KADOTUS, HELVETTI

Kadotus merkitsee ikuista eroa Jumalasta, joka on rakkaus ja elämä. Kadotus ei ole olemattomuutta vaan tietoinen olotila paikassa, jota kutsutaan myös helvetiksi.

Sinne joutuvat ne, jotka eivät halunneet elää rakastavan Jumalan yhteydessä eivätkä turvautua Jeesuksen sovituskuolemaan. Niinpä he kohtaavat viimeisen tuomion sen ehdottomassa, täysimittaisessa ja lopullisessa muodossa. Kadotus / helvetti on ihmisen oma valinta, synnin seuraus ja Jumalan pyhä tuomio. Ensisijassa Jumala on rakkaudessaan tahtonut pelastaa ihmisen – niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, ettei yksikään, joka uskoo häneen, joutuisi kadotukseen.

Jumalan hyvyyden torjuminen merkitsee samalla sitä, että ihminen jää sisäisesti turmeltuneeksi. Koska Jumalasta luopunutta ihmistä ei voi päästää taivaaseen turmelemaan sitä, hänelle on oltava jokin muu paikka. Ja olisihan taivas kapinalliselle ihmiselle omanlainen ”helvetti”, sillä hänhän vihaa jo maan päällä kaikkea ”jeesustelua, hurskastelua, kristillistä moraalia, armoa ja jumalallista rakkautta”. Taivas olisi hänelle ikuista kärsimystä. Viimeinen tuomio merkitsee myös synnin harjoittamisen päättymistä. Ihminen jää syntiseksi, mutta ei enää voi harjoittaa syntiä vaan joutuu iankaikkiseen vankilaan.

Näille ihmisille Vapahtaja Jeesus Kristus sanoo:
”Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu saatanalle ja hänen enkeleilleen.” (Matt 25:41)

 

Rangaistuksen paikka

Raamatun mukaan ihminen on iankaikkisuusolento, joka elää ikuisuutensa joko taivaassa tai helvetissä. Helvetti on rangaistuksen paikka, jossa ihminen kärsii lakkaamattomasti. Hän kärsii kahdesta syystä: 1) Jumalan pyhä tuomio on hänen yllään, 2) ihminen on yhä syntinen, mutta hän ei enää voi toteuttaa syntisiä haluja ja himoja. Hän haluaa, mutta ei saa.

Siksi Jeesus sanoi: Jos kätesi / jalkasi / silmäsi viettelee sinua, hakkaa tai repäise se pois. Onhan parempi, että pääset sisälle elämään, kuin että molemmat kädet/jalat/silmät tallella joudut helvettiin, sammumattomaan tuleen, missä ’mato ei kuole eikä tuli sammu’.”

• Mato = ihmisen syntinen luonto, joka kalvaa
• Tuli = Jumalan tuomio ja rangaistus(Jes 66:24)

 

Helvetistä varottaminen on rakkautta

Vapahtaja Jeesus puhui helvetistä kaikkein eniten ja selkeimmin. Jumalana Jeesus tiesi mistä puhui. Hän näki tuon todellisuuden edessään. Joillekin Jeesus on vain kaikkien Vapahtaja, joka pelastaa jokaisen ihmisen ja siunaa synnit. Raamatun Jeesus puhui aivan toisin.

Helvetistä puhuminen on Jumalan tahto ja rakkautta. Kristillisen kirkon ja uskovien tehtävänä on tuoda tämä näköala esille. Jumala kertoo meille ihmisille helvetistä, koska silloin me

• tiedämme tulevaisuuden faktat ja vaihtoehdot
• voimme tehdä vastuullisen päätöksen ja kantaa sen mukaisen vastuun
• saatamme varjeltua tältä kauhistuttavalta kohtalolta, kun osaamme varoa sitä
• turvaudumme Jumalan armoon ja rakkauteen
• löydämme ikuisen elämän ja rakkauden

Helvetti ei ole julistuksemme ja toimintamme keskus vaan yksi ”reunus”. Ensisijaisesti ihminen tulee uskoon Jumalan armon ja rakkauden koskettamana. Silti ajallisen kuoleman ja ikuisen kadotuksen pelolla on jokin merkitys tässä prosessissa. Olisihan se äärimmäinen katastrofi joutua helvettiin ikuisiksi ajoiksi! Sitä todellisuutta ei tule koskaan unohtaa. Uskovinakin, kun joskus olemme joko hyvin pettyneitä tai joutumassa syvään luopumuksen syöksykierteeseen, tietoisuus helvetistä on kuin viimeinen hätäjarru, joka estää hyppäämästä pois Jumala luota.

 

Monia eri nimityksiä

Toinen kuolema viittaa ensimmäiseen kuolemaan eli fyysiseen ruumiin kuolemaan. Syvimmiltään kuolema tarkoittaa ”eroa” Jumalasta, joka on elämä. Se alkaa hengellisestä kuolemasta eli siitä, että ihminen torjuu Jumalan ajallisesta elämästään, jolloin ihmisen sisimmässä ei ole Jumalan Pyhän Hengen läsnäoloa. Fyysisen kuoleman kohtaa jokainen ihminen. Toinen kuolema on kahden edellisen summa: hengellinen + fyysinen kuolema = ikuinen, toinen kuolema. Toisen kuoleman vastakohtana on ikuinen elämä Jumalan yhteydessä paratiisissa.

Kadotus merkitsee Jumalan rakkauden kasvojen ja siunauksen kadottamista. Ihminen on erossa Jumalasta. Hän on sen myötä kadottanut elämän ja rakkauden lopullisesti. Kadotus ei tarkoita olemattomuutta. Voimme esimerkiksi kadottaa avaimet, vaikka ne ovat yhä olemassa.

Helvetti kuvaa pohjatonta, tietoista kärsimystä. Nimitys juontaa Jerusalemissa olleeseen laaksoon, jota käytettiin kaatopaikkana, jossa jätteet poltettiin. Sieltä nousi jatkuva savu.

Tulinen järvi kuvaa samaa. Juutalaisille meri oli vieras elementti ja pelottava paikka, jossa saattoi hukkua. Kaikki nämä erilaiset termit korostavat saman asian eri puolia.

Tuomion ylösnousemus

Viimeisen tuomion yhteydessä tapahtuu ns. toinen ylösnousemus eli tuomion ylösnousemus. Kaikki kuolleet saavat ylösnousemusruumiin. Ainakin uskovilla se on kirkastettu, taivaallinen ruumis. Tuomiolla ihminen joutuu ruumiillisesti vastuuseen siitä, mitä on ruumiissaan tehnyt maan päällä. Helvetin tuli tuottaa kärsimystä, mutta ei tuhoa ihmistä olemattomaksi. Kahdesta ylösnousemuksesta puhui jo profeetta Daniel (12:1-3).

 

Kauhein ajateltavissa oleva tulevaisuus

Helvetti on ikuisen olemassaolon ja kärsimyksen paikka eikä sieltä pääse enää koskaan pois. Tämä on kauhistuttavin, käsittämättömin, sietämättömin asia, mitä voi edes ajatella – eikä sitä pysty edes ajattelemaan kuin vain hetkellisesti ja pinnallisesti. Jos jotain voisimme poistaa Raamatusta ja tulevaisuudesta, se olisi varmasti helvetti. Ei ole lainkaan ihme, että adventistit, jehovantodistajat ja liberaalikristityt tulkitsevat helvettiä joko niin, että ihminen palaa siellä hetkessä poroksi ja hänen olemassaolonsa ja tietoisuutensa lakkaa, taikka että ajatus helvetistä hylätään täydellisesti.

Itsekin tahtoisin selittää helvetin olemattomaksi, mutta en voi, koska Jumala ilmoittaa sen Sanassaan niin selvästi. En voi. Oma järkemme tai tahtomme ei määritä todellisuutta, joka on olemassa meistä riippumatta.

 

Rakastava Jumala ja helvetti?

On äärimmäisen vaikeaa sovittaa yhteen ajatus hyvästä ja rakastavasta Jumalasta sekä helvetistä. Emme voi sitä ymmärtää, mutta silti molemmat ovat totta: Jumala on rakkaus ja pyhä. Jo luomisessa Jumala teki ihmisestä peruuttamattomasti ikuisuusolennon. Kun ihminen lankesi syntiin ja hylkäsi Luojansa, ihminen turmeltui.

Jumala teki kaikkensa pelastaakseen ihmisen: Hän tuli ihmiseksi, kärsi ja kuoli ristillä meidän puolestamme. Hän antoi rakkautensa ihmiselle. Jeesus huusi riipaisevasti puolestamme: Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut? Hän koki ja kärsi ikuisen rangaistuksen puolestamme. Edes Jumalalla ei ole mitään suurempaa ja parempaa annettavaa.

Kun ihminen hylkää Jumalan, hän hylkää parhaimman, mitä on koko maailmankaikkeudessa. Lopulta hänelle jää vain helvetti. Kun ihminen ei päästä Jumalaa sydämeensä vapauttamaan ja puhdistamaan häntä synnistä, synti jää ihmisen olemukseen ikuisiksi ajoiksi. Jumala ei silti anna ihmiselle enää mahdollisuutta toteuttaa syntisyyttään ja kylvää pahuutta ympäriinsä kuten nyt tapahtuu. Ihminen on suljettava ”vankilaan”. Ihmisen on kärsittävä rangaistus.

Helvetti on jumalallinen välttämättömyys, jota Jumala itse ei ensisijaisesti tahdo, mutta jonka ihminen valitsee torjumalla Luojansa armon ja rakkauden.

 

Ei pakopaikkaa

Taivas ja maa pakenivat eikä niille löytynyt enää sijaa (-38 käännös). Viimeisen tuomion edellä nykyinen maailmankaikkeus katoaa. Sitä ei enää tarvita, sillä Jumala luo uuden ja täydellisen. Jäljellä on vain suuri valkoinen valtaistuin ja valtavat kansanjoukot Jumalan ja Kristuksen edessä.

Kukaan ei voi enää piiloutua ja paeta ”pensaikkoon” kuten Aadam ja Eeva tekivät paratiisissa syntiinlankeemuksen jälkeen. Monenlaisia ”pensaita” ja ”viikunanlehtiä” ihmisillä onkin riittänyt. On ollut tuhansia erilaisia tee-se-itse-pelastus uskontoja ja maailmanparannus-ismejä, sekä loputon määrä selityksiä ja valheita. Edes kuolemakaan ei pelasta. Itsemurha ei vie vapauteen ja vastuuttomuuteen. Kuolema, tuonela ja meren syvyydetkin luovuttavat kuolleensa Jumalalle.

 

 

ROHKAISUN JA TURVAN SANOJA!

Jumala ei tahdo kenenkään joutuvan kadotukseen. Siksi Jeesukseen Kristukseen turvautuminen on ainutlaatuinen mahdollisuus saada anteeksi ja saada uusi elämä Jumalan yhteydessä.

Kristukseen turvautuville viimeinen tuomio merkitsee lopullista vapahdusta ja täydellisyyden alkamista. Heidän kohdallaan toteutuvat monet lohdulliset Raamatun sanat ja lupaukset. Saamme luottaa niihin jo tänään. Jumala pitää lupauksensa ja varmasti armahtaa meidät Kristuksen tähden!

 

Me emme lannistu. Vaikka ulkonainen ihmisemme murtuukin, niin sisäinen ihmisemme uudistuu päivä päivältä.
Tämä hetkellinen ja vähäinen ahdinkomme tuottaa määrättömän suuren, ikuisen kirkkauden.
Emmekä kiinnitä katsettamme näkyvään vaan näkymättömään
sillä näkyvä kestää vain aikansa mutta näkymätön ikuisesti. (2 Kor 4:16-18)

 

Pasuuna soi, ja kuolleet herätetään katoamattomina ja me muut muutumme.
Tämän katoavan on näet pukeuduttava katoamattomuuteen ja kuolevaisen kuolemattomuuteen.
Mutta kun katoava pukeutuu katoamattomuuteen ja kuolevainen kuolemattomuuteen,
silloin toteutuu kirjoitusten sana: — Kuolema on nielty ja voitto saatu.
Kiitos Jumalalle, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta! (1 Kor 15:52-57)

 

Hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen.
Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut. (Ilm 21:4)

 

Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa. (Room 8:1)

 

Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa
ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen.

– – Ne, jotka hän edeltäkäsin on valinnut, hän on myös edeltä määrännyt oman Poikansa kaltaisiksi.
Ne, jotka Jumala on edeltä määrännyt, hän on myös kutsunut;
ne, jotka hän on kutsunut, hän on myös tehnyt vanhurskaiksi;
niille, jotka hän on tehnyt vanhurskaiksi, hän on myös lahjoittanut kirkkautensa.

– – Mitä voimme tästä päätellä? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?
Kun hän ei säästänyt omaa Poikaansakaan vaan antoi hänet kuolemaan kaikkien meidän puolestamme,
kuinka hän ei lahjoittaisi Poikansa mukana kaikkea muutakin?

– – Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala — mutta hän julistaa vanhurskaaksi!
Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus — mutta hän on kuollut meidän tähtemme,
ja enemmänkin: hän istuu Jumalan oikealla puolella ja rukoilee puolestamme!

– – Mikä voi erottaa meidät Kristuksen rakkaudesta?
Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva
eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta,
joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. (Room 8:1,28-39)

 

Jumala on sovittanut kaiken ja jokaisen ihmisen – sinutkin! Turvaudu Kristukseen Jeesukseen. Hän armahtaa sinut ja varjelee sinut kadotukselta. Hän sanoo meille joka päivä: Älä pelkää!
Tule rohkeasti ristin juurelle Jeesuksen luokse ja hän antaa sinulle armon ja elämän. Kristuksessa olemme ikuisessa turvassa!