TONTERIN OLYMPIA-VIISAUS

Lumilautailija Roope Tonteri on esittänyt harvinaisen teräviä ja hyviä mielipiteitä koko olympia-sirkuksesta. Yleisestihän olympialaisia aina kehutaan ja pidetään ihmisyyden parhaana mannekiinina ja jalouden huipentumana.

Tonteri on kuitenkin todennut mm. seuraavaa (yle-urheilu 17.2.2018):

• Olympialaiset on rahastusorganisaatio, joka kerää valtavia summia yksittäisten urheilijoiden kustannuksella. Urheilijat saavat vain murusia. He ovat pelkkiä pelinappuloita.
• Olympialaisia varten rakennetaan miljardeilla valtavia monumentteja kisapaikoiksi, jotka usein jäävät kisojen jälkeen lähes käyttämättömiksi. Nämä summat pitäisi käyttää ennemminkin järjestävän maan hyvinvoinnin parantamiseksi sosiaalisen oikeudenmukaisuuden periaatteella. Olympialaisten rakennushankkeisiin liittyy usein mittavaa korruptiota.
• Olympialaiset pitäisi hajauttaa niin, että kutakin lajia kisataan siellä, missä on kullekin lajille parhaat kisapaikat ja olosuhteet jo valmiina. Tämä säästäisi valtavasti rahaa turhalta rakentamiselta ja kukin laji saisi parhaat ja turvallisimmat puitteet. Näissä kisapaikoissa on valmiiksi jo vuosien ajalta kiinnostunut ja innostunut yleisö. Nyt moni laji jää marginaaliin, esimerkiksi Etelä-Korean kisoissa, kun katsomot ovat puolityhjiä.
• Olympialaisten järjestämisessä osa paikallisista jyrätään ja vain muutamat hyötyvät.
• Olympialaiset ovat niin kallis hanke, että länsimaat eivät enää ole kovin kiinnostuneita niitä järjestämään. Sen sijaan muutamat maat, joiden ihmisoikeustilanne on kyseenalainen, järjestävät kisoja pönkittääkseen omaa imagoaan. Olympialaiset siis tukevat tällaista.
• Urheilijoiden pitäisi yhteisesti boikotoida olympialaisia.

KM: Lisäksi on hyvä muistaa, että vaikka kisoja ja suomalaisten ”menestystä” on mukava seurata, kyse on varsin itsekkäästä touhusta. Huippu-urheilijan tavoitteenahan on rakentaa omaa kehoaan ja voittaa kultamitali. Siinä ei ole paljoakaan tilaa lähimmäisen rakkaudelle, joka kuitenkin on elämän tarkoitus – eikä urheilu, joka sopivassa määrin on tietysti hyvä, terveellinen harrastus.

Varsin erilaisen urheilusuorituksen teki Vapahtajamme Jeesus Kristus, joka tyhjensi itsensä kaikesta jumalallisesta supervoimasta, kulki kärsimyksen tien päämääränään murskatappio: kuolema ristillä. Jeesus ei rakentanut omaa kehoaan eikä tavoitellut itselleen kultaa ja kunniaa. Hänet tosin ylennettiin korkeimmalle ”palkintosijalle” eli ristille.

Tämä uhraus lähimmäisten hyväksi tuotti elämän koko ihmiskunnalle. Eikä hän jäänyt vaille palkintoa. Taivaallinen Isä antoi Pojalle ylösnousemuksen ja taivaaseen astumisen riemun. Jeesus palkittiin rakkaudesta – ei itsekkyydestä.

Kriittisesti arvioiden voisikin sanoa, että olympialaiset ovat itsekkyyden huipentuma. Siinä palkitaan ne, jotka ovat vieneet itsekkyyden korkeimmalle mahdolliselle tasolle. Ei ihme, että Paavo Nurmi sanoi kuolinvuoteellaan: ”Nämä voittamani kultamitalit eivät ole minulle edes mädäntyneen omenanrontin arvoisia”. Elämän tarkoitus täytyy löytää muualta.

Itsekkyys ei ole elämää vaan rakkaus. Jeesus on tullut antamaan meille elämän ja rakkauden, jossa uhraudutaan toisten hyväksi. Jumalan kanssa elämässä on oikea arvojärjestys ja tasapaino. Silloin liikunnastakin voi nauttia oikealla tavalla. Liikunta on Jumalan lahja. Rakkaus on sitä vielä enemmän.