JUMALAN KUTSU

 

Jo alusta alkaen

Jumala kutsuu ihmistä yhteyteensä. Aloite tulee aina Jumalalta, sillä syntinen ihminen kapinoi Luojaansa vastaan ja pakenee häntä.

Tämä prosessi alkoi heti syntiinlankeemuksesta, jolloin ihminen piiloutui puiden sekaan kuullessaan Jumalan lähestyvän:

Kun iltapäivä viileni, he kuulivat Jumalan kävelevän puutarhassa. Silloin mies ja nainen menivät Jumalaa piiloon puutarhan puiden sekaan. Herra Jumala huusi miestä ja kysyi: ”Missä sinä olet?”  Mies vastasi: ”Minä kuulin sinun askeleesi puutarhassa. Minua pelotti, koska olen alasti, ja siksi piilouduin.” (1 Moos 3:8-10)

Jumala tiesi, mitä oli tapahtunut. Hän lähestyi ja etsi ihmistä, joka piiloutui. Miksi ihminen piiloutui? Hän koki syyllisyyttä ja häpeää, jotka hän halusi verhota viikunapuun lehvillä ja piiloutumalla puiden sekaan. Ihminen koki myös pelkoa. Aiempi turvallinen luottamus oli särkynyt.

Jumala avasi vuoropuhelun ihmisen kanssa. Hän kysyi: missä olet? Jumala toki tiesi, mutta tiesikö ihminen! Kysymys haastoi ihmisen katsomaan itseensä, tilaansa ja reaktioihinsa. Vuoropuhelu antoi myös mahdollisuuden avata sydämensä ja vuodattaa ahdistuksensa Jumalalle.

Herra Jumala kysyi: ”Kuka sinulle kertoi, että olet alasti? Oletko syönyt siitä puusta, josta minä kielsin sinua syömästä?” (jae 11)

Jumala tiesi tämänkin, mutta hän antoi ihmiselle mahdollisuuden synnintunnustukseen. Tämän mahdollisuuden antaminen on armon oven avaamista syntiselle ihmiselle. Miten ihminen käytti tämän mahdollisuuden? Lue Raamatustasi jakeet 12-13. Hän syytti toisia. Mies syytti vaimoa ja samalla Jumalaa, joka oli tällaisen vaimon hänelle antanut. Vaimo syytti käärmettä. Ihminen ei tunnustanut syyllisyyttään, mikä on erittäin ominaista ihmiselle. Selityksiä löytyy tuhansia mutta aitoa synnin tunnustamista vain harvoin.

Vaikka ihminen ei tunnustanut syyllisyyttään, Jumala ei luovuttanut. Sen sijaan hän julisti armon evankeliumin ensimmäistä kertaa historiassa. Vaimosta on syntyvä mies, joka polkee käärmeen pään rikki (saatanan ja synnin) mutta joka itse saa kuolettavan pureman. Tämä kuvaa neitseestä syntynyttä Vapahtajaa, joka kuolee ristillä sovittaen syntimme.

Ja minä panen vainon sinun (käärmeen) ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän.” (jae 15)

Jumala julisti armon evankeliumin, jonka varassa ihminen saattoi kohdata syyllisyytensä turvallisin mielin, tunnustaa syntinsä ja saada anteeksi. Laki herättää synnintunnon, mutta vasta evankeliumi antaa armon ja pelastuksen.

Vasta evankeliumin julistamisen jälkeen Jumala julisti myös kirouksen ja tuomion, joka seurasi synnistä. Armo ei merkitse synnin seurauksien välitöntä poistamista vaan syyllisyyden anteeksiantamista. Synnistä seuraa aina pahaa. Kun teemme syntiä, joudumme uskovinakin kantamaan synnin ajalliset seuraukset.

Ilmeisesti Aadam ja Eeva tarttuivat evankeliumin lupaukseen, koska teksti kertoo, että Jumala puki heidät nahasta tehtyihin vaatteisiin (jae 21). Mistä tuo nahka saatiin? Seuraava neljäs luku kertoo Aabelin antamasta eläinuhrista – mahdollisesti karitsauhrista. Mistä hän oli oppinut tuon tavan uhrata? Vaikka teksti ei kerro suoraan, voimme lukea rivien välistä.

Kun Jumala puki ihmiset nahkavaatteisiin, hän opetti ihmiselle sijaisuhrikäytännön. Synnin palkka on kuolema, mutta rangaistuksen voi kantaa synnitön, viaton sijaisuhri. Tämä oli ennakkokuva täydellisestä uhrista: Kristuksesta ristillä. Syntinen ihminen saattoi lähestyä pyhää Jumalaa vain syntiuhrin kautta.

Kun Jumala puki ihmisen tämän syntiuhrin nahkaan, se kuvastaa Kristuksen (synnittömän sovitusuhrin) vanhurskauden pukemista meidän yllemme. Silloin Jumala näkee meidät toisaalta kuolleina kuten uhri itse, mutta samalla elävinä kuten viaton uhri oli.

Nämä vahvat ennakkokuvat kulkevat läpi Raamatun, läpi kantaisien elämän, läpi vanhan liiton ja täyttymyksen muodossa läpi uuden liiton ja Uuden testamentin. Ne kertovat Jumalan etsivästä ja armahtavasta rakkaudesta kaikkia ihmisiä kohtaan.

Näin ensimmäiset ihmiset saivat kohdata synnin turmeleman maailman ja oman itsensä armon evankeliumin, syntiuhrin ja sen tuoman ennakoivan vanhurskauden varassa. Heillä oli suunnaton toivo mutta tuon toivon varassa heidän piti kulkea läpi karun maailman ja kohdata fyysinen kuolema – ennen kuin armon evankeliumin tuoma pelastus täyttyisi ja täydellistyisi heidänkin kohdalla.

 

Läpi historian

Koko Raamattu kertoo Jumalasta, joka etsii syntistä ihmistä ja haluaa pelastaa hänet. Jumala kutsuu pelastukseen yksittäisiä ihmisiä, perhekuntia, sukuja, heimoja, kansoja ja koko ihmiskunnan. Raamattu piirtää näistä kaikista meille monia malliesimerkkejä, joita voimme soveltaa omaan elämäämme.

Jumala kutsuu ja puhuttelee ihmistä monin tavoin. Hän osoittaa pelastavaa rakkauttaan

• Antamalla moninaisia ajallisia siunauksia ja elämänlahjoja syntiselle ihmiselle.
• Olemalla lähellä, johdattamalla ja varjelemalla.
• Antamalla pyhän Sanansa, Raamatun ihmiselle elämäntien oppaaksi.
• Nuhtelemalla synnistä ja tuomitsemalla, jotta ihminen ymmärtäisi todellisen tilansa.
• Antamalla ajallisia vastoinkäymisiä ja ahdistuksia niin yksilöille kuin kansoillekin, jotta nämä heräisivät kääntymykseen.
• Antamalla ihmisen ajautua syvällekin pimeyteen, jotta nämä oppisivat pahuuden kauhistuttavuuden ja etsisivät turvaa Jumalasta, joka on hyvä.
• Antamalla ihmisen kohdata fyysisen kuoleman, jotta ihminen edes kuoleman edessä antaisi Jumalan pelastaa hänet ja antaa hänelle iankaikkisen elämän.

Koko historian tärkeimpänä huipentumana on Jumalan ihmiseksi tuleminen Kristuksessa Jeesuksessa sekä sovittava ristinkuolema ja ylösnousemus. Tässä on Jumalan rakkauden ydin. Luoja kuolee ristillä syntisen luodun puolesta. Tällä rakkaudella Jumala etsii ja kutsuu jokaista ihmistä, sinua ja minua.

Kaikki, mitä Jumala tekee ajallisessa elämässä, tähtää meidän pelastukseen.

 

Meidän elämässämme

Jumala kutsuu meitäkin. Hän tahtoo, että jokainen ihminen pelastuu (Joh 3:16; 1 Tim 2:4).

Jumala kutsuu sinua

• Pyhän Henkensä läsnäolon kautta
• Kristuksen Jeesuksen ristinevankeliumin kautta
• Raamatun eli pyhän Sanan kautta
• Lähimmäisen rakkauden ja seurakunnan palvelutyön kautta
• Herättämällä synnintuntoa
• Opettamalla elämän rajallisuutta (ilman Jumalaa)
• Antamalla kokea vastoinkäymisiä, ahdistuksia, sairauksia
• Antamalla yhteiskuntien ajautua sekasortoon ja sotiin ihmisen itsekkyyden ja synnin seurauksena
• Antamalla luomakunnan järkkyä
• Antamalla sinun joutua kuoleman eteen ilman pakoon pääsyä
• Jne.

Jumala siis kutsuu meitä antamalla meidän kokea hyvää. Useimmiten me kyllä otamme siunaukset vastaan, mutta emme käänny Jumalan puoleen. Luulemme elävämme lähes ikuisesti ja haluamme itsekkäästi nauttia elämän lahjoista. Siksi Jumala sallii meidän kokea itsekkyyden ja synnin karut seuraukset sekä kohdata ihmisen rajallisuus. Vasta tämä pysäyttää ja herättää ihmisiä.

Jumala etsii ja kutsuu sinua kuten ensimmäisiä ihmisiä turmeltuneessa paratiisissa. Hän lähestyy sinua, kysyy missä olet, miten sinulla menee, mitä teet synnin ja kuoleman suhteen, minne olet matkalla, mikä elämässäsi on tärkeää, kelpaisiko Jumalan armo ja johdatus elämääsi?

Mitä vastaat?

 

Oman aikamme keskellä

Elämme hyvin vakavia aikoja. Maailma on muuttunut jo nyt radikaalisti. Suomi ei ole enää lintukoto. Taloutemme on vaakalaudalla, pakolaiskriisi painaa päälle, Venäjä uhkaa rauhaamme ja on jo omasta näkökulmasta pakotettu reagoimaan Suomen lähentymiseen Naton kanssa. Ilmasto lämpiää, meret saastuvat ja erilaisia onnettomuuksia ja luonnonkatastrofeja tapahtuu.

Kaikki nämä ovat vakavia herätyshuutoja aikamme maallistuneelle, aitoon kristillisyyteen penseästi suhtautuville suomalaisille.

Tähän vakavaan kehitykseen ei ole luvassa kuin korkeintaan hetkellisiä helpotuksia. Ensimmäistä ja toista maailmansotaa edelsi usean vuoden valmistautuminen ja tapahtumien kriisiytyminen. Nyt koemme aivan samaa. Saksa rakensi väkivahvan armeijan ja muu Eurooppa oli naiivi. Venäjä on jo tehnyt samoin. Sen nälkä kasvaa syödessä. Karhu on herännyt. Nato ei pelasta Suomea sillä se ei ota ydinsodan riskiä. Elämämme voi muuttua yhdessä yössä radikaalilla tavalla. Tämä on jäätävää realismia.

On kysyttävä: emmekö me taivu polvillemme Herran eteen helpommalla, jotta saisimme elämän? On Jumala pitkämielistä rakkautta, jos hän kurittaa meitä kaikesta luopumuksestamme ja tahtoo pelastaa meidät iankaikkiseen elämään.

 

Sanan kautta

Raamatussa on monia Jumalan vetoomuksia ja armollisia rakkauden osoituksia meitä syntisiä ihmisiä kohtaan. Hän kutsuu meitä.

 

2 Moos 3:1-6

Silloin Herran enkeli ilmestyi hänelle tulen liekissä keskellä orjantappurapensasta; ja hän näki, että pensas paloi ilmitulessa, mutta pensas ei kuitenkaan kulunut. Niin Mooses sanoi: ”Minä käyn tuonne ja katson tätä suurta näkyä, miksi ei pensas pala poroksi”. Kun Herra näki hänen tulevan katsomaan, huusi hän, Jumala, hänelle pensaasta ja sanoi: ”Mooses, Mooses!” Hän vastasi: ”Tässä olen”. Hän sanoi: ”Älä tule tänne! Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä maa.” Ja hän sanoi vielä: ”Minä olen sinun isäsi Jumala, Aabrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala”. Ja Mooses peitti kasvonsa, sillä hän pelkäsi katsoa Jumalaa.

 

1 Sam 3:1-3

Siihen aikaan tapahtui kerran, kun Eeli, jonka silmiä alkoi hämärtää, niin ettei hän voinut nähdä, makasi sijallansa eikä Jumalan lamppu ollut vielä sammunut ja Samuel makasi Herran temppelissä, jossa Jumalan arkki oli, että Herra kutsui Samuelia. Hän vastasi: ”Tässä olen”.

 

Snl 8:1-5

Eikö viisaus kutsu, eikö taito anna äänensä kuulua? Ylös kummuille, tien viereen, polkujen risteyksiin hän on asettunut. Porttien pielissä, kaupungin portilla, oviaukoissa hän huutaa: ”Teitä minä kutsun, miehet, ja ihmislapsille kaikuu minun ääneni. Tulkaa, yksinkertaiset, mieleviksi; tulkaa järkeviksi, te tyhmät.

 

 Jes 22:12

Ja sinä päivänä Herra, Herra Sebaot, kutsui itkuun ja valitukseen, pään paljaaksi ajamaan ja säkkiin vyöttäytymään.

 

Jes 41:8-10

Mutta sinä Israel, minun palvelijani, sinä Jaakob, jonka minä olen valinnut, Aabrahamin, minun ystäväni, siemen, jonka minä olen ottanut maan ääristä ja kutsunut maan kaukaisimmilta periltä, jolle minä sanoin: ”Sinä olet minun palvelijani, sinut minä olen valinnut enkä sinua halpana pitänyt”, älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi; älä arkana pälyile, sillä minä olen sinun Jumalasi: minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vanhurskauteni oikealla kädellä.

 

Jes 45:3-6

Minä annan sinulle aarteet pimeän peitosta, kalleudet kätköistänsä, tietääksesi, että minä, Herra, olen se, joka sinut nimeltä kutsuin, minä, Israelin Jumala. Palvelijani Jaakobin ja valittuni Israelin tähden minä kutsuin sinut nimeltä ja annoin sinulle kunnianimen, vaikka sinä et minua tuntenut.  Minä olen Herra, eikä toista ole, paitsi minua ei ole yhtään jumalaa. Minä vyötän sinut, vaikka sinä et minua tunne, jotta tiedettäisiin auringon noususta sen laskemille asti, että paitsi minua ei ole yhtäkään: minä olen Herra, eikä toista ole,

 

Jes 54:6-10

Sillä niin kuin hyljätyn, syvästi murheellisen vaimon on Herra sinut kutsunut – nuoruuden vaimon, joka on ollut halveksittu, sanoo sinun Jumalasi. Vähäksi silmänräpäykseksi minä hylkäsin sinut, mutta minä kokoan sinut jälleen suurella laupeudella. Ylitsevuotavassa vihassani minä peitin sinulta kasvoni silmänräpäykseksi, mutta minä armahdan sinut iankaikkisella armolla, sanoo Herra, sinun lunastajasi… Sillä vuoret väistykööt ja kukkulat horjukoot, mutta minun armoni ei sinusta väisty, eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi.

 

Jes 55:5-9

Katso, sinä olet kutsuva pakanoita, joita sinä et tunne, ja pakanat, jotka eivät sinua tunne, rientävät sinun tykösi Herran, sinun Jumalasi, tähden, Israelin Pyhän tähden, sillä hän kirkastaa sinut. Etsikää Herraa silloin, kun hänet löytää voidaan; huutakaa häntä avuksi, kun hän läsnä on.  Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö, niin hän armahtaa häntä, ja meidän Jumalamme tykö, sillä hänellä on paljon anteeksiantamusta. Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne.

 

Jer 35:17

Sen tähden, näin sanoo Herra, Jumala Sebaot, Israelin Jumala: Katso, minä annan tulla Juudalle ja kaikille Jerusalemin asukkaille kaiken sen onnettomuuden, jolla minä olen heitä uhannut, koska he eivät kuulleet, kun minä heille puhuin, eivät vastanneet, kun minä heitä kutsuin.”

 

Joel 2:32

Ja jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu. Sillä Siionin vuorella ja Jerusalemissa ovat pelastuneet, niin kuin Herra on sanonut; ja pakoon päässeitten joukossa ovat ne, jotka Herra kutsuu.

 

Mark 1:15

Hän sanoi: ”Aika on täyttynyt, Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma!” 

 

Apt 2:38-40

Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.” Ja monilla muillakin sanoilla hän vakaasti todisti; ja hän kehotti heitä sanoen: ”Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta”.

 

2 Kor 6:1-2

Jumalan työtovereina me vetoamme teihin: ottakaa Jumalan armo vastaan niin, ettei se jää turhaksi! Hänhän sanoo: – Oikealla hetkellä olen kuullut sinua, pelastuksen päivänä olen tuonut sinulle avun. Juuri nyt on oikea hetki, juuri nyt on pelastuksen päivä.

 

… ja sinun vastauksesi?

Jumala on tehnyt kaikkensa ja nyt hän kutsuu sinua. Hän on jo kasteessa vakuuttanut armoaan ja rakkauttaan sinua kohtaan. Hän rakastaa sinua ja sanoo: Tahdon.

Mitä sinä vastaat?

Panoksena on iankaikkinen elämä.