LÄHETYSKÄSKY NELJÄN EVANKELIUMIKIRJAN VALOSSA, osa IV:
Johanneksen evankeliumi ja yhteenveto

 

 

JOHANNEKSEN EVANKELIUMI

 

Kysymys kyvykkyydestä ja vastaus

Kysymys: ”Miten lainkaan luulet osaavasi arvioida ihmisiä ja toimia kohtaamissasi tilanteissa oikein? Leikitkö sinä Jumalaa?”

Vastaus Jumalan sanasta: ”Niin Jeesus sanoi heille jälleen: ’Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät’. Ja tämän sanottuaan Jeesus puhalsi heidän päällensä ja sanoi heille: ’Ottakaa Pyhä Henki. Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt.’ ” (Joh 20:21-23).

 

Tekstianalyysi ja pohdintaa

Johanneksen evankeliumi on syvällinen tutkielma Jeesuksen persoonasta, puheista ja teoista – etenkin hänen jumaluutensa näkökulmasta. Sen laatiminen ajoittuu vuosiin 80-95 ja kirjoittajana on apostoli Johannes. Evankeliumin tarkoitus tuodaan esille sen jakeessa 20:31: synnyttää usko Jeesukseen Kristuksena ja Jumalan Poikana, jotta jokaisella olisi tämän uskon kautta ikuinen elämä hänessä. Usko onkin yksi Johanneksen avainsanoista. Tämän lisäksi valotetaan Pyhän Hengen merkitystä ja roolia.

Koko Johanneksen evankeliumia voidaan jäsennellä eri tavoin:

• Jeesuksen itseilmoitus maailmalle (1-12 luvut) ja itseilmoitus opetuslapsille (13-21 luvut)
• Jeesuksen toiminta (1-11) ja kärsimys, kuolema ja ylösnousemus (12-21)
• Jeesus elämänä (1-7), valona (8-12) ja rakkautena (13-21)
• Jeesuksen seitsemänä vaelluksena (Jordan, Jerusalem x 5 ja Betania)

Johanneksen mukainen lähetyskäsky poikkeaa muista evankeliumikirjoista: se on lyhyin ja painottaa osittain eri asioita kuin edelliset. Sitä ei välttämättä edes aina huomata lähetyskäskyn oloiseksi.

 

Johanneksen välittämässä lähetyskäskyssä on kolme osaa:

• Lähettäminen (21)
• Pyhän Hengen antaminen (22)
• Syntien anteeksi antaminen tai pidättäminen (23)

 

Jeesus kohtaa ja lähettää opetuslapset
Tekstikohta kuvaa Jeesuksen ylösnousemuspäivää ja hänen ilmestymistään opetuslapsille (20:1-23). Kohtaamisessa Jeesus todistaa olevansa ruumiillisesti ylösnoussut ja lähettää opetuslapset evankeliumin työhön (20:19-23). Hän valtuuttaa opetuslapset julistamaan anteeksiantamusta Hengen voimassa ja johdatuksessa. Heillä on myös valta pidättää anteeksiantamus samassa Hengessä.

Rauhantuoja
Pääsiäisen tapahtumat olivat rankkoja opetuslapsille: heidän uskonsa ja toivonsa oli musertunut karulla tavalla. He olivat sokissa. Pelko oli heidän voimakkain tunteensa. Väitteet Jeesuksen ylösnousemuksesta hämmensivät. Tähän tilanteeseen Jeesus astui ja antoi heille rauhansa. Kreikan kielessä sana merkitsi sodan vastakohtaa. Rauha oli kansallisen ja henkilökohtaisen hyvinvoinnin perusta. Heprean vastaava sana on ”shalom”, joka tarkoittaa rauhan lisäksi terveyttä, hyvinvointia ja menestystä. Se määrittyy erityisesti suhteessa Jumalaan, joka liiton kautta lahjoittaa rauhan ja siunaukset. Ongelmien keskellä rauhalla nähtiin eskatologinen ulottuvuus: Messias on Rauhanruhtinas, joka tuo uuden liiton rauhan tullessaan. Sitä kuvaa Jes 53:5, jonka mukaan Herran palvelija antaa rauhan kärsimyksensä kautta.

Uusi testamentti pitäytyy pitkälti Vanhan testamentin tulkintaan rauhasta – se saa täyttymyksensä Messiaassa, Jeesuksessa, joka sovittaa ihmisen. Kristuksessa on todellinen rauha Jumalan ja ihmisen välillä, koska synnillinen kapina on kukistettu ja loppuun käsitelty. Evankeliumi on rauhan evankeliumi!

Rauhan evankeliumin hedelmänä syntyy sisäistä rauhaa, joka koskettaa ihmisen tunteita, vaikka syvimmiltään rauha ei perustu tunteisiin. Jumalan rauha on läsnä vaikeiltakin tuntuvissa tilanteissa ja sen perusta pysyy tunteista riippumatta. Jeesus sanookin: ”Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman” (Joh 16:33).

Tämän rauhan varassa saa jokainen Kristukseen uskova elää ja palvella ahdistusten ja oman syntisen luonnon kipujen keskellä. Jeesus on voittanut meille elämän ja tulevaisuuden, ja siksi olemme turvassa, armonlinnakkeessa. Yhä uudelleen uskova saa nojautua Jumalan Sanan muuttumattomiin lupauksiin ja Kristuksen syliin. Lopulta ahdistuksemme vaihtuvat täydelliseen rauhaan Jumalan valtakunnassa.

Jumalan lähettämänä
Jeesus oli Isän lähettämänä maailmassa. Siksi hänellä oli vankka lähtökohta tehtävälleen. Lähettämistä tarkoittava sana merkitsee ”lähettämistä erityistä tehtävää suorittamaan lähettäjän antamin valtuuksin”. Isä lähetti Pojan sovittamaan ihmisen Jumalan kanssa ristillä. Uudessa testamentissa ”apostoli” tarkoitti useimmiten Herran lähettämää ja valtuuttamaa henkilöä, jonka tehtävänä oli perustava työ seurakunnassa. Apostolien rooli olikin ratkaisevan tärkeä kristillisen uskon kannalta (Ef 2:19-20). He todistivat Kirjoitusten täyttymisestä Jeesuksessa historiallisena tosiseikkana ja julistuksessaan tekivät selväksi sen pelastushistoriallisen merkityksen: ”Jeesus kuoli syntiemme sovittamisen tähden ja nousi kuolleista meidän vanhurskauttamiseksi”. Herra itse oli ensimmäinen ”lähetetty”, ja opetuslapset hänen seuraajiaan, kuten Jeesus sanoi: ”… niin lähetän minäkin teidät”.

Lupaus Hengestä
Lähettäminen huipentui lupaukseen Hengestä. Jeesus puhalsi opetuslasten päälle ja kehotti ottamaan vastaan Pyhän Hengen. Jeesuksen teko oli luonteeltaan vertauskuvallinen ja auktoriteettia korostava: hän on se, joka antaa Hengen – kuten Jumala ihmisen luomisessa. Varsinaisesti Pyhä Henki vuodatettiin helluntaina. Jeesus valmisti opetuslapsia tulevaan tehtävään ja sitoi erittäin merkittävät sanansa syntien anteeksijulistamisesta nimenomaan Hengen läsnäoloon ja toimintaan.

Jeesus opetti Pyhästä Hengestä, että hän on toinen Puolustaja, totuuden Henki, joka on oleva opetuslasten kanssa ikuisesti ja joka opettaa kaiken, johdattaa kaikkeen totuuteen ja muistuttaa heitä kaikesta (Joh 14:16-17,26, 16:13). Pyhän Hengen keskeisin tehtävä on kirkastaa Kristusta, sekä osoittaa maailmalle todeksi synti, vanhurskaus ja tuomio (16:8-11,14). Jumalan Hengen tehtävä on siten ehdottoman välttämätön evankeliumin kuulijoiden ja välittäjien kohdalla.

 

Anteeksiannon julistus ja pidätys
Jeesus valtuutti opetuslapset julistamaan synnit anteeksi ja vastaavasti pidättämään sen. Opetuslapsille annettu tehtävä saattoi toteutua ainoastaan Pyhän Hengen vaikutuksessa ja evankeliumiin sidottuna. Syntien anteeksiantamus on evankeliumin keskeistä ydintä – sitä ei voi tapahtua Jeesuksen persoonan ja työn ohitse. Armon julistaminen tai pidättäminen ei jää ihmisen mielivallan tai vallankäytön varaan. Sana merkitsi aikoinaan kreikankielen oikeudellisessa käytössä ”vapauttaa laillisesta vaateesta, antaa velka anteeksi”. Vanhassa testamentissa vastaavat sanat liittyvät Jumalaan, joka antaa anteeksi, ja Uudessa testamentissa Jeesukseen Kristukseen, joka tuo Jumalan tahtoman anteeksiantamuksen.

Opetuslasten tehtävänä on todeta tilanne ja julistaa evankeliumin vapauttava totuus sille, joka uskoo Jeesukseen: ”joiden synnit te anteeksi annatte (preesens), niille ne ovat anteeksi annetut (pass. perfekti)”. Tätä on luonnollisestikin edeltänyt lain tuomion ja evankeliumin sanoman julistaminen tavalla tai toisella. Sille, joka torjuu armon evankeliumin, ei voida julistaa synninpäästöä pätevästi. Vastaavasti vanhan liiton aikana pappi saattoi julistaa puhtaaksi spitaalisen, joka turvautui sovitusuhriin ja muihin asiaan liittyviin säädöksiin, taikka evätä vapauttavan julistuksen sen edellytysten puuttuessa.

Rippi
Tekstikohta osaltaan vahvistaa ripin oikeutuksen ja välttämättömyyden. Jeesus liittää lähetyskäskyssä synninpäästön evankeliumin vastaanottamiseen eli uskoon tulemiseen. Anteeksiantamus annetaan täydellisenä, kun ihminen kääntyy Herran puoleen. Tätä seuraa jatkuva anteeksiantamuksessa eläminen. Rippi (synnintunnustus ja -päästö) onkin tarpeellinen osa evankeliumiin juurtumisessa: syntinen tarvitsee yhä uudelleen korvin kuultavaa sanaa anteeksiantamuksesta omalle kohdalleen.

Synnintunnustus tapahtuu ensisijaisesti Jumalalle ja päästösanat ovat hänen Jumalan itsensä sanoja.  Pohjimmiltaan kysymys on aina Jumalan ja ihmisen välisestä suhteesta, jonka synti on rikkonut. Tämän rikkouman Jumala on valmis korjaamaan (1 Joh 1:9). Julistaja on vain instrumentin asemassa. Rippiä teksti ei rajaa vain harvoille kuuluvaksi vallaksi ja tietyksi instituutioksi, vaan oikeutus annetaan kaikille opetuslapsille eli Kristuksen seuraajille. Sen käyttö on vakava ja vastuullinen asia, mutta täysin mahdollinen jokaiselle, joka asiallisesti ja nöyrästi siihen suhtautuu evankeliumin ja Pyhän Hengen mukaisesti. Samalla se on maailman tärkein ja iloisin tehtävä, mitä ihmiselle on koskaan suotu.

 

Johtopäätöksiä

Jeesuksen antama rauha on välttämätön edellytys lähetyskäskyn toteuttamiseksi, sillä hänen rauhansa auttaa kestämään kaikenlaisia olosuhteita. Sen perusta on Kristuksessa ja Jumalan sanassa. Vaikka lähetystehtävä on ihmiselle täysin mahdoton, tämä inhimillisesti mahdoton tehtävä sisältönsä ja olosuhteittensa puolesta mahdollistuu Pyhän Hengen persoonallisessa läsnäolossa ja ohjauksessa. Hän on kyvykäs ja täynnä mahdollisuuksia. Avainasemassa on evankeliumin ytimen oikea ymmärtäminen: kyseessä on syntien anteeksiantaminen ja sen julistaminen Jeesuksen nimessä.

Tehtävä on äärimmäisen vastuullinen. Viime kädessä vastuu on Jumalalla, koska hän on ottanut ”riskin” käyttäessään meitä vajavaisia ja syntisiä ihmisiä jumalallisessa tehtävässä eli syntien päästämisessä ja pidättämisessä. Tahallisissa väärinkäytöksissä vastuu on ihmisellä, vaikka nekin saa synnintunnon painaessa tuoda Herralle. Lähettiä ei ole jätetty oman kyvykkyytensä tai itsekkyytensäkin varaan, vaan Jumalan. Hän voi korjata mahdolliset virheemmekin, joita varmasti tulee. Koskeehan evankeliumi samalla sen palvelijaa – hän saa toimia armon varassa.

Lähetystyöntekijä ja Herran todistaja eivät leiki Jumalaa vaan ovat hänen työtovereita kuten Paavali sanoi: ”Hänen työtovereinaan me myös kehotamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi” (2 Kor 6:1). Tässä työtoveruudessa saamme maistaa Herran hyvyyttä ja jakaa sitä toisille: ”Sillä me olemme me olemme Kristuksen tuoksu Jumalalle sekä pelastuvien että kadotukseen joutuvien joukossa: näille tosin kuoleman haju kuolemaksi, mutta noille elämän tuoksu elämäksi. Ja kuka on tällaiseen kelvollinen?” (2 Kor 2:15-16), toteaa ja ihmettelee pakanoiden apostoli Paavali, joka on lähetystyöntekijöiden suuri esikuva. Häntä seuraten saamme palvella Herraa ja lähimmäisiämme armon evankeliumin ja Pyhän Hengen johdatuksen mukaisesti ja varassa.

 

 

YHTEENVETO

Lähetyskäsky on Uuden testamentin neljässä evankeliumikirjassa yllättävän keskeinen ja antoisa aihe. Se kätkee sisälleen syvyyttä ja laajuutta, jossa riittää pohdittavaa ja pureskeltavaa koko elämäksi. Silti siinä on pähkinänkuoressa koko Raamattu, Jumalan olemus ja tahto, sekä ihmisen perustehtävä. Kukin evankeliumiteksti antaa oman näkökulmansa lähetyskäskyyn tavalla, jota ei voi sivuuttaa.

Lähetystyöntekijän ja jokaisen uskovan perustyökaluja ovat Raamattu, evankeliumi ja lähetyskäsky. Samalla ne ovat oman elämän ja persoonan perusta. Kohdatessaan haasteita ja vaikeitakin kutsumukseensa liittyviä kysymyksiä hän saa ammentaa näistä viisautta, voimaa, kestävyyttä ja lohdutusta.

 

Matteus
Kohdatessaan kysymyksen tehtävänsä oikeutuksesta lähetyskäskyn palvelija saa nojautua Jeesuksen kuninkaalliseen arvovaltaan ja valtuutukseen (Matteuksen evankeliumi). Hän saa astua kaikkien kansojen keskelle tehdäkseen heistä Kristuksen opetuslapsia kasteen ja opetuksen kautta. Kuninkaallisesta asemastaan huolimatta lähetetyn tehtävänä on toimia palvelijana toisinaan hyvinkin vaikeissa olosuhteissa. Niissä itse Herra on hänen kanssaan joka päivä lupauksensa mukaan.

Markus
Pohtiessaan omia vaikutusmahdollisuuksia evankeliumin työssä Herran lähettämä saa muistaa, että tarvittava muutosvoima nousee evankeliumista eikä hänestä (Markuksen evankeliumi). Tärkeää on pitäytyä Sanan mukaisessa saarnassa eli Kristus-julistuksessa, jossa lain ehdottomuus ja evankeliumin ihanuus säilyvät aitona. Evankeliumin ytimenä on Jeesuksen persoona ja työ, erityisesti risti ja ylösnousemus, sekä hänen merkityksensä kaikille ihmisille. Oikea evankeliumi antaa sen vastaanottajalle koko pelastuksen sen kaikkine vivahteineen. Julistajan tulee olla tietoinen siitä, että evankeliumi ei kelpaa kaikille; silti siinä on iäinen ja ajallinen voima. Lähetin omasta heikkouden kokemuksesta huolimatta evankeliumi pysyy vahvana ja vaikuttavana.

Luukas
Evankeliumin luotettavuus nousee Kirjoituksista (Vanha testamentti), historiallisista todistajista ja Jumalasta (Luukkaan evankeliumi). Kirjoitukset ovat ihmisen ulkopuolella oleva Jumalan ilmoitus, jossa Jeesuksen tulemus ja tehtävä oli ennustettu ja selitetty tarkasti vuosisatoja etukäteen. Toteutuneet tapahtumat ja vaikutukset talletettiin Uuteen testamenttiin. Kristinusko ei syntynyt opetuslasten päähänpistosta. Se ei ollut hieno idea vaan historiallinen tosiasia, jolla on ratkaiseva merkitys jokaisen ihmisen kohdalla. Historiallisen luotettavuuden vahvistivat lukemattomat silminnäkijätodistajat.

Kirjoitusten ja historian ytimessä on Kristus, pelastava välimies ja Jumala. Hän sovitti syntimme kärsimyksensä kautta ristillä ja nousi sen vakuutena kuolleista kolmantena päivänä. Evankeliumin sanoman eli Jeesuksen vastaanottaminen tuo parannuksen ja syntien anteeksisaamisen. Sanomaa vievät eteenpäin Jeesuksen todistajat julistuksen ja elämänsä kautta. Todistajien ketjuun on liittynyt miljoonia Kristuksen kohdanneita ihmisiä kautta maailman. Evankeliumin perimmäisenä takuumiehenä ja moottorina on luvattu ja vuodatettu Jumalan Henki. Evankeliumi kuuluu kaikille, ja on universaali ja yleispätevä Jumalan ilmoitus ja teko ihmisen pelastumiseksi.

Johannes
Jumalallisen tehtävän edessä ihminen tuntee pienuutensa. Kuka kykenee tällaiseen tehtävään – julistamaan syntejä anteeksi tai pidättämään ne? Vastaus on kytketty Pyhän Hengen läsnäoloon ja johdatukseen, sekä evankeliumiin (Johanneksen evankeliumi). Lähetti saa toimia Jumalan rauhan ja armon varassa. Hänen lähettäjänsä kantaa päävastuun kaikesta ja johtaa pelastavaa toimintaa. Jokainen uskova on Jumalan työtoveri, ja siinä ominaisuudessa hän saa julistaa armon tai pidättää sen. Viime kädessä kyse on Jumalan ja kuulijan välisestä suhteesta, joka on Jumalan varassa eikä lähetin.

 

Kiteytettynä

Lähetyskäsky on johdattanut meidät evankeliumin ja sen julistamisen äärelle ja syvyyksiin. Jeesus Kristus maailmankaikkeuden Kuninkaana lähettää meidät viemään ilosanomaa hänestä. Sanoman voima on siinä itsessään; se pelastaa. Evankeliumi on luotettava ja varma, eikä se kaadu ihmisten heikkouteen tai syntisyyteen, vaan on lääke juuri tähän ongelmaan. Jumalan Henki vastaa sen toteuttamisesta suvereenisti.

 

Sovellettuna itseemme

Lähetystyöntekijä ja jokainen Herran oma saa elää evankeliumista, perustautua sen varaan ja toimia sen mukaisesti. Hänen syntisyytensä, heikkoutensa, ajoittainen epäuskonsa, ymmärtämättömyytensä eivätkä pelkonsakaan ole esteitä. Niistä huolimatta ja niiden keskellä toimii ikiaikojen Jumala tahtonsa mukaan. Hänen käsivarsillaan lähetti saa elämässään ja tehtävässään kokea armoa ja huolenpitoa, kuritusta ja kasvatusta, rakkautta ja hellyyttä, johdatusta ja uskonaskelissa kulkemista, voittoja ja inhimillisiä tappiota. Vaikka pimeys toisinaan saartaisikin, Jeesus on kanssamme.

Siunausta elämänmittaiselle matkallesi. Olkoon Herra kanssasi ja täyttyköön Jumalan tahto kohdallasi hänen armonsa mukaisesti! Täyttyköön lähetyskäsky viimeistä piirtoaan myöten.

 

Voittoisa näkymme

”Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli suuri joukko, jota kukaan ei voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä, ja he seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkeisiin vaatteisiin, ja heillä oli palmut käsissään, ja he huusivat suurella äänellä sanoen: ’Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta’.” (Ilm 7:9-10)

 

 

LÄHETYSKÄSKY EVANKELIUMEISSA

”Jeesus tuli heidän tykönsä ja puhui heille ja sanoi: ’Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.’” (Matt 28:18-20).

”Ja hän sanoi heille: ’Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä, nostavat käsin käärmeitä, ja jos he juovat jotain kuolettavaa, se ei heitä vahingoita; he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi.” (Mark 16:15-18)

”Ja hän sanoi heille: ’Niin on kirjoitettu, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista, ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista. Te olette tämän todistajat. Ja katso, minä lähetän teille sen, jonka minun Isäni on luvannut; mutta pysykää tässä kaupungissa, kunnes teidän päällenne puetaan voima korkeudesta.’ ” (Luuk 24:46-49)

”Niin Jeesus sanoi heille jälleen: ’Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät’. Ja tämän sanottuaan Jeesus puhalsi heidän päällensä ja sanoi heille: ’Ottakaa Pyhä Henki. Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt.’ ” (Joh 20:21-23).