JEESUKSEN VERTAUKSIA: Nainen ja kadonnut hopearaha

 

Luukkaan evankeliumi 15:1-3,8-10

Publikaanit ja muut syntiset tulivat Jeesuksen luo kuullakseen häntä. Fariseukset ja lainopettajat sanoivat paheksuen: ”Tuo mies hyväksyy syntiset seuraansa ja syö heidän kanssaan.”

Silloin Jeesus esitti heille vertauksen (kadonneesta lampaasta ja hopearahasta)…

* * * * * *

Tai jos naisella on kymmenen hopearahaa ja hän kadottaa niistä yhden, niin totta kai hän sytyttää lampun, lakaisee huoneen ja etsii tarkoin, kunnes löytää sen. Ja rahan löydettyään hän kutsuu ystävättärensä ja naapurin naiset ja sanoo: ’Iloitkaa kanssani! Minä löysin rahan, jonka olin kadottanut.’

Yhtä lailla, sen sanon teille, iloitsevat Jumalan enkelit yhdestäkin syntisestä, joka tekee parannuksen.

 

OPETUS

Jeesus vertausten kertojana

Jeesus on syvällinen teologi, onhan hän itse Jumala, joka on tullut ihmiseksi. Hän puhui kieltä, jota hänen aikalaisensa ymmärsivät. Vertausten kieli on samalla maailmanlaaja ja ajaton, universaali.

Jeesuksen kertomat vertaukset ovat hämmästyttävän syvällisiä, teräviä, puhuttelevia, kantaa ottavia, ravistelevia, kielellisesti ja rakenteellisesti taidokkaita. Samalla ne olivat hyvin ytimekkäitä ja lyhyitä. On todella hämmästyttävää, kuinka niihin voi kätkeytyä niin paljon.

Vertausten kerronta seuraa yleensä toiston ja kerroksellisuuden periaatetta. Vertauksen avausteemat ja asiat toistuvat myös lopussa. Niiden keskellä on vertauksen huippukohta.

Jeesus ammensi opetuksensa Vanhan testamentin kirjoituksista ja arkielämän tutuista ilmiöistä. Hän opetti ja sovelsi tulevasta sovituksesta ja täyttymyksestä käsin. Ristin varjo kulki hänen yllään koko matkan.

Luukkaan evankeliumi

Luukkaan evankeliumi voidaan jakaa kolmeen pääosaan:

• Esipuhe, lapsuus ja toiminta Galileassa (1:1 – 9:50)
• Matkakertomus kohti Jerusalemia (9:51 – 19:48)
• Kärsimys ja ylösnousemus (20:1 – 24:53)

Käsillä oleva vertaus on luvussa 15, joka sijoittuu em. Matkakertomuksen keskukseen. Jeesus kulkee kohti kärsimystä ja täyttymystä. Hän opettaa seuraajiaan ja puhuttelee ihmisiä, joita hän kohtaa – uskonoppineita ja tavallista kansaa. Vapahtaja kutsuu kansaa, varsinkin sen hylättyjä ja halveksittuja Jumalan valtakuntaan. Hän etsii, kutsuu ja löytää.

Kaikki Jeesuksen toiminta ja opetus on ymmärrettävä ristin ja ylösnousemuksen valossa. Sovitus on läsnä kaikessa, joko suoraan tai kätkettynä.

Vertauksen taustatilanne: ristiriita

Publikaanit ja muut syntiset tulivat Jeesuksen luo kuullakseen häntä. Fariseukset ja lainopettajat sanoivat paheksuen: ”Tuo mies hyväksyy syntiset seuraansa ja syö heidän kanssaan.”

Israelissa toimi useampia ryhmittymiä. Niitä olivat

• saddukeukset ja ylipapit, jotka hallitsivat temppeliä, ihailivat kreikkalaista kulttuuria ja olivat aikamme liberaaliteologeja;
• fariseukset ja lainopettajat, jotka edustavat vanhaa herätysliikettä, joka on menettänyt tuoreutensa ja elää oppi-isien perinnäissääntöjen ja tapojen mukaan;
• herodialaiset, jotka suosivat roomalaisia ja elivät nautinnoissa;
• tavallinen, rahvas kansa.

Kun saddukeukset elivät luksuselämäänsä kansasta eristäytyneenä, fariseukset ja lainopettajat, vaikka heitä oli melko vähän, vaikuttivat kansan parissa voimakkaasti. Heitä arvostettiin tosihurskaina, ja sitähän he itsekin vaativat. He pitivät itseään kansan todellisina uskonnollisina esikuvina ja vaikuttajina. Silti heidän ylimielinen asenne kansaa kohtaan oli jopa röyhkeää.

Farisealaisuudessa korostuivat puhtaussäännökset. Ne keskittyivät etenkin ruokaan. Kaiken ruuan piti olla rituaalisesti puhdasta ja kaikesta piti maksaa kymmenykset. Jo tavallisen ihmisen käynti heidän kodissaan saastutti talon ja kaiken, mitä siellä oli.

Ateriointi oli tärkein ja syvällisin yhteyden muoto. Fariseus ja tavallinen juutalainen eivät voineet syödä yhdessä, koska fariseus ei halunnut saastua. Siinä hurskas samastuisi syntiseen ja hänen syntiseen elämäänsä. Fariseus tarkkasi, mitä hän syö ja kenen kanssa. Hän ei halunnut koskea syntisiin ihmisiin. Häkellyttävä asenne!

Heidän kanssaan Jeesus aterioi ja siitä fariseukset ja lainopettajat syyttivät häntä. Fariseusten ja Jeesuksen missio oli täysin vastakkainen. Fariseukset tuomitsivat ihmiset ja eristäytyivät heistä.

Sen sijaan Jeesus armahti, antoi ihmisarvon ja uuden elämän kohtaamalla ja aterioimalla heidän kanssa. Ateriayhteys merkitsi pelastusta tai ainakin sen tarjoamista. Se kuvasti Jumalan lunastavaa rakkautta. Juuri siitä on kyse ehtoollisessa!

Se, mistä fariseukset syyttivät Jeesusta, olikin juuri Jumalan syvin tarkoitus ja päämäärä: pelastaa syntiset ihmiset. Se edellytti kohtaamista ja yhteyden solmimista. Se koski kaikkein halveksituimpiakin ihmisiä kuten veronkantajia. Se koskee minua ja sinuakin – mitä ikinä onkaan tunnollamme, minkälaisia ihmisiä ikinä olemmekaan!

Yhteentörmäys fariseusten ja lainoppineiden sekä Jeesuksen välillä oli väistämätön. Jeesus kyseenalaisti heidän moraalinsa, uskonsa ja koko elämäntavan. Evankeliumikertomukset kuvaavat monia törmäyksiä, jotka johtivat Jeesuksen lopulta ristille.

Jeesus ei todellakaan pahoitellut tai selitellyt nöyrästi, miksi hän aterioi syntisten kanssa. Toki hän vastasi vertauksilla, mutta ne olivat täynnä ankaraa kritiikkiä ulkokultaisia teeskentelijöitä kohtaan. Jeesuksen identiteetti ja tehtävä olivat hänelle kristallin kirkkaita. Hän ei tinkinyt eikä venkoillut.

Kaikkiaan Jeesus vastasi syyttäjilleen kolmella vertauksella:

• Kadonnut lammas, jonka paimen etsi, toi sen kotiin ja iloitsi ystävien kanssa
• Kadonnut raha, jonka nainen kadotti, mutta löysi sen jälleen ja iloitsi ystävien kera
• Kadonnut poika, joka palasi kotiin, jossa isä otti hänet riemuiten vastaan, paitsi veli

Vertauksissa kadonnut etsitään ja otetaan iloiten vastaan. Näin toimii Jumala ja hänen omansa. Sen sijaan ulkokultaiset hurskastelijat eivät piittaa kadonneista, ts. syntisistä, vaan eristäytyvät heistä. He tuomitsevat Messiaan, joka etsii kadonneita ja tuo heidät kotiin. Väittäessään olevansa uskonnollisia esikuvia ja johtajia he syyllistyvät laumansa ja itsensä kadottamiseen.

Kahdessa ensimmäisessä vertauksessa Jeesus asettaa halveksitun paimenen ja naisen fariseusten esikuvaksi. Kun normaali ihminen iloitsee hyvästä asiasta, kadonneen löytymisestä, fariseukset eivät sitä tee.

Kolmannessa vertauksessa Jeesus piirtää Jumalasta häkellyttävän kuvan isänä, joka juoksee tuhlaajapoikaansa vastaan, pukee hänet juhla-asuun ja järjestää suuret juhlat. Niinhän kukaan isä Lähi-idässä ei todellakaan tekisi. Poika oli karkeasti häpäissyt isänsä ja siksi pojan nimi olisi pitänyt pyyhkiä pois ikiajoiksi. Mutta Jumala on toisenlainen. Hän armahtaa syntisen. Sen kuvan fariseukset olivat kadottaneet. He eivät tunteneet Jumalaa.

 

VERTAUS NAISESTA JA KADONNEESTA HOPEARAHASTA

Tai jos naisella on kymmenen hopearahaa ja hän kadottaa niistä yhden, niin totta kai hän sytyttää lampun, lakaisee huoneen ja etsii tarkoin, kunnes löytää sen. Ja rahan löydettyään hän kutsuu ystävättärensä ja naapurin naiset ja sanoo: ’Iloitkaa kanssani! Minä löysin rahan, jonka olin kadottanut.’

Naisen asema

Jumala loi miehen ja naisen kuvakseen. Molemmat ovat yhtä arvokkaita ja nimenomaan yhdessä he muodostavat täyden kuvan Jumalasta. Silti he ovat eri sukupuolta ja heidän tehtävänsä ovat erilaisia. Aito tasa-arvo ei kumoa erilaisia ominaisuuksia ja tehtäviä.

Moderni tasa-arvo ajattelu on usein vääristävää ja se kajoaa ihmisten identiteettiin miehinä ja naisina. Erityisen vahingollista se on lasten, poikien ja tyttöjen kohdalla, sillä he eivät kykene puolustautumaan aikuisen propagandaa vastaan. Lasten identiteetti voi murtua.

Syntiinlankeemus rikkoi myös miehen ja naisen välisen rakkauden ja kunnioituksen harmonian. Monissa kulttuureissa nainen on alistettu. Niin myös Jeesuksen ajan juutalaisuudessa, vaikka pyhät Kirjoitukset korostivat naisen arvoa.

Ensimmäisessä vertauksessa (kadonnut lammas) Jeesus viittasi fariseuksiin ja lainopettajiin paimenina, mikä oli heistä hyvin halventavaa. Toisessa vertauksessa Jeesus asetti naisen näiden uskonoppineiden yläpuolelle ja esikuvaksi. Se oli todella tavatonta ja tyrmistyttävää.

Tilanteessa kuulijakunta oli pääosin miehiä. Vertaus oli kohdennettu erityisesti uskonoppineille, eli miehille. Naisen korottaminen heitä fiksummaksi, oli siis loukkaavaa. Vertauksen yksi kärki onkin tässä: jopa naiset, joita te halveksitte, ovat paljon viisaampia kuin te!

Nainen ja Kirjoitukset

Jumalan persoonassa ja toiminnassa on maskuliinisuuden ohella feminiinisiä piirteitä. Siksi nainenkin on yhtä lailla Jumalan kuva. Hänen naisellisuutena kertoo Jumalasta.

Jumala kuvaa itseään äidillisenä hoitajana, joka ravitsee lapsiaan maidolla ja kasvattaa heitä. Monissa teksteissä Jumalan feminiininen puoli tulee esille epäsuoraan ja suoraan. Näistä kaksi esimerkkiä:

• Psalmissa 23, sen 5. jakeen mukaan Jumala kattaa pöydän. Tämä oli vahvasti naisen tehtävä tuossa kulttuurissa.
• Jes 42:13-14 kuvaa Jumalaa soturina ja synnyttäjänä.

Erityisen arvostava kuvaus naisesta on Sananlaskujen 31 luvussa, jakeissa 10-31. Siinä ylistetään vaimoa, joka kantaa monenlaista vastuuta.

Jos hyvän vaimon löydät, löydät aarteen, kalliimman kuin meren helmet.
* Häneen voit aina luottaa, hän pitää puutteen loitolla sinusta. Hän toimii miehensä parhaaksi, ei vahingoksi, kaikkina elämänsä päivinä.
* Hän huolehtii villasta ja pellavasta, hänen kätensä ahkeroivat iloisesti. Hän on kuin laiva, hän hankkii ravintoa etäältäkin. Kun vielä on yö, hän nousee, valmistaa ruoan talonsa väelle ja jakaa ravinnon palvelustytöilleen. Hän löytää hyvän pellon ja ostaa sen, omin varoin hän perustaa viinitarhan. Hän vyöttää itsensä tarmolla ja tarttuu työhönsä riuskoin ottein.
* Hän näkee työnsä tulokset, hän ei sammuta lamppua yölläkään. Hänen sormensa kulkevat kehräpuulla, hän ei päästä kädestään värttinää. Hän avaa kätensä onnettomalle ja antaa apuaan köyhälle. Pakkanen ja lumi eivät häntä säikytä, sillä hän on varannut perheelleen talvivaatteet. Omin käsin hän valmistaa peitteet, hänen pukunsa ovat pellavaa ja purppuraa.
* Hänen miehensä saa osakseen kunnioitusta istuessaan vanhinten kokouksessa. Hän tekee pellavapaitoja myytäväksi ja toimittaa vöitä kauppiaille. Häntä seuraa menestys ja kunnia, hän katsoo hymyillen tuleviin päiviin.
* Kun hän puhuu, hän puhuu viisaasti, antaa neuvoja ystävällisin sanoin. Hän valvoo kaikkea, mitä talossa tehdään, eikä laiskana leipäänsä syö. Hänen poikansa kiittävät häntä, hänen miehensä puhkeaa ylistämään: »Monet naiset ovat uutteria ja taitavia, mutta sinä olet ylitse kaikkien muiden.»
Kauneus katoaa, viehätys haihtuu, ylivertainen se vaimo, joka pelkää Herraa! Kiittäkää häntä hänen hyvistä töistään, ylistäkää häntä kaikkien kuullen!

Nainen ja juutalaisuus

Vaikka Kirjoitusten, ts. Jumalan itsensä antama todistus naisen suuresta arvosta miehen rinnalla on selkeä ja kirkas, silti naisen asema oli usein huono juutalaisten ja muiden kansojen keskuudessa. Naiset olivat usein lukutaidottomia, millä oli oma vaikutuksena.

Fariseusten päivittäisessä rukouksessa mies kiitti, ettei hän ollut syntynyt naiseksi… Naiselle ei opetettu Tooraa, lakia. Mishnan mukaan, jos isä opettaisi tyttärelleen lakia, se oli sama kuin tälle opetettaisiin irstailua… Siirakin kirjassa naisesta maalataan pelkästään kuva pahana ihmisenä.

Varmastikin ymmärtävä ja aidosti hurskas mies arvosti vaimoaan ja naisia ylipäätään. Kenties sellaiset miehet olivat silti harvassa. Siksi Jeesuksen suhtautuminen naisiin oli todella erilaista tuona aikana. Hän arvosti naisia – juuri niin kuin Jumala luomistyössään tarkoitti.

Nainen ja Jeesus

Jeesuksen opetuslapsijoukko koostui miehistä ja naisista, mikä oli poikkeuksellista. Jeesus otti jopa vastaan naisten taloudellista sponsorointia, mitä jotkut pitivät häpeällisenä. Naisen ei tullut elättää miestä (Siirakin kirja). Sen sijaan em. Sananlaskujen teksti kertoi positiivisesti naisen taloudellisesta vastuunkannosta, johon tämä vertauskin sopii hyvin.

Toistuvasti Jeesus otti opetuksissa esimerkkejä miesten ja naisten maailmasta, tasapuolisesti. Tällainen tapa opettaa oli ainutlaatuinen monenkin vuosisadan perspektiivillä katsottuna. Tällainen on esimerkiksi tuttu opetus ”te olette maailman valo”, joka otti kaksi muotoa:

• Kaupunki ei voi pysyä kätkössä. Kaupunkien rakentaminen oli miesten työtä ja maailmaa.
• Lampun sytyttäminen kodissa. Tämä oli aina naisen tehtävä ja valtapiiriä.

Vastaavasti opetus viinileileistä ja viitan paikkaamisesta nousivat miesten ja naisten arkitöistä. Jne.

Jeesus käytti opetuksissaan tasapuolisesti miehiä ja naisia uskonelämän malleina ja esikuvina. Mm. Nasaretin saarnassa Jeesus puhui syyrialaisesta Naamanista (mies) ja Sarpatin leskestä (nainen). Esimerkki oli niin radikaali hurskaille juutalaisille, että he halusivat tappaa Jeesuksen, joka asetti heille uskon esikuvaksi spitaalisen pakanamiehen ja naisen.

Näitä mies-nainen opetuspareja ja kohtaamisia on varsinkin koko Luukkaan evankeliumi täynnä. Meille se on kovin normaalia emmekä edes huomaa tätä seikkaa, mutta tuona aikana se oli hyvin radikaalia. Naisen aseman parantuminen onkin pitkälti Jeesuksen ja kristinuskon ansiota. Valitettavasti nykyinen luopumus johtaa joko sukupuolten kieltämiseen tai äärifeminismiin.

Jeesuksen osoittama kunnioitus naisia kohtaan perustui siihen, että hän on kaiken Luoja, ihmiseksi tullut Jumala. Hän noudatti luomistyönsä tarkoitusperiä. Mies ja nainen ovat Luojansa edessä samassa asemassa. Molemmat ovat luotuja, syntiinlangenneita, lunastettuja, pelastettuja, pyhitettyjä ja kirkastettuja Kristuksessa. Näin Paavalikin opetti kirjeissään.

Jeesus kohtasi naisia kunnioittaen ja arvostaen, toisinaan jopa räikeästi rikkoen vääristyneitä kulttuurillisia ja uskonnollisia tapoja ja käsityksiä. Voimakkaimpia niitäs on Jeesuksen kohtaama porttonainen Samarian kaivolla. Jeesus kohtasi hänet kahden, puhui hänelle ja pyysi häneltä jopa vettä. Kukaan juutalainen ei olisi ikinä tehnyt niin. Seurauksena oli kuitenkin se, että nainen löysi Messiaan, sai ihmisarvon ja hänestä tuli kylällään evankelista!

Toinen, vielä radikaalimpi tilanne oli fariseus Simonin talossa, jossa porttona toiminut nainen suuteli Jeesuksen jalkoja ja kuivasi ne avonaisilla hiuksillaan (nainen avasi hiuksensa vain hääyönä miehelleen…). Tilanteessa Jeesus ei häkeltynyt vaan osoitti kunnioitusta naiselle, joka tosiasiassa oli jo katunut ja kääntynyt. Kadonnut oli löytynyt ja hänestä tuli kirpeä ja viiltävä esikuva Simonille.

10 hopearahaa

Jos naisella on kymmenen hopearahaa ja hän kadottaa niistä yhden…

Mikä oli tuon 10 hopearahan arvo ja merkitys juutalaisessa kulttuurissa naisen omaisuutena tai käyttörahana? Siitä on asiantuntijoillakin erilaisia käsityksiä.

Kymmenen hopearahaa saattoi muodostaa kokonaisen päähän asetettavan korun tai sitten rahat oli laitettu kodin säästölippaaseen, josta yksi putosi ja katosi lattianrakoon.

Sinällään 10 hopearahaa ei ollut kovin suuri summa. Hopearaha vastasi roomalaista denaaria, joka oli miehen päiväpalkka. Kyseessä oli siis 10 työpäivän palkka.

Suomessa näiden 10 hopearahojen arvo olisi noin 1400 euroa, mikäli keskiansio on 3000 euroa (21 työpäivää/kk). Näin ollen yhden hopearahan arvo olisi noin 140 euroa. Sellaista rahaa toki kannattaa jo etsiä. Mutta mikäli kyseinen hopearaha kuului erityiseen pääkoristeeseen, sen arvo oli sitäkin enemmän.

Koska keskiverto perhe oli melko köyhä ja yleensä elettiin melkeinpä päivän palkalla päivä kerrallaan, jo yksittäinen hopearaha oli merkityksellinen. Kadonnut hopearaha oli tärkeä, kenties hyvinkin ainutlaatuinen ja arvokas.

10 hopearahaa saattoi siis olla:

• Erityinen koru, pääkoriste, joka oli saatu häälahjana tai sitten se oli naisen itsensä säästämä. Morsiuskoru vastasi vihkisormusta. Sitä ei saanut pantata eikä ottaa naiselta. Samalla se oli jonkinlainen taloudellinen turva vaikeiden aikojen varalle. Tässä korussa jokainen yksittäinen hopearaha oli ainutlaatuinen ja arvokas.
• Tavallisempi koru, esim. kaulakoru, joka oli lähinnä kaunis katsella. Yksittäisen hopearahan arvo ei noussut sen suuremmaksi.
• Kodin talouskassa, joka kattoi 10 päivän kulut. Mies oli antanut naiselle tämän summan kodin hoitamista ja ruuan hankkimista varten. Nainen oli rahasta vastuussa miehelleen ja perheelleen.

Vastuullinen nainen

Niin totta kai hän sytyttää lampun, lakaisee huoneen ja etsii tarkoin, kunnes löytää sen.

Kun Jeesusta moittivat fariseukset ja lainopettajat olivat ylimielisiä, penseitä ja välinpitämättömiä Jumalan kansasta, vertauksen nainen osoitti olevansa vastuullinen. Hän aloitti välittömästi huolellisen, hellittämättömän etsinnän.

Etsintä oli osin helppoa, osin vaikeaa. Nainen tiesi, että raha oli talon huoneessa. Etsittävä alue oli rajattu ja raha oli mahdollista löytää. Etsintää vaikeutti kuitenkin kaksi seikkaa:

• Tuon ajan talojen ikkunat olivat pieniä aukkoja melko ylhäällä 2 metrin korkeudessa. Niistä tuli vain vähän valoa sisään, joten huone oli hämärä. Sitä valaisemaan tarvittiin lamppu.
• Lattiat ja seinätkin tehtiin yleensä Galilean alueella tummasta basalttikivestä. Lattiakivet olivat peräisin Galileanjärvestä. Ne olivat litteitä laattoja, joiden välit täytettiin irtomaalla. Sellaiseen väliin saattoi pieni rahakin helposti vierähtää ja sen löytäminen saattoi olla hankalaa. Tumma kivimateriaali pimensi osaltaan huonetta.

’Iloitkaa kanssani! Minä löysin rahan, jonka olin kadottanut.’

Nainen toimi siinäkin mielessä hyvin poikkeuksellisesti, että hän tunnusti kadottaneensa rahan. Lähi-idässä omaa syyllisyyttä ei tunnustettu juuri koskaan. Todella vaikeaa se on usein meilläkin… Tavanomainen tapa olisi ollut sanoa: raha, joka vierähti kädestäni… Meistä tämä voi tuntua saivartelulta, mutta tuossa kulttuurissa se ei ollut sitä.

Tässäkin mielessä nainen oli fariseuksia ja lainopettajia esimerkillisempi, että hän tunnusti vastuunsa. Nuo toiset pitivät itseään lähes synnittöminä, erityisen hurskaina ja hyvinä.

Nainen olisi myös voinut salata rahan kadottamisen ja löytämisen. Mutta hän tunnusti sen julkisesti ja jakoi löytämisen ilon yhdessä ystäviensä kanssa. Hän ei ollut tekopyhä.

Etsimisen kustannukset ja luotettavuus

Kun fariseukset ja lainopettajat eivät viitsineet sormeaankaan hievauttaa kenenkään tähden, nainen teki täyden työn löytääkseen rahan. Tämä rinnastuu hyvän paimenen etsintäurakkaan autiomaassa.

Molemmat ovat kuvia siitä, mitä Jeesus oli juuri tekemässä juutalaisten keskuudessa. Hän etsi kadonneita, kunnes löysi. Hän maksoi täyden hinnan kulkemalla aina ristinkuolemaan saakka ja sovittamalla meidän syntimme.

Nainen teki tämän säilyttääkseen oman kunniansa. Hän vastasi rahoista, jotka joko kuuluivat talouskassaan tai arvokkaaseen pääkoristeeseen. Hän oli luotettava ja kunniallinen.

Yhteinen ilo

Ja rahan löydettyään hän kutsuu ystävättärensä ja naapurin naiset ja sanoo: ’Iloitkaa kanssani! Minä löysin rahan, jonka olin kadottanut.’

Arkielämässäkin oli tapana iloita ystävien kanssa kadonneen löytymisestä, mutta fariseukset ja lainopettajat osoittivat täydellistä vierautta elämälle ja Jumalan tahdolle. Iloitsemisen sijaan he nurisivat ja syyttivät.

Ja vielä enemmän iloittiin taivaassa: Yhtä lailla, sen sanon teille, iloitsevat Jumalan enkelit yhdestäkin syntisestä, joka tekee parannuksen.

Näin Jumala, pyhät enkelit, paimenet ja nainen iloitsevat hyvästä. He kaikki todistivat näitä nurisijoita vastaan. Entä miten fariseukset ja lainopettajat reagoivat? Olisi ollut mielenkiintoista nähdä, kuinka kasvojen ilmeet ja väri vaihtuivat hyvin nopeasti.

Jeesus häpäisi heidät julkisesti, koska he olivat julkisesti häpäisseet Jumalan luomia ihmisiä vuosien ajan ja korottaneet itseään perusteettomasti. Tämän Jeesus teki rakkaudesta käsin ja toivoen, että hekin heräisivät synnintuntoon ja tekisivät parannuksen. Heidänkin tulisi suostua Vapahtajan, Jumalan Pojan löydettäviksi.

Nainen = Messias, Vapahtaja

Jeesus on Vapahtaja, joka etsii kadonneita syntisiä. Vertauksen nainen etsii ja löytää kadonneen kolikon. Oli hyvin radikaalia, että kuuluisa rabbi samaisti itsensä naiseen. Vielä radikaalimpaa oli se, että nyt kyseessä oli Messias, jopa Jumala itse, joka oli tullut ihmiseksi. Jeesus on vertauksen nainen. Samalla tämä korosti naisen suurta arvoa.

Vertauksen teologiset teemat

• Kallis armo ja sovitus: Nainen uurasti löytääkseen kadonneen rahan. Se on kuva Messiaan palvelutyöstä ja uhrautumisesta meidän hyväksemme.

• Synti ja syntinen ihminen: Kadonnut kolikko on kuva syntisestä ihmisestä, jonka yhteys Jumalaan on katkennut. Kolikko on pudonnut pimeyteen eikä se voi tehdä mitään sen hyväksi, että se tulisi löydetyksi. Samoin on ihmisen laita. Hän on synnin sitoma ja täysin avuton, jopa haluton pelastumaan. Sellaisia olivat myös fariseukset ja lainopettajat.

• Katumus ja pelastus: Aito katumus on löydetyksi tulemista ja siihen suostumista. Vain etsijä voi löytää ja tuoda kolikon, ts. syntisen ihmisen takaisin valoon ja siihen arvoon ja käyttöön, mihin se oli tarkoitettu. Tavallinen kansa, parjatut julkisyntiset ja lakia tuntemattomat kääntyivät paljon helpommin kuin ulkokultaiset, tekopyhät hurskastelijat.

• Suuri, yhteinen ilo: Kaikki muut iloitsivat ja osoittivat tervettä ymmärrystä ja elämänasennetta, paitsi fariseukset ja lainopettajat. Tämä ilo alleviivasi myös Jumalan tärkeintä missiota ja siitä koituvaa iankaikkista iloa.

• Kristologia: Ensimmäisessä vertauksessa Vapahtajaa verrattiin hyvään paimeneen, mikä sekin oli halveksittu ammattiryhmä tekopyhien silmissä. Toisessa vertauksessa Jeesus rinnasti itsensä naiseen, joka toimi vastuullisesti ja ponnistuksia säästelemättä.

• Naisen arvo: Jeesus ja erityisesti Luukkaan evankeliumi nostaa naisen erityiseen arvoon, joka oli vääristynyt syntiinlankeemuksen myötä. Kun fariseus kiitti joka päivä, ettei ollut syntynyt naiseksi, Messias teki naisesta vertaisensa ja esikuvan kaikille.

Haaste

Vertaus kertoo meille Jeesuksen rakkaudesta ja tehtävästä. Hänelle jokainen ihminen on yhtä tärkeä. Hän etsii jokaista ja uhrautuu kaikkien puolesta. Hänen rakkautensa on uhrautuvaa, armahtavaa ja pyhää rakkautta.

Sellainen on itse Jumala, jonka voimme nähdä Jeesuksen persoonassa, asenteissa, sanoissa ja teoissa. On kysyttävä, onko kuvamme Jumalasta oikea, raamatullinen?

Kaiken perustana on läheinen suhde Jumalaan ja oikea käsitys hänestä. Jumalan edessä kaikki asettuu oikealle paikalleen ja oikeaan arvoonsa.

Entä miten me suhtaudumme ihmisiin? Luokittelemmeko, pidämmekö itseämme parempina, tai huonompina? Torjummeko ja hylkäämmekö me ihmisiä? Vai olemmeko rinnalla kulkijoita ja kohti valoa johdattavia?

Millaisia elämänarvoja ja tapoja meillä on? Mikä on elämässä kaikkein tärkeintä? Onko se jokin maallinen asia tai oman asemamme pönkittäminen ja mukava elämä? Vai onko se Jumalan, meidän Luojamme tunteminen ja hänen askelissaan kulkeminen, evankeliumin julistaminen ja rakkaudellinen palveleminen?

Voimme oppia paljon vertauksen naisesta – tavallisena ihmisenä ja pelastavana Messiaana!