JEESUKSEN VERTAUS: Palveleva isäntä ja uskolliset palvelijat

Tämä vertaus luetaan kirkkovuoden toisena adventtina (2. vuosikerran teksti). Sen aiheena on Kristuksen tuleminen kunniassaan aikojen lopulla. Tämän ilmaisee nimitys adventus glorificationis. Seurakunnan tulee kärsivällisesti kilvoitellen odottaa Kristuksen tuloa. Keskelle hätää ja syyllisyyttä seurakunta on saanut lupauksen pelastuksen ajasta. Tämä lupaus täyttää sen toivolla ja ilolla.

.

EVANKELIUMI: Luuk 12:35-40

Jeesus sanoo:
”Pitäkää vaatteenne vyötettyinä ja lamppunne palamassa. Olkaa niin kuin palvelijat, jotka odottavat isäntäänsä häistä valmiina heti avaamaan oven, kun hän tulee ja kolkuttaa. Autuaita ne palvelijat, jotka heidän herransa palatessaan tapaa valvomasta! Totisesti: hän vyöttäytyy, kutsuu heidät pöytään ja jää itse palvelemaan heitä.

Autuaita nuo palvelijat, jos hän tapaa heidät näin valvomasta, tulipa hän ennen sydänyötä tai sen jälkeen! Ymmärrättehän, että jos talon isäntä tietäisi, minä yön tuntina varas tulee, hän ei antaisi murtautua taloonsa. Olkaa tekin valmiit, sillä Ihmisen Poika tulee hetkellä, jota ette aavista.”

.

OPETUS

Yleistä vertauksesta

Luukkaan evankeliumissa käsillä oleva vertaus nivoutuu osaksi Jeesuksen laajempaa opetusta. Luukkaan luvussa 12 on Jeesuksen opetusta mm.

• Itsekkyyden ja rikkauden turmiollisuudesta
• Jumalan huolenpidosta
• Palvelevasta, anteliaasta ja uhrautuvasta rakkaudesta
• Vertaus palvelijoista ja isännästä; vertaus on siirtymä palvelusta Jeesuksen 2. tulemukseen
• Vertaus huonosta, pahasta palvelijasta.

Matteuksen evankeliumissa tämäntyyppiset vertaukset kuuluvat Jeesuksen opetukseen hänen toisesta tulemuksestaan (luvuissa 24 ja 25). Luukkaan kerronnassa puolestaan korostuu palvelijoiden tehtävä. Siinä aivan erityisellä tavalla isäntä itse antaa ainutlaatuisen kuvan ja mallin vilpittömästä, nöyrästä palvelemisesta.

Vertauksessa toistuu tietty kerroksellisuus, joka kertoo sen tarkasta, tarkoituksenmukaisesta rakenteesta, toistoista ja korostuksista. Ne eivät aukene meille länsimaisille lukijoille, koska ajattelumme perustapa ja oppikirjojemme rakenne on aivan toisenlainen.

Me etsimme teoreettista, loogista opetusta, jota vertaus täydentää ja selittää esimerkinomaisesti. Lähi-idän ihmiselle itse vertaus on voimallinen, kokonaisvaltainen pääopetus, joka koskettaa ihmisen sisintä ja avaa opetuksen syvällisellä, helposti muistettavalla ja sovellettavalla tavalla.

Vertauksen päähenkilöt

Vertauksessa on kaksi päähenkilötahoa:

• Isäntä, joka tuli kotiin yllättäen ja poikkeuksellisella tavalla ja joka alkoi palvella työväkeä.
• Palvelijat, jotka odottavat isännän palaamista hääjuhlista. Jos he olisivat valppaina ja hoitaisivat tehtäviään niin kuin pitääkin, heidät palkittaisiin.

Vertauksen isäntä edustaa Jumalaa. Palvelijat ovat kansaa, jota oli kokoontunut kuulemaan Jeesusta. Luukkaan mukaan heitä oli tuhatmäärin (12:1).

Kuulijat voi jakaa kahteen eri ryhmään, kun asetamme rinnakkain tämän ja seuraavan vertauksen, joka kertoo pahoista palvelijoista. Toiset olivat uskovia, mutta toiset joko välinpitämättömiä tai uskonnollisia oman edun tavoittelijoita, jotka pitivät ylimielisesti kiinni eduistaan.

Kehotuksia palvelijoille

Vertauksessa Jeesus kehottaa palvelijoita toimimaan kolmella keskeisellä tavalla:

1. Olemaan valmiita ahkeraan työntekoon ja palvelemiseen = Pitäkää vaatteenne vyötettyinä!
2. Valvomaan moraalisesti ja hengellisesti = Olkoon lamppunne palamassa!
3. Odottamaan innokkaasti Herran paluuta.

Vaatteiden vyöttäminen merkitsi matkan tai työn aloittamista. Pitkä, lähes maahan asti ulottuva päällysvaate sidottiin lanteille (kupeelle) narulla tai vyöllä. Pitkällä kaavulla ei voinut tehdä työtä tai kulkea pitkää matkaa. Sen liepeet piti nostaa ylös ja sitoa vyötärölle.

Lampun valoa tarvittiin illan pimeydessä, joka alkoi noin klo 19. Lamppu oli vaikea sytyttää pimeässä, joten se piti pitää palamassa koko yön. Se oli tärkeä tehtävä.

Odottamista tarkoittava sana voidaan kääntää innokkaana, luottavaisena odottamisena. Se ei ole passiivista, väsähtänyttä odottamista kuten vaikka bussipysäkillä seisomista työpäivän jälkeen.

Shokeeraava isäntä

Meille länsimaisille lukijoille vertauksen kuvaus näyttäytyy melko tavanomaiselta. Isäntä menee häihin, palaa sieltä kotiin, tulee sisälle hissun kissun ja on kiltillä päällä, kun antaa vähän ruokaakin.

Mutta Lähi-idän kulttuurin keskellä eläville kertomuksessa on todella hätkähdyttäviä, shokeeraavia piirteitä. Isäntä toimii tavalla, jolla kukaan isäntä ja ylhäinen ei koskaan toimi.

Äkillinen, yllättävä lähteminen häistä

Vertauksen isäntä oli mennyt hääjuhliin ajan tavan mukaisesti. Häät kestivät usean päivän ja vieraat viipyivät siellä pitkään. Poikkeuksellista oli nyt se, että isäntä lähtikin kesken kaiken pois hääjuhlasta. Sitä kuvaa tekstin kirjaimellinen sanamuoto: lähteä = riistäytyä vapaaksi.

Isäntä lähti kesken ja se herätti suurta huomiota. Häntä pidäteltiin ankarasti: Ethän sinä nyt voi lähteä! Mikä on? Vastahan aloitettiin. Isännän lähtö oli hyvin yllättävä ja dramaattinen. Hän joutui suorastaan repäisemään itsensä irti hääjuhlasta.

Mutta miksi isäntä lähti?

Vertaus antaa yhden vastauksen. Hän halusi huolehtia palvelusväestään. Syy on poikkeuksellinen. Kukaan isäntä ei huolehdi palvelusväestä kesken hääjuhlan eikä muutenkaan. Sehän oli palvelusväen tehtävä pitää huolta talosta, jotta isäntä saisi osallistua juhlaan täysimääräisesti.

Vertauksen kuvauksen tavoin Jeesuksen paluu aikojen lopulla tapahtuu hyvin yllättäen ja äkisti. Me emme voi tarkasti laskelmoida sen toteutumisen hetkeä. Isäntä palasi kesken kaiken ja yllätti koko talonväen. Juuri niin Jeesus opetti puhuessaan tulemuksestaan Nooan päivien valossa:

Mutta siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivasten enkelit, eikä Poika, vaan Isä yksin. 
     Sillä niin kuin oli Nooan päivinä, niin on Ihmisen Pojan tulemus oleva. Sillä niin kuin ihmiset olivat niinä päivinä ennen vedenpaisumusta: söivät ja joivat, naivat ja naittivat, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin, eivätkä tienneet, ennen kuin vedenpaisumus tuli ja vei heidät kaikki; niin on myös Ihmisen Pojan tulemus oleva.
     Silloin on kaksi miestä pellolla; toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään. Kaksi naista on jauhamassa käsikivillä; toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään. Valvokaa siis, sillä ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee. (Matt 24:36-42)

Hiljainen kotiintulo

Suomalaisittain isännän tulo kotiin hipihiljaa on ymmärrettävää. Moni humaltunut haluaa hiipiä sisään niin, ettei herätä toisia, välttääkseen nuhteet ja riidat. Jotkut taas tulevat ovet paukkuen ja pistävät täyden hulinan ja öykkäröinnin päälle.

Taloa kiersi muuri ja muurissa oli vankka, suuri ovi, jossa oli myös pienempi kulkuovi. Jos isäntä huutaisi, hän joutuisi huutamaan tullakseen huomatuksi niin kovin, että koko talo heräisi. Jos hän taas koputtaisi, siitä lähtisi hiljaisempi, mutta terävämpi ääni, jonka hereillä olevat palvelijat kuulisivat. Sitten isäntä voisi puhutella palvelijoita rauhallisella äänellä ja he avaisivat oven tutulle.

Tavallisesti, oikeastaan aina isäntä tuli juhlista niin remakasti, että kaikki sen varmasti kuulivat ja tulivat kuulemaan, millaista juhlissa oli. Osa myös pelkäisi, onko isäntä huonolla tuulella, väsynyt ja laskuhumalassa. Ei isäntä hiivi omaan kotiinsa. Hän on talon herra eikä mikään hiirulainen.

Isännän kotiintulo oli poikkeuksellinen. Isäntä ei ollut humalassa. Hän ei halunnut herättää koko taloa. Miksi näin? Koska hän ajatteli toisten parasta. Tavallinen isäntä ja ylhäinen ajatteli vain itseään. Siihen hän oli tottunut.

Sisältääkö hiljainen, salamyhkäinen kotiintulo viittauksen Jeesuksen toisen tulemuksen alkuvaiheeseen, jossa Kristuksen omat temmataan taivaaseen maailmalta salassa?

Tätä salaperäistä vaihetta seuraa Jeesuksen toinen tulemuksen kaikille näkyvä huipentuma: Herra palaa takaisin suuressa kirkkaudessa. Silloin ei koputella hiljaa vaan herätetään kaikki nukkuvat, jopa kuolleetkin! Silloin taivaat aukenevat, kun Herra saapuu pyhiensä kanssa.

Talon väki

Lähi-idässä tuon ajan mukaisesti talon väkeä oli monenlaista ja monen tasoista: 1) isäntä, 2) emäntä ja lapset, 3) tilanhoitaja, 4) työnjohtajat, 5) vakituiset palkkalaiset, 6) satunnaiset päivätyöläiset ja 7) palvelijat tai orjat.

Ylhäinen isäntä palvelee palvelijoita

Vertauksen hämmästyttävä sisältö huipentuu kerronnan edetessä. Ensinnäkin, isäntä poistui yllättäen kesken hääjuhlaa. Toiseksi, hän tuli hiljaisesti kotiinsa eikä herättänyt koko talonväkeä. Kolmanneksi, talon ylhäinen isäntä alkoi palvella talonsa ”halvinta” työväkeä eli palvelijoita.

Tällaista menettelyä ei tunnettu Jeesuksen aikana eikä tunneta nykyäänkään Lähi-idässä. Isäntä voi kyllä palvella vieraita mutta ei koskaan omia palvelijoitaan, saati orjia. Ei koskaan, ei milloinkaan!!!

Ylhäinen, kunnioitettu isäntä saapui kotiinsa ja kohtasi palvelijat, jotka valvoivat ja odottivat. Hän vyötti kupeensa ja käski palvelijoita asettumaan ruokapöydän ääreen triclinium-sohville kyljelleen, niille paikoille, joissa isäntä perheineen söi.

Kukaan palvelija ei voinut suostua sellaiseen. Se oli vaikeaa, vaikka isäntä vetoasi kuinka kovin. Todennäköisesti hänen piti suorastaan käskeä. Kulttuurisen tavan mukaan kukaan ei saa asettua isännän tai rabbin vakiopaikalle. Se oli siinä mielessä pyhä paikka.

Vaivautuneina ja hämmentyneinä palvelijat tekivät käskettäessä niin ja isäntä tarjoili heille ruokaa. Varmasti he olivat hyvin hiljaisia ja painoivat päänsä alas. Tällaista he eivät olleet koskaan kokeneet eivätkä edes kuulleet.

Tarjottava ruoka

Talossa oli kenties valmiina jotain isännälle itselleen, mutta ei kaikille palvelijoille. Mitä ruokaa isäntä siis alkoi tarjoilla? Ruuan valmistaminen näissä olosuhteissa ottaa ainakin puolipäivää. Etiopiassakin ruuan valmistus alkoi torikäynnillä, kanan kynimisellä ja useiden tuntien mittaisella kypsentämisellä.

Kuitenkin isännällä oli mitä tarjota. Mistä se oli yhtäkkiä tullut? Ilmeisesti isäntä oli pyytänyt hääjuhlasta monenlaisia maistiaisia mukaansa. Hän oli vedonnut kiireiseen lähtöönsä ja sitä hyvitelläkseen juhlien järjestäjät olivat antaneet runsaasti kotiin viemisiä.

Jälleen ylhäinen isäntä ajatteli poikkeuksellisella tavalla palvelijoitaan. Sen sijaan, että hän itse juhlisi ja päihtyisi juhlissa viimeiseen lasilliseen ja ruokamuruseen asti, hän lähti kesken pois ja halusi antaa palvelusväenkin nauttia hääjuhlan antimista.

Ylhäinen isäntä on kuva Jumalasta

Vertauksen kuvaus isännästä on hätkähdyttävä ja vastoin sitä, mitä ihmiset luontaisesti ajattelevat ja miten he toimivat kulttuurissaan. Yhtä hätkähdyttävä on vertauksen opettama kuva Jumalasta, jota isäntä kuvastaa.

Lakiuskonnoissa Jumalaa pidetään kunnian Kuninkaana ja ylhäisenä Herrana. Hän on pyhä tuomari, aina jalomielinen ja joskus myös armollinen. Häntä palvotaan ja ylistetään. Hänelle kuuluu kaikki kunnia. Hän käyttäytyy ja toimii asemansa mukaisesti.

Mutta nyt Jeesus opettaa, että Jumala on isäntä, joka vyöttää itsensä ja palvelee talonsa halvintakin väkeä. Jumala on isäntä, joka rakastaa jokaista.

Vaikka Jumala on ylhäinen Herra, hän palvelee syntisiä ihmisiä rakkautensa tähden. Sen hän tekee omaehtoisesti. Kukaan ei voi häntä siihen määrätä eikä kukaan voi häneltä sellaista vaatia.

Jumalan palvelevan rakkauden huipentumana on se, että hän tulee ihmiseksi Kristuksessa Jeesuksessa. Hän syntyy alhaiseen talliin, vaatimattoman perheen lapseksi. Hän kasvaa tehtäväänsä ja kulkee ympäri Israelia. Hän opettaa, parantaa, vapauttaa pahan vallasta ja antaa syntejä anteeksi. Hän siis palvelee juuri kuten vertauksen isäntä.

Mutta tämä ei riitä. Ihmisten keskelle tullut Jumala, Vapahtaja Jeesus Kristus kulkee ristintien, sovittaa syntimme ja nousee kuolleista avaten meille tien elämään. Jumala palvelee meitä uhrautuvalla rakkaudella. Tämä on jotain sellaista, jota kukaan ei olisi voinut edes aavistaa. Se on hätkähdyttävää. Emme edes saata sitä ymmärtää.

Tällainen on rakastava Jumala. Jeesus, hänen persoonansa, elämänsä, opetuksensa, palvelutyönsä ja ristinkuolema ovat syvin kuva Jumalan rakkaudesta ja pyhyydestä.

Osallisuus hääjuhlan antimista = pelastus

Kun palvelijat pääsivät isännän pöytään nauttimaan hääjuhlasta tuoduista antimista, se on voimakas vertauskuva pelastuksesta. Messiaaninen juhla aikojen lopulla on syvin pelastuksen kuva juutalaisuudessa.

Sapatin juhla-ateriassa joku saattoikin huudahtaa: ”Autuas se, joka saa olla (juhla)aterialla Jumalan valtakunnassa” (14:15). Tärkeimpänä taustana messiaanisesta pelastuksen ateriasta oli profeetta Jesajan teksti:

Tällä vuorella Herra Sebaot valmistaa pidot kaikille kansoille, herkkuruokien aterian, valio-viinien juhlan: ydinrasvalla maustettuja herkkuja, kypsiä, kirkkaaksi seestettyjä viinejä. Tällä vuorella hän repäisee pois verhon kaikkien kansojen yltä, vaatteen, joka on levitetty niiden ylle.

Kuolema on nielty ainiaaksi. Herra Jumala pyyhkii kaikkien kasvoilta kyyneleet ja vapauttaa kansansa alennuksesta ja häpeästä kaikkialla maan päällä. Näin on Herra puhunut. 

Sinä päivänä sanotaan: ”Tämä on Jumalamme! Häneen me panimme toivomme, ja hän pelasti meidät. Tämä on Herra, häneen me kiinnitämme toivomme, iloitkaamme ja riemuitkaamme! Hän pelastaa meidät.” (Jes 25:6-9 + Psalmi 23:5)

Teksti oli hyvin tunnettu juutalaisten keskuudessa ja se korostaa absoluuttisella tavalla, että Jumalan valmistama juhla on tarkoitettu kaikille – ei vain juutalaisille vaan myös pakanoille, ei vain menestyneille vaan koko kansalle, joka on elänyt alennustilassa ja häpeässä!

Hämmästyttävää on se, että juutalaiset ja fariseukset antoivat profetialle tässä suhteessa täysin vastakkaisen merkityksen. Heidän mukaansa juhla-ateriasta saisivat nauttia vain tosihurskaat juutalaiset. Uskonnollisista säädöksistä ja perinnäissäännöistä tietämätön rahvas jäisi ulkopuolelle. Pakanat jopa surmattaisiin pyhällä vuorella…

Tämänkaltaiset pimeät kuvitelmat Jeesus kumosi kerta toisensa jälkeen. Hän nosti valokeilaan juuri tavallisen kansan, sen heikoimmat jäsenet. Hän korotti lapsia, naisia ja pakanoita uskon esikuvaksi. Kaikki tämä raivostutti uskonnollisen ylhäisön, joka oli tottunut siihen, että heitä ihailtiin, kunnioitettiin ja palveltiin joka käänteessä. Heidän jumalansa ei nöyristellyt. He olivat tämän jumalan lapsia ja käyttäytyivät sen mukaisesti.

Mutta nytpä pyhä Jumala palvelee rakkautensa täyttämänä talonsa vähäarvoisimpia. He ovat osallisia pelastuksesta ja saavat nauttia hääjuhlan ihania antimia. Pelastuksen täyttymystä kuvastaa tulevat Karitsan häät.

Entä mitä isännän teko merkitsi palvelijoiden ihmisarvolle? Valtava arvonnousu! Vastaavasti Jeesus sanoi: te ette ole enää palvelijoitani vaan minun ystäviäni. Jumala antaa suunnattoman ihmisarvon jokaiselle ihmiselle, sinulle ja minulle.

Raamattu kumoaa eriarvoisuuden. Jokainen on yhtä arvokas riippumatta iästä, sukupuolesta, sosiaalisesta asemasta tai muusta sellaisesta. Samalla Jumala pitää kiinni luomistarkoituksestaan. Sukupuoli, ikä, persoona, kutsumus ovat itse kunkin kohdalla ainutlaatuisia ja niillä on oma syvä tarkoituksensa ja tehtävänsä. Jumala ei tasapäistä luomistyönsä rikkautta. Hän on syntiä vastaan, mutta aina luomansa ihmisyyden puolella.

Ehtoollinen

Vertauksen ylhäinen isäntä, itse Jumala palvelemassa palvelusväkeä ruokapöydässä on kuva pelastuksesta. Samalla se on ilmaus siitä, mitä tapahtuu ehtoollisessa ja mistä siinä on kysymys.

Ehtoollisessa Jumala palvelee meitä ihmisiä. Hän antaa meille taivaallista ruokaa ja juomaa, esimakuna tulevista Karitsan häistä. Siinä hän antaa itsensä meille. Jeesus vyöttää kupeensa, pesee opetuslasten jalat, ruokkii nälkäiset, parantaa sairaat, antaa ihmisarvon sen menettäneille, antaa synnit anteeksi ja kuolee ristillä puolestamme. Hän tekee meistä kelvollisia taivaan juhla-aterialle.

Pappikaan ei ole seurakunnan keskellä herra vaan palvelija Jumalan rakkauden ja tahdon mukaisesti. Hän jakaa leipää ja viiniä Kristuksen nimessä ja Hengessä Jumalan kansalle.

Palvelun malli

Meidät on luotu rakastamaan ja palvelemaan toinen toisiamme. Rakkaus on aina konkreettista. Toki siihen kuuluvat hyvät sanat ja lämpimät tunteetkin.

Palvelu ei ole nöyristelyä. Palvelemme rakkaudesta käsin, vapaaehtoisesti, sen mukaan, mikä on hyvää, viisasta ja rakentavaa. Kukaan ei voi käskeä palvelemaan, sillä se olisi orjuutta.

Palvelu ei ole yletöntä hyysäämistä. Jokaisen tulee kasvaa vastuuseen. Hetkellinen hemmottelu on tietysti sopivaa. Lapsen ja aikuisen rajana on juuri palveleva elämänasenne. Ihminen, joka ei kasva palvelemaan muita, pysyy ainaisena lapsena, usein kiukuttelevana sellaisena.

Palvelu on rakkautta. Vaikka ihminen saisi itselleen kaiken ja kaikki palvelisivat häntä, hän ei lopulta olisi onnellinen. Rakkaus on vuorovaikutusta, jossa me palvelemme toisiamme. Siinä saamme antaa ja ottaa vastaan. Vasta tällaisessa tasapainoisessa suhteessa ja elämässä olemme onnellisia, koska se on meihin syväluotu ominaisuus.

Olemme Jumalan kuvia. Koska Jumalan olemukseen kuuluu syvällisellä tavalla rakastava, vilpitön, omaehtoinen palveleva mielenlaatu, meidänkin tulee olla sellaisia.

Synti tekee meistä itsekkäitä. Se vangitsee meidät rakkaudettomuuteen ja kärsimykseen. Me emme halua palvella kuin tietyillä ehdoilla. Joko vain meitä palvellaan tai sitten teemme vastapalveluksia, jos itse saamme riittävästi hyötyä. Monista tehdään orjan kaltaisia palvelijoita.

Mutta synnin palkka on kuolema. Vain Jumala, meidän luoksemme tullut Vapahtaja voi vapauttaa meidät aitoon elämään ja rakkauteen. Palvelu on seuraus ja merkki siitä, että meidät on armahdettu ja vapautettu itsekkyyden orjuudesta Jumalan lasten vapauteen, jossa palvellaan kaikkia ihmisiä rakkaudesta käsin.

Palvelu on elämää ja rakkautta. Siihen meitä kutsutaan. Jumala tekee siitä meille elämäntavan. Siinä ei laskelmoida. Tämä oli myös se näkyvä jakoperuste, jonka mukaan ihmiset jaettiin kahteen ryhmään, lampaisiin ja vuohiin Kristuksen tuomioistuimen edessä.

Jumala palvelee meitä. Hänestä on kaikki. Hän itse ei tarvitse meiltä mitään, mutta hän on luonut meidät vuorovaikutussuhteeseen kanssaan. Hän jakaa kanssamme elämän pöydän. Hän palvelee meitä. Hän keskustelee kanssamme. Hän iloitsee, kun me iloitsemme ja olemme kiitollisia.

Näin Jumala antaa meille kaiken, jotta me voisimme kasvaa rakkaudessa ja muuttaa yksilöiden ja yhteiskuntien elämää. Tässä palvelutyössä saamme toimia persoonamme, kykyjemme ja lahjojemme, ja kutsumuksemme mukaisesti. Jumalan valtakunnassa ei ole työttömyyttä eikä köyhyyttä. Kaikille on jotakin ja kaikki jaetaan tasan.

Tähän meidät on kutsuttu. Jeesus kehottaa meitä pitämään vaatteemme vyötettyinä – olemaan aina valmiita palvelemaan. Ei itsemme totaalisesti uuvuttaen vaan sen voiman mukaan, mikä meille annetaan kunakin päivänä, armon varassa.

Hengellinen valvominen

Jeesus kehottaa meitä pitämään lamppumme palamassa. Vain valossa näemme yhtään mitään. Pimeässä olemme kuin sokeita. Valo kuvaa Jumalan läsnäoloa Sanassa ja Hengessä. Pimeys kuvaa synnin, pahan ja kuoleman valtaa.

Voimme kulkea elämäntietä vain Jumalan valossa. Pimeässä eksymme, joudumme alttiiksi vaaroille ja kuolemme. Pimeässä emme erota oikeaa ja väärää. Kaikki näyttää samalta.

Meidän tulee pitää lamppumme palamassa. Se tarkoittaa sitä, että luemme Jumalan sanaa, luotamme sen lupauksiin ja elämme sen ohjeiden mukaisesti. Meidän tulee osallistua seurakunnan elämään, nauttia ehtoollisen lahjasta ja rukoilla. Meidän tulee toteuttaa meille annettua kutsumusta ja palvella sen mukaisesti.

Lamppujen palamassa pitäminen on myös evankeliumin julistamista ja opettamista. Valo on vain meillä ja siksi on meidän vastuulla tuoda elämän valoa pimeyden, rakkaudettomuuden ja toivottomuuden keskelle.

Aikamme syvä pimeys

Elämme aikaa, jolloin pimeys kasvaa ja valon määrä vähenee. Vika ei ole valossa vaan siinä, että valoa pidetään yhä vähemmän esillä. Yhteiskunnassa kristinusko tosiasiassa kielletään sen kaikissa yhteyksissä. Kirkoissa Jumalan sana on yhä enemmän vaihdettu liberaaliteologian ja humanismin valheisiin. Kristillinen usko piilotetaan uskovien kotien seinien sisälle. Usko hiipuu ja valo vähenee.

Monet uskovat pelkäävät. Eturivin näkyvimpiä uskovia vastaan nostetaan syytteitä Raamatun opetusten esillä pitämisestä. Vielä nyt syytteet eivät mene läpi, mutta tarkoitus on pelottaa uskovia, vaientaa heidät ja leimata kristillinen usko jopa rikolliseksi. Elämme vakavaa aikaa.

Juuri tätä kaikkea Jeesus ennusti ja samalla rohkaisi meitä olemaan valon tuojia:

Autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni teitä solvaavat ja vainoavat ja valehdellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Sillä samoin he vainosivat profeettoja, jotka olivat ennen teitä.

     Te olette maan suola; mutta jos suola käy mauttomaksi, millä se saadaan suolaiseksi?
Se ei enää kelpaa mihinkään muuhun kuin pois heitettäväksi ja ihmisten tallattavaksi. Te olette maailman valkeus. Ei voi ylhäällä vuorella oleva kaupunki olla kätkössä; eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle, vaan lampunjalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville.
     Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa. (Matt 5:11-16)

Mutta kaikki tämä on synnytystuskien alkua. Silloin teidät annetaan vaivaan, ja teitä tapetaan, ja te joudutte kaikkien kansojen vihattaviksi minun nimeni tähden. Ja silloin monet lankeavat pois, ja he antavat toisensa alttiiksi ja vihaavat toinen toistaan. Ja monta väärää profeettaa nousee, ja he eksyttävät monta. Ja sen tähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus. Mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu. (Matt 24:8-13)

Mitä enemmän alistumme pimeydelle, sitä nopeammin se ottaa vallan. Olemme sodassa. Vihollinen ei anna armoa. Se valtaa joka ikisen neliömillimetrin, joka sille annetaan.

Pimeyden diktatuuri?

Natsit ottivat 1930-luvulla vallan ensin poliittisesti. Aika oli heille otollinen. Sitten he säätivät tarkat lait natsi-ideologian mukaisesti. Sen jälkeen he noudattivat virallisia lakeja ja jopa dokumentoivat joka ikisen murhan, jonka he tekivät ghetoissa ja keskitysleireillä. Natsit olivat todella lainkuuliaisia, mutta silti saatanan kätyreitä.

Tapahtuuko samaa juuri nyt Suomessa? Onko natsi-ideologia jossain määrin puettu liberaaleihin arvoihin, mutta päämäärä on sama: ihmisyyden tuhoaminen! Tapahtuuko sama prosessi: ensin muutetaan yleinen mielipide, otetaan poliittinen valta, säädetään lait ja sitten noudatetaan niitä?

Nyt saa tappaa terveet ja sairaat vauvat äitiensä kohtuihin. Avioliittoinstituutio pitää purkaa. Sukupuoli-identiteetti murretaan. Ei saa enää puhua pojista ja tytöistä. Seksuaali-identiteetti vääristetään ja homoseksuaalisuudesta tehdään ihanne. Siihen saa kuka tahansa kääntyä; se on muodikasta. Mutta takaisin heteroksi ei saa palata.

Huumeet pitää laillistaa. Eutanasialle pitää avata ovet. Lopulta se on keino poistaa liian vanhat, sairaat, vammaiset ja yhteiskunnan suurimmat viholliset eli uskovat. Eikö tämä ole todella sairasta ja elämänkielteistä? Eikö?

Liberaalien arvojen mukaisesti on tapettu jo yli 650 000 suomalaista lasta vuodesta 1970 alkaen, ts. noin joka kuudes lapsi. Vuosikymmenten aikana he olisivat perustaneet perheitä ja saaneet lapsia. Nyt meitä puuttuu pitkälti yli miljoona.

Olemme juuri tämän vakavan ongelman edessä. Väestörakenne on vääristynyt. Edessä on työvoimapula ja kyvyttömyys pitää huolta ikääntyvästä väestöstä. Tilalle tuodaan ulkomaalaisia, jotka eivät aina sopeudu ilmastoomme ja kulttuuriimme. Tämä tuo syviä ristiriitoja kansamme keskelle. Kaikki tämä synnin tähden.

Mutta kuka uskaltaa nostaa väestökadon syyn esille? Se olisi poliittinen itsemurha. Media lahtaisi tällaiset ihmiset, jotka sanoisivat totuuden. Juuri niinhän se nyt tekeekin. On hämmästyttävää, kuinka sokea pimeyden orja on aikamme media! Ja kuinka kirkko on hiljaa. Sen johto on täysin kyvytön ja saamaton. Osa jopa toimii liberaalin pimeyden airuena.

Kuinka syvää onkaan aikamme pimeys! Ja se pahenee jatkuvasti. Käsittämätön moraalinen kaaos on alkanut. Se heijastuu politiikkaan, lainsäädäntöön, talouteen ja kansainväliseen ilmapiiriin. Edessämme on mitä syvin pimeys. Sen ratkaisuksi tarjotaan liberaalia diktatuuria ja tiukkaa kontrolliyhteiskuntaa. Raamatun ennustukset toteutuvat kirjaimellisesti. Maailma on valmis viimeisimpien tapahtumien toteutumiselle.

On todella tärkeää pitää lamppumme palamassa. Vielä nyt voimme vaikuttaa jossain määrin. Mitä suuremmaksi käy pimeyden valta, sitä enemmän joudumme marginaaleihin ja maanalaisiin katakombeihin. Viime kädessä vain Jumala voi antaa herätyksen, joka murtaa pimeyden vallan.

Valon, elämän puolella

Kaiken pahan keskellä saamme muistaa, että me olemme aina valon, elämän puolella. Meillä ei ole mitään hävettävää. Me olemme liberaaleja arvoja vastaan, jotka turmelevat ihmisyyden.

Me pidämme ihmiselämää koskemattomana ja ehdottoman arvokkaana sen ensihetkistä aina luonnolliseen kuolemaan saakka.

Me pidämme poikien ja tyttöjen identiteetin puolta. Me ymmärrämme miehen ja naisen välisen avioliiton arvon turvallisena, suojattuna yhteiskunnan perusyksikkönä ja lasten parhaimpana kotina. Me ymmärrämme hyvän seksuaalisuuden merkityksen turvallisessa, suurimpaan rakkauteen sidotussa parisuhteessa miehen ja naisen välissä, avioliitossa.

Me vaalimme ihmisten terveyttä, jota huumeet ja alkoholismi tuhoaa. Me arvostamme vanhuksia, hoidamme sairaita ja annamme täyden ihmisarvon vammaisille.

Me emme pidä itseämme synnittöminä. Jokainen ihminen on yhtä arvokas syntisyydestään huolimatta.

Ihmisarvon perustana on se, että meidät on luotu Jumalan kuviksi, meidät on lunastettu Kristuksen ristillä ja meidän pyhitetään ja kirkastetaan uuteen elämään Jeesuksen ylösnousemuksen voimassa.

Uskovina olemme armon alla ja valon puolella, pimeyttä vastaan. Julistamme hyvää sanomaa todellisesta Jumalasta, elämästä ja ihmisyydestä!

Herran paluu odottaminen

Palvelusväen tuli pitää itsensä vyötettyinä, pitää lamppunsa palavina ja odottaa isännän paluuta, joka saattoi tapahtua yllättäen, pimeäänkin aikaan. Alkukielen termi viittaa innokkaaseen odottamiseen. Se ei ole negatiivista, tylsistynyttä eikä kärsimätöntä.

Kristillinen elämä on aktiivista elämää. Samalla on Herramme kohtaamisen ja paluun odottamista. Elämässä on tiiviyttä ja perspektiiviä. Olemme matkalla kohti suurinta mahdollista hyvää.

Ei-uskovan elämä kulkee kohti tuntematonta pimeyttä ja kadotusta. Aika kammottava visio!

Ei ihme, että ihmiset eivät halua ajatella kuolemaansa. Mutta totuuden torjuminen ei muuta totuutta. Ihminen voi pettää itseään, mutta ei muuttaa todellisuutta. Siinä käy huonosti.

Ihmisen elämällä samoin kuin koko ihmiskunnan elämänkaarella on alkunsa ja loppunsa. Käymme nyt kohti ajallisen loppua. Se päättyy ihmiskunnan totaaliseen moraaliseen romahdukseen, sotiin ja luonnon perinpohjaiseen järkkymiseen. Sen keskelle tulee Herra, joka toisaalta pysäyttää edessä olevan lopullisen tuhon viime hetkellä, mutta toisaalta tuo kaiken tuomiolle.

Kun nyt näemme pimeyden kasvavan, se kertoo siitä, että Herran tulemus lähestyy. Hän tulee pimeyden keskelle. Kun nyt kipuilemme pahan vallan keskellä, tiedämme, että Herra tulee tuomitsemaan kaiken oikeudenmukaisesti ja luomaan uuden taivaan ja uuden maan, jossa synti, pahuus ja kuolema eivät enää ole läsnä.

Kristuksen tulemus antaa meille voimaa. Kannattaa elää hyvin. Sen toki tiedämme monesta muustakin syystä. Herra on jo keskellämme ja meissä Pyhän Henkensä ja Sanansa kautta. Saamme elää turvallisessa uskonvarmuudessa ja pettämättömässä toivossa.

Entä milloin Herramme tulee? Vertauksessa isäntä saapui varsin yllättäen, keskellä yön pimeyttä. Kannatti olla valveilla. Silloin pääsi mukaan juhlapöytään.

Jeesus opetti tulemuksestaan lopunajallisissa puheissaan. Niissä hän kertoi, että tarkkaa hetkeä emme voi tietää. Silti Jeesus kuvasi suurempia tapahtumalinjoja ennen hänen paluutaan. Niitä näemme yhä enemmän ja voimakkaammin joka puolella maapalloa. Historian vakavat tapahtumat toistuvat yhä uudestaan yhä rajummin, mainittakoon niistä vaikkapa maailmansodat. Nyt ihmisen käsissä on aseet, joilla elämä voidaan tuhota parissa tunnissa koko maapallolta. Hetki on lähellä!

Opetuksissaan Jeesus viittasi juutalaiseen yövartioon ja yön tiettyihin hetkiin ja jaksoihin. Tuohon aikaan yö oli jaettu neljään vaiheeseen: ilta, keskiyö, päivänsarastus ja aamu. Hän saattaisi tulla milloin tahansa niiden aikana. Mekään emme tiedä Jeesuksen paluun tarkkaa hetkeä.

Kaikki tarkat ennustukset ovat valhetta. Niitä ovat viljelleet erityisesti jehovantodistajat ja monet ylikarismaattiset tahot. Vaikka ennustukset ovat osoittautuneet vääriksi, nämä väärät profeetat eivät ole ottaneet niistä vastuuta. Sen sijaan he suoltavat yhä uusia valheita ja monet uskovat…

On siunattua tietää, että Herramme tulee pian. Yhtä siunattua on se, että emme tiedä sen tarkkaa hetkeä. Saattaisimme laskelmoida tai lamaantua. Onneksi emme tiedä omaa kuolemanhetkeäkään kovin tarkasti. Voimme vain arvioida jonkinlaisen maksimi-iän itsellemme.

On elettävä niin, että jokainen ajallisen elämän päivä on arvokas ja ainutlaatuinen. Samalla suhteutamme kaiken iankaikkisuuteen ja Jeesuksen täytettyyn työhön.

Vertaus kuvaa Jumalan Sanan toteutumista

Vertauksen opetus on toteutunut ja toteutumassa monella tavalla:

1. Isäntä, Jumala on poikkeuksellinen persoona, joka rakastaa palvelijoitaan.
2. Jumala tulee kirkkaudestaan antamaan meille elämän ja arvon. Hän pelastaa meidät.
3. Jumala palvelee meitä uhrautuvalla rakkaudella Kristuksessa Jeesuksessa.
4. Jumala palvelee meitä seurakunnassa ja ehtoollisessa.
5. Jumala antaa meille arkielämän ja palvelee meitä sen keskellä lukemattomin lahjoin.
6. Jumala (Kristus) palaa varmasti takaisin hetkenä, jota emme voi tietää.
7. Jumala palkitsee häntä uskossa odottavat iankaikkisella elämällä.

Vertaus on rohkaisua ja haaste

Jeesus ei ole tarinankertoja. Hän on elävä Jumala keskellämme, joka rohkaisee elämään hänen yhteydessään ja palvelemaan kaikkia ihmisiä rakkaudessa ja totuudessa.

Kaikki alkaa aina siitä, että Jumala antaa meille kaiken lahjaksi. Jumala ensin palvelee meitä. Hän tulee meidän arkeemme. Hän rakastaa meitä. Hän ei unohda pienintäkään. Jokainen on hänelle tärkeä.

Palveltuina, kutsuttuina ja varustettuina me saamme lähteä palvelemaan läheisiämme, seurakuntaa ja yhteiskuntaa. Keskeinen tehtävämme on ensin itse elää valosta ja sitten tuoda tätä valoa kaikille ihmisille.

Ota vastaan Jumalan armo ja rakkaus Kristuksessa Jeesuksessa ja pyhässä Sanassa. Anna Jumalan rakkauden sytyttää sinut elämään ja palvelemaan. Valvo itseäsi Sanan valossa. Anna Sanan paljastaa syntisi ja tuoda ne tuomiolle. Anna Kristuksen veren puhdistaa sinut synnistä.
Pidä elämän oikean puolta kaikissa tilanteissa. Älä pelkää äläkä vaikene!

Odota luottavaisesti ja iloiten Herramme paluuta. Hän päättää pimeyden aikakauden ja tuo kirkkautensa koko maailman ylle. Saamme olla matkalla kotiin, kohti kaiken ihanaa täyttymystä!

Autuaita ne palvelijat, jotka heidän herransa palatessaan tapaa valvomasta!

.
RUKOUS

Herramme Jeesus Kristus.
Sytytä sydämiimme ilo siitä, että tulet pian kirkkaudessasi.

Anna tämän tietoisuuden rohkaista meitä silloinkin,
kun kaikki on pimeää emmekä löydä tietä.

Vahvista uupuneet kätemme ja jalkamme
ja virkistä huolten rasittamat mielemme.
Anna voimaa nousta ja lähteä liikkeelle
vastaanottamaan sinua.

Tule pimeyteemme ja tuo sinne
paluusi kirkkauden häikäisevä valo.

Sinun on kunnia, valta ja voima ikuisesti.
Aamen