki kävellen, yksinkertaisesti pukeutuen julistamassa Jumalan valtakuntaa. Hän kohtasi ihmisiä, kuuli heidän hätänsä. Hän auttoi sanoin ja teoin. Jeesus kulki ristintien, kärsi ja sovitti syntimme teloitettuna ristinpuulla. Hän on syntisten Vapahtaja.

Miten häntä tulisi julistaa tässä ajassa? Kuninkaana, jonka eteen kaikkien pitää polvistua ja jota pitää palvoa ehdottomalla tavalla? Vapahtajana, joka tulee ihmisten luokse heidän rinnalleen? Miten hän liikkuu tänään keskellämme? Näemmekö kirkastuneen Kuninkaan? Vai kulkeeko hän hiljaisena, näkymättömänä Pyhässä Hengessä ja seurakuntansa, ihmiskäsien välityksellä?

Apostoli Paavali antoi tähän tärkeän ohjeen: ”Puhe rististä on hulluutta niiden mielestä, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima… Jumala katsoi hyväksi julistaa hulluutta ja näin pelastaa ne, jotka uskovat. Juutalaiset vaativat ihmetekoja, ja kreikkalaiset etsivät viisautta. Me sen sijaan julistamme ristiinnaulittua Kristusta. Juutalaiset torjuvat sen herjauksena, ja muiden mielestä se on hulluutta, mutta kutsutuille, niin juutalaisille kuin kreikkalaisillekin, ristiinnaulittu Kristus on Jumalan voima ja Jumalan viisaus. Jumalan hulluus on ihmisiä viisaampi ja Jumalan heikkous ihmisiä voimakkaampi” (1 Kor 1:18-25).

Kaste ja ehtoollinen julistavat samaa ristinnaulittua ja myös ylösnoussutta Kristusta. Kasteessa meidät upotetaan hänen kuolemaansa ja nostetaan uuteen ylösnousemuselämään. Ehtoollisessa saamme ottaa vastaan Kristuksen ruumiin ja veren.

Kristuksen voitto ristillä ja ylösnousemuksessa ei vielä poistanut kärsimystä eikä päättänyt tätä maailmanaikaa. Siksi mekin vielä kärsimme ja kohtaamme kuolemaa. Ristiinnaulittuna Vapahtajana hän on näissä kaikissa meidän rinnallamme ja ottaa kantaakseen syvimmän kärsimyksemme. ”Kaikissa heidän ahdistuksissaan oli hänelläkin ahdistus” (Jes 63:9). Risti avaa meille toivon oven ikuiseen elämään.

Heikkous ja sen kokeminen on yhä kristillinen elämäntodellisuus ja salaisuus Jumalan voiman kohtaamiselle. Heikkoina me olemme väkiä Kristuksessa. Saviastioissa on suunnattoman kirkas aarre. Kristus on ristiinnaulittu Herra, joka ymmärtää ja auttaa pahuuden kiusaamia ja siihen lankeavia, kärsiviä, sairaita, epäonnistuneita ja heikkoja ihmisiä. Kuitenkin sydämestämme luotamme ja turvaamme Herraan Jeesukseen Kristukseen ja olemme koko mielestämme ja voimastamme vakuuttuneita siitä, että hän on totisesti noussut kuolleista.

Tässä on koko kristillisen uskon ydin. Jumala voittaa ja pelastaa kärsimällä. Tämä erottaa kristinuskon kaikista muista maailmankatsomuksista ja uskonnoista. Juuri tässä selvässä ja kuitenkin niin käsittämättömässä ristin sanomassa opimme vasta tuntemaan todellisen Jumalan. Vasta siihen juurtuminen tekee meistä kristittyjä.