ANTAKAA TOISILLENNE ANTEEKSI

Anteeksiantaminen on kristillisen uskon ydintä. Suhteemme Jumalaan perustuu juuri anteeksiantamukseen. Se on myös välttämätön osa kaikkia ihmissuhteita.

 

 

MIKSI KANNATTAA ANTAA ANTEEKSI?

Anteeksiantamiselle löydämme monia hyviä syitä, jotka hyödyttävät meitä ja lähimmäisiämme.

 

(1) Synti erottaa meidät Jumalasta, toisista ihmisistä ja todellisesta minuudestamme. Anteeksiantamattomuus pitää yllä tätä erottautumista ja estää meitä etsimästä sovintoa ja saavuttamasta eheyttä.

(2) Viha ei ole varsinainen ongelmamme. On luonnollista, että vihastumme, kun meitä loukataan tai kohdellaan epäoikeudenmukaisesti. On tärkeää, että asetamme terveet rajat sille, miten meitä saa kohdella. Meillä on oikeus suojella itseämme, mutta meillä ei ole oikeutta kostaa kärsimiämme vääryyksiä. Varsinaiseksi ongelmaksi muodostuukin se, ettemme tunnista ja käsittele niitä vihan tunteita, joita koemme. Selvittämättömästä vihasta tulee kaunaa ja kun kauna syöpyy sydämeemme, siitä tulee katkeruutta. Jumala haluaa säästää meidät tältä:

• ”Pitäkää huoli siitä, ettei yksikään hukkaa Jumalan armoa eikä mikään katkeruuden verso pääse kasvamaan ja tuottamaan turmiota, sillä yksikin sellainen saastuttaa monet.” Hepr. 12:15
• ”Vaikka vihastuttekin, älkää tehkö syntiä. Sopikaa riitanne, ennen kuin aurinko laskee.” Ef. 4:26

(3) Anteeksiantamattomuus ja katkeruus saa ihmisen sydämen kovettumaan. Ihminen kovettaa sydämensä, jottei hän olisi enää haavoittuva. Tällaisen kovan sydämen tuntomerkkejä ovat:

• varuillaan olo
• itsekeskeisyys
• emotionaalinen ja sosiaalinen eristäytyneisyys ja vetäytyminen
• herkkyys toisia ihmisiä ja Jumalaa kohtaan katoaa
• kriittinen, tuomitseva tapa tarkastella muita ihmisiä
• kiukku ja viha

• tuhoisia käyttäytymismalleja esim. liiallinen päihteiden tai väkivallan käyttö

(4) Anteeksiantamiseen pitäisi pyrkiä jo pelkästään sillä perusteella, että Jumala kehottaa meitä Raamatussa siihen. Hän tietää, ettei anteeksiantamattomuus ole hyväksi kenellekään.

• ”Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi.” Matt. 6:14
• ”Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne, antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin.” Kol. 3:13

(5) Jumala on asettanut luomaansa maailmaan joitakin hengellisiä lakeja. Yksi niistä on kylvämisen ja niittämisen laki. Jos ihminen kylvää ympärilleen tuomiota ja anteeksiantamattomuutta, hän myös niittää sitä omassa elämässään. Jos ihminen kylvää ympärilleen siunausta, hän saa myös itse niittää siunausta.

(6) Anteeksiantamattomuus ei häviä minnekään, vaan siirtyy usein ihmissuhteisiin, joilla ei ole mitään tekemistä meitä alun perin loukanneen henkilön kanssa.

 

Anteeksiantaminen ei tee tyhjäksi sitä, että jokainen ihminen on vastuussa omista valinnoistaan ja käyttäytymisestään. Jos annamme anteeksi meitä loukanneelle henkilölle, tämä ei tarkoita sitä, että loukkaaja ei joudu mitenkään vastuuseen teosta. Jumala tuomitsee ja hänen tuomionsa ovat aina oikeudenmukaisia.

”Älkää ottako oikeutta omiin käsiinne, rakkaat ystävät, vaan antakaa Jumalan osoittaa vihansa. Onhan kirjoitettu: ´Minun on tuomio, minä maksan tekojen mukaan´- näin sanoo Herra.” Room. 12:19

 

 

MITÄ ANTEEKSIANTAMINEN ON?

Anteeksiantaminen toisille perustuu siihen, että Jumala on Jeesuksen tähden antanut meille anteeksi kaiken, millä olemme rikkoneet häntä vastaan (Kol. 3:13). Jeesus voi antaa meille halun ja voiman antaa anteeksi.

Menneisyyttä ei voi muuttaa tai tehdä tekemättömäksi, mutta tulevaisuuteen voimme vaikuttaa. Sen, mitä on kerran tapahtunut, ei tarvitse sanella sitä, mitä tulee tapahtumaan tulevaisuudessa.

 

Anteeksiantaminen on…

• vastoin käsitystämme oikeudenmukaisuudesta. Oikeustajumme sanoo, että meitä vastaan rikkoneen kuuluisi saada rangaistus tai että meille kuuluisi oikeus kostaa. On kuitenkin hyvä huomata, että Jumalan armo meitäkin kohtaan on epäoikeudenmukaista. Emme ole tehneet mitään sellaista, millä ansaitsisimme anteeksiannon.
• tietoinen tahdon valinta.
• päätös luopua kostosta. Se merkitsee tuomiovallan jättämistä Jumalalle.
• luopumista katkeruudesta ja syyttelystä. En haudo mielessäni kokemaani vääryyttä, en nosta asiaa enää esille enkä käytä kyseistä asiaa tulevaisuudessa loukkaajaani vastaan: hän ei ole minulle mitään velkaa.
• vapauttamista: vapautan minua loukanneen ihmisen tuomiosta ja samalla vapautan itseni riippuvuudesta tuohon ihmiseen.
• suostumista elämään toisen ihmisen synnin seurausten kanssa. Joka tapauksessa joudumme elämään näiden seurausten kanssa, mutta voimme valita, teemmekö sen anteeksiantamattomina ja katkerina vai anteeksiantamuksen vapaudessa.
• Joskus anteeksiantaminen ja haavojen paraneminen voi tapahtua nopeasti ja suhteellisen kivuttomasti. Usein kyseessä on kuitenkin prosessi, joka vaatii paljon rukousta ja kurinalaisuutta. Anteeksiantamisen prosessiin vaikuttaa se, miten suuresta loukkauksesta on alun perin ollut kyse.

 

Anteeksiantaminen ei ole…

• loukkauksen unohtamista. Ei ole realistista ajatella, että samalla hetkellä, kun annamme anteeksi, jollakin salaperäisellä tavalla koemme muistinmenetyksen ja koko meitä loukannut asia pyyhkiytyy muististamme. Varsinainen tapahtuma ei häviä muististamme, mutta siihen liittynyt kipu laimenee. Emme enää ajattele asiaa yhtä aktiivisesti kuin aiemmin, esim. kun näemme meitä loukanneen ihmisen.
• loukkauksen vähättelemistä tai kieltämistä. Ei ole tarkoitus, että tukahdutamme vihamme, niin että olemme lopulta kuin räjähtämisvalmiita painekattiloita. Vihansa kieltävä ihminen ei tunnusta olevansa vihainen tai uskoo, että tunnetila häviää itsestään jälkiä jättämättä. Usein vihan tunne ei kuitenkaan häviä minnekään, mutta se voi löytää toisenlaisia tapoja tulla ilmi, esim. fyysiset oireet tai kriittinen suhtautuminen kanssaihmisiin. Parasta on ilmaista viha rakentavalla tavalla, vahingoittamatta toisia.
• sitä, että teeskentelemme, ettei meihin sattunut.
• välttämättä päätepiste asian käsittelemiselle. Usein loukkaavaa asiaa pitää käsitellä keskustellen (paljonkin) ja mahdolliset vahingot on pyrittävä hyvittämään. Hyvittämisen kautta luottamus palautuu helpommin.
• Ei näin: ”Annan sinulle anteeksi, jos et enää koskaan tee samalla tavalla”.
• asettautumista alttiiksi uusille loukkauksille. Anteeksiantaminen ei merkitse sinisilmäistä luottamista henkilöön, joka ei ole luottamuksemme arvoinen. Ei ole viisasta avata sisintään henkilölle, joka käyttää muita hyväkseen. Joskus on viisasta ottaa etäisyyttä ihmiseen, joka on vaaraksi fyysiselle tai psyykkiselle terveydellemme.
• Kun olemme valinneet anteeksiantamisen, Jumala alkaa hoitaa kipuamme ja tunteitamme. Kun kipumme on pikku hiljaa parantunut, alamme tuntea toisin meitä loukannutta ihmistä kohtaan. Voimme toivoa kaikkea hyvää hänen elämäänsä. Anteeksiantaminen ei perustu tunteisiin, mutta positiiviset tunteet voivat olla seurauksena anteeksiantamisesta.

 

ASKELEITA ANTEEKSIANTOON

Anteeksiantaminen lähtee liikkeelle tietoisesta valinnasta antaa anteeksi loukanneelle henkilölle. Jumala on antanut meille kyvyn valita, annammeko anteeksi vai emme, mutta meidän on käytettävä tuota kykyä ja elettävä anteeksiantamisen prosessi ja sen seuraukset läpi. Se on tie vapauteen ja eheyteen. Anteeksiantamattomuus sitoo meidät lopullisesti meitä loukanneeseen ihmiseen, negatiivisiin tunteisiimme ja niiden seurauksiin ihmissuhteissamme.

Emme voi saada anteeksiantoa aikaan omalla yrittämisellämme. Vain Herra Jeesus voi antaa meille voiman siihen. Hän on jo kantanut kaiken Golgatalla. Rukoile siis tilanteeseen liittyvien ihmisten ja asioiden puolesta. Meidän tulee anteeksi, vaikka toinen ei sitä edes pyytäisikään. Tietysti on tärkeää pyytää anteeksi, mutta emme voi aina odottaa sitä. Muuten jäämme itse anteeksiantamattomuuden ja katkeruuden vangiksi. Vastavuoroisesti meidän tulee pyytää anteeksi, kun olemme loukanneet toista sanoin tai teoin.

Tarvittaessa kannattaa ottaa yhteyttä sielunhoitajaan ja keskustella hänen kanssaan anteeksiantoa vaativasta asiasta. Anteeksiantaminen on prosessi ja siihen voi kulua aikaa.

 

Mari Vihinen, seurakuntapastori