AJALLISET TUOMIOT

 

SYNNISTÄ TULEE AINA TUOMIO

Synti on aina vääryyttä, jonka Jumala tuomitsee. Pyhän Jumalan on pakko tuomita synti täysimääräisesti tai muuten Jumala itse turmeltuisi, koska hän suhtautuisi välinpitämättömästi syntiin. Jumalan antama oikeudenmukainen tuomio takaa sen, että lopulta maailmassa oleva vääryys saa tuomionsa. Maallinen oikeusjärjestelmä on aina vajavainen ja monet pääsevät pälkähästä ilman tuomiota. Lisäksi maallisessa oikeudessa ei tuomita ihmisten ”arkielämän” syntejä – siis tekoja, jotka ovat syntiä Jumalan silmissä mutta eivät rikoksia maallisten lakien mukaan.

Jumalan tuomio takaa synnittömän iankaikkisuuden. Jos Jumala ei nyt tuomitsisi syntiä, sen valta jatkuisi loputtomiin. Voimme ajatella maailmaamme ja huokaista, että kerran kaikki täällä koettava vääryys ja pahuus kaikissa mahdollisissa muodoissa loppuu.

 

 

JUMALA TUOMITSEE IHMISEN USEASSA ERI VAIHEESSA

Jumala ei tuomitse ihmistä äkisti, yllättäen ja täydellä voimalla. Jumala varoittaa ihmistä. Hänen tuomioittensa voima kasvaa kerta kerran jälkeen, mikäli ihminen ei pysähdy. Tämä on Jumalan suurta rakkautta meitä kohtaan. Jumalan perimmäinen tahto on pelastaa meidät synnistä ja pahuudesta ja kaikesta siitä, mitä ne tuovat tullessaan. Toissijaisesti Jumala pitää huolen, että oikeus toteutuu.

 

(1) Jumala antaa ihmisen elää syntisenä

Siinä on jo itsessään rangaistusta, koska synti vahingoittaa ja tuottaa monenlaista tuskaa ja kärsimystä. Tässä piilee mahdollisuus siihen, että ihminen väsyisi syntiin ja haluaisi siitä vapaaksi.

 

(2) Jumala tuomitsee ihmisen synnistä tämän ajallisen elämän aikana

Jumala ottaa ihmisen kiinni jo ajassa ja osoittaa, että synti on vääryyttä. Jumala on asettanut esivallan ja oikeuslaitoksen, jotka ylläpitävät oikeutta ja järjestystä. Rikoksista tuomitaan rangaistus. Ajallinen, epätäydellinen tuomio muistuttaa ihmistä vastuusta Jumalan edessä, joka kerran tulee tuomitsemaan täydellisen tarkasti. Katso esivallan ja oikeuslaitoksen merkityksestä tarkemmin kohdasta Viimeinen tuomio.

Jumala voi sallia ihmiselle monenlaisia vastoinkäymisiä tai hän voi jopa lähettää jonkin ajallisen rangaistuksen. Tämäkin sisältää tärkeän armon näkökulman. Ajalliset tuomiot voivat pysäyttää ihmisen niin, että hän tajuaa synnin johtavan umpikujaan ja turmioon. Silloin hän voi kypsyä Jumalan armoon.

Koska synti itsessään tuottaa monenlaista vaikeutta, ahdistusta ja pahaa, on usein suorastaan mahdotonta tarkoin määritellä, mikä osa ahdingoista on seurausta itse synnistä ja mikä osa saattaisi olla Jumalan tuomiota. Vain Jumala tietää tämän tarkoin. Lisäksi on muistettava, että ajallisen elämän kärsimykset ja vastoinkäymiset eivät aina ole suoraa seurausta ihmisen omista, välittömistä synneistä. Näin ollen ihmisiä ei tule syyllistää heidän ahdistuksistaan vaan auttaa kohti valoa. Tätä meille opettaa Jobin kohtalo, Jeesuksen ristinkuolema ja Jeesuksen opetukset.

Jumalan ajalliset tuomiot kohtaavat yksilöitä, kansakuntia ja lopulta koko ihmiskuntaa. Esimerkiksi Suomi on ajautumassa kohti Jumalan ajallisia tuomioita. Kansa, eduskunta ja kirkollinen johto on pitkälti hylännyt Jumalan. Kristillisiä arvoja ajetaan alas ja kristillinen usko marginalisoidaan. Tästä seuraa vääjäämättä synnin yhä suurempi valta ja lopulta Jumalan tuomiot. Kun ihmiset eroavat, abortoivat lapsiaan, harjoittavat homoseksuaalisuutta yms., eivät kunnioita pyhäpäivää jne., siitä seuraa automaattisesti paljon kärsimystä ja pahaa. Kun kansamme jatkaa yhä syvemmälle pimeyteen, Jumala tahtoo pysäyttää negatiivisen kehityksen antamalla tuomioittensa tulla.

Siinä Jumala on historian saatossa käyttänyt jopa diktaattoreita ja maailmanvaltoja, jotka useaan otteeseen valloittivat Israelin ja veivät kansan pakkosiirtolaisuuteen. Toisessa maailmansodassa oli aivan hilkulla, että Suomelle olisi silloin käynyt samalla tavalla. Kansa kuitenkin nöyrtyi Jumalan tuomion ja sallimuksen eli Neuvostoliiton hyökkäysten edessä. Suomi säilyi itsenäisenä eikä joutunut pakkosiirtolaisuuteen kuten monen muun kansan ja heimon on käynyt.

Mitä tapahtuu tällä kertaa? Eikö Suomi käänny ennen kuin Venäjä hyökkää maahamme tai ennen kuin täällä tapahtuu erittäin vakavia terrori-iskuja? Erittäin huonolta näyttää. Me suomalaiset olemme tottuneet jo yli 70 vuoden mittaiseen rauhan ja hyvinvoinnin aikaan. Luulemme, että mikään ei muutu. Tosiasiassa jokainen kansa on historiansa aikana kokenut useita dramaattisia muutoksia ja kohtaloita. Emme me ole yhtään sen paremmassa asemassa. Se, mitä Israelille tapahtui, on varoitukseksi kaikille kansoille. Israel on vakava esimerkki.

Lisäksi Jeesus varoitti ihmisiä, jotka tulisivat elämään maailmanhistorian aivan viimeisiä aikoja:

Matt 24:26-30

”Niin kuin oli Nooan päivinä, niin on Ihmisen Pojan päivinä oleva.
Ihmiset söivät ja joivat, menivät naimisiin ja naittivat tyttäriään aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin, ja tulva tuli ja tuhosi heidät kaikki.
On oleva niin kuin oli Lootin päivinä. Ihmiset söivät ja joivat, ostivat ja myivät, istuttivat ja rakensivat.
Mutta sinä päivänä, jona Loot lähti Sodomasta, taivaasta satoi tulta ja tulikiveä, ja se tuhosi heidät kaikki.
”Samoin käy sinä päivänä, jona Ihmisen Poika ilmestyy.

Edellä oleva kuvaa ihmisiä, jotka elävät huolettomasti eivätkä välitä Jumalasta, vakavista oman aikansa kriiseistä ja Raamatun opetuksista. He ovat sulkeneet silmänsä ja keskittyvät pelkästään itseensä. Itsekkyys sokaisee silmät ja sydämet.

Raamattu kuvaa, että ajallisten tuomioiden voima ja määrä kasvavat kohti loppua. Ilmestyskirjassa kerrotaan kolmenlaisista tuomioista. Ensimmäiset koskettavat neljäsosaa maata. Toinen tuomioiden sarja koskettaa kolmasosaa. Vasta kolmas kierros tuo äärimmäisen vakavat tuomiot koko ihmiskunnalle. Samalla kun nämä ovat vakavia tuomioita, ne ovat Jumalan suurta armoa ja rakkautta.

Jokainen Jumalan ajallinen tuomio huutaa ihmiselle, kansoille ja ihmiskunnalle: Kääntykää! Vielä on mahdollista pelastua ja välttää ikuinen synnin turmellus, viimeinen tuomio ja kadotus. Kääntykää!

Ne ovat kuin vakavaa ravistelua. Kun nukkuva ei herää pienellä ravistelulla, ravistelu voimistuu. Lopulta Jumala ei pakota ihmistä kääntymään. Jos ihminen tahtoo kieltää Luojansa armon ja rakkauden, hän saa tehdä niin ja nukkua ikuista kuolemanunta. Meillä on pelottava vapaus torjua Jumala, mutta tämän valinnan seurauksia emme voi poistaa. Kun suostumme Jumalan tahtoon, me pelastumme. Kun torjumme Luojamme, me menetämme pelastuksen.

Ilmestyskirjassa kuvataan pelottavalla tavalla, että edes kaikkein vakavimmatkaan tuomiot eivät näytä kääntävän ihmisiä niin, että he tajuaisivat oman rajallisuutensa ja syntisyytensä ja että he etsisivät armoa ja elämää Jumalalta.

Ilm 9:20-21

Ja jäljelle jääneet ihmiset, ne, joita ei tapettu näillä vitsauksilla, eivät tehneet parannusta kättensä teoista,
niin että olisivat lakanneet kumartamasta riivaajia ja kultaisia ja hopeaisia ja vaskisia ja kivisiä ja puisia epäjumalankuvia, jotka eivät voi nähdä eikä kuulla eikä kävellä.
He eivät tehneet parannusta murhistaan eikä velhouksistaan eikä haureudestaan eikä varkauksistaan.

Ilm 16:9-11

Ja ihmiset paahtuivat kovassa helteessä ja pilkkasivat Jumalan nimeä, hänen, jolla on vallassaan nämä vitsaukset;
mutta he eivät tehneet parannusta, niin että olisivat antaneet hänelle kunnian.
Ja viides enkeli vuodatti maljansa pedon valtaistuimelle, ja sen valtakunta pimeni;
ja he pureskelivat kielensä rikki tuskissansa ja pilkkasivat taivaan Jumalaa tuskiensa ja paiseittensa tähden,
mutta eivät tehneet parannusta teoistansa.

Olemmeko me näin paatuneita? Vai riittääkö meille vähempi ravistelu?

 

Snl 3:11-12

Älä torju, poikani, Herran kuritusta, älä katkeroidu, kun hän ojentaa sinua
– jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa niin kuin isä omaa lastaan.

Hepr 12:7-12

Teidän kärsimyksenne on kasvatusta: Jumala kohtelee teitä omina poikinaan.
Onko sellaista poikaa, jota isä ei kurittaisi?… Kun maalliset isämme kurittivat meitä, me emme tohtineet vastustaa.
Vielä paljon suurempi syy meillä on alistua taivaallisen Isämme tahtoon, sillä se takaa meille elämän.

Isämme kurittivat meitä vain lyhyttä aikaa varten ja niin kuin heistä näytti hyvältä,
mutta Jumalan kuritus koituu meidän todelliseksi parhaaksemme: me pääsemme osallisiksi hänen pyhyydestään.
Vaikka kuritus ei sitä vastaan otettaessa koskaan tunnu iloiselta vaan ikävältä asialta,
se lopulta antaa näin valmennetuille hedelmänsä: rauhan ja vanhurskauden.

Oikaiskaa siis hervonneet kätenne ja halvaantuneet polvenne!
”Kulkekaa suoria polkuja”, jottei ontuva jalka menisi sijoiltaan vaan pikemminkin parantuisi.

 

(3) Jeesus tuomitaan ja kärsii ristillä syvimmän ja täyden rangaistuksen meidän puolestamme

Tähän asti Jumalan tuomiot ovat olleet pääosin suhteellisen lieviä ja tarkoitettu siihen, että välttyisimme täysimittaiselta tuomiolta, jota emme kykene kestämään.

Jumala on valmistanut kaksi täysimittaista tuomiopaikkaa. Ne ovat Jeesuksen risti ja viimeinen tuomio. Molemmissa kaikkien ihmisten kaikki synnit käsitellään ja tuomitaan täysimittaisesti.

Ristillä rangaistuksen kantaa yksin Jeesus Kristus, meidän Vapahtajamme. Hänen päälleen luetaan kaikki meidän rikkomuksemme ja syntimme. Hän kärsii koko rangaistuksen, jonka syvyyttä ja vakavuutta emme kykene käsittämään. Ristillä Jeesus koki syvimmän kauhun – ikuisen eron Taivaallisesta Isästä ja helvetin. Jeesus huusi ristillä: Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut! (Matt 27:46).

Jeesuksen tähden – kun tulemme ristin juurelle, meidän kaikki synnit otetaan esille, käsitellään ja tuomitaan. Tuomion kantaa yksin Jeesus. Siksi me saamme armon ja anteeksiannon.

Tästä ristintyöstä enemmän seuraavassa opetuksessa.

 

(4) Viimeisellä tuomiolla jumalattomat tuomitaan täysimittaisesti, ilman armoa (Ilm 20:11-15)

Viimeinen tuomio sinetöi nykyisen maailmanhistorian päättymisen. Se on uusi alku uudelle, puhtaalle, täydelliselle luomakunnalle ja elämälle. Viimeinen tuomio on ehdottoman välttämätön. Se puhdistaa kaiken ja on kuin siivilä, joka siivilöi kaiken lian pois.

Viimeisellä tuomiolla avataan tekojen kirjat, joihin on kirjoitettu meidän kaikki ajatuksemme, motiivimme, sanamme ja tekomme. Ne kaikki käydään läpi ja niistä langetetaan täysimittainen tuomio.

Viimeisellä tuomiolla avataan myös Elämänkirja. Siihen on kirjoitettu kaikkien niiden nimet, jotka ovat turvautuneet Jeesukseen ja hänen ristintyöhönsä. Kenen nimi on Elämänkirjassa, hän saa armon, koska rangaistus on jo kärsitty.

Kenen nimeä ei ole Elämänkirjassa, kärsii itse henkilökohtaisesti täysimittaisen rangaistuksen, joka on ikuinen kadotus Jumalan kasvoista, helvetissä. Miksi? Koska ihminen hylkäsi Jumalansa, armon, rakkauden ja pyhyyden.

Juuri tämän hetken ja kohtalon Jumala halusi välttää loppuun asti. Siksi hän itse tuli ihmiseksi ja kärsi tuomion ja rangaistuksen meidän edestämme. Mitä enempää hän olisi voinut tehdä? Siksi hän antoi monien vaikeuksien, ahdistusten ja ajallisten tuomioiden kohdata meitä, jotta pysähtyisimme ja saisimme armon.

Viimeisestä tuomiosta tarkemmin seuraavissa opetuksissa.