JEESUS HERÄTTÄÄ USKON (3. su loppiaisesta)

Jeesuksen julkinen toiminta on alkanut. Opettamalla ihmisiä ja parantamalla sairaita Jeesus ilmaisee jumalallisen kirkkautensa. Hänen ihmetekonsa ja niiden ihmisten todistukset, jotka ovat saaneet tuntea hänen voimansa, herättävät kansallisuudesta riippumatta uskon häneen auttajana ja Vapahtajana.

 

EVANKELIUMI: Joh 4:39-42

Monet tuon Samarian kaupungin asukkaista uskoivat Jeesukseen kuultuaan naisen todistavan: ”Hän kertoi minulle kaiken mitä olen tehnyt.”

Kun samarialaiset tulivat Jeesuksen luo, he pyysivät häntä jäämään kaupunkiin, ja hän jäikin sinne kahdeksi päiväksi. Yhä useammat uskoivat Jeesukseen kuultuaan hänen itsensä puhuvan, ja he sanoivat naiselle: ”Nyt emme enää usko vain sinun puheesi perusteella. Me olemme nyt itse kuulleet häntä ja tiedämme, että hän todella on maailman pelastaja.”

 

SAARNA

Epäilevä nainen ja Jeesus

Suomalainen ei usko ennen kuin näkee. Tämä oli totta myös Samariassa, joka oli Israelin maakunta, jossa asui lähinnä maahan pakkosiirrettyjä muukalaisia. He olivat kuitenkin osittain omaksuneet juutalaisten tapoja ja pyhiä Kirjoituksia, mutta hyvin valikoivasti. Siksi he olivat hurskaiden juutalaisten halveksimia, jopa siinä määrin, että juutalaiset eivät astuneet heidän asuinalueelle jalallakaan.

Sen sijaan Jeesus rikkoi kaikki inhimilliset, synnistä nousevat rajat. Jumalan armo tuli Kristuksessa samarialaisten keskelle. Hän puhutteli syntistä naista kaivolla ja pyysi hänen astiastaan vettä juotavaksi. Hän lähetti opetuslapset Samarian kaupunkiin ostamaan ruokaa, mikä oli juutalaiselle äärimmäinen nöyryytys. He olivat varmasti melkoinen nähtävyys ja hupailun aihe samarilaisten keskellä.

Jeesuksen armahtava rakkaus kohtasi syntisen naisen, jolla oli ollut miehiä moneen lähtöön (lue Joh 4:16-19). Siksi hän tulikin yksin päivän polttavimpaan aikaan yksin kaivolle – eikä sellaiseen aikaan kun siellä oli muita.

Monipolvisen keskustelun jälkeen nainen ymmärsi, että Jeesus oli luvattu Messias. Hän koki saaneensa kaiken anteeksi. Hän koki saaneensa syvän ihmisarvon. Hän sai uuden alun elämälleen, joka merkitsi myös sydämen ja elämän puhdistumista.

Tästä kaikesta hän ryntäsi kertomaan kaupungin asukkaille. Ajattele! Nainen, joka häpesi, joka oli leimattu pohjasakaksi, joka pelkäsi muita – juuri hän riensi kertomaan kaikille Messiaan kohtaamisesta.

Ihmettelevät kaupunkilaiset ja Jeesus

Oudot tapahtuvat koskettivat samarialaisia. Ensin kaupunkiin oli tullut joukko pälyileviä, häpeileviä juutalaisia miehiä ostamaan ruokaa, mikä oli päivän ykkösaihe kaikkien huulilla. Sitten yksi kaupungin häpeäpilkuista, joka oli kulkenut vain varjoissa, tuli julistamaan rohkeasti, kuin uutena ihmisenä, ihmeellisestä Messiaasta.

Kaikki tämä tapahtui Pyhän Hengen näkymättömässä vaikutuksessa. Jumala oli suunnitellut ja valmistanut kaiken jo ennakkoon. Nyt hän toteutti tahtonsa Poikansa, Pyhän Hengen ja naisen välityksellä.

Ei siis ihme, että muutamat uskoivat jo nyt. Kun he kaiken lisäksi saivat kohdata henkilökohtaisesti naisen kertoman Messiaan, monet uskoivat häneen. Kaupungissa syntyi suoranainen herätys.

Me ja Jeesus

Näin evankeliumin sanoma on kiirinyt läpi aikojen ja kansojen. Ensin joku on kohdannut Vapahtajan ja Herran. Tämä kohtaaminen on muuttanut kaiken. Ihminen on löytänyt yhteyden Luojaansa, saanut syntinsä anteeksi, saanut Pyhän Hengen lahjan sisimpäänsä, saanut uuden valon ja uuden suunnan. Näin olen itsekin kokenut. Yhdet kokevat äkillisen, voimakkaan kääntymyksen. Toiset käyvät läpi pitkän prosessin. Kolmannet ovat saaneet kasvaa Jumalan armossa ja tuntemisessa jo lapsuudesta lukien.

Tämän kohtaamisen ja kokemuksen kypsyttelyn myötä ihmisessä syntyy vastustamaton sydämen halu kertoa suurimmasta ja parhaimmasta lahjasta, jonka on saanut. Usein tuoreen uskovan into on ihailtavaa. Tuntuu siltä, että koko maailma voi kääntyä. Toisinaan joku saa tartunnan tästä ilosta, mutta varsin usein edessä on hiljainen, harmaa muuri.

Mutta silti! Jälleen yksi todistus Jumalan todellisuudesta ja rakkaudesta on annettu maailmamme keskelle. Jokainen todistuskertomus on suurta Jumalan rakkautta ihmisiä kohtaan. Ne ovat mahdollisuuksia tarttua elämään.

Jeesuksesta kertominen

Omakohtaisen todistuksen kertominen on tärkeää. Ei saa pitää piilossa sitä, minkä on saanut. Uskosta kertominen vapauttaa olemaan sitä, mitä uskova on: Jumalan lapsi. Uskosta kertominen on suurinta rakkautta ihmisiä kohtaan. Se on myös mitä syvintä kiitollisuutta Jumalaa kohtaan.

Jumalan rakkaudesta kertominen ei ole pakkopullaa. Se nousee aidosta sydämen halusta. Toisinaan on voitettava ihmispelkoja ja muureja, kuten opetuslapset ja syntinen nainenkin. Ensin he kävivät sisäistä kamppailua, jonka he voittivat.

Väärät muurit kaventavat elämää. Ne ahdistavat. Onneksi Jeesus lähettää meidät rikkomaan synkkiä muureja ja vapauttamaan itsemme ja toisemme.

Omakohtaisen todistuksen uskosta tulee olla aito ja rehellinen. Tärkeää on pysyä totuudessa. Liioittelu on valehtelua ja siitä jää pian kiinni. Asioiden vähättely ei sekään tuo kunniaa Jumalalle.

Tärkeää on puhua omin sanoin. Älä matki toisia. Puhu vain sellaista, minkä ymmärrät. Aikamme ihminen on vieraantunut Jumalasta ja hengellisestä kielenkäytöstä. He eivät ymmärrä uskovien ”kaanaankieltä”. Sano suomeksi ja ymmärrettävästi.

Uskontodistuksen ei tarvitse olla pitkä saarna tai syvällinen teologinen opetus. Jo yksi lause voi riittää. Siitä on Raamatussa ja kokemusmaailmassamme monia esimerkkejä.

Uskon syntyminen

Omalla kohdallani uskon syntymisen kannalta ratkaisevaa oli lause, jonka kuulin vuosia aiemmin: ”Annoin elämäni Jeesukselle”. Kun oma aikani koitti, muistin äkisti tuon lauseen. En ymmärtänyt sen merkitystä, mutta tiesin, että minun tuli tehdä samoin.

Rukoilin kahta asiaa, kun Jumala veti minua voimakkaasti puoleensa: 1) Tapahtukoon sinun tahtosi elämässäni, on se sitten mitä tahansa; 2) Annan elämäni Jeesukselle.

Näiden sydämen sanojen jälkeen sisimpääni laskeutui Jumalan läsnäolo ja rauha. Sen myötä sain levollisen uskon, joka on ollut sisimmässäni jo 27 vuoden ajan. Uskoa ei tarvitse puristaa eikä keksiä. Koska Jumala on Kristuksessa tullut lähelleni ja sydämeeni, minä uskon. Oma henkeni, sisimpäni lepää hänessä. Hän antaa uskon ja aivan kaiken.

Uskoontulossa tapahtuu muutama keskeinen asia:

• Ihminen tajuaa syntisyytensä, joka on todellisen rakkauden puuttumista ja rikkomista.
• Ihminen suostuu Jumalan hyvään tahtoon ja antaa elämänsä valtakirjan Jumalalle.
• Ihminen turvautuu Jumalan armoon ja pelastukseen eli Jeesukseen Kristukseen, joka on sovittanut syntimme ristinkuolemallaan.
• Ihmisen ja Jumalan välille syntyy ikuinen elämän ja rakkauden yhteys.

Kaiken tämän saa aikaan Jumala, joka tulee ihmistä lähelle Kristuksessa, Pyhässä Hengessä, Sanassa ja armovälineissä. Ihmisen osa on suostua Jumalan armon ja rakkauden kohteeksi. Ilman Jumalan pelastavaa rakkautta jokainen vain pakenee Jumalaa ja kapinoi häntä vastaan.

Tämä lahja on tarkoitettu kaikille. Jumala rakastaa jokaista ihmistä. Hän on sovittanut jokaisen synnit Kristuksessa. Hän tahtoo pelastaa ihan jokaisen.

Jotta tämä voi tapahtua, hän on tullut ihmiseksi ja kärsinyt puolestamme. Ajattele! Luojamme ristinpuulla – sinun tähtesi, rakkaudesta sinuun. Mitä suurempaa ja ihmeellisempää voisimme toivoa kaiken Luojalta, Jumalaltamme?

Kasvu ja elämä uskossa

Kun pelastava yhteys Jumalaan avautuu, ihminen alkaa kasvaa Jumalan lapsena. Hän alkaa hiljalleen ymmärtää paremmin, kuka on Jumala, Jeesus ja Pyhä Henki ja mikä on hänen hyvä tahtonsa. Kasvu tapahtuu Jumalan Sanan, pyhän Raamatun voimalla. Kasvuun kuuluu se, että ihmisessä herää halu rukoilla ja kokea Jumalan perheväen yhteyttä.

Kasvu on elinikäinen prosessi, joka ajassa jää hyvinkin vajavaiseksi, mutta joka kerran täydellistyy kirkkaudessa. Tällä matkalla olemme me kuten opetuslapset, syntinen nainen ja samarialaiset kerran olivat. Nyt he ovat kirkkaudessa. Usko on vaihtunut näkemiseen.

Ajallisessa elämässä montaa asiaa verhoaa salaisuuden verho. Toisaalta tiedämme ja koemme paljon, mutta silti tietomme on vajavaista. Joudumme jättäytymään uskon varaan. Vain Jumalan tietää ja voi kaiken. Siksi hänessä on ainoa todellinen, perimmäinen turva.

Kun koemme heikkoutta uskossa tai elämässä, saamme pyytää vahvistusta. Jumala tahtoo, että uskomme olisi luja ja terve. Vahva usko ei tarkoita sitä, että ihminen itse on vahva ja voisi sillä ylpeillä. Se ei tarkoita, että ihmisestä tulisi lähes synnitön, menestyvä ja muita parempi.

Päinvastoin – vahva usko tarkoittaa sitä, että ihminen on oppinut tuntemaan oman heikkoutensa ja epäluotettavuuden. Suurin vihollisemme on oma syntinen luontomme. Emme voi luottaa itseemme, kehenkään ihmiseen tai ihmiskunnan kyseenalaisiin saavutuksiin. Emme voi asettaa elämäämme ja kohtaloamme minkään ajallisen ja katoavaisen varaan. Ainoa kehen voimme luottaa, on Jumala. Sitä on vahva usko.

Ihmisinä olemme pieniä ja heikkoja suuren maailmankaikkeuden keskellä ja sitä vielä paljon suuremman, mittaamattoman Jumalan edessä. Pienuutemme ja heikkoutemme ei ole koskaan uhka vaan suuri mahdollisuus, koska juuri sellaisina me tarvitsemme Jumalaa.

Ihmisen todellinen arvo

Samarialaiset kokivat pienuutensa monenlaisen halveksunnan keskellä. He olivat kypsyneet ottamaan vastaan Jumalan armon ja rakkauden. Näin he saivat mittaamattoman ihmisarvon, jota kukaan ei voinut riistää heiltä, vaikka heitä edelleen halveksuttaisiin ja vaikka heitä surmattaisiin.

Jokainen ihminen, joka suostuu elämänyhteyteen Luojansa kanssa, saa mittaamattoman arvon. Sinä olet Jumalan luoma ihminen! Sinä olet hänen kuvansa! Sinut on lunastettu maailmanhistorian suurimmalla hinnalla Golgatan ristillä! Sinä olet Jumalan Pojan arvoinen Jumalan silmissä! Sinä olet Pyhän Hengen armotyön kohteena! Sinut kirkastetaan kerran täydelliseksi, ikionnelliseksi Jumalan lapseksi. Sinä saat enemmän kuin olet koskaan osannut unelmoida.

Totuuden voi kohdata vain armon varassa

Jumalan antaman ihmeellisen armon kohtaaminen ei tarkoita syntien, vääryyden ja pahuuden lakaisemista maton alle kuten ihmiset yleensä luulevat. Vain armon varassa voimme kohdata totuuden itsestämme, ihmisestä ja maailmasta. Totuus on karu.

Armo on totuuden kohtaamista ja käsittelyä tavalla, joka syvästi vapauttaa ihmisen. Se on Jumalan sylissä olemista ja siinä kasvamista ja hoidossa olemista. Vain Jumalan sylissä voimme luottaa, että meitä ei hylätä. Vain tässä armosylissä uskallamme nähdä totuuden omasta perinpohjaisesta syntisyydestämme ja maailman pahuudesta.

Totuuden kohtaaminen armon varassa johtaa vapauteen ja muutokseen. Ilman sitä ihminen elää jatkuvassa valheessa eikä voi koskaan vapautua todelliseen elämään. Samalla ihminen joutuu tunnustamaan, että synti riippuu hänessä kiinni aina kuolemaan saakka. Kuitenkaan synti ei enää hallitse häntä täydellisesti, vaan armollinen Jumala, joka on hänessä Pyhässä Hengessä.

Tässä synnin ja armon jännitteessä Jumala kasvattaa meitä. Välillä tuo kasvatus voi tehdä kipeää, mutta se on aina rakkaudesta ja parhaaksemme. Silti monet ajallisen elämän ahdistuksen eivät ole Jumalan tahto meitä kohtaan. Monelta pahalta hän on varjellut. Monelta hän olisi tahtonut varjella. Jotkut ovat meidän tosiparhaaksemme. Kaikki koettelemukset Jumala voi kääntää hyväksemme. Kaikissa ahdistuksissa hän on kanssamme. Vasta taivaassa ahdistukset päättyvät.

Suomen kansan hätätila

Kunpa aikamme suomalaiset voisivat ymmärtää Jumalan todellisuuden ja rakkauden. Nyt niin monet pakenevat häntä. Jumalaa ei enää mukamas tarvita. Jumala on joko paha elämän pilaaja tai kaiken hyväksyvä pehmo lälly, joka siunaa kaiken vääryydenkin. Jumala ei ole kumpaakaan!

Maassamme on menossa ennennäkemätön kristillisen uskon hävittämiskampanja. Kristillinen usko kielletään päiväkodeista saattokoteihin, kaikilla yhteiskunnan tasoilla ja instansseissa. Tämä on vain pienen, mutta äänekkään vähemmistön tuhotyötä. Ihmeellistä, että kirkkoon kuuluvat 70 % ovat aivan hiljaa. Se kertoo siitä, että useimpien sydämissä usko on kuollut.

Kristillistä uskoa ja arvoja pidetään elämänkielteisinä. On se niin kauheaa, että viattomia, terveitä vauvoja ei saakaan surmata äitiensä kohtuihin, sukupuolisuutta ei saakaan kumota, seksuaalisuutta ei saakaan toteuttaa missä, milloin ja miten tahansa, alkoholin ja huumeiden kauppaa ei saakaan vapauttaa, vanhuksia ja sairaita ei saakaan tappaa vapaasti eutanasian nimissä!!!

Tätä on liberaali usko ja moraali. Tätä on humanismi. Niiden silmissä kristillinen usko on kauheaa ja elämänkielteistä! Mutta kumpi onkaan Jumalasta ja kumpi saatanasta? Hedelmistä puu tunnetaan. Hyvä puu tekee hyvää hedelmää ja paha puu pahaa hedelmää. Kristillinen usko on aina elämän puolella, mutta liberaalit voimat kylvävät rikkinäisyyttä ja kuolemaa.

Ei ihme, kun ainoa järjen, rakkauden ja vastuullisuuden ääni tukahdutetaan, koko yhteiskuntamme ja ihmisyys murenee ja romahtaa. Olemme jo nyt siirtyneet aikaan, jota leimaavat pahoinvointi, rikkinäisyys, ahdistukset, epävarmuus ja monenlaiset uhkakuvat. Mikäli jatkamme samaa tietä, edessä on lopullinen tuho. Vain Jumalassa on elämä. Ilman Jumalaa on vain itsekkyyttä, turmelusta, kärsimystä, kuolemaa ja tuhoa.

Suomen kansa on vuodesta 1970 alkaen surmannut yli 635 000 lastaan abortoimalla. Monet heistä olisivat perustaneet perheen. Meitä suomalaisia puuttuu yli miljoona. Mikään kansa ei kestä sellaista moraalisesti eikä käytännössä.

Nyt lapsia syntyy ennätyksellisen vähän ja ihmisiä eläköityy ennätyspaljon. Työvoimapulasta tulee vakava. Veronmaksajia ei ole riittävästi. Jokainen abortoitu olisi tuonut oman tärkeän, luovuttamattoman panoksensa. Terveydenhoito- ja eläkejärjestelmämme romahtavat mahdottoman tilanteen edessä. Onko ainoa ratkaisu eutanasia eli vanhusten surmaaminen? Jo nyt sitä tapahtuu esimerkiksi niin, että monissa hoitolaitoksissa ei lääkitä keuhkokuumeen kohdatessa ja moni vanhus kuolee ennenaikaisesti. Tämä on arkipäivää Suomessa.

Jos olisimme pitäneet kiinni kristillisestä rakkaudesta ja moraalista, lapsia ei olisi abortoitu. Meitä olisi yli miljoona enemmän. Ikärakenne olisi paljon terveempi. Nyt olemme ylitsekäymättömien haasteiden edessä. Suomen kansa maksaa kovan hinnan lastensa tappamisesta – käytännössä ja kerran Jumalan kasvojen edessä.

Silti kansamme tahtoo vain entistä enemmän kieltää Jumalan ja kaiken kristillisyyden. Se on hullua! Se on itsemurhan tekemistä. Ei vastuuta pääse pakoon uppoutumalla valheeseen. Eivät elämän kovat realiteetit sillä muutu. Ei Jumala sillä luovu oikeudenmukaisuudestaan.

Tosiasiassa vain Jumala voi pelastaa sen, mikä on pelastettavissa niin Suomessa kuin koko maailmassa. Ilmastonmuutos on jo pysäyttämätön prosessi. Hiilipäästöjen vähentäminen lisäämällä ydinvoimaa on mieletöntä. Mutta juuri näin ihminen toimii: sokeasti ja lyhytnäköisesti!

Suomen kansa on todellisessa hätätilassa. Vielä se näytä sitä tajuavan, koska se vain lisää vauhtia syöksykierteeseensä. Vastassa on äkkipysäys. Törmäys tulee olemaan raju.

Kansamme keskellä on julistettu vuosisatojen ajan evankeliumia Jumalan armosta ja rakkaudesta Kristuksessa. Miksi tuo hyvä sanoma nyt kaikuu kuuroille korville ja sydämille?

Jumalahan on antanut meille elämän ja ennennäkemättömän hyvinvoinnin. Onko lahjaksi saatu hyvinvointi tehnyt meistä ylpeitä – ikään kuin itse olisimme kaiken tämän hyvän luoneet?

Tosiasiassa jokainen elämämme hetki on lahjaa. Emme määränneet syntymäämme emmekä voi päättää sitä, miten ja kuinka pitkään sydämemme lyö. Lahjaa on kaikki osaamisemme ja kykymme. Lahjaa on perusvakaa ympäristömme. Lahjaa on maamme nimeltä Suomi.

Herätys

Mikä saisi kansamme kääntymään? Tarvitaanko uuden, vielä kauhistuttavamman talvi- ja jatkosodan kohtaamista? Pitääkö Vladimir Putinin todella kääntää katseensa Suomen ylle Jumalan herättävänä ruoskana? Tuleeko rutto, maanjäristys vai miekka?

Eikö jo nyt maailmamme ole murenemassa pelottavalla tavalla? Kuinka pitkään ihmiset yrittävät sinnitellä siinä luulossa, että kaikki jatkuu kuten ennen. Koska alkaa herätys?

Samarialaiset kohtasivat armahtavan Vapahtajan. He nöyrtyvät hyvän edessä, tulivat uskoon ja saivat uuden elämän. Sen koki syvästi syntinen nainen Sykarin kaivolla. Me kaikki olemme syntisiä, mutta voimme kohdata saman Vapahtajan elämän lähteellä. Voimme vakuuttua siitä syvän omakohtaisesti.

Mikäli Jumalan armo ja rakkaus eivät kelpaa, niitämme kärsimystä, kuolemaa ja tuhoa. Rooman armeija tuhosi vuonna 70 jKr. Jerusalemin kaupungin ja temppelin. Vuonna 135 jKr. Israelin valtio lakkautettiin ja alkoi 2000 vuoden mittainen diaspora maailman kansojen keskellä. Silti juutalaisillekin on avattu armon ovi. He saivat oman maansa takaisin vuonna 1948. Vielä he kokevat kansallisen herätyksen ja hyväksyvät Jeesuksen Messiaakseen.

Mekin voimme menettää sen hyvän, mikä meille on annettu lahjana – ellemme käänny. Edessä voi olla Siperia. Me kaikki olemme syntisiä ja synnin valtakausi on rajattu. Hyvä, pyhä Jumala on piirtänyt rajan, jota emme voi ylittää.

Jumala kutsuu ja vetää meitä puoleensa hyvyydellään. Jos se ei kelpaa, hän lähettää ruton, laman, maanjäristyksen tai miekan. Mutta sekin on vielä Jumalan rakkautta. Hän tahtoo pysäyttää kohti tuhoa kulkevan kansan, vaikka tarttumalla sitä niskasta. Mutta jos se vieläkin haluaa kulkea tuhoonsa, se saa mennä. Rakkauden Jumala ei pakota yhteyteensä, mutta pyhyydestään hän ei silti luovu.

Meidän syntimme on sovitettu Golgatan ristillä Jeesuksessa Kristuksessa. Jumala on valmis antamaan kaiken anteeksi ja puhdistamaan pöydän uutta alkua varten. Mutta jos tämä ei kelpaa, kukin vastaa omista synneistään viimeisellä tuomiolla.

Valinta on sinun arvoisa suomalainen ja koko Suomen kansa!

Rukoilemme ja toivomme, että Jumala vuodattaisi pysäyttävän Henkensä kansamme ylle niin, että välttyisimme pahimmasta. Kunpa syntyisi suuri herätys! Se on suurin mahdollinen lahja, koska siihen sisältyy ikuinen armo ja elämä.

Vain Jumala antaa uskon ja pelastuksen – Vapahtajan Jeesuksen ja pyhä Sanan, Raamatun kautta! Ota tämä lahja vastaan ja kasva luottamaan yksin Jumalaan. Todista, julista ja palvele kaikella sillä, mikä sinulle annetaan. Kun saat sydämeesi syvimmän tarkoituksen ja riemun, haluat jakaa sitä toisille sydämesi halusta. Näin teki Sykarin kaivolla ollut nainen. Hän teki sen sydämen riemusta.

Tule armon Herra ja anna meille pelastava, uudeksi luova usko!

 

RUKOUS

Pyhä Jumala.

Me olemme syntisiä. Totuus tekee kipeää emmekä tahtoisi sitä kohdata.
Anna meille anteeksi. Tapahtukoon sinun tahtosi elämässämme.

Tule Jeesus Kristus minulle Herraksi ja Vapahtajaksi. Annan elämäni sinun käsiisi.
Kiitos, että olet sovittanut kaikki syntini ristillä.

Kiitos, että nousit kuolleista ja saan elää yhdessä sinun kanssasi.
Kiitos Pyhän Hengen lahjasta, uskosta, armosta ja elämästä.

Anna minulle sydämen riemua kertoa tästä suurimmasta.
Siunaa ja pelasta lähimmäiseni. Johdata kaikessa.

Kiitos, että viet kerran perille taivaaseen.
Aamen