POHJOISEN ISRAELIN HARJOITTAMA EPÄJUMALANPALVELUS, JERUSALEMIN TEMPPELI ETELÄISESSÄ JUUDASSA ja SUOMI

Israelin jakautuminen kahdeksi valtakunnaksi

Taustana on se, että Israelin valtakunta jakautui kahtia kuningas Salomon harjoittaman epäjumalanpalveluksen vuoksi. Hän menetti kansan kunnioituksen ja hänen poikansa Rehabeam halusi verottaa kansaa entistä ankarammin.

Israelin kansan kymmenen heimoa torjui Rehabeamin kuninkuuden ja otti kuninkaakseen Jerobeamin. Tämän Jumalan oli jo ennustanut profeetan kautta. Jerobeam kohtasi Herran profeetan Ahian (11:29-40). Profeetta otti viittansa ja repi sen kahteentoista palaseen. Niistä kymmenen hän antoi Jerobeamille sanoen:

”Minä repäisen valtakunnan Salomon kädestä ja annan sinulle kymmenen heimoa”.

”Näin tapahtuu siksi, että Israelilaiset ovat hylänneet minut ja palvoneet… epäjumalia… eivätkä ole noudattaneet minun lakejani ja määräyksiäni.”

”Jos olet kuuliainen kaikessa, vaellat minun teitäni ja teet sitä, mikä on oikein minun silmissäni, ja noudatat lakejani ja käskyjäni, minä olen sinun kanssasi ja rakennan sinulle pysyvän kuningashuoneen, ja anna sinulle Israelin.”

Pohjoisten heimojen valtakuntaa kutsuttiin tästä lähtien Israeliksi. Sen kymmentä heimoa hallitsi Jerobeam. Eteläistä Juudaa ja Jerusalemia hallitsi Salomon poika Rehabeam.

Jerusalem oli tietysti keskeinen, koska siellä sijaitsi Herran temppeli ja se oli ainoa oikea uhraamisen paikka kansan syntien edestä. Kuitenkin pohjoisen kuningas Jerobeam pelkäsi menettävänsä valtansa, jos hänen heimonsa olisivat yhä käyneet Jerusalemissa.

.

Pohjoisen Israelin harjoittama epäjumalanpalvelus ja luopumus

Niinpä Jerobeam kielsi kansaa menemästä Jerusalemin temppeliin. Hän asetti kaksi uutta uhripaikkaa. Tästä kerrotaan 1 Kuningasten kirja 12:26-33.

”Jos tämä kansa menee Jerusalemiin uhraamaan teurasuhreja Herran temppelissä, sen sydän kääntyy herransa Rehabeamin, Juudan kuninkaan puoleen ja kansa tappaa minut.”

”Kysyttyään neuvoa kuningas teetti kaksi kultaista sonnivasikkaa ja sanoi kansalle: ’Te olette jo tarpeeksi kulkeneet Jerusalemissa. Katso, Israel, tässä on sinun Jumalasi, joka on johdattanut sinut Egyptin maasta.’

Toisen vasikoista hän asetti Beeteliin ja toisen Daaniin. Tämä koitui synniksi, ja kansa kulki sen eteen aina Daaniin saakka. Hän rakensi myös uhripaikkoja kukkuloille ja asetti kansan keskuudesta papeiksi miehiä, jotka eivät olleet leeviläisiä.

Lisäksi Jerobeam järjesti suuren uskonnollisen juhlan, ”jonka hän oli omasta päästään keksinyt” (33), ja uhrasi uhreja epäjumalille.

Tätä perussyntiä kutsutaan Raamatussa ”Jerobeamin synniksi”. Se on luopumista Herrasta, hänen Sanastaan, temppelistä ja luvatusta Messiaasta, joka on ainoa tie Jumalan yhteyteen. Se on epäjumalien palvontaa ja loppumatonta, järkyttävää moraalittomuutta ja lapsiuhreja. Se on yhteyttä pimeyden voimiin ja niiden palvomista. Kaikki se alkaa ja kumpuaa siitä, kun ihminen kääntää selkänsä Jumalalle.

Tämä kaikki leimasi pohjoisen Israelin kuningaskunnan elämää koko sen olemassaolon ajan (yli 200 vuotta) ja koitui sille tuhoksi. Ajoittain Juuda kulki samoja polkuja ja lopulta täydesti, jonka seurauksena Jerusalemin temppeli tuhottiin ja kansa joutui pakkosiirtolaisuuteen.

.

Toisen Aikakirjan kuvaus pohjoisen Israelin ja eteläisen Juudan hengellisyydestä

Papit ja leeviläiset, joita asui kaikkialla Israelissa, tulivat kukin alueeltaan ja asettuivat Rehabeamin puolelle. Leeviläiset näet jättivät laidunmaansa ja perintömaansa ja lähtivät Juudaan ja Jerusalemiin, koska Jerobeam ja hänen poikansa olivat hylänneet heidät, eivätkä sallineet heidän pappeina palvella Herraa.

Jerobeam oli asettanut omia pappejaan palvelemaan uhrikukkuloilla ja uhraamaan pukkien ja sonnivasikoiden patsaille, jotka hän oli teettänyt.

Leeviläisiä seurasivat kaikista Israelin heimoista ne, jotka sydämestään antautuivat etsimään Herraa, Israelin Jumalaa. He tulivat Jerusalemiin uhratakseen Herralle, isiensä Jumalalle.

Näin he vahvistivat Juudan valtakuntaa ja tukivat kolme vuotta Rehabeamia, Salomon poikaa, sillä kolme vuotta he vaelsivat Daavidin ja Salomon teitä. (2 Aikakirja 11:13-17)

.

Profeetta Malakian kirja

• Poika kunnioittaa isäänsä ja palvelija herraansa. Mutta jos minä olen isä, missä on minun kunnioitukseni? Ja jos minä olen Herra, missä on minun pelkoni? sanoo Herra Sebaot teille, te papit, jotka halveksitte minun nimeäni. (1:6)
• Papin huulilta tulee löytyä tieto. Hänen suustaan etsitään opetusta, koska hän on Herran Sebaotin sanansaattaja. (2:7)

.

Suomen kansan ja kirkon luopumus

Vanhan testamentin tapahtumat kuvaavat ihmisen ja Jumalan kansan jatkuvaa luopumusta mutta samalla Jumalan armollisia pelastustekoja. Mikäli ihminen tai kansa ei suostu pelastettavaksi, se tuhoutuu. Niin on tapahtunut monen ihmisen ja kansan kohdalla.

Jumala osoittaa pitkämielisyytensä ja antaa vuosien, vuosikymmenten, jopa vuosisatojen ajan aikaa parannuksen teolle. Esimerkiksi Jerobeam sai hallita 20 vuoden ajan. Pohjoisen Israelin valtakunnan aika oli kaikkiaan 208 vuotta, vaikka se eli jatkuvassa ja todella vakavan räikeässä epäjumalanpalveluksessa (930 – 722 eKr.). Mutta kerran tuo armonaika päättyy.

Suomen kansa on saanut kokea monia herätyksen aikoja, joista elävänä muistona ja merkkinä on keskellämme viisi herätysliikettä sekä monia vapaiden suuntien seurakuntia.

Viimeisimmät isommat herätykset on koettu 1960-luvulla, jolloin ns. viides herätysliike syntyi. Sen jälkeen on toki ollut Pyhän Hengen liikehdintää mm. 1980-luvun vaiheissa.

Kansamme on saanut sotien jälkeen kokea valtavan hyvinvoinnin ajan. Jumala on siunannut ylenpalttisesti. Kuitenkaan mikään hyvä ei ole kääntänyt kansan sydämiä Herran puoleen. Päinvastoin. Kansa ja sen johto kuvittelee, että kaikki on ihmisen käsissä.

Suomen kansan ja kirkon luopumus Herrasta ja Sanasta on ollut kiihtyvää ja radikaalia. Se on Jerobeamin tavoin rakentanut epäjumalien palvontapaikkoja ja hylännyt ainoan Herransa ja hänen temppelinsä, Kristuksen Jeesuksen. Se väheksyy Jumalan sanaa ja rikkoo kaikki käskyt ja vääristää Herran luomistyön ja elämänlain periaatteet.

Syvimmältään elämässä on kyse vain kahdesta eri uskosta ja tiestä. Joko palvelemme elävää Jumalaa hänen tahtonsa mukaan tai sitten epäjumalia, olkoonpa niillä mikä nimi tahansa.

Israelin kansalla oli vain yksi temppeli ja uhripaikka. Se oli Jerusalemissa. Samoin Jeesus Kristus on ainoa tie Jumalan yhteyteen.

Mutta moni piispa, pappi ja työntekijä, luottamushenkilö ja seurakuntalainen harjoittaa itämaista uskontoa, joogaa, mietiskelee buddhalaisittain, turvautuu pimeyden voimiin ja okkultismiin. Moni on vapaamuurari.

Tällainen uskontojen sekoittaminen on synkretismiä, jota etenkin kuningas Salomo harjoitti tuhoisin seurauksin. Siinä otetaan aineksia ja tapoja eri puolilta.

Synkretismi on myrkyn sekoittamista veteen. Jo pieni määrä myrkkyä vedessä tekee siitä tappavaa. Juuri siitä on kyse synkretismissä, johon lankesi Salomo, koko pohjoinen Israel ja aikamme liberaalit luopiokirkot.

Kirkkoja hallitseva liberaaliteologia on sielunvihollisen ikuinen valituslaulu: ”Onko Jumala todella sanonut? Ei ole. Tehkää vastoin Jumalan sanaa, niin löydätte onnen ja autuuden!”

Liberaaliteologit käyttävät Raamatun tuttuja sanoja kuten Jumala, Kristus ja rakkaus, mutta antavat niille humanistisen, täysin ei-kristillisen sisällön. Todellisuudessa he nostavat ihmisen Jumalan paikalle ja tekevät Jumalasta syntisen ihmisen kuvan. Rakkaus on syntisen ihmisen mielihaluja ja niiden täyttämistä.

Tällainen ei ole se Kristuksen kirkko. Se on rappion, luopumuksen ja pimeyden palvelija. Vapahtajamme Jeesuksen seurakunnasta, Jumalan kansasta on vain rippeet jäljellä. Monet papit ja työntekijät eivät usko Raamatun Jumalaan ja Jeesukseen. He ovat kuin Jerobeamin papit, jotka eivät olleet oikeita Jumalan pappeja, leeviläisiä.

Milloin kuulit, että johtavat papit ja piispat ovat kehottaneet turvautumaan Jeesukseen, lukemaan Raamattua ja seuraamaan sen opetuksia? Niinhän Jeesus käski lähetyskäskyssä. Miksi kirkko ei tottele Herraansa? Uusi testamentti on täynnä varoituksia eksytyksestä.

Edessämme on elämän laki: Hengellistä luopumusta ja rappiota seuraa moraalinen, poliittinen, taloudellinen ja sotilaallinen rappio ja tuho. Tällä tiellä olemme Suomen kansana.