ANSAITSEMATON ARMO (3. su Loppiaisesta)

Päivän latinankielinen nimi septuagesima (70.) ilmaisee päivien lukumäärän pääsiäiseen, johon seurakunnan katse nyt kääntyy. Tästä päivästä on alkanut papiston paasto. Seurakuntaa kehotetaan kilvoittelemaan kärsivällisesti Jumalan armoon luottaen. Päivän evankeliumiteksteissä muistutetaan, että Jumalan armoa ei ansaita. Hänen hyvyytensä on sama kaikkia kohtaan.

 

EVANKELIUMI: Matt 19:27-30

Pietari sanoi Jeesukselle:
”Me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua. Mitä me siitä saamme?”

    Jeesus sanoi heille:
”Totisesti: kun Ihmisen Poika uuden maailman syntyessä istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle, silloin tekin, jotka olette seuranneet minua, saatte istua kahdellatoista valtaistuimella ja hallita Israelin kahtatoista heimoa.
Ja jokainen, joka minun nimeni tähden on luopunut talostaan, veljistään tai sisaristaan, isästään, äidistään tai lapsistaan tai pelloistaan, saa satakertaisesti takaisin ja perii iankaikkisen elämän.
Mutta monet ensimmäiset tulevat olemaan viimeisiä ja viimeiset ensimmäisiä.

 

SAARNA

Antamisesta ja saamisesta, sijoittamisesta ja tuotoista on kysymys. Kun ennen elettiin nuukasti, nykyajan ihminen elää keskellä kulutusyhteiskuntaa. Se, mikä hankitaan kovalla työllä, kuluu nopeasti. Mutta onneksi postilaatikkoihimme putoilee joka päivä mitä erilaisimpia, innostavia säästö- ja sijoitusvinkkejä. Vain tänään erikoistarjouksella, maksa 100 euroa, niin säästät 20 euroa! Osta kaksi, saat kolmannen kaupan päälle. Mitä enemmän ostat, sitä enemmän säästät! Eikö olekin valtavan hienoa! Kiireesti vain säästämään ja sijoittamaan super-hyper-säästömarketteihin.

Joskus kuitenkin voi herätä hienoinen epäilys, että meitä viilataan linssiin… Mutta onneksi meillä on tänään pettämättömän erikoistarjous! Saat ansaitsematonta armoa ilman mitään määrää – eikä maksa paljon!

Niinhän tässä evankeliumitekstissä sanottiin: ”Jokainen, joka minun nimeni tähden on luopunut talostaan, veljistään tai sisaristaan, isästään, äidistään tai lapsistaan tai pelloistaan, saa satakertaisesti takaisin ja perii iankaikkisen elämän”.

Omista ansaitsematon armo – ensin luovut vain kodista, perheestäsi ja koko omaisuudestasi… Jeesus nimenomaan vaatii: Jos et luovu tästä kaikesta, et voi seurata minua etkä voi päästä Jumalan valtakuntaan! Jotenkin tuntuu, että evankeliumiteksti ja päivän teema ”ansaitsematon armo” ovat jyrkässä ristiriidassa keskenään.

Mistä on kysymys? Miten haastetta kuuluisi lähestyä? Ensin armon näkökulma!

Otetaan kaksi näkökulmaa. Ensimmäisessä näkökulmassa pohdimme armon lajeja. Niitä ovat halpa armo, kallis armo ja tee-se-itse korvike armo.

Halpa armo on sellaista, että se ei muuta ihmistä millään tavalla. Sillä ei ole mitään vaikutusta. Ihminen elää miten lystää eikä Jumala piittaa siitä tuon taivaallista. Ihminen on kastettu, mutta tosiasiassa hän ei halua elää Jeesuksen opetuslapsena ja seuraajana. Kaste on kuin luottokortti, jossa on kaikki tarvittavat varat ajallista ja iankaikkista elämää varten. Mutta ihminen ei ota uskossa korttia käyttöön. Silti hän ajattelee pääsevänsä taivaaseen, jos sellaista ylipäätään on. Tämä on kuva maallistuneesta, liberaalista yhteiskunnasta. Sitä kohden käymme Suomessa.

Kallis armo on puolestaan sellaista, että Jumalan kohtaaminen Kristuksessa muuttaa ihmistä. Kasteessa annettu armo ja pelastus tulevat käyttöön uskon kautta. Kun ihminen saa kaikki syntinsä anteeksi ja Pyhän Hengen sisimpäänsä, hänen elämänsä perussuunta muuttuu. Hänestä ei tule missään määrin synnitöntä, mutta ymmärrys Jumalan tahdosta, rakkaudesta, oikeasta ja väärästä hiljalleen syvenee. Synti tuo murhetta, mutta anteeksiantamus iloa ja uutta elämää. Taivaaseen pääsee kasteen ja uskon kautta. Teot ovat vain kaiken saadun hyvän seurausta.

Kolmatta versiota kutsun tee-se-itse korvike armoksi. Joskus voimme kuulla erilaisista pyhitysliikkeistä, joissa ihmisen tulisi täydellistyä jo täällä maan päällä synnittömäksi, jotta hän voisi pelastua. Siinä Jeesuksen sovitustyö, kristillinen kaste ja lahjaksi saatu usko eivät riitäkään. Kaiken lisäksi tarvitaan ihmisen äärimmäisiä ponnistuksia ja ehdotonta uhrautumista. Kun näin yrittää kaikkensa, joku saattaa nipin napin kurottautua taivaaseen.

Evankeliumitekstissä Jeesus puhuu radikaalista muuttumisesta. Hänen tähtensä pitää luopua läheisistä ja omaisuudesta. Kyseessä ei todellakaan ole halpa armo – jatka niin kuin ennenkin…

Mutta eivätkö nämä Jeesuksen sanat ole aivan liian kallista armoa, suorastaan mahdottoman kova vaatimus? Eihän armo ole enää silloin armoa vaan ansiota?

Raamatun tulkinta

Vastaus kysymykseen riippuu tulkinnasta – siitä, miten Raamattua tulee tulkita. Raamattua voi tulkita oikein tai väärin. Monet haluavat tulkita tahallaan väärin eivätkä ymmärrä, mistä on kysymys. Välillä mekin joudumme tiukoille, vaikka haluamme vilpittömästi ymmärtää oikein.

Jos luemme pelkästään yksittäisiä Raamatun lauseita ilman, että kiinnitämme huomiota sen asiayhteyteen ja koko Raamatun perusopetukseen, saatamme päätyä kummallisuuksiin ja joskus jopa harhaoppeihin. Kun taas luemme Raamattua kokonaisuutena ja käytämme lain ja evankeliumin lukutikkua, pysymme oikealla tiellä ja tasapainossa.

Jeesuksen sanojen taustatilanne

Juuri ennen evankeliumitekstimme kuvausta, rikas nuorukainen kyseli, miten hän voisi pelastua ja päästä taivaaseen. Nuorukainen kuvitteli, että oli pitänyt kaikki käskyt – mutta erehtyi raskaasti.

Jumalan antamien käskyjen ytimenä, henkenä, syvänä tarkoituksena on rakkaus ja sen toteutuminen käytännössä. Tosiasiassa nuorukainen rakasti omaisuuttaan enemmän kuin toisia ihmisiä. Rikkaan velvollisuus oli auttaa köyhiä.

Niinpä Jeesus ei alkanut väittelemään käskyjen pitämisestä vaan osui suoraan nuorukaisen syvimpään ongelmaan. Jeesus kehotti nuorukaista myymään kaiken omaisuutensa ja antamaan rahat köyhille. Mutta sitä mies ei halunnut tehdä – hän rakasti omaisuutta, mutta ei ihmisiä.

Mekin voimme kysyä itseltämme: Kumpi on sinulle tärkeämpi – tavarat vai ihmiset? Paljostako sinä olet valmis luopumaan?

Silloin Jeesus sanoi: ”Ihmiselle pelastuminen on mahdotonta, mutta Jumalalle kaikki on mahdollista”. Ihminen on täysin avuton, itsekkyyteensä sidottu, mutta Jumala on kaikkivaltias elämän antaja.

Koko Raamatun perusilmoitus on, että ihminen on syntiinlangennut niin syvästi, että hän ei pysty muuttamaan itseään syvällisellä tavalla ja pelastamaan itseään millään muotoa. Tiikeri ei pääse eroon juovistaan ja tappajanvaistostaan eikä syntinen ihminen voi tehdä itsestään täydellistä rakkauden ja pyhyyden täyttämää olentoa. Sen voi tehdä vain ihmisen Luoja.

Koko Raamatun luovuttamaton ilmoitus on tämä: Pelastus ja sen mukainen elämä tulevat yksin Jumalalta. Tämä on evankeliumi, ilosanoma. Jumala tekee sen, mikä on meille mahdotonta. Hän tulee ihmiseksi ja kärsii ristillä rangaistuksen meidän puolestamme, jotta me saisimme kaiken anteeksi ja sen myötä uuden elämän. Voiko Jumalalta vaatia tai edes toivoa mitään suurempaa?

Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja – ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme. (Ef 2:8-10)

Jumalan armo on kallista – hänelle itselleen. Hän on maksanut täyden hinnan. Se on kallisarvoista meillekin. Emme polje sitä maahan vaan annamme sen syvämuuttaa meitä ja elämäämme. Tunnustamme kaikki omat yrityksemme toivottomiksi.

Apostoli Paavalin esimerkki

Apostoli Paavalikin oli oppinut tämän läksyn. Hän oli koko farisealaisen elämänsä ponnistellut äärimmilleen, jotta voisi ansaista Jumalan mielisuosion. Samaa äärimmäistä itseruoskintaa harjoitti aikanaan myös Luther.

Myöhemmin kun Paavali kohtasi Kristuksen Damaskoksen tiellä, hän joutui syvään murrokseen, jossa hän tajusi vanhan elämänsä olleen pelkästään säälimättömän ylpeyden, häpeän, vihan ja toivottomuuden täyttämää. Kristuksessa hän kohtasi täydellisen armon ja rakkauden. Siitä alkoi uusi elämä. Siksi Paavali julisti kaiken inhimillisen ponnistelunsa turhaksi ja vääräksi:

Mutta kaiken tämän, mikä oli minulle voittoa, olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi. Pidän todella sitä kaikkea pelkkänä tappiona, sillä Herrani Kristuksen Jeesuksen tunteminen on minulle arvokkaampaa kuin mikään muu. Hänen tähtensä olen menettänyt kaiken, olen heittänyt kaiken roskana pois, jotta voittaisin omakseni Kristuksen ja jotta kävisi ilmi, että kuulun hänelle.

Vihan ja tuomion julistajasta tuli armon, rakkauden ja todellisen Jumalalta tulevan pyhyyden apostoli, Paavali. Siinä oli myös avain Lutherinkin kääntymykseen ja koko uskonpuhdistukseen.

Kun siis näin ymmärrämme ja tulkitsemme Raamattua, huomaamme, että pelastus on Jumalan armolahja. Sen saamme, kun Vapahtaja tulee lähellemme ja kutsuu meitä. Sen seurauksena taakse jää vanha ja alkaa jotain uutta.

Tätä samaa olen kokenut minäkin ja varmasti moni muukin. Kun kohtasin Kristuksen, sain osakseni kalliin armon, joka muutti minua ja elämääni monella tavalla. Lakimiehestä tuli evankeliumin palvelija ja sain lähteä myös lähetystyöhön Etiopiaan. Paljon jäi taakse, paljon tuli uutta. Moni vanha sai jalostua uudeksi Jumalan käsissä. Armo kutsuu seuraamaan ja rakastamaan!

Toinen näkökulma: läheisistä luopuminen

Jos joku tulee minun luokseni mutta ei ole valmis luopumaan isästään ja äidistään, vaimostaan ja lapsistaan, veljistään ja sisaristaan, vieläpä omasta elämästään, hän ei voi olla opetuslapseni.

Perheen ja suvun arvo

Lähi-idässä perhe ja suku on koko elämä. Yksinäinen ihminen on kuollut ihminen. Näin on myös Afrikassa ja Aasiassa. Siihen liittyy syvästi vanhempien, varsinkin perheen pään kunnioitus. Sen lisäksi on vahva, rikkomaton keskinäisen huolenpidon velvoite. Esimerkiksi Etiopiassa kukaan ei ole yksin sairaalassa, vaan hänellä on aina yksi tai useampi läheinen hoivaamassa häntä yötä päivää.

Nyt Jeesus vaati rikkomaan tämän perinteen, joka tosiasiassa perustuu Jumalan luomistekoon ja tahtoon. Juuri näin meidän tulee pitää yhtä ja rakastaa läheisiämme. Suomessa tästä on ajauduttu jo kovin kauas. Yksinäisiä on yli miljoona. Lähimmäisyys on ulkoistettu viranomaisille ja laitoksille.

Jeesuksen vaatimusta hankaloitti myös se, että hän oli vain noin 30-vuotias nuorukainen. Nyt hän vaati kuulijoita luopumaan rakkaistaan ja asettamaan hänet auktoriteetiksi kunnioitetun, harmaahapsisen isän sijaan. Lähi-idässä tällainen vaatimus on mahdoton. Siihen ei voi suostua. Moni oli totaalisen järkyttynyt kuultuaan Jeesuksen vaatimuksen.

Mistä on kysymys? Onko Jeesus täysin hairahtunut? Vai onko hän itse Luoja, joka vaatii pitämään häntä ylimpänä auktoriteettina ja turvana, Jumalan välittömänä edustajana tai jopa itse Jumalana?

Ensimmäinen käsky

Jos asetamme jonkun läheisen ihmisen elämässämme kaikkein tärkeimmäksi, tämä syrjäyttää Jumalan. Ensimmäinen käsky on yhä tänäänkin tämä: Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Älä pidä muita jumalia. Tähän perustuu kaikki, koko elämä.

Jos elämämme perustana, auktoriteettina ja täyttymyksenä on joku tai jokin muu kuin Jumala, silloin teemme tästä epäjumalan ja menetämme sen hyvän, minkä Jumala haluaisi meille antaa. Tosiasiassa kukaan toinen ei voi antaa meille elämää kuin Jumala.

Aabrahamin ja Iisakin esimerkki

Otetaan hyvin valaiseva esimerkki. Miksi Jumala käski Aabrahamia uhraamaan Iisakin? Sillä oli toki suuri vertauskuvallinen merkitys: Jumala uhraa rakkaan Poikansa ristillä.

Mutta todennäköisesti oli niin, että Iisakista oli tullut Aabrahamille hänen elämänsä keskiö. Se oli todella huono asia. Se johti Iisakin lellimiseen, mikä vääristi Iisakia ihmisenä. Aabraham ei enää luottanut Jumalan hyvyyteen vaan ajatteli oman hyvyytensä olevan Iisakille parempi. Aabraham rakensi oman ja perheen elämän Iisakin eikä Jumalan ympärille. Se olisi johtamassa katastrofiin.

Siksi Aabraham joutui uhraamaan Iisakin Jumalalle. Kun hän teki sen sydämessään, Jumala sai jälleen nousta Aabrahamille todelliseksi Jumalaksi, kaikkein tärkeimmäksi.

Silloin Aabraham sai Iisakin takaisin. Hänen ei tarvinnut tappaa poikaansa. Se ei koskaan ollut Jumalan tarkoitus. Riitti, että hän luovutti pojan ja oman sydämensä Jumalan hyviin käsiin. Nyt Jumala sai jälleen johdattaa Aabrahamin ja Iisakin elämää. Vain Jumalan kämmenellä olemme parhaimmassa turvassa.

Meidän läheisemme

Juuri tästä on kysymys, kun Jeesus kutsuu seuraamaan häntä ja luopumaan rakkaista läheisistä. Vaarana on, että inhimilliset tavat ja tottumukset syrjäyttävät Jumalan. Sama on totta kaikkialla. Esimerkiksi Japanissa ihminen voi kiinnostua kristillisyydestä ja käydä seurakunnassa vuosikausia, mutta hän ei mene kasteelle, koska rikkoisi vanhempien ja vainajien kunnioittamisen perinteen.

Meidän tulee siis todellisesti luopua jokaisesta rakkaasta ihmisestä – vanhemmista, puolisosta, lapsista, ystävistä – niin, että kukaan heistä ei ole Jumalan paikalla. Vain silloin olemme oikeassa suhteessa Jumalaan ja oikeassa suhteessa lähimmäisiimme ja itseemme.

Joissakin tapauksissa Jeesuksen kutsu voi merkitä konkreettista kotoa pois lähtemistä ja Jeesuksen seuraamista esimerkiksi lähetystyössä. Ero rakkaisiin voi kestää kuukausista useisiin vuosiin tai vuosikymmenien ajan. Tämä voi olla raskas uhraus, mutta sen takana on Jumalan hyvä tarkoitus, huolenpito ja siunaus. Jumala pitää huolta kutsutusta ja kotiin jäävistä läheisistä.

Lupaus satakertaisesta siunauksesta

Kun ihminen näin luopuu kaikesta ajallisesta ja asettaa Jumalan kaikkein tärkeimmäksi, hän saa jo ajassa satakertaisen siunauksen. Tämä toteutuu monella eri tavalla.

Kun luovutamme itsemme ja rakkaamme Jumalan käsiin, hänen rakkautensa saa laskeutua yllemme. Saamme heidät takaisin kuten Aabraham sai Iisakin.

Kaiken lisäksi saamme elää seurakunnan yhteydessä. Kristillinen seurakuntahan on Jumalan perheväkeä. Saamme oppia tuntemaan monia uusia ihmisiä. Voimme saada hengellisiä äitejä ja isiä, veljiä ja sisaria ja nuorempia, joita voimme tukea elämän tiellä.

Paikallisseurakunnan ohella saamme avata lähetystyön kautta ikkunoita kauas maailmaan. Saamme tutustua toisiin, eri maiden kristittyihin. Saamme kuulla monta mielenkiintoista elämäntarinaa. Saatamme itsekin käydä tutustumassa ja saada vieraita sieltä kaukaa.

Näin Jeesuksen lupaus toteutuu jo ajassa. Tätä kaikkea olen kokenut täällä Suomessa kuin Etiopiassa, Japanissa, Kiinassa, Venäjällä ja Israelissa. Vaikka jouduimme jättämään läheisemme ja kotimme neljäksi vuodeksi, saimme paljon uutta ja saimme palata takaisin läheistemme luokse.

Etiopiassa kaiken helmenä oli orpolapsikeskuksen perustaminen 60 lapselle. Saimme eräällä tapaa 60 lasta. Tätä kaikkein arvokkainta lapsityötä tehdään ympäri maailmaa. Tule sinäkin kummiksi orpolapselle ja anna hänelle uusi elämä!

Kutsu ja haaste

Näin Jeesus puhuu meille todellisia, syviä elämän sanoja. Hän tulee meitä lähelle Vapahtajana. Hän tekee mahdolliseksi sen, mikä on meille mahdotonta. Hän vetää meitä magneetin tavoin, koskettaa rakkaudellaan ja muuttaa meitä – kuten Erkki Lemisen runossa kuvataan:

Ei käskemällä parannukseen saa. Se tapahtuu, kun Herra armahtaa, kun mieli hiljenee ja kuuntelee ja sydän rakkaudelle aukenee. Jo Herra armahda ja hiljennä.

Ei käskemällä rakkautta saa. Se tapahtuu, kun Herra rakastaa, kun rikkoneelle anteeksi annetaan. Herra minua rakastaa ja armahtaa.

Tähän rakkauteen meitä rohkaistaan myös Anna-Mari Kaskisen sanoin:

Tartu käteen Jumalan, tartu siihen, mikä kestää. Astu kalliolle, joka pettää ei voi.
Tartu käteen Jumalan. Älä minkään anna estää. Kuule, kuinka sydämesi sykkii ja soi.

Niin, mikä on elämäsi tärkein ja rakkain? Onko se Jumala, vai jokin ajallinen? Missä on elämäsi syvin turva ja tarkoitus? Miten sinä haluat palvella lähimmäisiäsi?

Onko jotain, josta voisimme luopua? Olemmeko uskaltaneet antaa kaiken hyvän Jumalan käsiin? Miten voisimme antaa aikaamme, läsnäoloamme, osaamistamme ja varojamme – jotta rakkaus ja tasauksen periaate voisi toteutua paremmin tässä maailmassa?

Kirkon monipuolinen lähetystyö on hyvin tehokas ja luotettava kanava ihmisten auttamiseen. Tiedän kokemuksesta ja olen omin silmin nähnyt, kuinka me suomalaiset voimme auttaa lähimmäisiämme kymmen- tai jopa satakertaisesti esimerkiksi Etiopiassa. Jo pieni summa on melko suuri siellä kaukana. Mutta mitä tapahtuisi, jos uskallamme antaa – ei vain ylimääräisestä vaan joskus myös jopa kipeästikin uhraten, ei palkkion toivossa vaan rakkauden tähden?

Silloin toteutuu tämäkin Jeesuksen sana: Antaessaan saa. Rakkaus ja palveleminen ovat elämän tarkoitus ja täyttymys. Sitä varten on myös yhteisvastuukeräys. Saamme olla yhdessä Jumalan kanssa rakentamassa toivoa ja tulevaisuutta, sekä rikastua itsekin, kun elämäämme avautuu uusia ikkunoita maailmankyliin.

Älkää laittako toivoanne epävarmaan rikkauteen vaan Jumalaan, joka antaa meille kaikkea runsaasti nautittavaksi. Rikastukaa hyvistä teoista, olkaa anteliaita ja jakakaa omastanne.
Näin te kokoatte itsellenne aarteen, hyvän perustuksen tulevaisuutta varten, jotta saatte todellisen elämän. (1 Tim 6:17-19).

Taivaallinen perintö

Näin meistä tulee viisaita kuluttajia, säästäjiä ja sijoittajia. Mitä enemmän me annamme, sitä enemmän me säästämme – todellisia aarteita taivaalliselle pankkitilille. Siellä korkoprosentti on huimaava. Eikä taivaallinen rakkauden pörssi romahda koskaan.

Jeesus lupasi meille ikuisen elämän – nimenomaan perintönä. Se on aina ansaitsematon lahja: joku toinen on sen ansainnut ja koonnut. Tuleva perintö on kirjoitettu testamenttiin, Uuteen testamenttiin. Testamentissa edunsaajana olet juuri sinä:

Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, ettet sinäkään, joka häneen uskot, joutuisi kadotukseen, vaan saisit iankaikkisen elämän. (Joh 3:16)

Tämän perinnön koroilla saamme elää jo nyt. Täysimääräisesti saamme sen käyttöömme, kun Herra istuu kirkkauden valtaistuimelleen tämän maailmanajan päättyessä.

Lopulta vanha katoaa ja uusi elämä puhkeaa täyteen kukkaan. Mutta ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi.

 

RUKOUS

Vapahtajamme Jeesus,
kiitos, että kuolit meidän puolestamme, sovitit syntimme ja annoit meille elämän.

Astu sydämiimme, kosketa ja hoida meitä. Anna rakkautesi uudistaa meitä.
Anna meille rohkeutta antaa kaikki sinun käsiisi, luopua vanhasta ja astua uuteen.

Avaa sydämemme tuntemaan Sinut ja palvelemaan lähimmäisiämme lähellä ja kaukana.
Kutsu, varusta ja lähetä sinun valtakuntasi työhön.

Varjele meidät niin, että kerran pääsemme taivaallisen armoistuimesi eteen
nauttimaan iankaikkisestä elämästä – yksin armosi tähden.
Aamen.