HOLOKAUSTIN UHRIEN MUISTOPÄIVÄ 27.1.2025 (1945)

”Vainojen uhrien muistopäivä” muuttui viime vuonna Suomessa ”Holokaustin uhrien muistopäiväksi” seuraten kansainvälistä käytäntöä.

Euroopan parlamentti antoi vuonna 1995 päätöslauselman yleiseurooppalaisesta käytännöstä, jonka mukaisesti jokaisessa Euroopan unionin jäsenmaassa tulee viettää 27. tammikuuta holokaustin muistopäivää. Päivämäärä perustuu Auschwichin vapauttamiseen 27.1.1945.

Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous hyväksyi vuonna 2005 päätöslauselman kansainvälisen holokaustin uhrien muistopäivän viettämisestä vuosittain 27. tammikuuta.

Kansainvälisesti holokaustin uhrien muistopäivänä on vastustettu myös yleisemmin muukalaisvihaa ja antisemitismiä sekä muistettu eri puolilla maailmaa eri aikoina tapahtuneiden vainojen uhreja.

Holokaustin uhrien muistopäivää vietetään nykyisin useissa maissa. Erityisesti läntisessä ja keskisessä Euroopassa kyseessä on näkyvä poliittinen tapahtuma.

Juutalaisvainot

Antisemitismi eli juutalaisvastaisuus tarkoittaa vihamielistä suhtautumista juutalaisiin joko heidän juutalaisen uskonsa tai kansallisuutensa vuoksi.

Antisemitismi voi kohdistua juutalaisiin yksilöinä tai ryhmänä, ja se voi ilmetä esimerkiksi vihana, syrjintänä tai väkivaltana.

Antisemitismin voi jakaa eri luokkiin, kuten poliittiseen, taloudelliseen, uskonnolliseen, nationalistiseen ja rodulliseen antisemitismiin. Nykyisin jotkut puhuvat myös uusantisemitismistä, jolla tarkoitetaan Israelin ja sionismin vastustuksena ilmenevää juutalaisvastaisuutta.

Juutalaiset ovat kolmituhatvuotisen historiansa aikana joutuneet lukuisien antisemitististen rajoitusten, karkotusten ja joukkomurhien uhreiksi. Jo varhaiskristillisyydessä syntyi voimakasta juutalaisvastaisuutta. Uskonnollisia juutalaisvainoja esiintyi Euroopassa etenkin ristiretkien ja inkvisition aikaan. 

Islamilaisen perimätiedon mukaan Muhammed järjesti Medinassa juutalaisten joukkomurhan 600-luvulla. 1800-luvulla Euroopassa nosti päätään rodullinen antisemitismi.

Antisemitismi kärjistyi kansallissosialistisen puolueen johtamassa natsi-Saksassa: juutalaisvainoista tunnetuin on 1930–1940-luvuilla tapahtunut HOLOKAUSTI, jossa kuoli noin kuusi miljoonaa juutalaista. 

Israelin itsenäistymisen jälkeen juutalaisviha kiihtyi myös arabimaissa, ja Israel on joutunut useiden vihamielisten hyökkäysten ja terrorismin kohteeksi.

Juutalaisia ahdistellaan nykyisinkin edelleen joissain Euroopan maissa. Muslimimaissa juutalaisvihaan sekoittuu niin Israelin-vastaisia mielialoja kuin uskonnollistakin vihaa.

Juutalaiset ovat halki vuosisatojen olleet vainojen ja syrjinnän kohteena, mikä on johtanut asumiseen ghetoissa ja juutalaiseen pakolaisuuteen eli exodukseen, karkotusten, vihanpidon ja vainojen vuoksi. 

Israelin valtion perustaminen YK:n mandaatilla 1948 loi juutalaiselle kansalle oman kodin ja turvapaikan. Useat valtiot ovat tarjonneet turvaa juutalaisille, esimerkiksi Yhdysvallat, jonne monet juutalaiset ovat historian saatossa paenneet.

Holokausti eli shoah

Holokausti oli natsi-Saksan ja sen yhteistyökumppaneiden vuosina 1933–1945 toimeenpanema ja valtion rahoittama järjestelmällinen juutalaisten vaino ja joukkomurha.

Termi ”holokausti” juontuu kreikan polttouhria merkitsevästä sanasta. Sanaa alettiin käyttää 70-luvulla kuvaamaan juutalaisten joukkotuhoa, ja se vakiintui yleiseen kielenkäyttöön kaikissa läntisissä kielissä.

Hepreankielinen sana ”shoah” tarkoittaa puolestaan ’katastrofia’ tai ’tuhoa’. Sanaa on käytetty israelilaisissa kulttuureissa viittaamaan holokaustiin.

Holokaustin kieltäminen

Holokaustin kieltäminen on propagandaa, joka kieltää historiallisen totuuden ja natsien yhteistyökumppaneineen toisen maailmansodan aikana toimeenpaneman juutalaisten tuhoamisen todellisen laajuuden. Holokaustin kieltämisellä viitataan erityisesti kaikkiin pyrkimyksiin väittää, että holokaustia ei koskaan tapahtunutkaan.

Holokaustin kieltäminen voi olla tuhoamismenetelmien (kaasukammioiden, joukkoteloitusten, näännyttämisen ja kiduttamisen) tai juutalaisten kansanmurhan tarkoituksellisen toteuttamisen julkista kieltämistä tai niitä koskevien epäilysten esittämistä.

Holokaustin vääristelyllä pyritään kyseenalaistamaan holokaustin todenperäisyys. Vääristelyä on muun muassa holokaustin uhrien lukumäärän huomattava vähättely, pyrkimykset syyttää juutalaisia omasta kansanmurhastaan ja lausunnot, joissa holokausti esitetään myönteisenä historiallisena tapahtumana.

Keskitysleirit

Keskitysleirit viittaa natsi-Saksassa kehitettyihin laitoksiin, joissa oli tarkoitus säilyttää vangittuja poliittisia vihollisia ja vastustajia. Yleensä suurimpien kaupunkien lähiöihin sijoitetut leirit olivat näkyvä merkki natsien hallinnon tavoitteesta käyttää terroria ja väkivaltaa. Vankeja pidettiin keskitysleireillä epäinhimillisissä olosuhteissa: heitä kidutettiin ja näännytettiin nälkään ja joillakin leireillä heille tehtiin myös lääketieteellisiä kokeita.

Getto

Getto tarkoittaa aluetta, jossa juutalaiset pakotettiin elämään toisen maailmansodan aikana erillään muusta yhteiskunnasta. Suurin osa getoista sijaitsi Keski- ja Itä-Euroopassa, mutta muutamia oli perustettu myös alueelle, joka liitettiin suoraan kolmanteen valtakuntaan vuosien 1939 ja 1941 välillä.

Einsatzgruppen

Einsatz-ryhmät olivat Saksan turvallisuuspoliisin ja SS-joukkojen muodostamia liikkuvia tuhoamisryhmiä. Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon vuonna 1941 nämä järjestyspoliisin ja paikallisten yhteistyökumppaneiden tukemat yksiköt alkoivat järjestelmällisesti teloittaa juutalaisia ampumalla ja käyttämällä tarkoitukseen suunniteltuja kaasukuorma-autoja.

Kuolemanleirit/tuhoamisleirit

Nimitystä käytetään holokaustin uhrien järjestelmälliseen tuhoamiseen tarkoitetuista leireistä. Chełmnon (saks. Kulmhof) tuhoamisleiri, jossa juutalaisia joukkomurhattiin myrkkykaasun avulla kaasukuorma-autoissa, ja Belzecin, Sobiborin ja Treblinkan leirit oli nimenomaan suunniteltu juutalaisten tuhoamiseen.

Auschwitzissa, Majdanekissa ja Maly Trastsjanetsissa oli samanlaisia laitoksia kuin kuolemanleireillä, ja ne toimivat samalla keskitysleireinä sekä työ- tai siirtoleireinä.

Rukous ja siunaus

Monet ns. kristitytkin vastustavat Israelia ja ovat sitä mieltä, että Israelin puolesta ei tule rukoilla eikä sitä tule siunata. He saattavat jopa kieltää juutalaisten oikeuden kotimaahansa.

Tällainen asenne on syvästi Raamatun ja kristillisen uskon ja rakkauden vastaista ja sen väärintulkintaa ja vääristämistä.

Miksi meidän siis tulisi siunata Israelia – varsinkin kristittyinä?

Siihen on monia, painavia syitä:

• Jumala käskee niin. Voimme luottaa Jumalaan, että hän ei turhaan tai vääryydellä kehota sellaiseen.
• Jumala on valinnut Israelin armosta – ei tekojen tähden. Jokainen kansa elää armon varassa. Jokainen kansa on syntinen ja kapinallinen Luojansa edessä.
• Siunaaminen ei tarkoita väärien tekojen suosimista. Jumalan siunaus johtaa aina hyvää ja oikeaan. Ilman sitä ei voi elää. Siunaus on ainoa mahdollisuus muutokseen.
• Olemme mittaamattomasti velkaa Israelin kansalle. Sen kautta meillä on Kristus, lait, jumalanpalvelus, pappeus ja palveluvirat, temppeli ja kirkot, liitot jne. Näin Raamattu meitä opettaa.

Herran siunaus Israelille

Herra sanoi Moosekselle: ”Sano Aaronille ja hänen pojilleen: Kun siunaatte Israelin, lausukaa sille näin:

Herra siunatkoon sinua Israel ja varjelkoon sinua. 

Herra kirkastakoon sinulle kasvonsa
ja olkoon sinulle armollinen.

Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi
ja antakoon sinulle rauhan.

”Kun he näin siunaavat Israelin minun nimeeni, minä annan sille siunaukseni.” (4. Moos. 6:22–27)

.

Lupaus

Israelin olemassaolo ja tehtävä alkoi, kun Jumala kutsui Abramin.

Herra sanoi Abramille: ”Lähde maastasi, asuinsijoiltasi
ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan.

Minä teen sinusta suuren kansan ja siunaan sinua, ja sinun
nimesi on oleva suuri ja siinä on oleva siunaus.

Minä siunaan niitä, jotka siunaavat sinua, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat,
ja sinun saamasi siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille.” (Moos. 12:1-3)