HENGELLINEN KUOLEMA

Synnin seuraukset ovat moninaiset ja dramaattiset. Vakavin niistä on ihmisen hengellinen kuolema, joka voi sinetöityä ikuiseksi kuolemaksi.

Hengellinen kuolema merkitsee ihmisen eroa Jumalasta. Tällöin ihminen on menettänyt välittömän suhteen Luojaansa. Hän ei tunne Jumalaa eikä välttämättä edes tiedä, onko Jumalaa olemassa. Tämä on dramaattista siksi, että vain Jumalan yhteydessä ihmisellä on todellinen, ikuinen elämä. Ilman Jumalaa ihminen on menettänyt tarkoituksensa ja arvonsa. Hän ei tiedä, mistä tulee, miksi elää ja minne on matkalla. Inhimillisesti katsoen näyttää siltä, että kaikki on vain suurta sattumaa. Lopulta millään ei ole tarkoitusta.

 

Hengellisen kuoleman tuntomerkkejä on monia

• Ihminen ei tunne Jumalaa henkilökohtaisesti. Hän ei ole välttämättä edes kiinnostunut tai sitten hän on rakentanut oman mielikuvitusjumalan, jolla ei ole mitään todellisuuspohjaa oman ajatusmaailman ulkopuolella.
• Ihminen ei usko eikä turvaudu Jeesukseen Kristukseen, joka on ainoa tie Jumalan yhteyteen.
• Ihminen ei ole kiinnostunut Raamatusta, vaikka se on Jumalan sana ja ilmoitus.
• Ihminen ei ymmärrä omaa syntisyyttään vaikka koko ihmiskunta kamppailee pahuuden, kärsimyksen ja kuoleman kourissa.
• Ihmisellä ei ole objektiivista ja kestävää arvopohjaa.
• Ihmisen käsitys rakkaudesta on vääristynyt.
• Ihminen elää itsekkäästi.
• Ihminen ei koe tarvitsevansa hengellistä kotia ja uskovien yhteyttä.
• Ihminen ei tiedä, mihin hän tarvitsisi pelastusta.
• Ihminen elää pinnallisesti eikä ole kiinnostunut pysähtymään todellisuuden eteen ja kokosydämisesti etsimään elämän tarkoitusta.
• Ihminen on kiinnostunut pahuudesta ja etsii yhteyttä pimeyden kanssa.

Omalla kohdallani nämä tosiasiat pitivät pitkälti paikkansa aikana, jolloin en ollut uskova. Vaikka lapsuudessa tunsin Jumalan, nuorena aikuisena luovuin hänestä niin syvästi, että lopulta en edes tiennyt, onko mitään Jumalaa olemassa. Elin hyvin pinnallisesti ja ulkonaisesti ”kunnon kansalaisen” elämää. Vasta kun Jumala kutsui minua henkilökohtaisesti ja suoraan, ymmärsin eläneeni itsekkäästi ja rakentaneeni vain omaa elämääni. Uskoon tulon myötä olen ollut kiinnostunut paljon syvällisemmistä asioista ja olen kohdannut aika karullakin tavalla tämän maailman todellisuuden – onneksi Jumalan armon ja läsnäolon varassa. Karun todellisuuden keskellä Jumala on antanut suunnattoman tarkoituksen ja tulevaisuuden hänen varassaan.

 

Hengellisen kuoleman alkuperä

Hengellinen kuolema alkoi välittömästi syntiinlankeemuksen hetkellä. Puhdas, viaton ihminen turmeltui ja hänen yhteytensä pyhään Luojaan katkesi.

Ja Herra Jumala käski ihmistä sanoen: ”Syö vapaasti kaikista muista paratiisin puista, mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö,
sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman”. (1 Moos 2:16-17)

Mitä tapahtui, kun Aadam ja Eeva söivät tuosta kielletystä puusta? Kuolivatko he sinä päivänä? Kyllä ja ei. He eivät kuolleet välittömästi fyysisesti, mutta he kuolivat hengellisesti. Tämä merkitsee, että heidän välitön elämänyhteytensä Luojaan katkesi. Lisäksi he turmeltuivat sisäisesti, ihmisinä. Tästä alkoi myös psyykkisen rikkinäisyyden ja fyysisen kuoleman prosessi. Ihminen menetti täydellisen eheyden ja terveyden. Sairauden ja kuoleman voimat alkoivat tuhota ihmistä.

 

Hengellinen kuolema nykyaikana

Monet ihmiset elävät nykyäänkin vailla yhteyttä Jumalaan. He eivät ole fyysisesti kuolleita – vielä. Ihminen voi siis ”elää”, vaikka olisi hengellisesti kuollut. Raamatun käsitemaailmassa tällä tarkoitetaan sitä, että ihminen ei elä Jumalan tarkoittamaa, alkuperäistä, hyvää, rakastavaa, pyhää elämää, joka on todellista elämää. Sen sijaan ihminen elää jonkinlaista varjoelämää synnin, pahan, kärsimyksen ja kuoleman vallassa. Suhteessa Jumalaan ja todelliseen elämään ihminen on kuollut syntisyytensä tähden.

Esimerkiksi tutussa vertauksessa tuhlaajapojasta on hätkähdyttävä kohta. Kun tuhlaajapoika vaati ennakkoperinnön ja tuhlasi sen siveettömässä elämässä kaukomailla, hän oli isälleen ”kuollut”. Kun poika palasi katuen kotiin, isä juoksi avosylin poikaansa vastaan, joka oli jälleen herännyt eloon:

Minä nousen ja menen isäni tykö ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan; tee minut yhdeksi palkkalaisistasi.’
Ja hän nousi ja meni isänsä tykö. Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi. Mutta poika sanoi hänelle: ’Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan’. Silloin isä sanoi palvelijoilleen: ’Tuokaa pian parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, ja pankaa sormus hänen sormeensa ja kengät hänen jalkaansa; ja noutakaa syötetty vasikka ja teurastakaa. Ja syökäämme ja pitäkäämme iloa, sillä tämä minun poikani oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt.’ Ja he rupesivat iloa pitämään. (Luuk 15:18-24)

Hengellistä kuolemaa kuvaa myös seuraava Efesolaiskirjeen teksti. Sen kuvaus on jatkuvaa todellisuutta kuolemasta ja elämästä.

Jumala on tehnyt eläviksi teidät, jotka olitte kuolleita rikkomustenne ja syntienne tähden.
Ennen te elitte niiden vallassa tämän maailman menon mukaan, totellen avaruuden henkivaltojen hallitsijaa, sitä henkeä, joka yhä vaikuttaa tottelemattomissa ihmisissä.
Heidän joukossaan mekin kaikki ennen elimme noudattaen oman luontomme haluja ja tehden
niin kuin ruumiimme ja mielemme tahtoivat, ja näin olimme luonnostamme vihan alaisia niin kuin kaikki muutkin.
Jumalan laupeus on kuitenkin niin runsas ja hän rakasti meitä niin suuresti,
että hän teki meidät, rikkomustemme tähden kuolleet, eläviksi Kristuksen kanssa.
Armosta teidät on pelastettu. (Ef 2:1-5)

 

Hengellinen kuolema voi sinetöityä ikuiseksi kuolemaksi

Ihminen ilman Jumalaa on akuutissa vaarassa tuhoutua – ei vain ajallisesti vaan iankaikkisesti. Mikäli ihminen torjuu lopullisesti Jumalan armon ja rakkauden, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, hän joutuu fyysisen kuolemansa jälkeen viimeiselle tuomiolle ja sieltä ikuiseen kadotukseen Jumalan rakastavista kasvoista.

Hengellinen kuolema sinetöityy fyysisessä kuolemassa iankaikkiseksi kuolemaksi. Ikuinen kadotus on jotain sellaista, mitä on vaikea edes ajatuksen tasolla kohdata ja hyväksyä, saati sitten kokea iankaikkisesti. Mikäli ihmiselle ei kelpaa ikuinen elämä, onnellisuus, rakkaus, pyhyys Jumalan yhteydessä, hänelle jää vain syvin tyhjyys ja pimeys.

 

Hengellisestä kuolemasta herääminen Kristuksessa

Jumalalla on valta herättää kuolleet. Hän voi herättää fyysisesti ja hengellisesti kuolleita ihmisiä. Hän on Luoja. Edellä oleva Efesolaiskirjeen toisen luvun kohta kertoi selkeästi, että Jumala herättää meidät yhdessä Kristuksen kanssa. Ristinkuolemassa Jeesus sovitti syntimme ja ylösnousemuksessa hän nousi ylös voittajana, iankaikkiseen elämään.

Kun turvaudumme Jeesuksen sovittavaan ristinkuolemaan ja ylösnousemukseen, Jumala tekee meistä hengellisesti eläviä. Sen ytimessä on yhteyden palautuminen Luojaamme, joka on kaiken elämän lähde. Sen myötä Jumala alkaa ”kuolettaa” meissä olevaa syntiä ja ”tuottaa” sen tilalle uutta elämää. Kristuksessa meidätkin on ristiinnaulittu ja herätetty kuolemasta uuteen elämään. Tästä kertoo seuraava Roomalaiskirjeen kohta:

Room 6:6-11

Tiedämme, että vanha minämme on yhdessä hänen kanssaan ristiinnaulittu,
jotta tämä syntinen ruumis menettäisi valtansa emmekä enää olisi synnin orjia.
Se, joka on kuollut, on näet päässyt vapaaksi synnin vallasta.
Mutta jos kerran olemme kuolleet Kristuksen kanssa, uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan.
Tiedämme, että koska Kristus on herätetty kuolleista, hän ei enää kuole eikä kuolemalla ole enää valtaa häneen.
Kun Kristus kuoli, hän kertakaikkisesti kuoli eroon synnistä.
Kun hän nyt elää, hän elää Jumalalle. Ajatelkaa tekin samoin itsestänne:
te olette kuolleet pois synnistä ja elätte Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa.

 

Lisäksi kristillinen kaste kuvastaa samaa todellisuutta:

Room 6:3-5

Tiedättehän, että meidät kaikki Kristukseen Jeesukseen kastetut on kastettu hänen kuolemaansa.
Näin meidät kasteessa annettiin kuolemaan ja haudattiin yhdessä hänen kanssaan,
jotta mekin alkaisimme elää uutta elämää, niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista.
Jos kerran yhtäläinen kuolema on liittänyt meidät yhteen hänen kanssaan,
me myös nousemme kuolleista niin kuin hän.

Parhaiten tätä todellisuutta kuvaa upotuskaste. Vajotessaan pinnan alle ihminen kuolee ja yhtyy Kristuksen kuolemaan ristillä. Noustessaan vedestä ylös hän nousee uuteen ylösnousemuselämään yhdessä Kristuksen kanssa. Silti kristillisen pätevyys ei riipu kasteveden määrästä eikä oikeasta tekniikasta. Olennaista on se, että ihminen kastetaan Jeesuksen Kristuksen / Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Tärkeintä on hengellinen todellisuus eikä fyysinen.

 

Joh 5:24-25

Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt,
sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään.
Totisesti, totisesti minä sanon teille: aika tulee ja on jo, jolloin kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen,
ja jotka sen kuulevat, ne saavat elää.

Jeesus tekee hengellisesti kuolleet eläviksi! Kun sinä turvaudut Jeesukseen, Jumala tekee sinustakin elävän.

 

Ilm 3:1-2

”Ja Sardeen seurakunnan enkelille kirjoita:
’Näin sanoo hän, jolla on ne Jumalan seitsemän henkeä ja ne seitsemän tähteä:
Minä tiedän sinun tekosi: sinulla on se nimi, että elät, mutta sinä olet kuollut.
Heräjä valvomaan ja vahvista jäljellejääneitä, niitä, jotka ovat olleet kuolemaisillaan;
sillä minä en ole havainnut sinun tekojasi täydellisiksi Jumalani edessä.

Ihminen ja jopa kokonainen seurakunta voi olla nimikristitty – vailla todellista sydämen yhteyttä ja sitoutumista Kristukseen – ja hengellisesti kuollut. Onneksi Kristus voi herättää kuolemasta elämään ja tehdä ihmisistä ja seurakunnista aidosti kristillisiä. Tämä edellyttää suostumustamme. Jumala herättelee ihmistä, kun hän tulee lähelle.

 

 

ENTÄ SINÄ? Oletko kuollut vai elävä?

Elätkö yhteydessä Jumalaan? Tunnetko Kristuksen? Kunnioitatko Raamattua Jumalan Sanana? Rukoiletko? Onko sinulla seurakunta/uskovien yhteys? Haluatko palvella Jumalaa ja lähimmäisiä?

Kaikki nämä ovat hengellisen elämän merkkejä. Välillä hengellinen elämä voi olla täynnä virtaa ja voimaa. Välillä sen liekki on hiipunut. Joskus se on kokonaan kuollut.

Jos emme tunne Jumalaa henkilökohtaisesti, olemme akuutissa vaarassa ajautua ikuiseen kuolemaan. Jumala ei tahdo sitä. Siksi hän on sovittanut syntisi Kristuksen ristintyössä ja tahtoo antaa sinulle uuden elämän Jeesuksen ylösnousemuksessa. Hän rakastaa sinua ja tahtoo tehdä sinut eläväksi!

 

Rukous

Herra, en tunne sinua enkä ole välittänyt sinusta. Olen elänyt itsekkäästi ja pinnallisesti.
Anna minulle anteeksi ja herätä minutkin todelliseen elämään Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen kautta.

Kiitos, että kasteessa vakuutat ikuista armoasi ja rakkauttasi minua kohtaan.

Tapahtukoon sinun tahtosi. Johdata ja varjele minua.
Vie minut perille taivaaseen asti.

Aamen.