EVOLUUTIO vastaan LUOMINEN
(1) Tieteen olemus ja vaatimukset
Usko evoluutioon on ollut vallitseva tieteen perusteoria jo noin 200 vuoden ajan. Sitä ennen maailma ymmärrettiin Jumalan luomistyöksi. Evoluutiota opetetaan kouluissa ja sitä julistetaan joka ikisessä luontodokumentissa. Evoluutiousko on tieteen harjoittamisen perusta. Mutta onko se sittenkään luotettavalla tavalla perusteltu teoria? Entä jos se onkin puhtaasti mielikuvitusta ja ihmisen pyrkimys sulkea Jumala pois elämästään?
Yleisesti ajatellaan, että tiede on absoluuttinen totuus. Kun jokin asia on esitetty ”tieteen” nimissä, se on lopullinen totuus. Mutta onko tiede absoluuttinen totuus? Mitä tiede on tai sen pitäisi olla?
Ei ole olemassa sellaista absoluuttista ”totuusolentoa” kuin tiede. Tiede on pelkästään vajavaisen ihmisen harjoittamaa vajavaista toimintaa. Ihminen on lopulta äärimmäisen vähäinen olento koko mittaamattomassa maailmankaikkeudessa. Hän on sidottu hyvin rajalliseen aikaan ja paikkaan.
Tieteen historiassa on tehty paljon virheellisiä teorioita ja tulkintoja. Niitä on korjailtu ja muutettu ajan myötä. Se tarkoittaa: mitä pidämme totena tänään, ei välttämättä olekaan sitä enää huomenna. On tärkeää erottaa toisistaan teoria ja todennettu fakta, tosiasia. Teoria on vasta hahmotelma todellisuuden jostakin osasta. Se voi olla oikea tai virheellinen.
Tieteestä ajatellaan, että se on hyvin objektiivista, riippumatonta ja luotettavaa. Kuitenkin sitä harjoittaa hyvin subjektiivinen ihminen, joka on kasvanut tiettyjen perusolettamien maailmassa ja jolla on omia tarkoitusperiä. Kaikki tieteen nimissä esitetty ei ole lainkaan tiedettä vaan jopa pelkkää huuhaata. Tutkimustulokset voivat riippua siitä, kuka ne tilaa ja maksaa.
Nykyään modernit tieteenharjoittajat tunnustavat tietyn subjektiivisuuden. Tärkeänä pidetään sitä, että kaikki sidonnaisuudet tuodaan avoimesti esille. Toki tieteen harjoittamisessa pidetään tärkeänä tiettyjen pelisääntöjen noudattamista, jotta voitaisiin saada luotettavia tuloksia. Niitä arvioidaan yhdessä.
Tieteen ytimessä ollaan silloin, kun pyritään hahmottamaan ja ymmärtämään syyn ja seurauksen lakia. Mitä tapahtui tai tapahtuu? Miksi? Mitä tästä seuraa?
Tieteen tulokset ovat melko luotettavia silloin, kun voidaan harjoittaa kokeellista, mitattavaa, testattavaa tiedettä. Heti kun tieteessä siirrytään tällaisen ulkopuolelle, on ymmärrettävä, että tulosten luotettavuus romahtaa dramaattisesti. Näin tapahtuu esimerkiksi silloin, kun tutkitaan maailmankaikkeuden ja elämän alkuperäistä syntyä. Ihminen ei voi päästä tuohon alkuhetkeen eikä hän voi toistaa maailmankaikkeuden ja elämän syntymistä. On tutkittava maailmankaikkeuden ja elämän nykytilaa ja tehtävä niistä huomioita, tulkintoja ja teorioita.
Teoria on hyvä silloin, kun se näyttää vastaavan tarkoin todellisuutta. Jos taas teoria yskähtelee ja onnahtelee pahasti, teoria pitää hylätä. Evoluutioteoria, vaikka sitä pidetään suorastaan materialismin ”pyhänä jumalana”, ei toimi. Mutta silti siitä pidetään kiinni sokeasti ja raivokkaasti.
Tieteenharjoittamisen kautta ihmisen tulisi havainnoida ja ymmärtää maailmaa. Tärkeää on olla avoin monenlaisille selitysmalleille. Mitään ei tulisi sulkea ennakkoon pois. Erilaiset teoriat käyvät vuoropuhelua ja paras voittaa. Se on tervettä, aitoa tiedettä.
Nyt kuitenkin ihminen on tehnyt tieteenharjoittamiselle tiukan ennakkoehdon: Jumalaa ei tule ottaa lukuun pohdittaessa maailman ja elämän syntyä. Joko Jumalaa ei ole lainkaan tai sitten häntä ei saa ottaa lukuun, koska Jumalaa ei voi ”mitata”. Näin ihminen haluaa sulkea maailman – jopa sen Luojalta.
Jos oikea vastaus suljetaan ennakkoon pois, jäljelle jää vain vääriä vastauksia. Silloin on pakko keksiä jokin toinen selitysmalli.
Esimerkki: Kun tapaat ystäviäsi, aseta pöydälle älypuhelin. Piirrä sen ympärille iso ympyrä. Nyt te muodostatte tiedeyhteisön. Teidän tehtävänä on keksiä, mikä aparaatti tai otus tuossa pöydällä oikein on ja miten se on siihen ilmaantunut. Tiedeyhteisönä päätätte kuitenkin ennakkoon, että mikään älyllinen olento kuten ihminen, ei ole sitä tehnyt eikä ole sitä siihen tuonut. Tuo ympyrä määrittää, missä puitteissa tuo aparaatti tai otus on syntynyt. Selitys pitää löytää ympyrän sisäpuolelta. Minkä selityksen te keksitte? Sitten te teette keksitystä selityksestä kaiken tutkimustoiminnan perusolettaman ja tulkitsette kaikkea muutakin tuon keksityn perusolettaman vaatimalla tavalla.
Juuri näin ihminen toimii harjoittaessaan tiedettä. Jos siis oikeasti haluaisimme ymmärtää elämää ja sen syntyä, emmekö todella ottaisi yhdeksi vaihtoehdoksi sitä, että persoonallinen, suunnattoman älykäs ja voimakas Jumala on luonut kaiken. Lisäksi, onhan ihmiskunnalla vahva sisäinen perustaju siitä, että juuri näin on tapahtunut. Miksi Jumala pitäisi sulkea pois?
Haaste evoluutiouskovaiselle: Miksi et harjoita tieteellistä kritiikkiä evoluutiota kohtaan? Miksi suljet ennakkoon pois joitakin selitysmalleja etkä anna käydä niillä avointa keskustelua keskenään? Mitä pelkäät? Mitä välttelet?
Entä mihin tämä sama ajattelu johtaa, kun teologiassa tutkitaan Raamattua ns. liberaaliteologian teesien mukaisesti? Jumala suljetaan pois. Jäljelle jää pelkästään ihmisten kirjoittama kirjakokoelma, jolla ei ole mitään jumalallista, ikiaikaista arvoa. Tällaisen teologisen koulutuksen saa lähes kaikki luterilaisen kirkkomme papit ja nykyään myös muutkin työntekijät. Ei ihme, että kirkossa esimerkiksi apostolista uskontunnustusta ei pidetä enää historiallisesti luotettavana. Ei ihme, että moraalia, elämän oikeaa ja väärää ei enää kytketä Raamattuun, Jumalan ilmoitukseen.
Jos siis haluamme aidosti olla tieteellisiä, meidän tulee
- olla avoimia kaikille selitysmalleille, vertailla ja punnita niitä
- tunnistaa ja tunnustaa subjektiivisuutemme ja merkittävä rajallisuutemme
- olla valmiita testaamaan teorioita ja tulkintoja sekä muuttamaan niitä, mikäli ne eivät toimi eivätkä vastaa todellisuutta
- ymmärtää se, mikä on testatun, mitatun tiedon ja hahmotelman, teorian välinen ero
- ymmärtää syvästi se, että tiede ei ole absoluuttinen totuus vaan vajavaisen ihmisen vajavaista toimintaa