JOHTOPÄÄTÖKSIÄ KÄSKYJEN ÄÄRELLÄ

Elämän tarkoitus on rakkaus

Jumala antoi meille kymmenen käskyä, jotka muodostavat elämänlain. Ne kertovat konkreettisesti, mitä rakkaus on käytännössä – suhteessa Jumalaan ja lähimmäisiin.

Rakkaus ei ole vain ihastumisen tunnetta vaan se on sitoutumista, uskollisuutta, päättäväisyyttä, hyvän tekemistä, uhrautumista – tuntui miltä tuntui. Näin Jumala rakastaa meitä ihmisiä ja tämän rakkauden hän tahtoo vuodattaa sydämiimme.

Käskyt kertovat siitä, mitä rakkaus on ja mitä se ei ole. Siksi käskyissä on sekä aktiiviseen toimintaan velvoittavia että pidättäytymiseen velvoittavia määräyksiä. Tee ja älä tee. Näin käskyt kuvaavat rakkautta, mutta varsinaista voimaa rakastamiseen käskyt eivät anna.

Vaikka käskyt ovat Jumalasta ja kertovat rakkaudesta, syntinen, vajavainen ihminen paljastuu niiden edessä avuttomaksi ja kyvyttömäksi rakastamaan. Käskyt eivät puhu vain ulkonaisesta tekemisestä vaan jokainen käsky läpivalaisee ihmisen sydämen ja ajatukset.

Tarkoitus ei todellakaan ole, että hammasta purren esitämme hurskasta, mutta sydämissämme olemme itsekkäitä ja pahoja. Näin Jumalan laki vääjäämättömästi paljastaa sen, minkälaisia me olemme. Lisäksi laki tuomitsee meidät oikeudenmukaisesti. Synnin palkkana on kuolema.

Karun totuuden edessä tarvitsemme armahtajaa ja pelastajaa. Käskyt ovat testejä, jotka määrittävät sairautemme, mutta evankeliumi on parantava lääke. Ilman käskyjen totuudellista analyysiä me eläisimme pettävässä valheessa ja kuolisimme – ikuisesti. Nyt totuus johtaa meidät armon luokse saamaan kaiken sen, mitä emme voi itsestämme pusertaa parhaallakaan tahdonvoimalla tai hurskaimmallakaan tee-se-itse parannusohjelmalla.

Voimme todeta, että käskyjen tarkoituksena on

• opettaa elämän oikeasta ja väärästä, ts. rakkaudesta ja rakkaudettomuudesta
• paljastaa ihmisen todellinen, syntinen, kadotukseen johtava tila
• toimia oikeudenmukaisen tuomion perustana
• pakottaa ihminen etsimään armahdusta ja uutta elämää Kristuksen ristin juurelta

Käskyjen välttämättömyys

Jumalan antamat käskyt kuten rakkauden kaksois/kolmoiskäsky, kultainen sääntö, kymmenen käskyä ja monet muut moraaliohjeet ovat ehdottoman välttämättömiä. Ne ovat Luojamme säätämiä hyviä elämänlakeja. Ilman niitä ajaudumme anarkiaan ja tuhoon.

Valitettavasti elämme aikaa, jolloin Jumalan käskyjä vähätellään ja jopa pilkataan, jossain määrin jopa kirkonkin piirissä. Ihmisen syntisyys mitätöidään pettävällä tavalla. Ihmiset tuuditetaan tappavaan valheeseen. Mitään todellista armoa, uudistumista ja pelastajaa ei tarvita. Vapahtajasta tehdään syntisen elämän takuumies.

Luopumuksesta huolimatta Jumalan säätämät elämänlait eivät muutu. Se, mikä on aitoa rakkautta, on sitä iankaikkisesti. Se, mikä on syntiä, on sitä iankaikkisesti. Rakkaus rakentaa, mutta synti tuhoaa ja tuo kuoleman. Ihminen ei voi muuttaa tätä tosiasiaa, vaikka hän kuinka ajattelisi toisin ja säätäisi lakeja, jotka sallivat syntisen menon. Lopulta ihminen vastaa elämästään Luojansa edessä.

On siis kullanarvoista kunnioittaa Jumalan pyhää sanaa ja käskyjä. Ne johtavat elämään ja rakkauteen. Käskyjen kunnioitus ja niistä kiinni pitäminen ei tee meistä täydellisiä tässä elämässä. Uskova on yhtä aikaa syntinen ja armahdettu, uudistettu ihminen.

Synti ei enää sokeasti hallitse uskovaa, mutta silti riippuu hänessä kiinni kuin varjo ja tekee omaa turmiollista työtään. Vasta taivaassa meidän olemuksemme kirkastetaan täydelliseksi. Vasta silloin olemme vapaita synnin läsnäolosta ja vaikutuksista. Olemme matkalla kohti hyvää, parasta mahdollista tulevaisuutta.

Evankeliumin varassa

Kymmenen käskyn äärellä on tärkeää huomata, että itse asiassa käskyt alkavatkin evankeliumilla. Ensimmäiseen käskyyn sisältyy ajatus suuresta armosta ja pelastuksesta. ”Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka johdatin sinut pois Egyptistä, orjuuden maasta” (2 Moos 20:1).

Jos pysähdymme miettimään käskyjen antamisen taustaa, huomaamme, että kaikki lepää Jumalan varassa. Israelin kansa oli varttunut Egyptissä 400 vuoden ajan. Viimeisen sadan vuoden aikana kansa ajautui faaraon orjiksi. He omaksuivat muutoinkin egyptiläisiä elämäntapoja ja uskomuksia.

He olivat toivottomassa tilanteessa – tahdottomia ja kyvyttömiä vapauttamaan itsensä. Tarvittiin Jumalan suvereeni pelastusteko heidän vapauttamiseksi, kymmenen ankaraa vitsausta, Mooseksen johtohahmo ja Punaisen meren dramaattinen ylitys.

Vasta kun kansa oli päässyt vapauteen, se sai käskyt Siinain vuoren juurella. Sinne kansa myös asettui vuoden ajaksi opettelemaan uutta elämää suuren pelastajansa siipien suojissa. Israelin kansaa voidaan hyvällä syyllä verrata juuri syntyneeseen pikkuvauvaan, joka alkaa kasvaa ja opetella elämäntaitoja. Sellainen ei voisi syntyä eikä kasvaa ilman Synnyttäjää ja Kasvattajaa.

Samalla tavalla Jumala antaa käskynsä meille. Hän on Herra, meidän Jumalamme, joka on vapauttanut meidät synnin, saatanan ja kuoleman vallasta. Käskyjen seuraaminen perustuu yksinomaan siihen, että olemme oikeassa suhteessa Jumalaamme. Vain yhteydessä häneen – ensimmäisen käskyn mukaisesti – saamme halua ja voimaa käskyjen noudattamiseen.

Samalla olemme käskyjen äärellä ikään kuin pyörivällä kehällä. Kaikki alkaa Jumalasta. Käskyt ohjaavat meitä rakastamaan mutta samalla ne paljastavat meidän puutteemme ja kapinamme. Synnin särkeminä me palaamme jälleen armahtajamme luokse.

On hyvä huomata sekin, että Vuorisaarnakin toimii samalla periaatteella. Pääasiassa Vuorisaarna on vahvaa lain julistamista, jopa äärimmäisen ankaraa sellaista. Mutta sekin alkaa evankeliumilla: ”Autuaita ovat hengellisesti köyhät, sillä heidän on Jumalan valtakunta” (Matt 5:3).

Autuas olet sinä, kun huomaat, että itsessäsi olet vajavainen, avuton, syntinen ja kuoleva ihminen, ja tässä vajavuudessa turvaudut Jumalaan. Silloin saat lahjaksi kaiken sen hyvän, mistä käskyt puhuvat – ensin ajassa vajavaisesti, sitten iäisyydessä täydellisesti.

”Jumalan vaikutusta on se, mitä te Kristuksessa Jeesuksessa olette. Hänet Jumala on antanut meille viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi.” (1 Kor 1:30)

Kimmo Malinen