JUUTALAISIA HÄÄTAPOJA

Juutalaisten häätapojen tunteminen auttaa ymmärtämään Raamattua. Ilmestyskirjassa puhutaan Karitsan häistä ja jo maan päällä Jeesus osallistui Kaanaan häihin ja opetti vertauksissa asioita, jotka liittyivät häihin:

• Jeesus vertasi itseään sulhaseen ja opetuslapsia hääväkeen (kysymys paastosta).
• Vertaus kuninkaan pojan häistä.
• Vertaus kymmenestä neitseestä.

Lue lisäksi Vanhasta testamentista Korkea veisu (Laulujen laulu), joka kuvaa rakastavaisia ja on tarkoitettu hääjuhliin.

 

Jeesuksen ajan ja nykyajan juutalaisuuden häätapoja

Avioliitto on juutalaisen elämän, tulevien sukupolvien ja koko juutalaisen kansan perusta. Juutalaisuus suhtautuu kielteisesti seka-avioliittoihin ei-juutalaisten kanssa. Tärkeää on äidin juutalaisuus, koska juutalainen identiteetti ja juutalaiskansaan kuuluminen periytyvät juuri äidiltä. Ennen kihlausta ja avioliittoa nuoret voivat tavata toisiaan valvotusti muutaman kerran noin puolen tunnin ajan. Tällöin he tutustuvat toisiinsa ja keskustelevat siitä, mitä toivovat elämältä.

Juutalaisuudessa joko vanhemmat tai nuoret itse sopivat avioitumisesta. Sopimus sinetöitiin kihlauksella, joka oli sitova lupaus avioitumisesta. Kihlapari asui säädyllisesti erillään – kuten Joosef ja Maria, jotka olivat kihlattuja ennen heidän ”yhteenmenoaan” (Matt 1:18). Morsian asui vanhempiensa luona ja sulhanen omien vanhempiensa luona tai sitten hän rakensi oman talon. Vasta avioliiton solmimisen ja hääjuhlan myötä he muuttivat yhteen.

Juutalainen pari vihitään synagogassa tai muualla chupan eli vihkikatoksen alla yhteisasumisen vertaus-kuvana. Katos symbolisoi hääparin ensimmäistä yhteistä kotia. Katos on kaikista sivuista avoin, ja se on käännetty kohti Jerusalemia. Sulhanen astuu chupan alle ilman sidoksia ja katkaisee menneisyyden siteet. Tämä korostaa sulhasen ja morsiamen erityistä suhdetta. Morsian on pukeutunut pitkään, valkoiseen pukuun ja huntuun. Sulhanen poistaa hunnun morsiamen kasvoilta. Huntu symbolisoi vaatimattomuutta: morsiamen luonne ja sielu ovat ulkoisia asioita tärkeimmät.

Sulhanen (chatan) pujottaa sormuksen morsiamen (kallah) oikeaan sormeen, josta morsian siirtää sen vasempaan. Sormukset ovat sileät ja kultaiset. Tämä on häiden tärkein hetki. Vihkimisen suorittaa seurakunnan valtuuttama taho, useimmiten rabbi. Siinä luetaan avioliittosopimus, jossa mies ja nainen esittävät ikuiset rakkaudenlupauksensa toisilleen. Puolisot allekirjoittavat avioliittosopimuksen, ketubban. Sulhanen polkee viinilasin rikki liiton merkiksi. Lasin polkeminen symbolisoi Jerusalemin temppelin hävittämistä, ja korostaa juutalaisen kansan yhteenkuuluvuutta. Ilon hetkellä historiallinen menneisyys on läsnä.

Juutalaiset häät ovat usein viikon kolmantena päivänä, tiistaina, koska luomiskertomuksessa kolmannen päivän kohdalla toistuu kaksi kertaa ”Jumala näki, että niin oli hyvä”.

Hääseremonian jälkeen iltamyöhällä hääpari lähtee pitkänä kulkueena kaupunkiin, jossa matkan varrelta poimitaan hääjuhlaan vieraita. Tavallisesti hääkulkueessa on kymmenen lamppua. Lamput voivat olla myös soihtuja. Tienvarsille on tapana kerääntyä nuoria neitoja, jotka tahtoivat tulla hääjuhliin mukaan. Näillä neidoilla on öljylamput tai soihdut mukanaan, jotta hääpari huomaisi heidät ja he saisivat kutsun tulla mukaan kulkueeseen, joka veisi heidät ihanaan hääjuhlaan.  Pimeään aikaan kaikki siveät naiset kantavat lamppua mukanaan.

Hääjuhlat pidetään morsiamen isän talossa tai muussa juhlapaikassa. Mikäli morsian on neitsyt, juhlat kestävät seitsemän päivää. Jos hän on leski, juhlitaan kolmen päivän ajan. Häiden jälkeen sulhanen vie morsiamen juhlallisin menoin kotiinsa. Tämä tapahtuu illalla tai yöllä. Koko kylä on yleensä jalkeilla saattamassa hääparia heidän kotiinsa. Hääpari kulkee usein pisintä reittiä, jotta saisivat mahdollisimman paljon onnentoivotuksia. Läheisimmät sukulaiset ovat heitä vastassa ja toivottavat tervetulleiksi.

 

Avioliitto Jumalan ja ihmisen välisen ikuisen rakkausliiton vertauskuva

Jumala on rakkaus. Rakkaus voi ilmetä vain suhteissa. Jumala loi ihmisen kuvakseen, mieheksi ja naiseksi. Hän siunasi heidän suhteensa avioliitoksi ja teki perheestä yhteiskunnan perusyksikön. Rakkaus on elämäntarkoitus, joka toteutuu avioliitossa, perheessä, ihmisten välisissä suhteissa ja ihmisen suhteessa Jumalaan. Luomakunnassa ihmisellä on erityinen rakkaussuhde Jumalaan kuten miehellä ja naisella avioliitossa. Jumala on rakkauden ikuinen lähde.

 

Jumala ja Israelin kansa

Jumala valitsi Israelin kansan ja solmi sen kanssa liittosuhteen. Vanhan testamentin sivuilla Jumala kutsuu tätä suhdetta myös avioliitoksi. Erityisesti Hoosean kirja käsittelee Jumalan ja luopumuksessa elävän Israelin suhdetta avioliiton näkökulmasta. Liitto särkyi, kun Israel hylkäsi Luojansa ja oli monin tavoin uskoton.

 

Kristus ja seurakunta

Meidät on seurakuntana ja yksilöuskovina kihlattu Kristukselle eli Jumalalle kuuluviksi, kun meidät on kastettu ja olemme uskon kautta tämän hyväksyneet. Paavali kirjoitti 2 Kor 11:2: ”Vartioin teitä intohimoisesti Jumalan puolesta. Olenhan kihlannut teidät yhdelle ainoalle miehelle, Kristukselle, ja tahdon tuoda teidät hänen eteensä kuin puhtaan neitsyen.”. Kihlattuina meillä on Pyhän Hengen sinetti sydämissämme (Ef 4:30). Kihlausajan elämme fyysisesti erossa sulhasesta. Sydämissä kannamme tätä yhteyttä. Maan päällä voimme pitää kiinni ”kihlauksesta” tai luopua siitä.

Paavali opetti Kristuksen ja seurakunnan välisestä suhteesta Ef 5:25-27: ”Kristus rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä, että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta, saadakseen asetetuksi eteensä kirkastetun seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan olisi pyhä ja nuhteeton.”