JÄLJET
Laulu: Lamppukaanon
”Sinun sanasi on lamppu, joka valaisee askeleeni. Se on valo minun matkallani.”
Säv. Heini Kataja-Kantola, san. Psalmista 119
Jälkiä maassa…
Jumalan jäljet maassa ovat ihmeelliset. Jumalan hyvyydessään luoma luonto kaikessa kauneudessaan ja monimuotoisuudessaan, karuudessaan, runsaudessaan, kuivuudessaan ja toisaalta pauhaavine vesineen on niin suurenmoista, että ihminen pysähtyessään sen ääreen voi vain hämmästellä ja kiittää Jumalaa saadessaan olla osa Jumalan suunnitelmaa. Suuren keskellä ihminen on pieni mutta silti Jumalalle niin ainutlaatuinen ja rakas.
Ihmisetkin jättävät monenlaisia jälkiä. Ihan konkreettinen jälki jää, ainakin hetkeksi, kuljetusta matkasta. Ruohon korsi taittuu, herkkiä kasveja taipuu, joskus taittuu, hiekalle jää paljaastakin jalasta jälki, usein toisen ihmisen tai eläimen jalanjäljen viereen.
Kengät jalassamme jättävät sileän tai karhean jäljen, joskus uurteisenkin. Kumisaapas muodostaa tukevan jäljen ja lapsen jalassa hienot nahkaiset tai kankaiset kengät jättävät kevyen jäljen niin nopeasti, ettei niitä aina ehdi nähdäkään, kun jo lapsen vikkelät jalat ovat siirtyneet muualle.
Jälkiä sydämissä…
Olet varmaankin käynyt tai ollut sellaisessa maassa tai paikassa, jonka sanotaan jättävän lähtemättömän jäljen sydämeen. Jotain sellaista, jonka muistaa kauan ja josta haluaa kertoa ilolla toisille.
Kenties olet tavannut ja tutustunut ihmiseen, joka jätti sinuun yhtä lailla lähtemättömän jäljen. Muistelet noita tapaamisia ja hetkiä ilolla. Ehkäpä opit häneltä jotain, mitä et ollut huomannut aiemmin, tai sitten olit toivonut, miten hauskaa olisi oppia juuri tuo eteen tullut asia.
Me kaikki, sinäkin, jätämme itsestämme jäljen. Tahdoimmepa tai emme. Suhteemme Pyhään Jumalaan, uskomme, uskonkäsityksemme, uskonelämämme ja halumme kuulua seurakunnalliseen elämään tekevät meistä osallistujia, jotka jättävät yhteisömme ja kanssaihmistemme sydämiin jälkiä. Nämä jäljet vaikuttavat aina uusissa kohtaamisissa ja palvellessamme Jumalaa ja ihmisiä.
Omat perinteemme ja yhteiskuntamme arvot, tavat, koulutus ja lait sekä oma synnynnäinen luontomme muokkaavat nekin käyttäytymistämme ja toimintaamme. Sen myötä välitämme itsestämme arvojamme ja käytösjäljen niin olemuksellamme, sanoillamme kuin ilmeillämme. Usein se jälki jää ihmisten mieleen pitkäksi aikaa, vaikuttaen kenties myös omaan kuvaan itsestämme, kun peilaamme itseämme toisten suhtautumisessa meihin.
Ei siis ole liioiteltua sanoa, että ensimmäiset kymmenen sekuntia uusien ihmisten tapaamisessa ovat meistä paljon kertovia. Toivottavasti nuo kohtaamiset tuovat hyvää.
Maailman vai Jeesuksen jäljissä…
Maailma pyrkii vaikuttamaan meihin Jumalalle rakkaisiin monin keinoin. Se jättää jokaiseen jonkinlaisen jäljen, sillä emme ole yksilöinäkään irrallisia ympäröivästä kokonaisuudesta. Eikä tarvitsekaan, sillä tämän maailman ihmisten ja rakenteiden keskellä me elämme.
Olemme kuitenkin saaneet Jumalalta valinnanvapauden: elämmekö maailmasta ja sen houkuttelevista riennoista vai valitsemmeko parhaimman vaihtoehdon. Elämmekö kaikesta, jota kiinnostaa katsella ja jota haluamme omistaa ja koskettaa vai onko valintamme seurata Jeesusta Kristusta ja Hänen valmistamaansa tietä tässä elämässä! Saamme rukoilla Häneltä viisautta tehdä oikeita valintoja ja voimaa vastustaa vääriä kutsuja ja houkutuksia.
Jeesus itse maan päällä eläessään kulki pitkiäkin matkoja jalan. Hän kulki pölyisiä teitä, kivikkoisia rantoja, korkeita metsäisiä rinteitä jalan, välillä leväten vesien äärellä tai ystävien kodeissa ja synagogissa. Hän kulki sandaaleissa, joskus ehkä ilmankin.
Hänen aikalaisensa saivat kulkea Hänen askelissaan, kirjaimellisesti. Jeesus itse ja hänen rakkautensa, sanansa, opetuksensa ja siunauksensa jäivät näkyväksi ja ne näkyvät yhä. Ovi, josta Hän kulki, jäi avoimeksi kaikille kutsutuille ja Häneen uskoville. Me saamme kulkea hänen jälkiään myöten perille asti.
Jeesuksen jäljet eivät katoa tuuleen tai huuhtoudu veteen, vaan ovat tallentuneet uskovan elämään syvästi. Onhan Jeesus itse tie, totuus ja elämä! Eikä kukaan pääse Isän luo muutoin kuin Jeesuksen kautta. (Joh 14: 6). Hän tuli valmistamaan tien ja paikan perillä taivaassa. Näissä jäljissä saammekin askeltaa kaikkina päivinä Pyhän Hengen, meidän Puolustajamme ja Auttajamme vaikuttaessa ja ohjatessa.
Psalmi 121: 3-8
”Herra ei anna sinun jalkasi horjua, väsymättä hän varjelee. Ei hän väsy, ei hän nuku, hän on Israelin turva, hän on suojaava varjo, hän on vartijasi, hän ei väisty viereltäsi. Päivällä ei aurinko vahingoita sinua eikä kuunvalo yöllä. Herra varjelee sinut kaikelta pahalta, hän suojelee koko elämäsi. Herra varjelee kaikki sinun askeleesi, sinun lähtösi ja tulosi nyt ja aina.”
Rukous
Kiitos että katseellani saan tavoittaa taivasta, sydämestäni kiittää rukouksessa. Pyhä Jumala, kiitos että kannat ja viet, suojelet kulkumme. Auta näkemään avoimin silmin minkä tahdot ja kuulemaan äänesi. Siunaa aikamme täällä. Aamen.
Lastenohjaaja Merja Palokankare