ERÄMAASSA – SIPERIA OPETTAA (Miksi joudumme erämaahan?)

Aki Miettinen / One Way Mission, toiminnanjohtaja Tapani Suonnon luvalla

 

Tämän opetuksen otsikko voisi olla ”Siperia opettaa”. Eräs aikamme reaalipoliitikko on lausunut näin ja pohjasi toteamuksensa siihen, että Raamatussa Jumala liittää yhteen erämaan ja koulutuksen. Tämä koskee sekä yksilöitä että kansakuntia.

Erämaa merkitse uhkaa. Kaikessa karussa kauneudessaan erämaa on pelottava vastustaja taitamattomalle ja sitä tuntemattomalle.

Hengellisessä kielenkäytössä on yhä enemmän vallalla trendi, jonka mukaan erämaa mielletään kielteiseksi kokemukseksi. Mutta kun menemme Raamatun erämaakertomuksiin – Siperiakin on erämaa – ne ovat hengellisesti todella mahtavia kertomuksia, joissa Jumalan kunnia ja tahto kirkastuvat.

Erämaassa on monesti kohdattu Jumala tai Jumala ja saatana siten, että yksilön ja kansakuntien historia ja elämä on muuttunut.

 

Mooses

Yksi Raamatun merkittävistä erämaakertomuksista on Mooseksen. Hänellä oli ensin henkilökohtainen erämaakokemuksensa: 40 vuoden ajan hän paimensi lampaita. Sitten tuli palavan pensaan kokemus.

Haluaisimme päästä oikotietä, ilman erämaata, palavan pensaan luo ja kohdata siinä Jumalan meitä muuttavalla tavalla. Mutta ilman erämaakokemusta muutos jäisi vajaaksi.

Mooses sai siis ensin 40 vuotta yksilöllistä koulutusta ja sen jälkeen vielä saman verran kansansa kanssa. Erämaassa heitettiin sakkolenkkiä 40 vuotta sen tähden, että nyt Jumala koulutti Israelin kansaa. Periaatteessa kahden viikon matkaan meni 40 vuotta. Miksi? Erämaassa Israel kasvatettiin tekemään ero Jumalan ja epäjumalien välillä ja turvaamaan kaikessa yksin Jumalaan.

 

Daavid

Toinen mahtava erämaakertomus, joka kannattaa lukea, on Daavidin elämänkerta. Hän oli paossa Saulia erämaassa. Siellä Daavid johdatettiin tekemään ero jumalanpilkan ja rukouksen välillä. Daavid valitsi rukouksen tien. Psalmeista hyvin monet ovat Daavidin kirjoittamia ja ne ovat rukousta.

 

Jeesus

Kun Jeesus vietiin erämaahan, hän joutui valinnan paikalle. Vaikka Jeesus olikin Jumalan Poika, täysi ihminen, täysi Jumala, niin häntä haastettiin tekemään valinta Jumalaa hyväksi käyttävän uskonnon ja aidon hengellisyyden välillä. Jeesus valitsi hengellisyyden, jossa käydään sisälle siihen elämään, jossa näemme Jumalan toimivan.

Tämä on uskonnollisuuden ja uskon ero. Uskonnollisuus pyrkii käyttämään hyväksi Jumalaa, kun usko on väline, jolla me tunkeudumme siihen maailmaan, jossa näemme ja koemme Jumalan toimivan. (Usko avaa yhteyden Jumalaan ja johtaa armon varassa kohti Jumalan tahtoa ja mahdollisuuksia / KM)

 

Omat valintamme

Voimme joutua erämaahan myös omien virheellisten valintojemme tai tottelemattomuuden vuoksi. Rukouksen sijasta valitsemme jotain muuta. Se johtaa meidät hengelliseen erämaahan. Raamatun lukemisen sijasta valitsemme jotain muuta. Seurakuntayhteyden sijasta valitsemme jotain muuta. Nämä kaikki kolme valintaa ovat hyvin yleisiä meidän aikanamme.

Jos rukouksen ja Raamatun luvun korvaa jokin muu, sen seurauksena seurakuntayhteydenkin korvaa jokin muu. Sekä rukous hengessä ja totuudessa että Raamatun lukeminen johtavat meidät uskovien yhteyteen. Raamattu ja rukous ohjaavat minua ymmärtämään, etten selviä yksin.

Erämaahan voi johtaa sekin, että lähimmäisen palvelemisen sijasta valitsemme jotain muuta. Myös tunne-elämämme voi viedä meidät erämaahan. Kun tuntuu hyvältä, on helppo uskoa. Mutta jos tunne-elämä muuttuu kielteiseksi ja uskomme perustuu tunteisiin, joudumme erämaahan.

 

Yksipuolinen oppi

Myös yksipuolinen oppi saa aikaan aavikon. Esimerkiksi äärimmilleen viety menestysteologia johtaa lopulta hengelliseen erämaahan, koska menestysteologian opettama menestys ei ole sitä menestystä, mistä Raamattu puhuu. Pelkkä yksipuolinen menestyksen julistaminen johtaa lopulta pettymykseen ja erämaahan.

Menestysteologian harha on siinä, että ihmisen usko pannaan Jumalan paikalle. Jumala ei ihmisen juoksupojaksi kuitenkaan suostu. Onneksi. Antakaamme siis Jumalan olla kaikkivaltias Jumala ja vapauttakaamme itsemme olemaan ihmisiä. Silloin voin vaikeuksienkin keskellä ylistää Jumalaa ja kiittää häntä siitä, että saan olla hänen lapsensa.

 

Jeesuksen kiusaukset

Palataan Jeesuksen erämaakertomukseen. ”Ja Henki vei Jeesuksen ylös erämaahan perkeleen kiusattavaksi.” (Matt. 4:1)

Henki siis johti Jeesuksen erämaahan perkeleen kiusattavaksi. Läsnä olivat Jumalan Poika, Jumalan Pyhä Henki ja perkele. Kaikki, jotka haluavat seurata Jeesusta, joutuvat kohtaamaan samat kolme kiusausta kuin hän.

Jumalan Pyhä Henki siis johti Jeesuksen erämaahan kiusattavaksi. Tämän päivän kristillisyyteen ei sovi ajatus, että Jumalan Henki saattaisi johtaa meitä erämaahan. Näin kuitenkin on Raamattuun kirjoitettu.

Ja tämä yllättää meidät. Jälleen Jumalasta löytyy sellainen puoli, joka ei oikein sovi meidän pirtaamme. Meille on yleensä opetettu, että Jumala on hyvä, Jumala on rakastava ja hän on olemassa sitä varten, että hän tuottaa vielä jotain ekstrahyvää elämäämme, jossa meillä jo on kaikkea yltäkyllin.

Mutta näin ei olekaan, vaan Jumala vie meitä erämaakokemuksiin. Minkä tähden? Koska hän haluaa kouluttaa ja kasvattaa meitä siihen, että olisimme yksin Jumalasta riippuvaisia. Ja kun emme vapaaehtoisesti suostu tähän, meidän on pakko mennä erämaahan. Raamatun erämaakokemukset itse asiassa siunaavat, koska jos olemme kestäväisiä erämaassa ja tiedämme, kenen seurassa olemme, sieltä tullaan aina uudistuneina pois. Sen tähden ei pidä pelätä, jos koet, että Jumala johtaa sinua erämaahan.

 

Kiusaus 1: Hengellinen tarve sosiaaliseksi (Sanan tilalle leipä / Jumalan tilalle materia)

”Ja kun Jeesus oli paastonnut neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, tuli hänen lopulta nälkä. Silloin kiusaaja tuli hänen luoksensa ja sanoi hänelle: ”Jos sinä olet Jumalan Poika, niin käske näiden kivien muuttua leiviksi.” (Matt. 4:2-3)

Kivien leiviksi muuttaminen ei ole mikään synti. Mikä tässä sitten on kiusaus? Se, että perimmäinen tarpeemme ei suinkaan ole saada leipää syötäväksi, vaan se on hengellinen eli Jumalan sanan kuuleminen. Jeesus vastasi: ”Kirjoitettu on: ’Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee’.” Jeesus vetosi kirjoituksiin.

Kiusauksena oli siis madaltaa Jumalan sanan kuuleminen uskonnolliseksi Jumalan hyväksikäytöksi. Tee leipää. Muuta hengellinen tarve, madalla se sosiaaliseksi tarpeeksi.

Tämä paine kohdataan tänä päivänä nimenomaan lähetystyössä. Yhä vähemmän on niitä, jotka tekevät julistustyötä lähetyskentillä. Sosiaalista apua voivat antaa muutkin: Punainen Risti, YK ym. Sen sijaan ainoastaan uskovat seurakuntien lähetit voivat julistaa Jumalan sanaa, josta nuo pakanakansatkin perimmältään elävät.

Kristus tuli sitä varten, että hän antaisi meille elämän ja iankaikkisen elämän. Yltäkylläisen elämän, josta ei puutu mitään tässäkään ajassa. Lue psalmi 23 oikein. ”Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.” Tämä on käänteinen ilmaus sille, että ”Herra on minun paimeneni, minulla on kaikkea”. Minulla on vaikeuksiakin ihan riittävästi, jotta olisin Herrasta riippuvainen. Ei minulta mitään puutu, ei puutu vaikeuksiakaan, koska minulla on kaikkea, kun Herra paimentaa minua.

Tuossa psalmissa mennään pimeään laaksoonkin. Ja huomaa: vasta silloin, kun ollaan siellä pimeässä laaksossa, keskustelusuhde muuttuu sinutteluksi. ”En pelkää mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani.”

 

Kiusaus 2: Tee hengellisyydestä show (väärät motiivit)

Koska Jeesus ei langennut ensimmäiseen kiusaukseen, ”silloin perkele otti hänet kanssansa pyhään kaupunkiin ja asetti hänet pyhäkön harjalle ja sanoi hänelle: ”Jos sinä olet Jumalan Poika, niin heittäydy tästä alas; sillä kirjoitettu on: ’Hän antaa enkeleilleen käskyn sinusta’.”

Saatanakin vetosi kirjoituksiin. Hyppää alas, tee hengellinen benjihyppy. Näytä kansalle, että olet Jumalan Poika. Ole uskon sankari, kyllä Jumala sinusta huolen pitää. Madalla jumaluus ja hengellisyys spektaakkeliksi, jossa Jumalan kirkkautta tuodaan esiin niin, että ihmiset ihailevat sinua.

Maagisuus kiehtoo ihmistä, koska sillä pystytään manipuloimaan yliluonnollisia voimia. Nuo voimat eivät kuitenkaan ole Jumalasta vaan saatanasta. Sanat voivat kyllä olla aivan oikeat, mutta teko ja motiivi väärät. Jeesus sanoo: ”Ei jokainen, joka sanoo ’Herra, Herra’, peri taivasten valtakuntaa.”

Jeesus vastaa perkeleelle jälleen: ”Taas on kirjoitettu: Älä kiusaa Herraa, sinun Jumalaasi.” Ei meille ole annettu uskoa siksi, että tekisimme itsestämme hengellisiä showmestareita. Jos meille on lahjoitettu uskoa, Jumalan sana ja Pyhä Henki, tehtävämme on tehdä Kristus suureksi ja julistaa, että hän yksin on Herra ja hän tekee, mitä tahtoo. Hän ei ole minun juoksutettavissani vaan minun tulisi olla hänen juoksutettavanaan. Pyhä Henki ei ole meidän kontrolloitavissamme, vaan meidän tulisi olla Pyhän Hengen kontrollissa.

Jeesus sanoi: ”Seuraa minua!” Me emme voi sanoa hänelle: ”Hei Jeesus, seuraa sinä minua.” Huomaamattamme julistus ja käsityksemme Jumalasta saattavat kuitenkin kääntyä näin, jos meitä ei viedä erämaahan. Siellä tajuamme, että täällä en selviäkään yksin ja täällä Jumala ei olekaan minun käskyläiseni. (Erämaassa siis opimme, että Jumala on Jumala ja ihminen on vain ihminen – todella tärkeä opetus!)

 

Kiusaus 3: Hengellinen valta (nöyryys Jumalan edessä / oikea Herra)

Kolmas kiusaus on meille kaikkein vaikein ja kenties kaikkein kiehtovin. ”Taas perkele otti hänet kanssansa sangen korkealle vuorelle ja näytti hänelle kaikki maailman valtakunnat ja niiden loiston ja sanoi hänelle: ”Tämän kaiken minä annan sinulle, jos lankeat maahan ja kumarrat minua”.

Sangen korkea vuori ja sen vastakohtana Jumalan vuori. Huomaa, mitä kiusaajan vuorelta näkyi: kaikki maailman valtakunnat ja niiden loisto. Näkyi vain toinen puoli kolikosta. Valtakunnissa elävien ihmisten kärsimyksistä, tuskasta ja siitä, miten synnin vaivaamia he olivat, ei näkynyt mitään. Jumalan vuorelta näkyy nimenomaan tämän maailman tuska ja hätä. Jumalan vuorelle kuuluu huuto: Tule ja auta! Tuo meille toivon sanoma!

Kristus ei kuollut loiston ja vallan tähden vaan nimenomaan sen tuskan, hädän ja toivottomuuden tähden, jota kiusaaja ei hänelle näyttänyt. Vastineeksi kiusaaja tarjosi valtaa ja valtahan on makeata. Hengellisen vallan kiusaus on kiehtova, koska ihmisiä on paljon helpompi vallita kuin rakastaa.

Meidät on kuitenkin kutsuttu rakastamaan. Mitä enemmän otan valtaa, jota minulle ei koskaan ole annettu, sitä etäämpänä ihmiset pysyvät. Mutta jos alan rakastaa ihmisiä, tulen läpinäkyväksi ja haavoittuvaksi.

Jeesus torjuu tämän kiusauksen hyvin voimakkaasti: ”Mene pois, saatana, sillä kirjoitettu on: Herraa sinun Jumalaasi pitää sinun kumartaman ja häntä ainoata palveleman.” Jumalan kunnioittaminen ja hänen palvelemisensa on käytännössä mahdollista niin, että palvelemme toinen toisiamme rakkaudessa.

 

Kuka johtaa ja kenen seurassa?

Jumala haluaa johtaa jokaisen Jeesuksen seuraajan erämaahan, jossa omista lähtökohdistamme käsin kohtaamme edellä kuvatut kolme kiusausta.

Mutta minkälaisessa erämaassa sitten olemmekin, olennaista ei ole paikka vaan se, kenen johtamana olemme siellä ja kenen seurassa. On tärkeää oppia tuntemaan Jumala, hänen tahtonsa ja hänen sanansa niin, että tiedämme, kenen johtamina olemme siellä, missä kulloinkin olemme. Meidän ei ole syytä olla peloissamme vaan sen sijaan hengelliset aistit valppaina.

Voimme olla vakuuttuneita siitä, että kun Pyhä Henki johtaa meitä, on turvallista kulkea myös erämaahan ja kohdata kiusaukset. Ne ovat välttämättömiä hengellisen kasvumme kannalta. Erämaa ja kiusaukset vievät meidät siihen, mistä Heprealaiskirjeen 5. luku kirjoittaa: ”…vahva ruoka on niitä varten, joiden aistit ovat tottumuksesta kehittyneet ja valmiit erottamaan hyvän pahasta”. Ei siis pahaa hyvästä. Järjestys on oleellinen: hyvän pahasta. Joten hyvää matkaa hengelliseen Siperiaan!