HENGELLINEN KOTI JA JÄSENYYS

 

Hengellinen koti

Jokainen ihminen tarvitsee kotia ja läheisiä. Kristillinen seurakunta on tarkoitettu juuri sellaiseksi Jumalan lasten perheeksi, johon on hyvä kuulua. Ideaali ajatus seurakunnasta on, että kaikki kokisivat itsensä rakastetuiksi ja jokaisella olisi oma mielekäs paikka ja tehtävä. Todellisuus on paljon karumpi. Ihmisyyden perusongelma on synti, joka tekee meistä usein itsekkäitä ja kyvyttömiä rakastamaan. Seurakunnassa on läsnä nämä molemmat puolet: Jumalan vaikuttama rakkaus ja ihmisen itsekkyys ja rikkinäisyys. Tähän jännitteeseen joudumme suostumaan ja tyytymään.

Hengellisessä kodissa on monenlaisia, erilaisia ihmisiä. Jokainen on luotu Jumalan kuvaksi ja jokaisessa on jotain hyvin ainutlaatuista. Samalla tuo hyvä luomisteko on mennyt rikki synnin tähden. Synnillisyys synnyttää piirteitä ja käytöstapoja, joita ei voi hyväksyä.

Seurakuntakodissa tarvitaan hengellisiä isiä ja äitejä, jotka kokemuksellaan, taidoillaan ja kärsivällisyydellään voivat tukea ja kasvattaakin nuorempia. Samalla hekin saavat kasvaa ja oppia vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa. Rakastavien ihmisten ohjauksessa on turvallista elää ja toimia. Sellaiseen hengelliseen kotiin on hyvä tulla. Rakkaus on aina myös rajoja, jotka suojelevat elämää. Niinpä seurakunnassa pitäydytään kristilliseen moraaliin. Oikeat pelisäännöt ovat aina tärkeitä.

Vaikka toiset ovat kokeneempia, ihmisinä olemme aina tasa-arvoisia. Jokainen on yhtä arvokas riippumatta siitä, mikä on ikä, sukupuoli, asema, tehtävä tai terveydentila. Pieni lapsi kehdossa, kasvava nuori, työssäkäyvä aikuinen ja eläkepäiviään viettävä ovat yhtä arvokkaita. Ihmisyyttä ei mitata suorituksilla tai tuottavuudella. Jokainen on Jumalan kuva, jokainen on kalliisti lunastettu, jokainen on matkalla kirkkauteen – Kristuksessa Jeesuksessa. Tässä on mittaamaton arvomme. Voimme toki turhentaa arvoamme elämällä tieten tahtoen Jumalan antamaa elämää rikkoen.

Seurakunta on turvapaikka kovan maailman keskellä. Siellä saamme ammentaa Jumalan armollista läsnäoloa ja kasvaa luottamuksessa, kun otamme vastaan Jumalan sanan. Seurakunta on suuri hoivakoti, jossa haavamme saavat umpeutua ja parantua. Se on varustamo, jossa meitä varustetaan kohtaamaan elämän haasteita. Seurakunta on paikka, jossa meitä kannetaan, kun olemme heikkoja. Vastavuoroisesti me saamme kantaa silloin, kun itse olemme voimissamme.

Seurakunta on myös sotilasvaruskunta. Ihmiskunta elää kapinassa Luojaansa vastaan. Meidät lähetetään kapinallisen maailman keskelle kohtaamaan myös sielunvihollisen voimia. Joudumme taisteluihin hyvän asian ja ihmisten puolesta. Emme ole heitä vastaan, vaikka siltä joskus tuntuisi. Valitettavasti – varsinkin jos olemme joutilaita – saatamme taistella toinen toisiamme vastaan. Monia haavoja lyödään. Monia rajoja vedetään ja monia bunkkereita rakennetaan.

Onneksi seurakunnalla on lopulta yksi johtaja, Jeesus Kristus, joka viime kädessä määrää ”kaapin” paikan ja pitää huolta jokaisesta. Hän on seurakunnan perusta ja täyttymys. Seurakunta rakentuu armon ja Jumalan sanan varaan.

 

Seurakunnan jäsen

Seurakunnan jäsenyys voidaan määritellä eri tavoin:

• Muodollinen jäsenyys: ihmisen nimi on kirjattu seurakunnan rekisteriin, kun tietyt muodolliset edellytykset on täytetty. Sellainen on lähes aina kaste. Jäsenyyden laajuus ja oikeudet voivat kasvaa, kun jäsen käy rippikoulun, konfirmoidaan ja saavuttaa tietyn iän. Pelkkä muodollinen jäsenyys ei edellytä lainkaan omakohtaista kristillistä uskoa ja sitoutumista seurakunnan elämään ja toimintaan. Muodollinen jäsenyys liittää ihmisen pelkästään paikalliseen kirkkokuntaan ja yksittäiseen seurakuntaan.
• Aito jäsenyys: ihminen täyttää muodolliset edellytykset (kaste) ja on henkilökohtaisesti sitoutunut kristilliseen uskoon ja myös seurakuntaan. Aito jäsenyys merkitsee todellista kuulumista Jumalan universaaliin ja paikalliseen seurakuntaan. Voitaneen myös ajatella, että usko on ensisijainen edellytys ja kaste pääsääntöisesti välttämätön, mutta silti toissijainen edellytys universaaliin seurakuntaan kuulumiseksi. Vaikka kaste on tässä nimetty ”muodolliseksi” edellytykseksi, sillä on samanaikaisesti todellinen sisällöllinen merkitys Jumalan käyttämänä armovälineenä. Kasteen arvo jää lopulta muodolliseksi, mikäli ihminen epäuskossa torjuu Kristuksen.

Raamatullisessa mielessä ihmisen pitää olla kastettu ja uskoa Jeesukseen, jotta hän olisi Jumalan lapsi, Kristuksen oma ja Kristuksen seurakunnan aito jäsen. Jumalan seurakunta on universaali todellisuus, joka on näkymätön hengellinen organismi ollen läsnä näkyvissä kirkkokunnissa ja seurakunnissa. Yhteys Jumalaan merkitsee samalla yhteyttä ja kuulumista universaaliin seurakuntaan.

Kristikunta on jakautunut moniin kirkkokuntiin, seurakuntiin, järjestöihin ja liikkeisiin. Mikään niistä yksittäin ei ole Jumalan seurakunta. Katolinen kirkko väittää olevansa sellainen ja yksinomaisesti, mutta ei ole. Lue tästä esimerkistä kohdasta Muut kirkkokunnat / Katolinen kirkko. Jokaisessa edellä mainitussa on osittain pelkkää muodollista kristillisyyttä, mutta usein paljon aitoa, elävää sydämen kristillisyyttä kiinnittyen Kristukseen ja Jumalan sanaan. Siksi voidaan sanoa, että todellinen, universaali seurakunta läpäisee nuo kaikki ja muodostaa niiden elävän ytimen.

Eri kirkkokunnissa ja seurakunnissa jäsenyyden muodolliset edellytykset voivat vaihdella, mutta Jumalan universaalin seurakunnan jäsenyyden ehdot ovat aina samat: kaste ja usko. Yhteys Jumalaan liittää meidät aina myös universaaliin seurakuntaan. Koska tämä toimii maailmassa, se ottaa aina näkyviä, paikallisia muotoja. Siksi aito jäsenyys suorastaan vaatii meitä liittymään paikalliseen kirkkokuntaan, seurakuntaan tai liikkeeseen, joka tarjoaa hengellisen kodin. Ilman tällaista aitoa liittymistä paikalliseen todellisuuteen, jäsenyys menettää olennaisella tavalla merkityksensä. Moni uskova on tyytymässä jonkinlaiseen välimuotoon: nettikirkkoon ja virtuaaliseen kristillisyyteen median välityksellä. Vaikka ne ovat monin tavoin hyödyllisiä, ne eivät koskaan saa korvata aktiivista jäsenyyttä konkreettisessa seurakunnassa ja hengellisessä yhteisössä.

 

Jäsenyyden edut ja velvollisuudet

Moni ihminen väittää, että seurakunta ei tarjoa mitään. Useimmiten tuollainen väite kertoo siitä, että ihminen ei edes halua seurakunnalta mitään eikä hän ole vaivautunut ottamaan selvää tarjonnasta. Todellisuudessa seurakunnat tarjoavat lähes päivittäistä toimintaa aamusta iltaan. Monissa suuremmissa seurakunnissa tai seurakuntayhtymissä toimintaa on niin paljon, ettei ihminen ehdi osallistumaan kuin pieneen osaan. Lisäksi jäsenen käytössä on koko ajan monia työntekijöitä, joiden puoleen voisi kääntyä elämän suurissa ja pienissä kysymyksissä.

Moni pitää kirkkoa ja seurakuntaa puhtaasti palvelulaitoksena, joka tuottaa palveluja juuri heille. Suhde seurakuntaan on etäinen ja virallinen. Kun maksan veroja, minun pitää saada tiettyjä palveluja silloin kun haluan ja sellaisina kuin haluan. Tahdon vihkimiseen tietyn laulun tai musiikin, vaikka sillä ei ole mitään tekemistä kristillisyyden kanssa. Tahdon tietyn näköisen papin, jotta kuvat näyttäisivät hyvältä. Jos en saa, mitä tahdon, eroan kirkosta.

Tällainen asenne kertoo siitä, että ihminen ei ymmärrä kristillisyydestä ja seurakunnasta juuri mitään. Jos ihmisen suhde on näin etäinen, miksi ihmeessä hän ylipäätään kuuluu kirkkoon tai seurakuntaan, jota ei lainkaan koe omakseen?

Vastoin tätä kaikkea on sanottava, että vaikka kirkko palvelee, se ei ole palvelulaitos. Jeesuskin palveli ihmisiä, mutta ei heidän ehdoillaan vaan Jumalan rakkaudesta käsin. Jeesus kieltäytyi ryhtymästä leipäkuninkaaksi tai poliittiseksi messiaaksi. Niinpä kirkko ja seurakunta on syvimmässä mielessä uskovien yhteisö, johon sitoudutaan ja jossa eletään jokapäiväisesti niin kuin kodissa.

 

Seurakunnan jäsenyys tarjoaa siis huikeita etuuksia ja mahdollisuuksia

• kuuluminen Jumalan kansaan ja perheväkeen
• lähes mittaamaton määrä erilaisia toimintoja ja palveluja
• työntekijöiden ja vastuunkantajien asiantuntemus ja kuunteleva korva
• monia mahdollisuuksia saada tukea ja apua hengellisesti, psyykkisesti ja aineellisesti
• paljon mahdollisuuksia kasvaa kristittynä ihmisenä
• monia mahdollisuuksia löytää oma paikka ja tehtävät, mikä luo syvää mielekkyyttä elämään
• mahdollisuus voittaa yksinäisyys, jota ei halua kokea

 

Seurakunnan jäsenyys velvoittaa, mikä on kuitenkin positiivinen mahdollisuus eikä ikävä taakka:

• velvollisuus olla läsnä ja tuoda oman persoonan, kykyjen ja lahjojen siunaus kaikille
• velvollisuus etsiä ja löytää oma paikka ja tehtävä
• velvollisuus jakaa yhteisiä taakkoja ja vastuita
• velvollisuus rukoilla seurakunnan ja sen jäsenten puolesta
• velvollisuus antaa taloudellista tukea, koska seurakuntakin tarvitsee varoja työhönsä
• velvollisuus osallistua seurakunnan kehittämiseen toiminnan ja palautteen kautta

 

Jäsenyyden tuoma yhteisvastuu seurakunnan elämästä ja suunnasta

Seurakunta, kuten edellä sanottiin, on aina epätäydellinen. Se elää Jumalan rakkauden ja ihmisen syntisyyden jännitteessä. Siksi seurakunnissa on aina epäkohtia. Seurakunta voi kehittyä parempaan tai huonompaan suuntaan. Se voi menestyä tai kuihtua. Seurakunnan hyvinvointi on aina yhteinen asia. Mikäli näet tai koet omakohtaisesti epäkohtia, tuo ne avoimesti ja rakentavasti esille. Pyydä korjausliikkeitä ja tue niissä. Mieti, mikä on realistista ja olennaista. Älä lähde hiljaa pois, sillä se on kaikkein huonoin vaihtoehto seurakunnalle ja itsellesi. Et saa purkaa sydäntäsi ja jäät kenties katkeraksi. Seurakunta ei saa edes mahdollisuutta korjata tilannetta. Jos taas sinua rikotaan vakavasti tai seurakunta ajautuu täysin harhaoppiseksi, silloin kannattaa vaihtaa seurakuntaa. Toki harhaoppeja ja vääristymiä vastaan tulee aina taistella niin pitkälle kuin mahdollista, sillä vain sillä tavoin ne voidaan torjua. Tämä vaatii lähes aina taistelua.

 

Jäsenyyden päättyminen

Universaalin seurakunnan jäsenyys ei pääty milloinkaan. Kuollessaan ihminen siirtyy maan päältä ns. kärsivästä ja taistelevasta seurakunnasta taivaaseen ns. voittaneeseen seurakuntaan odottamaan ruumiin ylösnousemusta ja Karitsan häitä.

Paikallisen kirkkokunnan ja seurakunnan jäsenyys päättyy, mikäli henkilö itse ilmoittaa eroamisestaan tai jossain tapauksissa erotetaan jäsenyydestä. Luterilaisen kirkon jäsenyydestä ei voi erottaa ketään, vaikka ihminen kuinka sitä vahingoittaisi ja kieltäisi sen uskon sanallisesti ja elämällään. Monissa vapaissa kristillisissä seurakunnissa erottaminen on mahdollista edellä kuvatuissa tilanteissa. Jäsenyys päättyy luonnollisesti myös ihmisen kuollessa.

 

Vakava huomio pappisoikeuksien menettämisestä

Vakava huomio on se, että luterilaisen kirkon pappi voi menettää pappisoikeutensa, kun hän haluaa nimenomaan sitoutua Raamattuun ja luterilaisen kirkon tunnustuskirjoihin kirkkolain mukaisesti. Osa papeista ja muistakin työntekijöistä kokee, että kirkko on jo liikaa etääntynyt ja suorastaan irtisanoutunut kristillisestä uskosta. Siksi he haluavat palvella pienemmissä luterilaisissa yhteisöissä, joissa vaalitaan kristillistä uskoa. He eivät ole eronneet kirkon jäsenyydestä, koska sen perusta on terve (Kristus, Raamattu ja tunnustuskirjat), vaikka kirkko ei heidän mielestään enää elä perustansa mukaisesti. Huomautus: ns. virkakysymystä en pidä millään muotoa kristillisen uskon ytimeen kuuluvaksi ja siksi se ei ole kovin hyvä kirkosta irtautumisen peruste.

Erityisen hämmästyttävää on se, että tällaisia erottamispäätöksiä tekevät usein juuri sellaiset tuomiokapitulin jäsenet, jotka eivät itse sitoudu Raamattuun ja tunnustuskirjojen mukaiseen kristilliseen uskoon. Tämäkin on kuitenkin aivan raamatullista, sillä juuri näinhän Jeesus, apostolit ja monet uskovat ovat kokeneet aikojen saatossa.

Perimmäisin kysymys on, miksi heidät erotetaan, jotka sitoutuvat kristilliseen uskoon. Miksi ei eroteta heitä, jotka eivät sitoudu ja jotka jatkuvasti toimivat kristillisen uskon turmelemiseksi? Mihin tällainen prosessi johtaa?

Kristillisellä kirkolla on kolme tulevaisuuden vaihtoehtoa:

• kirkko pitää kiinni Raamatusta ja tunnustuskirjoista ja siten elää Jumalan yhteydessä
• kirkko jakautuu kahtia: niihin, jotka haluavat modernin, uusluterilaisen, ei-kristillisen kirkon, ja niihin, jotka pitävät Raamatusta ja tunnustuskirjoista nousevasta uskosta
• kristillinen usko kuolee ja katoaa, minkä myötä kirkko menettää merkityksensä