HYVÄN PAIMENEN SUNNUNTAI (2. sunnuntai pääsiäisestä)

Tätä pyhäpäivää sanotaan Hyvän paimenen sunnuntaiksi. Jeesus on hyvä paimen, joka pitää huolen lampaistaan. Ylimpänä paimenena hän lähettää opetuslapsensa huolehtimaan Jumalan laumasta.

 

EVANKELIUMI: Joh. 21:15-19

Kun he olivat syöneet, Jeesus sanoi Simon Pietarille: ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä toiset?” ”Rakastan, Herra”, Pietari vastasi, ”sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi: ”Ruoki minun karitsoitani.”

Sitten hän kysyi toistamiseen: ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?” ”Rakastan, Herra”, Pietari vastasi, ”sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi: ”Kaitse minun lampaitani.”

Vielä kolmannen kerran Jeesus kysyi: ”Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas?” Pietari tuli surulliseksi siitä, että Jeesus kolmannen kerran kysyi häneltä: ”Olenko minä sinulle rakas?”, ja hän vastasi: ”Herra, sinä tiedät kaiken. Sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi: ”Ruoki minun lampaitani.

Totisesti, totisesti: Kun olit nuori, sinä sidoit itse vyösi ja menit minne tahdoit. Mutta kun tulet vanhaksi, sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen, joka vie sinut minne et tahdo.” Näin Jeesus ilmaisi, millaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa. Sitten hän sanoi: ”Seuraa minua.”

 

Jer 23:1-4

”Voi paimenia, jotka hävittävät ja hajottavat minun laitumeni lampaat!” sanoo Herra. Sen tähden Herra, Israelin Jumala, sanoo minun kansani paimenille:

    ”Te olette hajottaneet laumani, päästäneet lampaani omille teilleen ettekä ole pitäneet niistä huolta! Mutta minä kyllä pidän huolen teistä: minä vaadin teidät tilille pahoista teoistanne.

    ”Sitten minä itse kokoan laumani rippeet kaikista maista, joihin olen lampaani karkottanut. Minä tuon lampaani takaisin laitumelleen, siellä ne ovat hedelmälliset ja lisääntyvät. Minä annan niille paimenia, jotka huolehtivat niistä. Enää ne eivät pelkää eivätkä säiky eikä yksikään niistä joudu hukkaan, sanoo Herra.”

1 Piet 5:1-4

Seuraavan kehotuksen minä osoitan niille, jotka teidän joukossanne ovat vanhimman asemassa – minä, joka itsekin olen vanhin ja Kristuksen kärsimysten todistaja sekä myös osallinen siitä kirkkaudesta, joka on ilmestyvä:

Kaitkaa sitä laumaa, jonka Jumala on teille uskonut, älkää pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, älkää myöskään alhaisesta voitonhimosta, vaan sydämenne halusta. Älkää herroina vallitko niitä, jotka teidän osallenne ovat tulleet, vaan olkaa laumanne esikuvana. Silloin te ylimmän paimenen ilmestyessä saatte kirkkauden seppeleen, joka ei kuihdu.

 

SAARNA

Kirkkoherra Keijo Rainerma
Kankaanpään kirkossa

 

Rakastatko sinä minua?

Rakastatko sinä minua? Kuinka merkittävä kysymys. Yhä uudestaan nuo sanat kumpuavat huulillemme ajasta aikaan. Sitä kyselevät pienet lapset äideiltään. Sitä kyselevät arasti nuoret, jotka ovat ensimmäisen kerran ihastuneet toisiinsa. Sitä kyselevät aikuiset kaiken kiireensä keskellä ja sitä kyselevät vanhukset viimeisillä voimillaan. Kenellekään tämä kysymys ei ole yhdentekevä. Ei se ollut sitä myöskään Jeesukselle. Hän kysyi sitä aikanaan Pietarilta.

Tuo kysymys ei kuitenkaan jää kahdentuhannen vuoden taakse historiaan, vaan ylösnousseena Herrana hän kysyy tänäänkin täällä Kankaanpään kirkossa sinulta ja minulta tämän saman kysymyksen: Rakastatko sinä minua?

Tämän päivän tekstinä on mielenkiintoinen kohtaaminen. Viime sunnuntaina evankeliumitekstissä kerrottiin kuinka Jeesuksen kieltänyt Simon Pietari kohtaa Jeesuksen Galileassa tämän ylösnousemuksen jälkeen ensimmäisen kerran. Tämän päivän teksti on suoraa jatkoa tuolle tapahtumalle. Nyt käydään ylösnousseen Kristuksen ja Pietarin välillä ensimmäinen kunnon keskustelu.

Agape- ja filia-rakkaus

Tämä keskustelu saattaa jäädä vähän hämäräksi pelkän suomenkielisen raamatunkäännöksen pohjalta. Kreikankielessä on nimittäin ainakin kolme eri sanaa, jotka voidaan kaikki kääntää suomenkielen sanalla rakkaus. Tässä keskustelussa käytetään kahta niistä. Ne ovat filia ja agape.

Filia tarkoittaa ystävien välistä kiintymystä tai sisarusrakkautta. Käytän siitä lyhyesti suomennosta ”ystävärakkaus”.

Agape sen sijaan kuvaa pyyteetöntä rakkautta. Se on itsensä uhraavaa rakkautta, joka ei etsi omaa etuaan ja jollaista vain Jumala voi synnyttää. Uudessa testamentissa puhutaan usein juuri tästä agape-rakkaudesta, mutta Raamatun ulkopuolella sitä käytettiin harvoin.

Ensimmäisessä kirjeessään Johannes kirjoittaa agape-rakkaudesta näin: ”Siinä on rakkaus – ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.”

Samoin korinttolaiskirjeen 13. luvussa oleva Paavalin tuttu rakkauden ylistys puhuu juuri agape-rakkaudesta. ”Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa.”

Ehkä täällä meidän ihmisten kesken paras esimerkki tuosta agape-rakkaudesta on äidin rakkaus lapsiaan kohtaan. Siksi me saamme pian toukokuussa muistella äitejämme ja juhlia äitienpäivää. Äidit ovat todellakin kiitoksensa ansainneet. En osaa keksiä muuta esimerkkiä, joka kuvaisi tuota pyyteetöntä agape-rakkautta paremmin kuin se, miten tarmokkaasti äidit huolehtivat ja hoivaavat lapsiaan ja asettavat lapsen etusijalle itseensä nähden.

Keskustelua rakkaudesta

Pietarin ja Jeesuksen keskustelussa käytettiin siis kahta erilaiseen rakkauteen viittaavaa sanaa, ystävärakkautta ja jumalallista agape-rakkautta.

Tarkemmin katsottuna keskustelu etenee siten, että

• Jeesus kysyy Pietarilta ensiksi: ”Rakastatko minua agape-rakkaudella?” Johon Pietari vastaa, että rakastan sinua filia-ystävärakkaudella.
• Jeesus kysyy uudestaan: ”Rakastatko minua agape-rakkaudella?” Ja taas Pietari vastaa rakastavansa Jeesusta filia-ystävärakkaudella.
• Kolmannella kerralla Jeesus kysyykin Pietarilta, että rakastatko minua filia-ystävärakkaudella. Tähän Pietari vastaa kolmannen kerran rakastavansa Jeesusta juuri sillä filia-ystävärakkaudella.’

Pietarin elämässä oli tapahtunut paljon sitten edellisen kerran, kun hän oli kohdannut Jeesuksen. Muistamme kaikki, kuinka hän ennen Jeesuksen ristiinnaulitsemista oli kolmesti kieltänyt Jeesuksen, vaikka oli vannonut, ettei koskaan luopuisi Jeesuksesta.

Armohoitoa

Nyt Pietari saa kolmesti tunnustaa rakkautensa Kristusta kohtaan. Mutta samalla tästä rakkauden tunnustuksesta tulee Pietarin synnintunnustus. Pietari sanoo, että ”Herra, sinä tiedät kaiken. Sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Pietari joutuu tunnustamaan, että hän ei pysty rakastamaan pyyteettömästi agape-rakkaudella, vaan pelkästään ihmislähtöisellä ystävärakkaudella. Hän tunnustaa, että ei hänestä ole rakastamaan, vaan pikemminkin omassa voimassaan hän vain kieltää Jeesuksen. Ainoa, mihin hän pystyy, on vajavainen ystävärakkaus.

Samalla näihin Jeesuksen kysymyksiin kätkeytyy myös synninpäästö. Kaksi kertaa kysyttyään, rakastaako Pietari häntä agape-rakkaudella, Jeesus kolmannella kerralla tyytyy enää kysymään rakastaako Pietari häntä ystävärakkaudella.

Jeesus antaa Pietarille anteeksi sen, että hän ei ole pystynyt rakastamaan täydellisesti. Kyse ei ole siis enää siitä, miten Pietari pystyy rakastamaan, vaan siitä, että Jumala antaa anteeksi. Pietarin rakkaus on vajavaista, mutta Jumalan rakkaus on täydellistä. Jumala rakastaa sitäkin, joka ei itse ole osannut rakastaa.

Jumalan rakkaus ja ihmisen rakkaus

Tässä näkyy hyvin meidän ihmisten rakkauden ja Jumalan rakkauden ero. Me ihmiset rakastamme luonnostaan kaikkea sellaista, joka itsessään on arvokasta ja rakastamisen arvoista. Rakastamme sitä, mikä on kaunista, hyvää, voimakasta, rikasta ja mahtavaa. Kaikkea sellaista, mikä itsessään on jotakin. Rakastamme, jotta saisimme ne itsellemme ja voisimme tehdä noista asioista omia ominaisuuksiamme. Ihmisen rakkaus siis syntyy rakkautensa kohteesta.

Jumalan rakkaus on sen sijaan täysin toisenlaista. Jumalan rakkaus ei etsi itsessään arvokasta, vaan luo rakkautensa kohteen ja tekee siitä arvokkaan. Jumala rakastaa sellaista, joka ei itsessään ole mitään tehdäkseen siitä jotakin. Jumalan rakkaus kohdistuu heikkoon, huonoon, rumaan ja köyhään. Jumala rakastaa kaikkein huonointakin ihmistä ja kaikkein suurintakin syntistä haluten armahtaa hänet ja kutsua hänet yhteyteensä.

Roomalaiskirjeessä Paavali kirjoittaa asian näin: ”Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun vielä olimme syntisiä.” Jumalan rakkaus ei valikoi eikä se katso kohteensa ominaisuuksia, vaan perustuu siihen, millainen tämän rakkauden lähde eli Jumala itse on. Niinpä Jumala rakastaa sinuakin niin paljon, että tuli tänne maailmaan ja kuoli puolestasi sovittaakseen kaikki sinun syntisi.

Jeesus sanoo Johanneksen evankeliumissa, että suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta. Tämän suurimman rakkaudenosoituksen Kristus on tehnyt antamalla henkensä meidän puolestamme. Hänen rakkautensa meitä kohtaan on niin suurta, että hän ei säästänyt edes omaa henkeään, jotta hän voittaisi meidät takaisin omakseen.

Palvelutehtävässä rakkauden varassa

Pietari on tekemisissä Jumalan suuren rakkauden kanssa. Hän saa kokea, kuinka hänestä, Jumalan kieltäjästä, tehdään nyt paimen Jumalan valtakunnassa. Jeesus kehottaa häntä kaitsemaan ja ruokkimaan lampaitansa. Jeesuksen lampaathan ovat Herran seurakunta, Kristuksen kirkko, uskovien joukko täällä maan päällä. Tätä Herran seurakuntaa Jeesus ennen taivaaseenastumistaan käski Pietarin paimentamaan.

Kristus asetti Pietarin ja muut apostolit erityisasemaan. He olivat Kristuksen lähettiläitä maan päällä ja he toimivat Kristuksen auktoriteetilla.

Jeesus sanoi heille: ”joka kuulee teitä, se kuulee minua.” Kun apostolit sitten perustivat seurakuntia, he asettivat niihin johtajiksi paimenia eli pastoreita, jotka jatkoivat tuota apostolien virkaa omassa seurakunnassaan.

Siksi meilläkin on papin virka täällä kirkossamme. Se ei ole mikään ihmisten keksimä juttu, vaan Herramme säätämys Sanan puhtaaksi jakamiseksi ja sakramenttien oikein toimittamiseksi. Siksi se ei ole mikään sivuseikka, vaan tärkeä asia, jotta usko voisi syntyä ja kasvaa Herran seurakunnassa. Siksi meidän tulisi ottaa todesta ne ohjeet, joita Uudessa testamentissa tuosta pappisvirasta annetaan.

Pietarin tehtävä apostolina vie hänet lopulta marttyyrikuolemaan. Perimätiedon mukaan hänet ristiinnaulittiin pää alaspäin, koska hän ei katsonut itseään arvolliseksi kuolemaan samalla tavoin kuin Vapahtaja. Jumalan rakkaus vaikutti Pietariin niin syvästi, että hän oli valmis menettämään henkensä sen tähden.

Kohtaamisen ja keskustelun päätteeksi Jeesus lähetti Pietarin matkaan todistamaan tuosta rakkaudesta yksinkertaisella kehotuksella: ”seuraa minua.”

Niin apostolit seurasivat ja julistivat Pietarin johdolla sanomaa Kristuksen rakkaudesta kaikille kansoille. Sen työn tähden tänään täällä Suomessakin saamme kuulla saman kehotuksen, joka Pietarille kerran annettiin. Kristus kutsuu meitä seuraamaan itseään yhä tänäkin päivänä ja todistamaan hänen rakkaudestaan eteenpäin.

Rakastatko sinä minua?

Samaten Jeesus kysyy yhä tänäänkin meiltä: ”Rakastatko minua?” Sen kysymyksen äärellä joudumme monesti toteamaan samalla tavoin kuin Pietari. Ei minusta ole rakastamaan. Rakkauteni on monella tavoin vajavaista ja heikkoa. Etsin omaa etuani, eikä rakkauteni ole pyyteetöntä.

Kristus rakastaa

Mutta Kristuksen rakkaus meitä kohtaan ei ole onneksi samanlaista kuin ihmisen vajavainen rakkaus. Kristus kutsuu jokaista täydellisen rakkauden lähteelle. Hän kutsuu jokaista luokseen. Kristuksen rakkaus on ainoa lääke, joka voi uudistaa myös meidän rakkautemme.

Tämän rakkauden luokse saamme tänäänkin tulla armahdettuina syntisinä. Ja kun saamme osaksemme tuon Kristuksen täydellisen rakkauden, voimme vastata hänen kysymykseensä kuten Pietari: ”Sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Silloin voimme myös vapain ja armahdetuin sydämin seurata Herraamme, minne ikinä hän meidät lähettääkin.

Kirkkoherra Keijo Rainerma

 

RUKOUS

Jeesus, hyvä paimenemme.
Tänään tahdomme kiittää sinua hyvyydestäsi ja huolenpidostasi.

Sinä olet pienten ja suurten paimen.
Sinä johdatat meitä koko elämämme ajan.

Me emme itse tunne tietä emmekä vaaroja, jotka meitä uhkaavat.
Älä anna meidän joutua kauas luotasi.

Opeta meitä erottamaan sinun äänesi kaikkien muiden äänten joukosta
ja sinun kutsusi niistä kutsuista, jotka ovat viemässä meitä harhaan.
Jos lähdemme omille teillemme, vedä meidät takaisin luoksesi.

Kiitos rakkaudestasi ja huolenpidostasi.
Aamen.