UUSI TESTAMENTTI  (27 kirjaa ja kirjettä)

 

Evankeliumi Vapahtajasta Jeesuksesta Kristuksesta = 4 evankeliumikirjaa
Evankeliumin leviäminen ja seurakuntien syntyminen = Apostolien teot
Uskovien ja seurakuntien hoitaminen = 21 kirjettä
Kaiken täyttymys = Ilmestyskirja

 

UUDEN TESTAMENTIN KIRJEET – Jumalalla on postia juuri sinulle!

Kun avaamme näitä kirjeitä, saamme huomata, että sinulle on postia, itse Jumalalta, Pyhän Hengen ja apostolien kautta. Eikä vain meille yksityisille uskoville ja vaan koko seurakunnalle.

 

Kirjeitä on 21. Ne voidaan jaotella kirjoittajien, teemojen, pituuden tai kirjeiden saajien mukaan:

• Paavalilta on 13 kirjettä (lisäksi mahdollisesti Heprealaiskirje on hänen kirjoittamansa).
• Pietarilta on kaksi
• Johannekselta kolme
• Jeesuksen velipuolilta Jaakobilta ja Juudalta yksi kirje kummaltakin.

Paavalin kirjeet ovat pituusjärjestyksessä siten, että pisin on ensimmäisenä ja lyhin viimeisenä. Tämä kuvastaa kirjeiden tärkeyttä: Roomalaiskirje on kristillisen uskon perusoppikirja; se kertoo armon evankeliumin vaikutuksesta: syntinen vanhurskautetaan uskon kautta.

 

Kirjeet voidaan jaotella teeman ja saajien mukaisesti:

• seurakuntakirjeet: muut kirjeet
• pastoraalikirjeet: Timoteuskirjeet ja Titus-kirje
• muut henkilökohtaiset kirjeet: Filemon ja Johanneksen 2 ja 3 kirjeet

 

Aitoja kirjeitä

Kirjeet ovat aitoja kirjeitä, jotka kuljetettiin saajilleen. Niissä on usein kirjeelle tyypillinen aloitus, tervehdys ja johdanto; varsinainen asia; ja kirjeen lopetus. Nämä osiot on hyvä huomata.

Kirjeitä kopioitiin ahkerasti ja levitettiin toisiin seurakuntiin. Kirjeet luettiin julkisesti seurakunnalle yhteisessä kokoontumisessa.

 

Kirjeiden jumalallinen arvovalta

Vähitellen seurakunnissa vakiintui niiden kirjeiden asema, joissa

• kuului selkeä Pyhän Hengen ääni, Jumalan Sana
• ilmeni aito ja sopusointuinen kristillinen usko – aito evankeliumi ja Jumalan laki
• oli apostolista arvovaltaa ja
• jotka saavuttivat yleisen hyväksynnän kristittyjen keskuudessa.

Kun Uuden testamentin kaanon, kokonaisuus ”virallisesti” hyväksyttiin, jo siihen mennessä neljällä evankeliumikirjalla, Apostolien teoilla, 21 kirjeellä ja Ilmestyskirjalla oli ollut pitkään vakiintunut asema kristillisissä seurakunnissa. Uusien harhaoppien levitessä oli tärkeää sulkea Jumalan Sanan kokonaisuus yksiin kansiin ja tehdä selkeä, virallinen pesäero väärään opetukseen. Uuden testamentin kaanonin määrittelystä on säilynyt kooste, jonka Athanasius kirjoitti v. 367 jKr. Juuri tämä luettelo hyväksyttiin Karthagon 3. kirkolliskokouksessa v. 397 jKr. Jumalan Sana oli ollut pitkään valmiina ja nyt se oli yksissä kansissa, mutta Sanan vaikuttama työ on yhä kesken.

 

Apostolien teot kirjeiden taustalähteenä

 Kirjeiden ymmärtämisen taustana on Apostolien teot, jossa kuvataan seurakuntien syntyä, elämää ja ihmisiä. Kirjeet ankkuroituvat tähän historialliseen perustaan, sillä ne on osoitettu juuri niille seurakunnille ja ihmisille, jotka vilahtelevat Apostolien tekojen sivuilla ja tapahtumissa. Apostolien teot antavat välttämätöntä ja tärkeää taustatietoa näistä seurakunnista, niiden synnystä, ihmisistä, elämästä ja ongelmistakin.

 

Kirjeiden tehtävä

 Uuden testamentin kirjeiden tehtävänä on

• julistaa evankeliumia Kristuksesta ja avata sen sisältöä ja merkitystä
• soveltaa sitä uskovien ja seurakuntien arkielämään.

Kun evankeliumeissa ja Apostolien teoissa kuvataan historiallisten tapahtumien kulkua ja voimaa, kirjeissä keskitytään evankeliumin sisältöön, merkitykseen ja vaikutukseen. Kirjeissä onkin usein pääjako: 1) kristillinen uskonoppi ja 2) sen soveltaminen käytäntöön. Oikea usko synnyttää automaattisesti oikeaa elämää. Kristillinen usko ei ole utopistista teoriaa vaan koko todellisuuden ja elämän hahmottamista sen Luojasta käsin ja hänen antamien elämän hyvien pelisääntöjen noudattamista käytännössä.

 

Vastauksia ongelmiin ja haasteisiin

Uuden testamentin kirjeet pureutuvat juuri niihin haasteisiin ja ongelmiin, joita koettiin kussakin seurakunnassa. Aivan uudet seurakunnat ja hengellisesti nuoret uskovat kohtasivat monia haasteita keskinäisessä yhteydessä, uskon ymmärtämisessä ja soveltamisessa, suhteessa ympäröivään yhteiskuntaan jne. Kirjeet ovat hengellistä ohjausta näille seurakunnille ja uskoville.

Seurakuntiin kohdistui myös harhaoppeja sisältä ja ulkoa päin. Siksi kirjeissä käydään rajanvetoa oikean ja väärän kristillisen opin ja elämän välillä. Kirjeiden valossa seurakunnilla oli mm. tällaisia harhaoppeja haasteinaan:

1) Korintto: kreikkalainen filosofia, moraalittomuus
2) Kolossa:  mystisyys, askeettisuus
3) Galatia ja Filippi:  judaismi, lakihenkisyys (+ heprealaiskirje)
4) laittomuutta, antinomismia vastaan taisteli Jaakob
5) gnostilaisuutta, mystistä salatietoa vastaan Johannes
6) valheopettajia (kysymys Raamatun ja Kristuksen luotettavuudesta) vastaan Pietari ja Juuda