Room 9:19-33: PAKANOIDEN VALINTA ARMOSTA

Vastoin juutalaisten omahyväistä luuloa Jumala antoi pelastuksen riemun pakanoillekin. Kaikkia kansoja ja ihmisiä koskevasta armosta todistaa myös Vanha testamentti. Kuka voi kumota Jumalan armovalinnan?

Ihmisen logiikka on usein kovin pinnallista. Jumalan logiikka on syväluotaavaa ja oikeudenmukaista. Onkin erikoista, että pieni, syntinen ihminen haastaa pyhää Luojaa käräjille väittelemään oikeasta ja väärästä. Voiko saviastia kukistaa tekijänsä?

Jumalalla on hyvä tahto kaikkia kohtaan. Hän haluaa pelastaa jokaisen, kuten Sana sanoo. Rakkaudessaan Jumala on määrännyt meidät pelastumaan Kristuksessa. Se on Jumalan ehdoton, peruuttamaton lupaus. Kristus sovitti koko ihmiskunnan synnit ja tämä pelastustyö kattaa vanhan ja uuden liiton. Pelastus kuuluu kaikille kansoille.

Kansojen keskelle Jumala kutsui Israelin palvelevaksi pappiskansaksi sekä erityiseksi mallioppilaaksi. Mutta kansa korottikin itsensä kuninkaan asemaan. Palvelija pyrki muiden palveltavaksi. Pappiskansa sulki muut kansat Jumala-yhteyden ulkopuolelle. Näin toimimalla se menetti kutsumuksensa ja asemansa. Siitä tulikin varottava esimerkki paatumuksesta.

Mutta Jumalalla pasmat eivätkä suunnitelmat mene sekaisin ihmisten ja kansojen kömmähdyksistä. Hän käyttää Israelia välikappaleena ensin siunaukseen (vanha liitto) ja sitten kiroukseen (Messiaan ristiinnaulitseminen). Sitten Jumala kääntää Israelin paatumuksen ja kirouksen kaikille kansoille pelastukseksi (sovitus ja uusi liitto). Vieläkö pysyt mukana? Sielunvihollinen ei ainakaan pysynyt. Raivatessaan Jumalan Pojan pois se luuli voittavansa, mutta kokikin murskatappion.

Lopputulos on se, että pelastus on tullut kaikille kansoille, uskon kautta, armovalintana. Israelistakin pelastuu osa, jäännös, joka taipuu armon alle. Kaikki tämä on ilmoitettu jo Vanhassa testamentissa. Kuitenkin vasta Messiaan tulemus, ristinkuolema ja ylösnousemus, sekä Pyhän Hengen vuodatus ja seurakunnan syntyminen ovat asettaneet jumalallisen pelastussuunnitelman palaset kohdalleen.

Mutta vieläkin käsissämme on muutama irrallinen palanen, joiden sijoittumista arvailemme. Vasta viimeisten tapahtumien vyöryminen paljastaa, mihin ne tarkalleen kuuluvat. Vasta Kristuksen toisen tulemuksen myötä Jumalan pelastussuunnitelman koko kuva on valmis.

Kaiken takuumiehenä on Kristus, joka on ikuinen vanhurskauden lähde kansoille ja juutalaisille. Hän on Jumalan lahja sinulle ja minulle. Mutta niille, jotka luottavat omaan hurskauteen ja hyvyyteen tai ovat muuten piittaamattomia, Kristus on vastenmielinen kompastuskivi. Vaikka ihminen ei haluaisi edes ajatella Jeesusta tai kuulla hänestä, lopulta hän kohtaa Herran – ei enää armahtajana vaan tuomarina. Kun tunnustamme syntimme, saamme ne anteeksi Kristuksen tähden. Kun torjumme Vapahtajan, joudumme kantamaan täysimittaisen vastuun synneistämme Luojamme edessä.

Joka kompastuu Kristukseen, hukkuu synteihinsä.
Joka kompastuu synteihinsä, pelastuu Kristuksen armosylissä!

 

 

Room 10:1-13: SYDÄMEN USKO PELASTAA

Paavali käy jatkuvaa kamppailua lain ja evankeliumin, tekojen ja uskon välisestä suhteesta. Turmeltunut ihmismieli takertuu sokeasti ihmisen perushyvyyteen, mutta lain oikeassa valossa ihmiselle jää vain Jumalan armo Kristuksessa.

Paavalin maailma oli syvästi uskonnollinen. Juutalaiset olivat sitä henkeen ja vereen. He tarrautuivat lakiin, vaikka eivät ymmärtäneet sen tarkoitusta oikealla tavalla. Mutta meidän maailmamme on materialistinen. Ihmisiä ei kiinnosta lainkaan, mitä jokin uskonnollinen laki sanoo. Ilman lakiakin he pitävät itseään kovin hyvinä ja taivaskelpoisina.

Kun Paavalin juutalaiset kuulijat pitäisi vierottaa lain väärästä tulkinnasta, suomalaisille pitäisi julistaa täyttä lakia synnintunnon herättämiseksi ja sen päälle evankeliumia lohdutukseksi. Nyt julistetaan aivan liian usein pelkkää näennäistä lohdutusta synnin kuorruttamiseksi. Jos ei julisteta syntiä synniksi, ei tarvita Vapahtajaakaan. Jos emme tarvitse Vapahtajaa, jäämme syntiemme vangiksi ja joudumme perikatoon.

Koska ihminen ei ole hyvä vaan läpikotaisin syntinen, ainoa mahdollisuutemme on Kristus. Hän yksin täytti lain vaatimukset. Hän yksin rakensi tien taivaaseen ihmiskunnan syvyyksistä. Hän yksin antaa pelastavan vanhurskauden.

Ihmisen osa on Jumalan lahjan vastaanottaminen. Kun avaamme sydämemme ja otamme lahjan vastaan uskoen ja luottaen, vanhurskas Kristus astuu sisimpäämme ja aloittaa meissä hyvän työn. Silloin toteutuu tämä sana: ”Sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi” (jae 10). Sen sinetöi ja tekee julkiseksi suun tunnustus: ”… ja suun tunnustukselle pelastutaan”. Aito usko tulee aina jollakin tavalla näkyväksi ja ilmeiseksi. Siitä ei voi olla hiljaa.

Silloin suhteemme Jumalan lakiin muuttuu. Emme ole enää lain tuomion alla, sillä Kristuksesta on tullut ”lain loppu/täyttymys (telos, jae 4)”. Kristus Jeesus on täyttänyt kaikki lain vaatimukset elämällään ja ristinkuolemallaan – meidän hyväksi. Yhä tänäänkin hän jatkaa lain täyttämistä meissä, sillä lain sisältö ja päämäärä on rakkaus. Siksi tuo sana pitäisikin kääntää merkityksessä ”täyttymys”.

Entä miten tämä kaikki tulee todeksi omalle kohdalle? ”Jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu!” (jae 13).

Pyydä, niin saat. Suostu, äläkä pyristele vastaan, niin sinulle annetaan. Turvaudu Jeesukseen, sillä vain hän on syntiemme sovittaja ja tie Jumalan yhteyteen ja iankaikkiseen elämään. Kiitä armosta ja lue Raamattua, Jumalan sanaa, niin uskosi vahvistuu. Elä uskovien yhteydessä, niin et jää yksin. Yhdessä me saammekin iloita: Jeesus Kristus on totisesti Vapahtaja, Herramme, itse Vanhan testamentin Jahve, joka pelastaa sinut ja minut.

Suu puhuu, mitä sydän on täynnä.
Nouseeko sieltä omien ansioiden lista vai Kristuksen ikiarmo?

 

 

Room 10:14-21: ILOSANOMAN IHANA KAIKU

Jumala puhuu ihmiselle. Hän lähettää Sanansa. Joskus se on lakia ja tuomiota. Useimmiten saamme kuulla ilosanoman ihania kaikuja. Tule mukaan kaiuttamaan ilosanomaa lähellä ja kaukana!

Me emme voi tuntea Jumalaa ilman hänen Sanaansa. Kaikki omatekoiset yritykset muovailla itsellemme sopiva jumalankuva johtaa meidät harhaan todellisuudesta. Jumala on ikuinen persoona. Hänellä on muuttumattomat ominaisuudet ja piirteet. Jumala ilmaisee ja ilmoittaa itsensä pyhässä Sanassaan.

Kun olemme Jumalan kanssa vuoropuhelussa, opimme tuntemaan hänet. Jumala puhuu Sanassaan ja ihminen rukouksessa. Jumala loi ihmisen kuvakseen, kaltaisekseen ja siksi voimme tuntea hänet, jos vain sydämemme on sille avoin. Tämä on lähetyskäskynkin olennainen sisältö: Tuntekaa Jumala! Tässä on elämän syvin tarkoitus; kaikki muu on bonusta.

Ilman Jumalan tuntemista hukkaamme elämän tarkoituksen ja sen, keitä me todella olemme. Silloin olemme kuin vastasyntyneitä vauvoja, jotka on riistetty vanhemmiltaan. Vasta katsoessaan äidin ja isän lempeisiin kasvoihin, vauva kokee olevansa turvassa ja merkityksellinen. Vasta katsoessamme Jumalan kasvoja, Kristuksessa, Sanan kautta, löydämme tarkoituksen, mielekkyyden ja identiteetin.

Jotta tuntisimme Jumalan, hän lähettää meille sanansa. Jumala puhuu meille monellakin eri tavalla. Mutta aina, ensisijaisesti hän puhuttelee meitä Sanallaan, joka on talletettu Vanhaan ja Uuteen testamenttiin. Sana on lakia ja evankeliumia. Laki ohjaa oikeaan, paljastaa synnin ja julistaa tuomion. Evankeliumi tuo armon ja elämän Kristuksessa.

Sanan julistamiseen Jumala kutsuu kaikki omansa. Olemme pyhä pappiskansa, joka on voideltu hänen palvelukseensa Kristuksessa ja Pyhässä Hengessä. Saamme olla viemässä elämän Sanaa jokaiselle lähimmäisellemme. Aikamme tarvitsee kipeästi selkeitä arvoja ja vahvaa moraalia. Ihmiset kaipaavat lohdutusta, rohkaisua ja mielekkyyden löytämistä. Jumalan Sana lahjoittaa tämän kaiken. Se synnyttää sydämiimme uskon, toivon ja rakkauden.

Ilosanomaa tarvitaan kaikkialla. Siksi kristillisen seurakunnan ja uskovien perustehtävänä on lähetystyö. Kristinusko on dynaaminen, uudistava voima. Meitä ei ole käsketty perääntymään vaan valloittamaan uusia sydämiä ja kansoja Kristukselle. Siellä, missä evankelioinnin ja lähetystyön näky sammuu, siellä alkavat sisäiset kahnaukset, valtapeli, oman edun ajaminen ja monenlainen hiipuminen. Evankeliumin julistaminen on uskovien ja seurakuntien elinehto. Se on elämän eliksiiriä itsellemme ja parantava lääke maailman hätään ja tuskaan.

Onkin tärkeää, että kuljemme ilosanoman viejinä. Silloin askeleissamme kaikuu suloinen sointu. Jos taas kuljemme reppu täynnä oman edun vaatimuksia, askeleemme ovat raskaat ja kolkot. Miten me lähestymme lähimmäistämme? Minkälainen on elämämme perussävel?

Kuinka ihanat ovat ilosanoman tuojan askeleet!

 

 

Room 11:1-12: HERRALLE USKOLLINEN JÄÄNNÖS

Profeettojen tehtävänä oli herättää nukkuva kansa. Tehtävä ei ollut helppo vaan tuskallinen. Kaikki alkoi näyttää jo toivottomalta, lopullisesti menetetyltä. Mutta sittenkin, oli uskollinen jäännös, joka maailman melskeen keskellä palveli Herraa, hiljaisuudessa.

Laveaa tietä kulkee kansan enemmistö. Demokratian, median ja rahan voimalla se purkaa kristilliset käskyt unohtaen Jumalansa. Kaidan tien kulkijoita on kovin vähän. Ainakaan he eivät saa näkyvyyttä ja palstatilaa, positiivisessa mielessä. Tämä oli tuttua jo Israelin kansan keskuudessa. Luopumuksen keskellä profeetta Elia luuli, että hän on ainoa Herran oma koko maassa. Heitä oli silti 7000 miestä.

Suomessakin näyttää jo kovin huonolta. Kristinuskon merkitys ja vaikutus ohenee kansan ja kirkon keskuudessa. Kovin harva enää pitäytyy Raamattuun. Ei ihme, sillä jos kirkko ei siihen enää usko, miksi kansakaan? Etenkin ns. liberaaliteologia on vallannut kirkkoamme. Ennen se oli lähinnä vain terävimmän kärjen tauti, mutta nyt se on tarttunut jo valtaosaan kirkon työntekijöistä.

Tosiasiassa tämä tarkoittaa, että aito kristillinen usko on korvattu väärennöksellä. Julistetaan toista Jumalaa, toista Kristusta, toista rakkautta kuin mitä Raamattu opettaa. Harhaoppi on salakavala, koska siinä käytetään tuttuja nimiä, mutta niille annetaan vieras sisältö. Toki valveutunut, Raamattunsa tunteva uskova huomaa sen heti, mutta monet eivät huomaa mitään. Liberaali Jumala ja Kristus kelpaavat hyvin, sillä hehän siunaavat syntisen elämän.

Todellakin tarvittaisiin Eliaan kaltaisia profeettoja ja uskollista jäännöstä, jotka pitävät kiinni hänestä, joka yksin antaa elämän ja autuuden. Sellaisia ovat olleet monet Raamatun sankarit. Daniel piti rukoushetkistä kiinni, vaikka kuningas kielsi ne kuoleman uhalla. Daavid ei lähtenyt kuningas Saulin luopumuksen tielle vaan joutui pakenemaan henkensä edestä vainoa. Apostolit kokivat marttyyri-kuoleman, paitsi Johannes, joka karkotettiin Patmos-saarelle. Kukaan heistä ei kumartanut keisaria.

Luopumus on vaarallista. Kun ihminen hylkää Luojansa, Luoja hylkää ihmisen. Toki hän yrittää kaikki keinot, mutta rakkaus ei pakota. Jumala vetäytyy ja antaa ihmisen kulkea omia teitään ja korjata sen hedelmät. Ensin ne maistuvat suloisilta, mutta lopulta niiden myrkky tuo katkeran kuoleman.

Luopuneen paatumus voi olla välinpitämättömyyttä tai pilkkaa, jopa vainoa. Mutta paatuneintakin Jumala käyttää tarkoitusperiinsä. Israelin kansan luopumus mahdollisti Messiaan ristiinnaulitsemisen, joka toi sovituksen ja pelastuksen ihmiskunnalle. Kuka sai kunnian pelastuksen ihmeestä? Yksin Jumala.

Ristillä sovitettiin meidän pahat tekomme. Siksi Jumala voi herättää paatuneimmankin. Se on mahdollisuus, johon voimme tarttua ristinryövärin uskolla. Tätä armoa tarjotaan meille ja myös Israelin kansalle, etenkin aikojen lopulla. On autuasta olla Herran oma, vaikka vähemmistönäkin.

Pidä uskollisesti kiinni Herran pyhästä Sanasta.
Kun Jumalan on meidän puolella ja me hänen puolellaan,
olemmekin aina enemmistössä, vaikka olisimme kuinka pieni vähemmistö!