HÄTKÄHDYTTÄVÄ JEESUS
Suomi on hyvin kaunis ja vehreä maa. Saamme nauttia kesän lämmöstä ja ihanuudesta. Samalla kesä kuvastaa tulevaa iankaikkista elämää. Elämä aina voittaa kuoleman. Se olkoon meidän voimamme ja lohdutuksemme tänäkin aikana, jolloin maailmalta kuuluu päivittäin huonoja uutisia.
Onneksi meillä kristityillä on maailman paras uutinen: Jumalan ikuinen armo ja rakkaus Jeesuksessa Kristuksessa! Hän antaa toivon ja tulevaisuuden – olipa elämä täällä maan päällä millaista tahansa. Tätä ikuisen ilon sanomaa tarvitsee jokainen sukupolvi.
Herätysten tarve
Jumala onkin antanut erityisiä herätyksen aikoja kullekin sukupolvelle. Jumalan rakkaus on murtautunut läpi ajallisten muurien syvälle ihmisten sydämiin Kristuksessa. Se on tuonut ihmisiä uuteen yhteyteen Jumalan ja lähimmäisten kanssa. Herätysten myötä on rakennettu uusia kirkkoja ja rukoushuoneita. Näissä Jumalan kansa on kokoontunut yhteen vuosikymmenten saatossa. Herätystä on vaalittu monin tavoin, mutta ajan myötä herätyksen voima on hiipunut.
Elämme aikaa, jolloin tarvitsemme jälleen uutta herätystä. Kansamme on maallistunut, kristilliset arvot ja usko ovat murenemassa, monet vaikeudet ja epävarmuus vaivaavat kansaamme ja yksittäisiä ihmisiä. Silti tuntuu, että Jumalan armo ja rakkaus eivät kelpaa – vielä. Ehkä on ajauduttava entistä suurempiin vaikeuksiin ja ahdistuksiin, jolloin vasta huomataan, että mikään ajallinen ei voi antaa syvintä onnea eikä turvaa. Siksi elämän vaikeudet ovat lopulta meidän parhaaksemme, kun ne ajavat meitä etsimään onnea ja turvaa Jumalasta.
Maallistuminen on murentanut myös kirkkoamme ja aikamme kristillisyyttä. Raamattu on laitettu syrjään ja monet rakentavat ikiomaa jumalaa ja kristusta, joka on lopulta kovin väritön, mauton ja hajuton. Jumala on rakkaus, joka hyväksyy kaiken. Jeesus on kaunis esimerkki rajoja rikkovasta, uhrautuvasta rakkaudesta. Hän on esimerkki – ei muuta.
Käsityksemme ja kuvamme Jeesuksesta
Kenties meille uskovillekin Jeesus on jotenkin jähmettynyt paikoilleen. Onko hän meille kuin valkoinen marmoripatsas tai kaunis alttaritaulu – vai onko hän elävä, ihmiseksi tullut Jumala, joka yhä tänään toimii aktiivisesti, yllättävälläkin tavalla? Ovatko evankeliumien kuvaukset Jeesuksesta tulleet meille jo liian tutuiksi – niin, että osaamme ne päällisin puolin ulkoa, mutta emme osaakaan enää pysähtyä ja syventyä niihin? Ainakin itsessäni huomaan jotain tällaista.
Reilu vuosi sitten pääsin käymään ensimmäistä kertaa Israelissa. Onko moni teistä käynyt pyhässä maassa? Viikon matka oli antoisa, mutta aivan liian lyhyt. Kiertelimme enimmäkseen pohjoisessa Galileassa aina Golanin kukkuloita myöten. Kävimme toki päivän matkalla Jerusalemissa ja Kuolleella merellä.
Tuo matka oli hyvin antoisa ja avasi paljon uutta ja konkreettista Raamatusta ja Jeesuksesta. Samoihin aikoihin luin myös erinomaisen kirjan nimeltä ”Jeesus – Lähi-idän asukkaan silmin”. Siinä Lähi-idän kulttuurin asiantuntija Kenneth Bailey valottaa Jeesuksen elämää ja opetuksia tuon kulttuurin valossa.
Tuo Israelin matka ja Baileyn erinomainen kirja rohkaisivat huomaamaan, kuinka hätkähdyttävä persoona Jeesus oli kaikessa toiminnassaan ja opetuksissaan. Hän ei todellakaan ollut mikään siloteltu kiiltokuva Jeesus vaan hän oli todella hätkähdyttävän rohkea, taitava, päämäärätietoinen. Ja sellainen hän on yhä tänäänkin.
Jeesus elää – hän ei ole jähmettynyt patsas tai kauniiseen alttaritauluun vangittu kuva. Entä jos Jeesus saisi toimia yhä tänäänkin yhtä hätkähdyttävästi, syntyisikö jopa herätys?
Seurakunta on Kristuksen ruumis ja Pyhän Hengen temppeli. Sen tulisi olla yhtä päänsä, eli Kristuksen kanssa. Onko seurakunta kangistunut kaavoihinsa ja perinteisiin, kun Jeesus ja Pyhä Henki olisivat jo menossa kovaa vauhtia eteenpäin?
Mikä Jeesuksen toiminnassa oli hätkähdyttävää oman aikansa keskellä?
- Jeesus liikkui tavallisen kansan keskellä. Hän kyllä kävi synagogassa ja temppelissäkin, mutta keskeinen missio oli kulkea ihmisten arjen keskellä. Hän ei linnoittautunut temppelin muurien sisälle. Hän ei sulkeutunut korkeasti oppineiden teologien kamareihin, vaikka olikin Rabbi.
- Jeesus jakoi tavallisen ihmisen ilot ja surut, arjen ja juhlan. Koko elämänkirjo oli hänelle tuttu ja tärkeä. Hän ei laittanut kaupungin portinpieleen ilmoitusta, että olen tavattavissa vain sapattina klo 10-12. Hän meni ihmisten luokse, heidän arkielämänsä keskelle.
- Jeesus opetti toisinaan suuriakin kansanjoukkoja, mutta ensi sijassa hän kohtasi yksittäisiä ihmisiä. Hänellä oli aina aikaa pysähtyä yhden ihmisen kohdalle. Yksi ihminen oli hänelle tärkeä.
- Jeesus kunnioitti jokaista ihmistä. Hän ei parantanut eikä pelastanut ketään väkisin. Usein hän kysyi: mitä sinä tahdot minun tekevän sinulle? Mitä sinä tahdot?
- Jeesus ei pelästynyt ihmisten syntistä elämää. Hän meni kylän tai kaupungin halveksituimman ihmisen kotiin ja aterioitsi yhdessä hänen kanssaan. Tällä Jeesus sai saman syntisyyden leiman ja halvennuksen päällensä. Mutta hän ei tullut pelastamaan hurskaita vaan syntisiä. Maan päällä ei yhtään niin syntistä ihmistä, jonka luokse hän ei voisi mennä. Tämä ei tietenkään tarkoita, että Jeesus meni siunaamaan heidän syntistä elämää vaan hän meni vapahtamaan siitä. Mekin olemme syntisiä ja tarvitsemme Vapahtajaa joka päivä.
- Jeesus antoi todellisen ihmisarvon jokaiselle ihmiselle kansallisuuteen, yhteiskunnalliseen asemaan, sukupuoleen, ikään tai syntisyyteen katsomatta. Tämä oli äärimmäisen radikaalia ja hämmästyttävää tuona aikana.
- Jeesus puhui kansanomaisesti. Hän ei halunnut korottaa itseään ja kehua omaa suurta oppineisuutta munkkilatinalla. Jeesus puhui tavallista arkikieltä. Hän käytti vertauksissa monia tuttuja kuvia ihmisten tavallisesta arjesta. Hän käytti kuvia
- Maanviljelyksestä, karjanhoidosta, viininviljelystä
- Siivoamisesta, leipomisesta, vaatteiden ompelusta
- Ajankohtaisista poliittisista tapahtumista ja yhteiskunnallisista puheenaiheista
Kaikki tämä tuttu arkielämän kuvaus auttoi kuulijoita ymmärtämään hengellistä todellisuutta etenkin Jumalasta. Tuttu avaa tuntematonta. Me taas lukiessamme vertauksia helposti hyppäämme tuon vertauksen arkikuvauksen yli ja ohi, jolloin menetämme vertauksen keskeisen sisällön, voiman ja iskevyyden. Etsimme pään tietoa mutta se ei avaudu sydämessä. Tässä on yksi länsimaisen ja Lähi-idän kulttuurin suuri ero. Me opettelemme teoreettista pääntietoa mutta Lähi-idässä, Jeesuksenkin aikana etsittiin käytännöllistä sydämentietoa.
- Jeesus oli erityisen hätkähdyttävä rohkeudessaan. Hän ei puntaroinut yleistä mielipidettä eikä pelännyt rikkoa sellaisia tapoja ja perinnäissääntöjä, jotka todellisuudessa olivatkin Jumalan hyvää tahtoa vastaan. Etenkin Jeesus rikkoi aikansa uskonnollisia tapoja ja perinnäissääntöjä. On oikeastaan hätkähdyttävää, kuinka fariseukset ja saddukeukset Jumalan nimissä opettivat kansalle väärää uskonnollisuutta. Tapahtuuko sellaista nykyäänkin? Jeesus ei kuitenkaan pelännyt nousta heitä vastaan. Hän paljasti heidän omavanhurskauden ja väärän toiminnan, jolla he korottivat itseään Jumalan ja ihmisten edessä pyrkien hyötymään monin eri tavoin. Lopulta tämä Jeesuksen hätkähdyttävä rohkeus johti vainoon ja ristiinnaulitsemiseen.
Muutama esimerkki siitä, kuinka hätkähdyttävä persoona Jeesus todella on!
- Aivan toimintansa alussa Jeesus vieraili Nasaretissa, omassa kotikylässään. Hän sai lukea pyhiä kirjoituksia ja selittää niitä synagogassa. Lopputulos oli se, että hänet raahattiin korkean kallion reunalle ja hänet tahdottiin tappaa. Mitä tapahtui?
Galilea oli aluetta, jossa valtaosa väestöstä oli pakanoita. Sen keskellä, siellä täällä oli kyliä, joissa oli juutalaisten keskittymiä. Nasaret oli yksi sellainen. Nasaretissa oli myös pappissukua, joka osallistui temppelin papillisiin tehtäviin. Jo tuolloin oli syvä käsitys siitä, että juutalaiset olivat Jumalan valittua kansaa ja muut olivat halveksittuja pakanoita, vailla Jumalaa ja pelastusta. Nasaretissa vaalittiin tätä käsitystä.
Synagogassa Jeesus kuitenkin otti puheessaan esille Sarpatin pakanalesken (naisen) ja syyrialaisen Naamanin, jotka saivat kokea Jumalan armon ja rakkauden. Jeesus teki heistä oikean uskon esikuvia juutalaisille kuulijoille. Samalla Jeesus samaisti itsensä Messiaaseen, joka tulisi tuomaan pelastuksen myös pakanoille. Kaikki tämä herätti valtavan raivon ja vihan. Padot murtuivat.
Minkälaisia asenteita me kannamme uskovina? Onko meidän seurakuntamme, herätysliikkeemme tai kuppikuntamme niitä ainoita tosiuskovia… Onko ovemme ja sydämemme avoimina kaikille ihmisille?
- Vielä enemmän Jeesus osoitti rohkeutta kulkiessaan opetuslastensa kanssa Samarian läpi. Samariassa asui pelkästään pakanoita, joita juutalaiset halveksivat erityisellä tavalla. Siksi hurskas juutalainen ei koskaan kävellyt Samarian poikki, ei koskaan puhunut samarialaiselle, eikä koskaan tietenkään aterioinut heidän kanssaan. Jeesus teki tämän kaiken ja vieläpä puheli kahdestaan samarialaisen, paheellisen naisen kanssa kaivolla ja pyysi tätä antamaan hänelle vettä hänen astiastaan… Kaikki tämä oli syvä järkytys opetuslapsille, mutta tuloksena oli suuri herätys tuossa samarialaisessa kylässä.
Onko meidän elämässämme ”samarialaisia alueita” – naapureita, sukulaisia, entisiä tuttuja, alkoholisteja, väärille teille joutuneita, joita kartamme?
- Käydessään hyvin pohjoisella Tyyroon ja Siidonin pakana-alueella nykyisen Libanonin puolella Jeesus kohtasi kanaanilaisen naisen, joka oli suuressa hädässä tyttärensä puolesta. Tällä kertaa Jeesus käyttäytyi kuten kunnon juutalainen mies. Ensin hän ei vastannut naiselle mitään eli ei puhunut hänen kanssaan. Juutalainen mies ei puhu pakananaisen kanssa. Sitten Jeesus hätistelee naista pois ja nimittelee tätä koiraksi (koiranpennuksi). Kaikesta huolimatta nainen hellittämättä huutaa Jeesuksen puoleen ja anelee tätä pelastamaan hänet ja tyttärensä. Viimeistään tässä vaiheessa tapahtumaa seuranneet opetuslapset olivat jo hyvin vaivautuneita tästä kaikesta.
Jeesuksen antama oppitunti oli tulossa päätökseen. Jeesus näytti opetuslapsille, kuinka vääristynyt, ylimielinen juutalainen tapa ja asenne johtaisi pakananaisen ja hänen tyttärensä hylkäämiseen. Sen sijaan Jeesus lopulta antoi apunsa naiselle ja teki hänestä uskon esikuvan ylimielisille opetuslapsille, jotka kantoivat jo äidinmaidossa väärää asennetta pakanoita kohtaan.
Mitä ajattelemme pakolaisista tai maahanmuuttajista?
- Fariseus ja publikaani rukoilivat temppelissä. Jeesus kysyi, kumpi heistä oli vanhurskas? Oikeaoppinut uskonnon ammattilainen vai halveksittu syntinen?
Hätkähdyttäväksi kuvauksen tekee se, että kuvattu tilanne tapahtui temppelin alueella aivan erityiseen aikaan. Kenneth Bailey kertoo, että fariseus ja publikaani rukoilivat iltapäivän rukoushetken aikaan, jota jumalanpalveluslain mukaan edelsi sovitusuhri.
Ajattele tilannetta temppelissä: Syntiuhri kuulutetaan ja toimitaan kuuluvasti ja näyttävästi. Jumalan luokse syntinen ihminen pääsee vain sovituksen kautta. Fariseus astuu esille näkyvälle paikalle ja kuuluttaa ”rukouksen muodossa” omaa erinomaisuuttaan ja hurskauttaan kaikille läsnäolijoille. Näin hän hylkää sovituksen ja tekee itsestään Jumalan vertaisen ja toisia ihmisiä paremman. Samaan aikaan publikaani vetäytyy varjoihin. Hän lyö rintaansa, mikä oli äärimmäisen surun ja katumuksen merkki. Rintaan lyötiin lähinnä vain suuren henkilökohtaisen surun tai äärimmäisen katastrofin edessä. Kuuluu vain hiljainen kuiskaus: Ole Jumala minulle armollinen! Oikeastaan tuo sana armollinen pitää kääntää sanatarkasti: Sovita minut. Jumala, sovita minut.
Sovitusuhri toimitettiin. Fariseus ei tarvinnut sellaista. Publikaani oli oman syntisyytensä murtama ja kauhistuttama. Jäljellä oli vain Jumalan ihmeellinen armo.
Mikä on sinun rukouksesi ihmisten ja Jumalan edessä? Jeesus Kristus on sovittanut syntimme. Suurinkin syntinen, kurjinkin ihminen, epäonnistuneinkin ihminen, halveksituinkin ihminen saa armon Kristuksen tähden, kun hän vain kuiskaa: Jumala, sovita minut!
- Laupias samarialainen. Tarina mukavasta, avuliaasta miekkosesta, joka pelastaa rosvojen runteleman juutalaisen miehen, hoitaa hänen haavansa ja vie majataloon – saaden suuret aplodit ja runsaat kiitokset kaikilta kyläläisiltä… Oliko näin sittenkään – tuossa kulttuurissa?
Ensinnäkin mies oli samarialainen. Kaikkien juutalaisten syvästi halveksima, saastainen, todennäköisesti myös paha ja rikollinen ihminen.
Toiseksi, kertomuksessa tapahtui niin, että juutalainen pappi ja temppelin apumies kävelivät kylmästi maassa viruvan miehen ohi. Oman puhtauden, pyhyyden ja mukavuuden varjeleminen oli heille tärkeämpää kuin kärsivän auttaminen.
Kolmanneksi, Lähi-idässä elettiin ja yhä eletään kostokulttuurin keskellä. Sama päti nykyajan Etiopiassakin, jossa olin lähetystyössä. Mikäli Etiopian maaseudulla tapahtui liikenneonnettomuus, jossa ihminen tai eläin kuoli tai vammautui auton törmäykseen, paikalle ei saanut pysähtyä. Miksi? Koska koston kulttuuri vaati välitöntä kostoa. Kuljettaja oli suuressa vaarassa joutua lynkatuksi tai jopa surmatuksi. Siksi ei myöskään ole viisasta pysähtyä auttamaan uhreja tuoreella onnettomuuspaikalla eikä mennä sellaiseen sivullisena. Piti ajaa mieluusti seuraavan kaupungin poliisilaitokselle ja ilmoittautua siellä, mikäli oli osallinen onnettomuuteen.
Niinpä… kun samarialainen mies pysähtyi auttamaan uhria, hän ei ainoastaan antanut aikaansa, hoitavia voiteita ja rahojaan vaan hän vakavalla tavalla riskeerasi henkensä. Kun hän saapui juutalaiseen kylän majapaikkaan, häntä todennäköisesti pidettiin syyllisenä uhrin huonoon kuntoon. Todennäköisesti hänet surmattiin. Tämä oli ilmeinen, kulttuurinen johtopäätös ja syvä mielikuva kertomuksen kuulijoiden mielissä. Näin kertomusta ja sen taustaa opettaa Kenneth Bailey ja mm. Jukka Norvanto.
Kuka siis oli kärsivän ihmisen lähimmäinen? Oletko sinä tai minä sellaisen lähimmäinen?
Hätkähdyttävä Jeesus!
Syvässä mielessä laupias samarialainen oli kuva Jeesuksesta, hätkähdyttävästä Jeesuksesta: Hätkähdyttävä Jeesus kulkee maailman keskellä syvästi halveksittuna. Hän pysähtyy kärsivän, apua tarvitsevan ihmisen kohdalle. Hänellä ei ole kiire. Hänellä on aikaa. Hän hoitaa haavat, antaa raikasta juotavaa, hän käärii synnin runteleman ruumiin puhtaisiin vaatteisiin ja kääreisiin, hän ottaa syliinsä, hän kantaa perille majapaikkaan. Hän maksaa koko laskun viimeistä kolikkoa myöten.
Hän ottaa päällensä kaiken vihan, syytökset ja syyllisyyden. Kuolee ristillä juutalaisten ja pakanoiden käsissä.
Hän on hätkähdyttävä Jeesus, joka on noussut kuolleista ja joka elää tänäkin päivänä ja kulkee keskellämme kutsuen meitä seuraansa.
Hän tahtoo karistella uskonnolliset ja yleisen mielipiteen kahleet seurakuntansa yltä, jotta Jumalan pyhä Sana ja pelastava, puhdistava, uutta luova rakkaus voisi valloittaa tämän maan – maksoi mitä maksoi.
Tule ja seuraa hätkähdyttävää Jeesusta!