Jumala on rakkauden ja moraalin lähde

JUMALA ON RAKKAUDNE JA MORAALIN IKUINEN LÄHDE

 

Vuorisaarnan kiteytys: täydellinen rakkaus!

Vuorisaarnassa Jeesus puhuu elämän keskeisistä asioista. Hän puhuu ihmisen suhteesta Luojaan sekä ihmisten välisistä suhteista. Kaiken voisi kiteyttää sanaan rakkaus, josta Jumalan tahdossa ja laissa on aina kysymys.

Kun Jeesukselta kysyttiin, mikä laissa on tärkeintä, hän vastasi: Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja kaikesta voimastasi. Sekä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.

 

Mitä rakkaus on juutalaisuudessa, kristillisyydessä ja nykyaikana?

Juutalaisuudessa ajateltiin, että se on Jumalan käskyjen pitämistä. Lähtökohta oli siis selvä ja oikea, mutta käytännössä juutalaisuus ajautui ulkokohtaiseen ja näennäiseen lain noudattamiseen. Tosiasiassa Jumalan tarkoittama rakkaus korvattiin inhimillisillä perinnäissäännöillä, jotka puettiin uskonnolliseen kuoreen.

Entä meidän aikamme Suomessa, sen kansan keskuudessa, mediassa ja kirkonkin piirissä? Mitä rakkaus tänään tarkoittaa? Jo lähtökohta on aivan toinen kuin juutalaisuudessa. ”Rakkaus” on jotain sellaista, mitä esimerkiksi Hollywood ja media ihannoivat.  Rakkaus on tunnetta, ihastuttavan tavoittelemista itsellemme. Rakkauden lähde on ihmisessä, ei Jumalassa eikä varsinkaan Raamatussa.

Kirkonkin piirissä ollaan yhä enemmän menossa siihen, että rakkauden sisältöä ei enää määritäkään Raamattu, Jumalan sana, vaan lopulta syntinen ihminen. Raamatusta vain leikataan irti sanat ”rakkaus, Jumala ja Jeesus”, mutta niille annetaan Raamatulle vieras, moderni sisältö. Silloin on selvää, että kyseessä ei enää ole kristinusko. Kristillisen uskon ainoana lähteenä ja sisältönä on Raamattu. Raamatun noudattamista jo kirkkolaki ja pappislupauskin edellyttävät.

Kun Jeesus puhui rakkaudesta, hän puhui siitä juutalaisessa kontekstissa. Kaikki lähtökohtaisesti tiesivät, että rakkauden todellinen sisältö määrittyy pyhien Kirjoitusten, lopulta itse Jumalan mukaisesti. Niinpä, kun kirkoissamme puhutaan rakkaudesta, pitäisi aina avata Raamattu ja katsoa, kuinka Jumala itse pyhässä Sanassaan määrittää rakkauden konkreettisen sisällön.

Mutta, on modernia ajatella ja väittää, että rakkauden ja moraalin sisältö muuttuu aikakausittain. Meidän tulee kirkossa elää jatkuvassa uskonpuhdistuksessa ja ajan hengessä: jättäen taakse vanhanaikaisen Raamatun ja ammentaen nykyajan viisaasta (ts. turmeltuneesta) ihmisestä.

 

Rakkauden ikuinen, muuttumaton lähde

On syytä muistaa, että ihminen ei ole luonut maailmaa eikä elämää vaan se on tehnyt Jumala. Koko luomakunta – sen alkuperäisessä tilassa – heijasti Luojaansa, joka on rakkaus. Kun ihminen turmeltui ja kadotti rakkauden merkityksen ja sisällön, Jumala antoi Sanansa ja vieläpä lähetti Poikansa palauttamaan kadonneen rakkauden maailman keskelle.

Tosiasiassa rakkaus ja moraali ovat muuttumattomia, koska ne kumpuavat ikuisesta, muuttumattomasta Jumalasta. Jumalan sydän ja mieli on tänään ja huomenna sama kuin luomisessa ja tulevassa iankaikkisuudessa. Todellisen rakkauden ja moraalin perusta ja ikuinen lähde on Jumala. Jumala ei muutu. Rakkaus ei muutu.

Lisäksi – ihminenkään ei muutu. Ihminen on saavuttanut paljon uutta tietoa, mutta yhä tänäänkään hän ei hallitse itseään ja toimintaansa. Ihminen saastuttaa, riistää, tappaa ja tuhoaa ennen näkemättömällä tavalla.

Ihmisen ongelma on moraalinen. Ihminen on syntinen, turmeltunut. Se on ilmeistä kaikille, kun vähääkään katsomme tätä maailmaa. Tämä turmeltuneisuus vääristää ihmisen käsityksen elämän oikeasta ja väärästä, rakkaudesta ja Jumalasta. Siksi ihminen ei koskaan kelpaa rakkauden ja moraalin lähteeksi.

Siksi Raamattu sitkeästi, muuttumattomasti ja ehdottomasti julistaa ilmoitusta Jumalasta, jonka edessä lopulta jokainen ihminen punnitaan Jumalan sanan ja lakien mukaan. Jumala on rakkaus, pyhä ja vanhurskas. Jumala on kaiken olemassaolon perusta ja ylin tuomari.

 

Jumalan vuodattama rakkaus käytännössä

Niinpä – kun olemme Vuorisaarnan ja Raamatun äärellä, me voimme lukea ja oppia, mitä rakkaus on aivan käytännössä – suhteessa Jumalaan ja ihmisiin. Koko Raamattu ja Vuorisaarna avaavat meille rakkauden konkreettisen sisällön ja merkityksen arkielämäämme varten. Rakkauden kuvaaminen alkaa usein siitä, kuinka ihminen toimii väärin, rakkaudettomasti. Tämän jälkeen kuvataan rakkauden oikea, positiivinen malli. Sen sijaan, että teette näin, tehkääkin tällä tavoin.

Vuorisaarnassa Jeesus käsittelee ihmissuhteita. Hän puhuu riitojen sopimisesta, avioliiton pyhyydestä ja arvosta, rehellisyydestä, vihamiehen kohtaamisesta, lähimmäisen auttamisesta, armeliaisuudesta ja tuomiomielen välttämisestä. Nämä ovat hyvän yhteiselämän kultaisia pelisääntöjä, joita noudattamalla kaikilla on hyvä olla. Silloin elämällä on yhteinen sävel.

Jeesus antaa neuvoja myös Jumalan edessä elämiseen. Ihminen saa luottaa Jumalan huolenpitoon niin hengellisesti kuin aineellisesti. Jumalaa tulee rukoilla kokosydämisesti, aidosti ja rehellisesti. Mikäli ihminen paastoaa, se ei ole näytös vaan todellista sydämen paastoa. Tehdessään hyvää motiivin tulee olla rakkaus eikä itsensä korottaminen ihmisten ja Jumalan edessä.

Jumalan ja ihmisten palveleminen ja rakastaminen kuuluvat yhteen. Kun palvelemme lähimmäistä, me rakastamme myös Jumalaa. Kun palvelemme Jumalaa, me rakastamme myös lähimmäistä.

  • Ihminen, joka sanoo olevansa hyvin ihmisrakas ja humaani, mutta kieltää Jumalan,
    ei tunne todellista rakkautta.
  • Ihminen, joka sanoo olevansa hyvin uskonnollinen, mutta on kova lähimmäinen,
    ei hänkään tunne Jumalaa ja rakkautta oikealla tavalla.

 

Rakastava elämä Vuorisaarnan valossa

Seuraavaksi katsomme tarkemmin, miten meidän tulisi elää Vuorisaarnan opetusten mukaan. Koska aihepiiri on hyvin laaja, voimme nostaa niistä esiin vain joitakin, toivottavasti keskeisiä seikkoja. Tämän kaiken teemme peilaten opetuksia etenkin meidän aikaamme, joka on hyvin erilainen kuin 2000 vuotta sitten. Silti ihminen itse ei ole muuttunut, eikä Jumala.

Kun luemme Vuorisaarnan väkeviä kehotuksia, voimme lukea ne yhdessä Kristuksen kanssa, häneen turvautuen. Silloin hänen sanansa kyllä herättävät meissä synnintunnon, mutta samalla ne rohkaisevat pyrkimään hyvään – ei omassa voimassa vaan Jumalan armon ja rakkauden varassa.