Tämä saarna su 31.8. klo 11 Tampereen Luther-talon messussa.

.

ITSENSÄ TUTKIMINEN (12. su helluntaista)

Jumalan sana neuvoo meitä arvioimaan itseämme ja elämäntapaamme. Oikea itsensä tunteminen näkyy nöyryytenä ottaa vastaan armo yksin Jumalan lahjana. Itseriittoisuus vääristää ihmisen todellisuudentajun. Hän kuvittelee pystyvänsä täyttämään Jumalan tahdon omin neuvoin.

.

EVANKELIUMI: Luuk 18:9-14

Muutamille, jotka olivat varmoja omasta vanhurskaudestaan ja väheksyivät muita, Jeesus esitti tämän kertomuksen:

”Kaksi miestä meni temppeliin rukoilemaan. Toinen oli fariseus, toinen publikaani. Fariseus asettui paikalleen seisomaan ja rukoili itsekseen: ’Jumala, minä kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai tuo publikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa ja maksan kymmenykset kaikesta, siitäkin mitä ostan.’ Publikaani seisoi taempana. Hän ei tohtinut edes kohottaa katsettaan taivasta kohti vaan löi rintaansa ja sanoi: ’Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!

Minä sanon teille: hän lähti kotiinsa vanhurskaana, tuo toinen ei. Jokainen, joka itsensä korottaa, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan.”

.

Psalmi 51:6-14,19 (Daavidin rukous ja synnintunnustus)

Sinua, sinua vastaan olen rikkonut, olen tehnyt vastoin sinun tahtoasi.
  Oikein teet, kun minua nuhtelet, ja syystä sinä minut tuomitset.

Syntinen olin jo syntyessäni, synnin alaiseksi olen siinnyt äitini kohtuun.
  Mutta sinä tahdot sisimpääni totuuden –  ilmoita siis minulle viisautesi! 

Vihmo minut puhtaaksi iisopilla ja pese minut lunta valkeammaksi.
  Suo minun kuulla ilon ja riemun sana, elvytä mieli, jonka olet murtanut.

Käännä katseesi pois synneistäni ja pyyhi minusta kaikki pahat tekoni.
  Jumala, luo minuun puhdas sydän ja uudista minut, anna vahva henki.

Älä karkota minua kasvojesi edestä, älä ota minulta pois pyhää henkeäsi.
  Anna minulle jälleen pelastuksen riemu ja suo minun iloiten sinua seurata.

Murtunut mieli on minun uhrini, särkynyttä sydäntä et hylkää, Jumala.

.

Lue muutkin pyhän lukutekstit: Snl 28:13-14 ja 5 Moos 9:1-6

.

SAARNA

Kumpi ja kampi tappeli, kumpi voitti…

Monenlaiset urheilukilpailut ovat suuressa suosiossa. Tänäkin kesänä niitä on ollut monia. Tampereella pidettiin yleisurheilussa nuorten EM-kilpailut, on ollut frisbee-golfia ja koripallon EM-kisojen lohko-otteluita, Kalevan kisoja ja tuttu Suomi-Ruotsi maaottelukin.

Kisoissa urheilijat kokoontuvat yhteen ottamaan mittaa toisistaan kansakuntien katseiden seuratessa suoritusta ja menestystä, voittoja ja tappioita. Kisa-areenoilla käyskentelevät kunkin lajin huippuammattilaiset ja kotikatsomoissa olemme me tavalliset sohvaperunat.

Päivän evankeliumitekstissä temppelissä kohtasivat uskonnonharjoituksen huippu-ammattilainen eli fariseus ja tavallistakin tallaajaa heikompi, halveksittu veronkantaja, publikaani, joka keräsi veroja miehittäjävallan taskuun ja jotain katosi itsellekin.

Kumpi voittaa kisan? Suuren yleisön katseet seuraavat tarkasti. Lopputulosta pidetään itsestään selvyytenä vailla mitään spekulaatioita ja jossitteluja.

Fariseus on täynnä itsevarmuutta ja vahvaa ylemmyyden tuntoa. Hän on parempi kuin muut – ihmisten ja jopa Jumalan silmissä. Hän on kaikessa omistautunut uskonnollisten säädösten suorittamiseen äärimmäisen pikkutarkasti.

Hän on uskonnollisten kilpakenttien Usain Bolt, joka tekee kaikki voittajan manööverit ollen huomion keskipisteenä kirkkaiden valojen loisteessa. Hän on numero Yksi, eikä muita numeroita ole edes olemassa.

Publikaani jää varjoihin. Hän on jo kaatunut maahan ja kisansa hävinnyt. Kipeän syvästi hän tietää olevansa huonoin, kaikkien halveksuma. Publikaani painaa päänsä alas, lyö rintaansa ja hiljaa kuiskaten vetoaa Jumalan ihmeelliseen armoon. Kukaan ei edes huomaa häntä.

Ihmisten ja Jumalan säännöt

Hurskaan näköinen fariseus voitti syntisen publikaanin sata nolla, kun suoritusta tarkasteltiin aikansa juutalaisten, etenkin fariseusten laatimien omien sääntöjen mukaan.

Meidänkin ajassamme ihmisiä mitataan ja arvotetaan pitkälti ulkonaisten seikkojen mukaan. Usein kyseessä on maallinen tuotto- ja välinearvo. Mutta on varsin ihmeellistä, että esimerkiksi pallon tai kiekon iskemisestä maaliin tai koriin voidaan maksaa miljoonia, mutta tavallinen hoitohenkilökunta saa vain minimipalkkaa lähimmäisten hoitamisesta.

Onneksi Jumala näkee toisin. Hän näkee syvälle ihmisen sisimpään. Jumalan silmien edessä jokainen on yhtäältä mittaamaton arvokas, mutta samanaikaisesti perin juurin, läpikotaisin syntinen, ts. itsekäs ja altis pahaan. Jumalan hyvä luomistyö on mennyt rikki, ja sitä ikävää ja kurjaa me näemme, kuulemme ja kohtaamme kaikessa.

Jumala on säätänyt elämänlain, jonka edessä hän mittaa ja arvioi jokaisen ihmisen todellisen tilan ja luonteen tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti.

Tämän pyhän Jumalan edessä kertomuksen fariseus syyllistyikin vakaviin rikkomuksiin:

• Fariseus ei noudattanut Luojan säätämiä elämänlakeja vaan keksi omat sääntönsä eli isien perinnäissäännöt, jotka olivat usein ristiriidassa Jumalan lain kanssa.
• Fariseus korotti itsensä hyvin röyhkeästi muiden yläpuolelle, jopa Jumalan rinnalle, mikä on hämmästyttävää.
• Fariseus eli vakavassa itsepetoksessa, ylpeydessä ja kovuudessa.

Fariseusten perusongelma oli se, että he unohtivat Jumalan lain tärkeimmät käskyt: rakkauden, rehellisyyden, nöyryyden, laupeuden jne. Niiden tilalle he kyhäsivät pikkutarkkoja ihmiskäskyjä, jotka tosiasiassa monessa kohden rikkoivat Jumalan alkuperäisen tahdon ja tarkoituksen. He näpertelivät mitättömissä sivuseikoissa ja korottivat itsensä supersankareiksi.

Sen myötä fariseuksessa ei ollut rakkautta. Hän oli täydellisen sokeutunut omalle syntisyydelleen. Hän luuli olevansa hyvä ihminen ja suorastaan vaati Jumalalta siunauksia palkinnoksi, mutta olikin todella kaukana Jumalasta.

Mutta publikaani oli lähellä Jumalaa. Ainoastaan Jumalan lähellä ihminen tajuaa oman todellisen tilansa ja sen myötä täydellisen riippuvaisuutensa Jumalan armosta.

Lähellä Jumalaa, pyhän lain valossa publikaani avoimesti, rehellisesti ja nöyrästi tunnusti syyllisyytensä ilman pienintäkään selittelyä tai piilottelua. Kaikkivaltiaan edessä kukaan ei voi ansioitua mitenkään.

Publikaanin ainoa mahdollisuus oli Jumalan sanomaton laupeus ja armo, joka perustui syntien sovitukseen. Näin hän kunnioitti Luojan pelisääntöjä – lakia ja evankeliumia.

Koska publikaani noudatti virallisia sääntöjä, hän pääsi maaliin voittajana, mutta ylimielinen fariseus hylättiin, jääden kauas päämäärästä, voittopalkinnosta.

Sovitusuhrin äärellä ihminen armahdetaan

Ratkaisevan tärkeää tilanteessa oli etenkin se, missä ja milloin kaikki tapahtui. Kuvattu tilanne tapahtui temppelissä erityisenä, tiettynä hetkenä. Kyse oli rukoushetkestä, joka pidettiin heti päivän sovitusuhrin toimittamisen jälkeen.

Temppelissä sovitusuhrin alkaminen kuulutetaan julkisesti ja se toimitaan näyttävästi. Sovitusuhri kuvaa sitä, että Jumala on pyhä. Ihmiset ovat syntisiä. Ainoa pelastus on sovituksessa. Viaton kuolee syntisen puolesta. Karitsan veri vuotaa ja sovitus astuu voimaan. Jokainen katuva, joka turvautuu sovitukseen, saa ihmeellisen armon. Hänet julistetaan vanhurskaaksi.

Juuri tuo hetki ja tilanne korosti fariseuksen räikeää ylpeyttä, sokeutta ja kovuutta. Nimittäin juuri kun sovitusuhri oli toimitettu, fariseus astui valokeilaan ja suureen ääneen julisti tosiasiassa:

Minä en tarvitse sovitusta, minä olen vanhurskas, hyvä, kelvollinen, suorastaan täydellinen ihminen! Minä halveksin toisia ihmisiä, varsinkin tuota publikaania. En tarvitse ristiä, enkä Jeesusta.

Voimme vain ihmetellä, kuinka röyhkeästi tuo fariseus toimi. Eihän kukaan voi olla niin tyhmä! Vai voiko?

Lähes jokainen suomalainen pitää itseään hyvänä ihmisenä, kunnon kansalaisena, joka ei tarvitse mitään sovitusta, armahdusta, pelastusta eikä mitään Jeesusta Kristusta. Meidänkin sydämissämme tämä sama saattaa hetkittäin nousta pintaan.

Aito synnintunto on ajassamme kokonaan kadoksissa. Kun ei haluta kuulla Jumalan lakia, ei ole todellista käsitystä oikeasta ja väärästä, eikä myöskään tarvetta sovitukselle ja Vapahtajalle. Tämä kaikki koskettaa ihmisen suhdetta Jumalaan ja lähimmäisiin. Armon ja rakkauden tilalle tulee kovuus ja laskelmointi. Suhteet etääntyvät ja särkyvät.

Ihmisen kohdalla kyse ei ole siitä, että tekisimme silloin tällöin joitakin pieniä syntejä, vaan siitä, että me olemme syvästi ja kokonaan syntisiä. Samanaikaisesti Jumalan armahtava rakkaus on käsittämättömän syvää ja suurta. Jumala antaa meille kaiken täydellisesti, koko sydämestään anteeksi.

Tämän armon ja rakkauden ihmeen eteen kannattaa pysähtyä joka päivä: Kaikki syntini on annettu täydellisesti, kokonaan ja lopullisesti anteeksi. Tällaisin armahtavin, rakastavin silmin Jumala katsoo sinua – Kristuksessa.

Nämä molemmat puolet ja totuudet sai kohdata ja kokea kertomuksen publikaani. Hän tunsi Jumalan todellisuuden, pyhyyden ja armahtavan rakkauden. Hän tunsi oman katkeran, pimeän syntisyytensä. Hän tarvitsi kipeästi sovitusta. Siksi publikaani löi rintaansa, mikä oli äärimmäisen surun ja katumuksen merkki.

Jumala, ole minulle syntiselle armollinen! Tarkkaan ottaen hän sanoo: Jumala, sovita minut! Ainoastaan tuon iltapäivän sovitusuhrin jälkeen hän uskalsi astua temppeliin ja tulla Jumalan kasvojen eteen. Hän turvautui evankeliumin ihmeeseen, jossa kaikki olikin Jumalan varassa, ei ihmisen.

Mekin saamme rohkeasti tulla Jeesuksen ristin juurelle joka päivä, kuten tänäänkin tässä messussa olemme jo tehneet synnintunnustuksessa, Psalmin sanoin, ja saanee kuulla ihmeelliset armon sanat: Sinun syntisi on annettu anteeksi Jeesuksen ristinkuoleman, sovitusuhrin tähden!

Samaa armoa ja rakkautta julistaa ehtoollinen: Tämä on Minun ruumiini, sinun puolestasi annettu. Tämä on Minun pyhä vereni, sinun puolestasi vuodatettu! Tätä armollista syvähoitoa ja vahvistusta me tarvitsemme ja saamme.

Armon tarkoitus ja voima

Jumalan armon sylissä meitä ei hylätä. Kun havahdumme totuuteen, voimme publikaanin tavoin pyytää armahdusta ja sen taivaallinen Isä suo meille mielihyvin.

Evankeliumissa, Kristuksessa Jumala antaa läsnäolonsa, rakkautensa ja voimansa sydämiimme. Meistä tulee Jumalan lapsia, jotka opettelemme rakkauden ensiaskeleita täällä ajassa, ennen kirkkautta.

Jumalan armon ja huolenpidon varassa on elämämme jokainen hetki. Mutta silti täällä ajassa elämme aina hyvyyden ja pahuuden, rakkauden ja synnin jännitteessä. Vaikka kuljemme kohti kirkkautta, selkämme on yhä synnin varjon pimentämä. Vasta kirkkaudessa varjot katoavat.

Entä mitä hyvää me voimme saada aikaiseksi Jumalan armon varassa ja voimalla?

Meille on annettu kaikki tarvittava hyvä. Kaikkivaltias Jumala on kaiken alku. Hän on läsnä kaikessa Kristuksessa Jeesuksessa ja Pyhässä Hengessä. Hän valaisee sydämemme ja tiemme Sanallaan perille saakka. Elämä saa tarkoituksen, joka täyttyy päivä päivältä.

Meillä on hyviä kotiseurakuntia ja hengellisiä järjestöjä. Meillä on monin tavoin paljon hyviä resursseja ja puitteita koti-Suomessamme.

Samalla elämään kuuluu haasteita, jotka pitävät nöyrinä, lähentävät Jumalaan, opettavat jotain rakkaudesta ja palvelumielestä. Elämä on suuri matka ja välillä seikkailukin, joka pitää otteessaan.

Itsensä tutkimisesta

Pyhän teemana on itsemme tutkiminen. Ainoa pätevä arvioitsija on Jumala. Toki mekin jotain ymmärrämme. Saamme kasvaa itsetuntemuksessa, ymmärtäen vahvuutemme ja puutteemme. Voimme ajatella itsestämme kohtuuden mukaan (Room 12:3).

Arvioinnin tulee tapahtua Sanan valossa. Rukouksin voimme tuoda kaiken Jumalan eteen. Voimme myös yhdessä puntaroida näitä asioita.

On montakin asiaa, joita voimme miettiä omalla kohdallamme:

1. Mikä on suhteeni Sanaan? Minkä verran tulee luettua, ymmärrettyä ja sovellettua?
2. Onko ristin juurelle helppo tulla ja pidänkö lyhyet tilivälit Jumalan kanssa?
3. Onko rukouselämäni kuivunutta vai tuoretta?
4. Osallistunko seurakuntaan aktiivisesti kuulijana ja myös palvellen?
5. Miten ihmissuhteeni voivat?
6. Mitä pidän elämässä tärkeänä? Mille annan aikani, intoni ja varani?
7. Mistä haaveilen?

Jumalasuhteen perusta on armo ja täytetty työ. Kyse on tässä siitä, missä määrin ammennan Jumalan lahjoja ja otan niitä käyttöön omaksi ja yhteiseksi hyödyksi. Siinä on omakin vastuumme. Pelastus on lahja, mutta elämässä ja palvelussa on usein yhteistyön ulottuvuuksia.

Vuosi SRO:n työssä

Omalla kohdallani on ollut oikein hyvä vuoden mittainen jakso Tampereella, Pirkanmaalla ja Kanta-Hämeenkin puolella Suomen Raamattuopiston palveluksessa. Olen saanut palvella alueen seurakuntia, järjestöjä ja monia ryhmiä ja piirejä evankeliumilla ja Jumalan sanalla, yhdessä monen ystävän kanssa. Olen saanut tutustua uusiin ihmisiin ja oppinut uutta.

Kiitos tästä ajasta taivaan Isälle ja teille yhteistyökumppaneille. Erityisesti Tampereella Luther-talo, Kansanlähetys ja Messukylän seurakunta ovat olleet läheisiä ja mieluisia. Vuoden kohokohdiksi nousivat varmastikin kaksi kesäraamattukurssia ja Alfakurssi, näissä kolmessa mainitussa yhteydessä.

Suomen Raamattuopiston työtä tällä alueella jatkossa luotsaa tuttuun tapaan Kari Kuusisto, vapaaehtoispohjalta. Jumalan valtakunnan työ on aina yhteistä. Olkoon tämä yhteistyö hyvin siunattua ja antoisaa!

Syyskuun alusta lukien oma työni jatkuu kappalaisen virassa Kokemäen seurakunnassa, Satakunnassa. Minua saa kyllä muistaa rukouksin. Tarkoitus on sen ohessa liikkua muuallakin Sanan opetuksen merkeissä, kenties Tampereellakin.

Kulkekoon yhteinen tiemme Kristuksen ja Jumalan sanan valossa, täydelliseen sovitukseen ja ihmeelliseen lahjavanhurskauteen luottaen ja siitä iloiten. Jeesus on täyttänyt kaiken ja tästä pelastuksen ehtymättömästä lähteestä saamme ammentaa joka päivä.

Olkoon koko elämäsi siunattu ja varjeltu Herramme Jeesuksen Kristuksen armossa, Isän Jumalan rakkaudessa ja Pyhän Hengen osallisuudessa!

.

RUKOUS

Jumala, Isämme.
Anna meille armo katua syntejämme ja tunnustaa ne sinulle.

Lahjoita meille sydämen usko, joka on vilpitön ja teeskentelemätön.
Vuodata meihin rakkautesi, joka parantaa sisäiset kipumme.

Kasvata meitä aitoon ihmisyyteen ja tee meistä rakastavia lähimmäisiä.

Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen,
meidän Herramme tähden.

Aamen.

.