EVOLUUTIO vs. LUOMINEN

 

(4) Evoluutio ja lajien sopeutuminen

Evoluutio tarkoittaa elämän syntyä ja kehittymistä alkeellisista elottomista hiukkasista hyvin monimutkaisiksi, eläviksi olennoiksi. Olennainen kysymys on, voiko niin tapahtua ja millä edellytyksillä? Mikä olisi evoluution kehitysmoottori? Teoriaa kutsutaan myös makroevoluutioksi.

Evoluutiota on perusteltu ns. mikroevoluutiolla. Siinä on kysymys lajin sisäisestä mukautumisesta ja muuntumisesta. Mikroevoluutiossa ei tapahdu lainkaan sitä, että eliö kehittyisi toiseksi lajiksi ja että sille kehittyisi uusia merkittäviä ominaisuuksia, elimiä, jäseniä tai kykyjä. Mikroevoluutiota on parempi kutsua lajien sopeutumiseksi.

Kullakin eliöllä on laaja ja monipuolinen geenistö. Se mahdollistaa eliöiden sopeutumisen uusiin olosuhteisiin jossain määrin. Sen tähden lajit voivat muuntua useiksi alalajeiksi ja roduiksi kuten koirat. Mukautumisen ja erikoistumisen myötä geenistö kapenee. Mitään merkittävää uutta informaatiota ei synny. Koirat pysyvät aina koirina. Niille ei kasva siipiä eikä niistä tule lintuja, kissoja, matelijoita eikä kaloja. Perhosen väri voi muuttua, mutta se pysyy yhä perhosena. Ihmisrotujakin on useita, mutta silti kaikki ovat ihmisiä.

Eliön kyky muuttua ja muuntua on aina ehdottoman rajallinen. Kun ympäristö muuttuu liian radikaalisti, eliöt eivät enää sopeudu vaan ne kuolevat. Kokonaiset lajit voivat kuolla sukupuuttoon. Fossiililöydöt eri kerrostumista todistavat juuri tämän suuntaista ”kehitystä”.

Lajien rajallinen kyky sopeutua ei todista evoluutiota, joka vaatisi dramaattisia muutoksia ja hyppäyksiä yhä kehittyneemmiksi eliölajeiksi. Eliön ja lajin kyky sopeutua on aina rajallinen. Kun raja tulee vastaan, eliölaji ei muunnu enempää eikä se koskaan muutu uudeksi peruslajiksi. Eri peruslajit eivät voi myöskään saada keskenään jälkeläisiä. Peruslajien välillä on ylittämätön raja. Evoluutioteoriassa väitetään, että tämä raja voidaan ylittää. Todellisuudessa sille ei ole mitään todisteita. Sellaista ei tapahdu nykyisten (perus)lajien välillä, joten sellaista ei siis todennäköisesti ole tapahtunut aiemminkaan.

Jumalan luoma ”peruslaji” on hieman laajempi ryhmä kuin nyt käytössä oleva ”lajin” määritelmä. Tieteessä on esimerkiksi toisinaan luokiteltu hyvin samanlaisia lintuja eri lajeiksi, mutta myöhemmin on todettu, että ne ovat samaa lajia. Tähän virheeseen sortui mm. Darwin.

Evoluutiomallin peruskäsitys on se, että yhdestä alkusolusta on lopulta kehittynyt kaikki olemassa olevat eliöt ja lajit. Luomismallissa ajatellaan, että Jumala loi kunkin peruslajiston, josta sitten on muotoutunut monia uusia alalajeja ja rotuja. Esimerkiksi koirarotuja on satoja, mutta ne kaikki ovat silti yhä koiria. Evoluutiomalli on kuin yksi suuri puu, josta haarautuu monia oksia. Luomismalli on kuin metsä, jossa on monia erillisiä puita, joista kullakin on oma oksistonsa.

Haaste evoluutiouskovaiselle: Osoita tieteellisesti, miten eliöt ja lajit kehittyvät yhä monimutkaisemmiksi olennoiksi? Miten solujen valtava informaatio-ohjelmisto voi ylipäätään syntyä tai kehittyä paljon monimutkaisemmaksi? Synnyttääkö luonnonvalinta uutta informaatiota vai valikoiko se jo olemassa olevaa? Onko mutaatioiden vaikutus positiivinen vai negatiivinen?

Paperille tai tietokoneella voimme piirtää vaikka minkälaisia kehityskuvia mutta ratkaisevaa on se, mitä todellisuudessa, luonnossa tapahtuu. Mielikuvitus ei luo todellisuutta. Luontodokumenteissa voidaan toistaa ja väittää miljoonia kertoja, että evoluutio on synnyttänyt uudet lajit, mutta se ei silti luo niitä eikä todista yhtään mitään. Ne ovat ainoastaan evoluutiouskon sokeaa hokemista. Ainoa vaikutus on se, että ihmiset uskovat siihen.